Ympäristöpolitiikka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ympäristöpolitiikka on ympäristön tilaan vaikuttava politiikan ala. Ympäristöpolitiikkaan liittyvät paikalliset ja maailmanlaajuiset ympäristökysymykset ja kansainväliset, valtiolliset ja kunnalliset sopimukset ja ohjauskeinot, keskustelu, tutkimus ja rahoitus. Ympäristöpolitiikkaan vaikuttavat puolueet, rahoittajat, asukkaat, yhteisöt, yhdistykset, kansalaisliikkeet ja media. Ympäristöpolitiikka vaikuttaa biodiversiteettiin eli luonnon monimuotoisuuteen ja kansanterveyteen.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ympäristökysymykset saivat maailmanlaajuisesti laajaa julkisuutta Rachel Carsonin Yhdysvalloissa julkaisemasta kirjasta Äänetön kevät vuonna 1962. Carson havaitsi ja todisti vesibiologina, että silloin keksitty ja yleisesti käytetty DDT tappoi lintuja ja kaloja. Hän kirjoitti asiasta tieteellisesti ja laajalle yleisölle ja vetosi teollisuuteen kemikaalin käytön rajoittamiseksi. DDT:n käyttöä on sittemmin rajoitettu kansainvälisin ympäristösopimuksin ja kemikaalien käytön eduista ja haitoista on tehty maailmanlaajuisesti tutkimusta ja ympäristöpolitiikkaa.

Britannian hiiliteollisuuden 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa käyttämät puhdistustekniikat olivat nykypäivään verrattuna tehottomia. Hiiltä käytettiin laajasti lämmittämiseen ja energianlähteenä. Hiilen epäpuhtaudet aiheuttivat Britanniassa laajan kansanterveydellisen ongelman keuhkosairauksien lisääntymisenä ja väestön eliniän laskuna. Tilannetta on verrattu tämän päivän Aasian ja Kiinan hiilenkäyttöön.

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ympäristöhallinto muodostuu ympäristöministeriöstä, Suomen ympäristökeskuksesta (Syke) ja alueellisista ympäristökeskuksista. Suomen ympäristölainsäädäntöä uudistettiin Euroopan unioniin liittymisen johdosta noin vuonna 2000 vastaamaan yhteisön lainsäädäntöä. Tavoitteena oli vähentää hajanaisuutta. Suomen ympäristölainsäädäntöön sisältyy muun muassa vesilaki, ilmansuojelulaki, maankäyttö- ja rakennuslaki, naapuruussuhdelaki, melulaki, ympäristövahinkolaki, öljyvahinkolaki, maa-aineslaki, kaivoslaki, ydinvastuulaki, jätelaki ja kemikaalilaki.

Ympäristöpolitiikkaan vaikuttavat myös media ja kansalaisliikkeet kuten Suomen luonnonsuojeluliitto.

Euroopan unioni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan unioni säätää ympäristödirektiivejä ja asetuksia. Ne ovat osa kaikkien EU-maiden ympäristölainsäädäntöä.

Kansainväliset sopimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet ympäristöön liittyvät kysymykset eivät rajoitu kansallisiin rajoihin. Kansainvälisiin ympäristösopimuksiin sisältyy:

Ympäristöpolitiikan tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ympäristöpolitiikka myös on yliopistollinen oppiaine ja tutkimusala. Suomessa se on oppiaineena esimerkiksi Tampereen yliopistossa ja Itä-Suomen yliopistossa. Ympäristöpolitiikan tutkijoina ja opettajina ovat Suomessa toimineet muiden muassa ekologi Yrjö Haila sekä sosiologi ja maaseutututkija Pertti Rannikko.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Haila, Yrjö & Jokinen, Pekka (toim.): Ympäristöpolitiikka: Mikä ympäristö, kenen politiikka. Tampereella: Vastapaino, 2001. ISBN 951-768-088-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]