Säätyvaltiopäivät 1894

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivät 1894
Kesto 22.1.18942.6.1894[1]
Aatelissääty Lars Teodor von Hellens, Ritarihuone
Pappissääty Torsten Thure Renvall, Säätytalo
Porvarissääty Anders Joachim Kurtén, Säätytalo
Talonpoikaissääty Kaarle Wärri, Säätytalo
Keskeisiä päätöksiä
valtiosääntö

Säätyvaltiopäivät 1894 olivat sääntömääräiset Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivät. Niiden työ oli tuloksellista, vaikka sisäpoliittinen vastakkainasettelu oli jyrkentymässä.[2] Suomalaisen puolueen nuoret, "nuorsuomalaiset" olivat eronneet omaksi ryhmittymäkseen, joka ajoi yhtäläistä äänioikeutta kaikille.[3]

Edustajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aatelissääty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säädyn puhemies oli Lars Teodor von Hellens.

Pappissääty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1892 kuolleen Porvoon piispa Carl Henrik Alopaeuksen seuraajaksi oli nimitetty professori Herman Råbergh, joka oli ollut jo vuodesta 1888 Porvoon hiippakunnan papiston edustajana pappissäädyssä. Säädyn puhemies oli edelleen arkkipiispa Torsten Thure Renvall ja varapuhemies Kuopion hiippakunnan piispa Gustaf Johansson. Pappissäädyn valtiopäivämiehet olivat puhemies mukaan luettuna seuraavat:[4]

Piispat:

Papiston edustajat:

Uusia edustajia, jotka eivät olleet ennen olleet koskaan valtiopäivillä, oli kahdeksan. Sellaisia valtiopäivämiehiä, jotka eivät olleet edellisillä valtiopäivillä, oli kymmenen. Säädyssä oli kolme piispaa, kaksitoista tuomiorovastia, tuomiokapitulin asessoria ja lääninrovastia, kahdeksan kirkkoherraa, viisi kappalaista ja komministeria, viisi professoria ja viisi koulumiestä.[5]

Porvarissääty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porvarissäädyn puhemies oli Anders Joachim Kurtén.

Talonpoikaissääty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talonpoikaissäädyllä oli 51 valtiopäivämiestä. Säädyn puhemiehenä toimi Kaarle Wärri Pöytyältä.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Säätyvaltiopäivien kokoontumisajat 1809-1906 Eduskunta. Viitattu 13.12.2013.
  2. Autonomia vaarantuu Eduskunnan historiaa. Eduskunta. Viitattu 13.12.2013.
  3. Edustuksellisen kansanvallan läpimurto Suomessa 2007. Suomen Eduskunta. Viitattu 13.12.2013.
  4. Kaarlo Österbladh, 1934. Pappissääty Suomen valtiopäivillä 1809–1906. II 1885–1906. Helsinki: Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran toimituksia XXXVI, ss. 172–175.
  5. Österbladh 1934, s. 175.
  6. Luettelo Suomen talonpoikaissäädyn valtiopäiväedustajista säätyvaltiopäivillä genealogia.fi. Viitattu 14.12.2013.