Kaavoitus
Kaavoitus on alueiden käytön ja rakentamisen sääntelyä, jolla päätetään eri toimintojen, kuten asumisen ja työpaikkojen, sijoittuminen kaupungin tai kunnan alueelle.[1] Kaavoitus on osa maankäytön suunnittelua.[2] Suomessa kaavoituksesta säädetään alueidenkäyttölaissa (ent. maankäyttö- ja rakennuslaki).[3]
Suomessa kaavoitus jakaantuu eri kaavatasoihin, joita ovat maakuntakaava, yleiskaava ja asemakaava. Yksityiskohtaisin kaavoista on asemakaava, jonka laatimisessa ohjeena toimii yleiskaava. Yleiskaavaa taas ohjaa maakuntakaava.[2] Joissakin tapauksissa laaditaan myös kaavarunkoja tai rakennemalleja, yms., jotka voivat asettua virallisten kaavatasojen väliin. Kaavarungot tai rakennemallit voidaan hyväksyä kunnan päätöselimissä, mutta ne eivät ole oikeusvaikutteisia.
Vaikutuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaavoituksen vaikutuksia selvitetään laajasti kaavoitusprosessin aikana. Alueidenkäyttölain (ent. maankäyttö- ja rakennuslain[3]) mukaisesti kaavoitusprosessin aikana tutkitaan kaavan vaikutus kuuteen osa-alueeseen;
1) ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön,
2) maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon,
3) kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin,
4) alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen,
5) kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön.
6) elinkeinoelämän toimivan kilpailun kehittymiseen.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kaavoituksen tasot Helsingin kaupunki. Viitattu 7.10.2016.
- 1 2 Maankäytön suunnittelu www.ym.fi. Ympäristöministeriö. Arkistoitu 5.10.2016. Viitattu 7.10.2016.
- 1 2 Alueidenkäyttölaki 132/1999 data.finlex.fi.
- ↑ Ymparisto > Vaikutusten arviointi kaavoituksessa www.ymparisto.fi. Viitattu 27.3.2021.