Ilmanvaihtokone

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ilmanvaihtokone on rakennuksen ilmanvaihtojärjestelmässä ilmaa kierrättävä laite. Ilmanvaihtokoneen aikaansaaman ilmanpaineen avulla kuljetetaan tuore ilma kanavia pitkin huonetiloihin ja/tai käytetty jäteilma pois rakennuksesta. Ilmanvaihtokoneen tarve riippuu käytetystä ilmanvaihtojärjestelmästä.

Koneellisessa tulo- ja poistoilmajärjestelmässä sekä jäteilman poisto, että korvausilman otto hoidetaan ilmanvaihtokoneen puhaltimella.

Koneellisessa poistoilmajärjestelmässä ilma poistetaan rakennuksesta koneellisen huippuimurin, ei varsinaisen ilmanvaihtokoneen avulla. Korvausilma virtaa sisään korvausilmaventtiileistä, tai hallitsemattomassa järjestelmässä rakenteiden raoista. Poistettavan ilman lämpöä ei oteta talteen.

Painovoimaisessa ilmanvaihtojärjestelmässä ei käytetä ilmanvaihtokonetta lainkaan, vaan ilma liikkuu korkeuden, tuulen tai lämpötilan erotuksen aikaansaaman paine-eron avulla. Painovoimaisessa järjestelmässä lämmön talteenotto poistettavasta ilmasta ei ole mahdollista.

Lämmöntalteenotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koneellisen tulo- ja poistoilmajärjestelmän ilmanvaihtokoneet ovat nykyisin lähes poikkeuksetta varustettu lämmöntalteenotto (LTO)-laitteella, jolloin rakennuksesta poistettavan jäteilman sisältämää lämpöä siirretään tuloilmaan eri menetelmillä. Näin saadaan jäteilman energiasta osa talteen rakennuksen tuloilmaan ja rakennuksen lämmitystarvetta vähennettyä. Nykyään moderni tapa lämmöntalteenoton toteutukseen on käyttää lämmönsiirtäjänä lämpöpumppua, näin poistoilman sisältämä energia voidaan siirtää patterilämmitykseen, käyttöveteen tai tuloilman lämmittämiseen hyvin tehokkaasti esimerkisi HögforsGST:n HybridiLTO-järjestelmä on hyvä esimerkki kokonaisjärjestelmästä kerrostalon poistoilman lämmöntalteenoton toteutukseen.

Yleisimpiä lämmöntalteenottomenetelmiä
Lämmöntalteenottomenetelmä Tuloilman lämpötilahyötysuhde yhtäsuurilla ilmavirroilla Lisätietoja
Pyörivä lämmönsiirrin 70-85 % Pieni osa jäteilmasta siirtyy siirtimen pyöriessä tuloilmaan. Alhaisilla ulkolämpötiloilla poistoilman kosteutta siirtyy tuloilmaan. Talteenoton hyötysuhde säädeltävissä lämmönsiirtimen pyörimisnopeutta säätämällä.
Levylämmönsiirrin 50-65 % Tulo- ja jäteilmat pysyvät täysin erillään. Kylmissä olosuhteissa herkkä jäätymään. Lämmönsiirtimen sulatus ja talteenoton säätö tapahtuu ohittamalla ulkoilmavirtaa lämmönsiirtimen ohi.
Vesiglykolilämmönsiirrin 40-60 % Tulo- ja jäteilmat pysyvät täysin erillään. Lämpöä siirretään ulko- ja poistoilmoihin sijoitetuilla lamellisilla lämmönsiirtimillä, joissa kiertää vesi-glykoliseos (etyleeniglykoli, glykolipitoisuus yleensä 30 %). Talteenoton hyötysuhde ja jäätymisen esto säädeltävissä vesiglykoliseoksen virtausnopeutta säätämällä.
Poistoilmalämpöpumppu 50-100% Lämpöpumpun avulla poistoilman energiaa saadaan talteen hyvin vaikka tuloilma olisikin melko lämmintä. Tämä johtuu siitä, että lämmönsiirto ei tapahdu suoraan poistoilmasta tuloilmaan vaan lämpöpumpun välityksellä. Tämän menetelmän avulla poistoilman vuosihyötysuhde voidaan saada hyvin korkeaksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.