Eero Järnefelt

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eero Järnefelt
Omakuva
Omakuva
Syntynyt 8. marraskuuta 1863
Viipuri, Suomi
Kuollut 15. marraskuuta 1937
Helsinki
Kansallisuus suomalainen
Ala taidemaalari

Erik (Eero) Nikolai Järnefelt (8. marraskuuta 1863 Viipuri15. marraskuuta 1937 Helsinki) oli suomalainen taidemaalari ja professori (1912). Järnefeltin tunnetuimpia töitä ovat maalaukset Kolin maisemista ja muotokuvat aikansa merkkihenkilöistä.

Elämänvaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järnefeltin vanhemmat olivat kenraaliluutnantti, kuvernööri ja senaattori Alexander Järnefelt ja vapaaherratar Elisabeth (o.s. Clodt von Jürgensburg). Hänellä oli kahdeksan sisarusta: Kasper, Arvid, Ellida, Ellen, Armas, Aino, Hilja ja Sigrid. Valmistuttuaan ylioppilaaksi Helsingin yksityisestä suomalaisesta alkeisopistosta 1881 Järnefelt opiskeli maalausta Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1874 ja 1878 sekä Pietarin taideakatemiassa 1883-1886 ja 1886–1888 Pariisissa Académie Julianissa. Hän teki opintomatkoja 1894–1895 Italiaan ja Krimille 1899. Järnefelt sai vaimonsa Suomalaisen teatterin näyttelijä Saimi Swanin kanssa viisi lasta, joista Heikki tunnetaan tutkijana.

Hän osallistui 1889 Pietarissa järjestettyyn venäläisten ja suomalaisten taiteilijain näyttelyyn sekä Mir iskusstvan järjestämään kansainväliseen näyttelyyn Pietarissa 1899.[1]

Järnefelt toimi Helsingin yliopiston piirustussalin opettajana 1902–1928. Hän sai professorin arvonimen 1912 ja oli myös Suomen Taideakatemian jäsen ja puheenjohtaja. Eero Järnefelt oli vastaanottavainen 1800-luvun naturalistisille virtauksille. Hänen tuotantonsa oli korkeatasoista ja hän oli työssään kunnianhimoinen. Hänen sukutaustansa, joka yhdisti suomenkieliset kulttuuripyrinnöt ja pietarilaisen aristokratian taidepiirit, oli omiaan luomaan paatoksellisia ja runollisia teoksia.[2]

1890-luvulla Järnefelt vietti useita kesiä Lapinlahden Väisälänmäellä Rannan-Puurulan talossa ja maalasi siellä teoksensa Isäntä ja rengit sekä viimeisteli Kaski-nimisen maalauksensa. Pohjois-Karjalan Kolilla Järnefelt kävi ensimmäisen kerran taiteilija Venny Soldan-Brofeldtin ja kirjailija Juhani Ahon kanssa 1892 ja palasi sinne myöhemmin useita kertoja, viimeisen kerran 1936. Järnefelt maalasi Kolin maisemista useita teoksia, esimerkiksi maalauksen Syysmaisema Pielisjärveltä vuonna 1899. Taiteilija vieraili myös Tornionjokivarressa Turtolan kylässä pari kertaa, jälkimmäisen kerran syksyllä 1935.lähde? Tiedon mukaan Järnefelt maalasi paikallisista ihmisistä ainakin kaksi muotokuvaa, mutta näiden säilymisestä ei ole tietoa. Hän asui Anundin kievarissa näillä käynneillään.

Järnefelt rakennutti Tuusulanjärven rantaan arkkitehti Usko Nyströmin suunnitteleman Suviranta-nimisen taiteilijakodin, joka valmistui 1901. Hän asui perheineen Suvirannassa ympärivuotisesti vuoteen 1917 saakka, jolloin perhe muutti Helsinkiin. Tämän jälkeen he viettivät aikaa Suvirannassa vain kesäisin ja juhlapäivinä.

Järnefeltin 1800-luvun lopun taiteesta on nähtävissä samanaikaisen venäläisen, realistiseen ja iskevään kuvaukseen pyrkivän taiteen piirteitä. Hänen pääteoksekseen mainittu maalaus Kaski, toiselta nimeltään Raatajat rahanalaiset, on harvoja tuona aikana Suomessa tehtyjä maalauksia, joissa maaseutuväestön ankeaa elämää kuvattiin ihannoimatta.

Järnefelt kävi muun sukunsa tavoin Minna Canthin salongissa Kuopiossa.[3]

Raahen kirkon alttaritaulu Heräävä toivo vuodelta 1926 oli Eero Järnefeltin viimeiseksi jäänyt suuri työ.

Järnefelt on haudattu Helsingin Hietaniemeen: U28-5-13.selvennä

Grafiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taidegrafiikka oli Järnefeltin erikoisalue, ja grafiikalla oli hänen tuotannossaan merkittävä rooli 1900-luvun alussa. Järnefeltiltä tunnetaan 73 grafiikkavedosta, ja kaiken kaikkiaan häneltä tunnetaan 92 grafiikkateosta. Järnefeltin grafiikantuotannon aiheita olivat usein luonnon yksityiskohdat, Kolin jylhät maisemat sekä taiteilijan ystävät ja perhe. Monissa hänen luontotutkielmissaan esiintyvät Tuusulanjärvellä keväällä kukkiva rentukka, silkkiuikku ja hauki. Järnefeltiä koskevan tutkimusprojektin yhteydessä on tullut esille useita tuntemattomia grafiikantöitä. Vuonna 2013 löytyi kaksi mustavalkoista pehmeäpohjasyövytystä.[4][5][6]

Maalauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Savolaisvene, 1888.
  • Ranskalainen viinitupa, 1888.
  • Kesäyön kuu, 1889.
  • Pyykkiranta, 1889.
  • Pihapiiri, quassi, 1890.
  • Lehmisavu, 1891.
  • Heinäkuun päivä, 1891.
  • Keuruun kirkon alttaritaulu, 1891.
  • Saimi kedolla. 1892.
  • Pekka Halonen soittaa kannelta, 1891.
  • Kaski eli Raatajat rahanalaiset, 1893.
  • Isäntä ja rengit, 1893.
  • Ahvenruoho, 1895.
  • Leikkiviä lapsia, 1895.
  • Jyväskylän maaseurakunnan kirkon alttaritaulu, 1896.
  • Mathilda Wreden muotokuva, 1896.
  • Taiteilijan pojan Heikki Järnefeltin muotokuva, 1897.
  • Syysmaisema Pielisjärveltä, 1899.
  • Kotimatkalla, 1903.
  • Rantakuva, 1903.
  • Kaislikkoranta, 1905.
  • Maalaiskaupassa, 1905.
  • Juhani Ahon muotokuva, 1906.
  • Liedon kirkon alttaritaulu, 1908.
  • Helsingin rautatieaseman ravintolan Koli-maisemafresko, 1911 (yhdessä A.W. Finchin ja Ilmari Aallon kanssa).
  • Helsingin yliopiston juhlasalin Aurora-seura, 1916 (tuhoutui Helsingin pommituksessa helmikuussa 1944).
  • Helsingin yliopiston juhlasalin Flora-juhla, 1920 (tuhoutui Helsingin pommituksessa helmikuussa 1944).
  • Valtionhoitaja Mannerheimin muotokuva, 1922.[7]
  • Kylpijät, 1923.
  • Raahen kirkon alttaritaulu, 1926.
  • Maisema Kolilta, 1928.
  • Rakennuksia rannalla, 1929, runoilija Katri Valan synnyinkotia Mäen taloa Muoniossa esittävä akvarelli.
  • Jokimaisema, 1931.
  • Helsingin Johanneksen kirkon alttaritaulu, 1932.
  • Ester Sihtola (maalaus) 1934.

Kuvia maalauksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lindqvist, Leena (toim.): Taiteilijan tiellä – Eero Järnefelt 1863 – 1937. Otava, 2002. ISBN 951-1-144-66-9.
  • Toppi, Marko (toim.): Eero ja Saimi Järnefeltin kirjeenvaihtoa ja päiväkirjamerkintöjä 1889-1914. SKS, 2009. ISBN 978-952-222-113-1.
  • Toppi, Marko (toim.): Vain tosi on pysyväistä. Eero ja Saimi Järnefeltin kirjeenvaihtoa ja päiväkirjamerkintöjä 1915-1944. SKS, 2013. ISBN 978-952-222-399-9.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pauliina Laitinen-Laiho: Taide&Antiikki, Taloustaito, s. 23, 05/2009
  • Leena Nokela (toim.): Rakkaat vanhat tavarat. Otava, 1998. ISBN 951-1-14302-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Petrova, Evgenia (päätoim.): Mir Iskusstva - taiteen maailma, s. 319. Näyttelyluettelo Helsinki 1998, Pietari 1999. Pietari - Helsinki: Suomen taiteen museo Ateneum, Valtion venäläinen museo, 1998. ISBN 951-53-1818-1.
  2. Nokela, s. 246
  3. Minnan salonki
  4. Pehmeästi - Eero Järnefelt 150 vuotta Uudenmaan museo-opas. Viitattu 18.4.2017.
  5. Huovinen, Sari: Eero Järnefeltin tuotannosta löytyi aiemmin tuntematon teos Yle Uutiset, Kulttuuri. 28.9.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 18.4.2017.
  6. Huovinen, Sari: Toinenkin uusi Järnefelt pulpahti esiin - omistaja otti yhteyttä nähtyään uutisen Yle Uutiset Kulttuuri. 28.9.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 18.4.2017.
  7. Valtioneuvosto - Presidenttien muotokuvat

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eero Järnefelt.