Kenttäradio

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yhdysvaltalainen LV 217:n esikuva AN/PRC-77

Kenttäradiot (englanniksi combat-net radio, CNR) ovat sodankäynnin vaatimusten mukaan tehtyjä siirrettäviä radioita.

Suomessa kenttäradion tyyppimerkintä ilmaisee sen käyttötarkoituksen. Esimerkiksi LV 217 tarkoittaa, että kyseessä on lähetin (L) - vastaanotin (V), jota käytetään pataljoona (2) -tasolla. LV 217 on tekniikaltaan Yhdysvaltain Vietnamin sodassa käyttämä radio PRC-77. Jos radiossa on pelkkä V, esimerkiksi V 475, on kyse pelkästä vastaanottimesta, tässä tapauksessa armeijakuntatasolla käytettävästä Racal 1792:sta.

Koska kenttäradioiden lähettämistä radioaalloista johtuen ne voidaan tunnistaa ja paikantaa, voidaan ne turvallisuuden lisäämiseksi kytkeä kaukokäytettäviksi kaukokäyttölaitteella kenttäpuhelimen ja sijoittaa etäälle varsinaisesta viestityspaikasta, jolloin radion mahdollisen tuhoutumisen yhteydessä ei samalla tuhoudu sen käyttäjä tai viestittäjänä toimivan radion käyttäjän palvelema johtohenkilöstö.

Kenttäradioasema voidaan tuhota mm. lentokoneella tai helikopterilla, kranaatinheittimistön tai tykistön tulella.

Kenttäradiot olivat Vietnamin sodan aikana kiinteätaajuuksisia eikä salattuja. Vähitellen radioihin tuli puheensalain. Elektronisen sodankäynnin, johon liittyy myös radiohäirintä lähetys- ja vastaanottotaajuudella tai seuraaminen, siirryttiin hyppelevätaajuuksisiin radioihin.

Seuraava kehitysaste ovat ohjelmistoradiot, joiden ominaisuuksia voidaan ohjelmoida tietokoneilla lisäosia radioihin asentamatta.

Viestikaluston luokittelu Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Komppaniaradiot 100–199

Pataljoonaradiot 200–299

Prikaatiradiot 300–399

  • LV 301 / VR 3A, Topi, Topi A
  • LV 302 / VR 3B, Tyko, Topi B
  • LV 305M, Raimo, neuvostoliittolainen R-105 M
  • LV 305D, Raimo, neuvostoliittolainen R-105 D
  • LV 306 (LV 305 tehovahvistimella), Hannes, Ulla-Maijna, neuvostoliittolainen R-105 M ja UM-2
  • LV 308
  • LV 311, Risto 1, yhdysvaltalainen AN/PRC-25, PRICK-25
  • LV 312, Risto 2, ruotsalainen RT 140
  • LV 317 (LV 217 6W/30W -tehovahvistimella)
  • LV 317M (LV 217M tehovahvistimella)
  • LV 341 hyppelevätaajuuksinen, israelilainen VRC-950
  • LV 342 hyppelevätaajuuksinen, israelilainen VRC-990
  • Yhdysvalloissa käytetään AN/PRC-117F:ä prikaatiradiona,kunnes Joint Tactical Radio System-ohjelma tuottaa tavoitteen mukaisen ratkaisun

Armeijakuntaradiot 400–499

Ylijohdon radio 500–599

  • L 501 / VRBIA, Arvi, Uusi VRB
  • LV 541, hyppelevätaajuuksinen, israelilainen CRC-6400

Erikoisradiot 600–699

  • LV 607, neuvostoliittolainen R-107
  • LV 609 Herkko, neuvostoliittolainen R-109 D ja R-109 M
  • LV 623 (panssarivaunuradio)
  • LV 641 hyppelevätaajuuksinen, israelilainen PRC-6020
  • LV 648, neuvostoliittolainen R-148
  • LV 661 / VR 17, Sipi
  • LV 663, Tokion Sipi, radioamatöörikäytössä Anritsu
  • LV 664
  • LV 665, englantilainen BCC39, yksi viimeisistä Racalin kiinteäjaajuuksista radiopuhelimista, joka toimi hyppelevätaajuuksisen Pantherin teknillisenä perustana
  • Yhdysvalloissa käytetään AN/PRC-150:ä erikoisoperaatioiden radiona,kunnes Joint Tactical Radio System-ohjelma tuottaa tavoitteen mukaisen ratkaisun

Merivoimien radio 700–799

Ilmavoimien radiot 800–899

Muut radiot 900–999

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]