Kantoaalto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kantoaalto on vakiotaajuinen ja vakioamplitudinen jaksollinen signaali, jota moduloituna käytetään kuljettamaan informaatiota siirtotien yli. Siirrettävän informaation sisältävä modulointisignaali on yleensä matalampitaajuinen kuin kantoaalto. Kantoaallon taajuus ja voimakkuus valitaan niin, että lähetteen etenemisominaisuudet siirtotiellä soveltuvat tarkoitetun signaalin siirtoon. Kantoaalto tuotetaan oskillaattorilla.

Esimerkiksi yleisradiolähetyksissä audiotaajuinen ohjelmasignaali moduloi radiotaajuista kantoaaltoa, joka kuljettaa lähetteen radiovastaanottimiin. Radioaseman taajuus on sen lähettämän kantoaallon perustaajuus. Modulaation vaikutuksesta lähetteen spektri sisältää kantoaallon lisäksi myös modulaation tuloksena syntyneet sivukaistat, jotka sijaitsevat kantoaallon taajuuden ympärillä. Samalla alueella toimivat radioasemat lähettävät kukin eri taajuudella, jotta niiden signaalit voidaan helposti erottaa toisistaan vastaanottimessa.

Modulointi tapahtuu esimerkiksi kantoaallon amplitudin vaihtelulla (AM-asemat) tai taajuudenvaihtelulla (FM-asemat). On olemassa myös modulointitapoja (SSB, DSB-SC), joissa lähetteen spektristä poistetaan alkuperäinen kantoaalto ja lähetetään ainoastaan modulaation tuloksena syntyneet sivukaistat. Tällöin vastaanottimen tulee generoida kantoaalto uudelleen. Digitaalisessa tiedonsiirrossa käytetään yleisesti QAM-tekniikkaa kantoaallon modulointiin.

Vastaanottimessa ohjelmasignaali erotetaan kantoaallosta eli ilmaistaan. Yksinkertainen, radiotekniikan alkuaikana käytetty AM-ilmaisin oli kidekoneessa käytetty kidediodi.

Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.