Ympäristövaikutusten arviointimenettely

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA) on ympäristöluvan myöntämiseen liittyvä[1] menettely, joka vaaditaan erilaisten hankkeiden suunnittelun yhteydessä silloin, kun ne aiheuttavat merkittäviä ympäristövaikutuksia.[2] YVA-menettelyn vaiheissa kerätään ratkaisunteolle tarpeellista tietoa ja annetaan niille, joiden oloihin tai etuihin hanke saattaa vaikuttaa, mahdollisuus mielipiteensä esittämiseen[3]. Suomessa viranomainen ei saa myöntää lupaa tai tehdä muuta siihen rinnastettavaa päätöstä, ennen kuin se on saanut käyttöönsä arviointiselostuksen ja yhteysviranomaisen siitä antaman lausunnon.[4] Yhteysviranomaisena toimii ely-keskus tai työ- ja elinkeinoministeriö.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä käsitellään hankkeen positiiviset ja negatiiviset vaikutukset ympäristöön ympäristöllisistä, sosiaalisista ja taloudellisista näkökulmista. On myös olemassa säädöksiä kansainvälisistä valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista.[5]

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aloite[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Velvollisuus arviointimenettelyn toteuttamiseen on hankkeilla, joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Hanketyypit, joilta vaaditaan aina YVA, on lueteltu laissa. Aloitteen tekee hankkeesta vastaava eli toiminnanharjoittaja ely-keskukselle. Myös yksittäinen kansalainen tai kansalaisjärjestö voi tehdä perustellun esityksen.

Arviointiohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arviointimenettely alkaa arviointiohjelman laatimisella yhteysviranomaiselle. Ympäristövaikutukset on selvitettävä, ennen kuin aloitetaan hankkeen toteutus, niiltä osin kuin vaikutuksia saattaa olla[6]. Hankkeen suunnittelija tekee arviointiohjelman, joka sisältää muun muassa tietoja hankkeesta, erilaisia vaihtoehtoja toteutukselle, aikataulut ja kuvauksia ympäristöstä.[7] Myös hankkeen toteuttamatta jättäminen eli nollavaihtoehto pitää sisällyttää tarkasteltavaksi vaihtoehdoksi[8]. Arviointiohjelma on toimitettava mahdollisimman aikaisessa suunnittelun vaiheessa viranomaiselle, joka huolehtii sen jälkeen tiedottamisesta julkisesti ja antaa mahdollisuuden vaikuttaa siihen.[9] Yksi tavoitteista onkin lisätä asukkaiden mahdollisuuksia osallistua ja siten vaikuttaa suunnitteluun.[10] [11]

Yhteysviranomainen antaa lausuntonsa arviointiohjelmasta mutta ei vahvista sitä. Omaa lausuntoaan varten yhteysviranomainen tiedottaa YVA:sta hankkeen todennäköisen vaikutusalueen kunnissa ja kerää lausuntoja keskeisiltä viranomaisilta, jotka määräytyvät hankkeen laajuuden ja luonteen mukaan. Asianosaisten kuulemisen jälkeen yhteysviranomaisen tulee antaa lausuntonsa määräajassa hankkeesta vastaavalle. Lausunnossa otetaan kantaa esimerkiksi käytettyihin arviointimenettelyihin ja vaikutusalueen rajaukseen. Vahvistamatta jättämällä yhteysviranomainen antaa luvan poiketa ohjelmasta tarpeen mukaan; poikkeamisen on oltava perusteltua.[12]

Arvioinnin tulos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arviointiselostus on asiakirja, jossa esitetään YVA:n tulokset. Sen pitää sisältää muun muassa tietoja hankkeen ominaisuuksista (tuotantomäärät, liikenne jne), sen suhteesta esimerkiksi maankäytön suunnitelmiin, arviointimenettelyn kulusta sekä eri vaihtoehtojen ja niiden ympäristövaikutusten vertailua.[13][12] Arviointiselostus on hankkeesta vastaavan laatima selvitys hankkeen ja sen vaihtoehtojen ympäristövaikutuksista. Hankkeesta vastaava laatii arviointiselostuksen arviointiohjelman ja yhteysviranomaisen arviointiohjelmasta antaman lausunnon perusteella.

Yhteysviranomainen antaa myös arviointiselostuksesta lausunnon. Tässä lausunnossa se esittää mm. oman arvionsa arviointimenettelyn ja -selostuksen riittävyydestä ja laadusta. Menettely päättyy, kun yhteysviranomainen toimittaa kaikista lausunnoista ja selostuksista tehdyn yhteenvedon hankkeesta vastaavalle ja tarpeellisille tahoille.

YVA:n vaativia hankkeita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työ- ja elinkeinoministeriö on vastuullisena viranomaisena ydinenergiaan liittyvien hankkeiden osalta.[15]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ekroos - Kumpula - Kuusiniemi - Vihervuori: ”VIII Ympäristövaikutusten arviointi”, Ympäristöoikeuden pääpiirteet, s. 269-285. Juva: WSOYpro, 2010. ISBN 978-951-0-36128-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ympäristönsuojelulaki (4.2.2000/86), 6 luku, 35 § Finlex
  2. Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (10.6.1994/468), 2 luku, 4 § Finlex
  3. Ekroos et al. s. 269 ja 274.
  4. Ympäristövaikutusten arviointilaki 13.1 § (468/1994) ja Ekroos et al s. 276.
  5. Asetus valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arviointia koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta (1997) Finlex
  6. Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (468/1994/); 2 luku 7 §
  7. Valtioneuvoston asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (713/2006); 3 luku 9 §
  8. Ekroos et al s. 274.
  9. Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (468/1994); 2 luku, 8 § Finlex
  10. Hankkeiden YVA-menettely. Suomen ympäristökeskus ja ympäristöministeriö.
  11. http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-951-42-9507-2
  12. a b Ekroos et al. s. 275.
  13. Asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (713/2006); 3 luku 10 §
  14. Valtioneuvoston asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (713/2006); 2. luku 6§
  15. Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (10.6.1994/468); 2. luku 6§

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]