Amplitudimodulaatio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Koodaus ja modulointi
Amplitudimodulaatiossa (keskellä) signaali välitetään kantoaallon voimakkuuden vaihteluina.

Amplitudimodulaatio (lyh. AM, engl. amplitude modulation) on kantoaallon (esimerkiksi radioaallon) modulointitapa, jossa informaatio välitetään kantoaallon voimakkuuden eli amplitudin vaihteluina. Suomen kielellä on amplitudimodulaatiota kutsuttu myös laajuusmodulaatioksi.

Amplitudimodulaatiota käytetään edelleen yleisradiolähetyksissä pitkien aaltojen (LW), keskipitkien aaltojen (MW) ja lyhyiden aaltojen (SW) radiotaajuusalueilla, mutta ei ULA-aaltojen (FM) alueella, jossa modulaationa on frekvenssi- eli taajuusmodulaatio (engl. frequence modulation, FM).

Amplitudimoduloidun signaalin kaistanleveys on kaksi kertaa moduloivan signaalin kaistanleveyden suuruinen. Muihin yleisradiotoiminnassa käytettyihin modulointitekniikoihin verrattuna tämä on vähän. Siksi AM on erityisen käyttökelpoinen matalilla radiotaajuuksilla, joiden alueella taajuuskaistaa on jo lähtökohtaisesti melko vähän käytettävissä.

Amplitudimoduloidusta signaalista voidaan myös poistaa kantoaalto, jolloin saadaan aikaan DSB-SC-lähete (kaksi sivunauhaa ja tukahdutettu kantoaalto). Signaalista voidaan vielä ottaa myös pois toinen sivunauha, jolloin saadaan SSB-lähete (yksi sivunauha), ja tarvittava kaistaleveys puolittuu. Näitä menetelmiä ei käytetä yleisradiolähetyksissä, koska yksinauhalähetys ei ole kovin hyvä musiikin lähettämiseen, vaikka se onkin riittävä puheen välittämiseen.


Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  • Merkinnän syy: Modulaation syvyys/modulaatioindeksi. Signaalin spektraalinen käyttäytyminen AM-modulaatiossa.