Taidegrafiikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Katsushika Hokusai, Fuji-vuori.

Taidegrafiikka on kuvataiteen laji, jossa tehdään taidetta käyttämällä erilaisia painotekniikoita. Lopputulosta sanotaan vedokseksi. Grafiikka-nimitys tulee kreikan grafein-sanasta, joka tarkoittaa suomeksi kaivertaa, piirustaa, kirjoittaa.

Taidegrafiikka

Tsunami by hokusai 19th century.jpg

Monotypia
Kohopaino

Puupiirros
Linoleikkaus

Syväpaino

Kuivaneula
Etsaus
Akvatinta
Mezzotinta
Carborundum

Laakapaino

Litografia
Serigrafia

Vedosmerkinnät

Passepartout
Suomalaiset
taidegraafikot

n  k  m

Ensin taiteilija valmistaa painolevyn, jolle painoväri levitetään. Painolevyltä taiteilija vedostaa varsinaisen teoksen paperille tai muulle alustalle. Vedostamiseen käytetään tavallisesti prässiä. Yhdestä laatasta voidaan tehdään useita vedoksia, jotka numeroidaan. Taiteilija myös vahvistaa signeerauksellaan jokaisen vedoksen, ja yksittäisiä vedoksia pidetään erillisinä teoksina. Vedoksia voi olla yksi tai jopa useita satoja riippuen käytettävästä tekniikasta ja halutusta vedosmäärästä.

Taidegrafiikan vedoksen alareunassa pitäisi olla taiteilijan käsin merkitseminä seuraavat merkit:

  • vedoksen numero/koko sarjan vedosten määrä
  • vedosmerkintä
  • taiteilijan signeeraus

Taidegrafiikan valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Painaminen tehdään useimmiten erityisen grafiikkaprässin avulla, jossa raskas rulla, eräänlainen mankeli puristaa paperin tasaisesti laattaa vasten.

Taidegrafiikan tekniikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taidegrafiikan tekniikat jaetaan neljään osaan sen mukaan miten painoväri kuvioidaan painolaatalle: kohopaino, syväpaino, laakapaino (litografia) ja silkkipaino (serigrafia). Näitä menetelmiä voidaan myös yhdistää. Samalle laatalle voidaan tehdä esimerkiksi ääriviivat etsaamalla ja sävypintoja akvatintalla. Samalle paperille voidaan myös painaa usealla laatalla eri värisävyjä.

Monotypia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Monotypia

Monotypia on teknisesti yksinkertaisin taidegrafiikan muoto, jossa tasaiselle laatalle tai lasilevylle maalatusta tai telatusta kuvasta saadaan painettua ainoastaan yksi ainutkertainen vedos.

Monotypioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kohopainomenetelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puupiirros[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puupiiroksia tehneitä taiteilijoita ovat muun muassa: Albrecht Dürer, Hiroshige, Hokusai, Edvard Munch ja Akseli Gallen-Kallela.

Puupiirros tunnettiin jo 800-luvulla Kiinassa ja sitä pidetään vanhimpana grafiikan menetelmänä. Siinä taiteilija kaivertaa puulevyyn kuopalle kaikki kohdat joista haluaa valkoisia, hankaa pintaan mustetta ja painaa sen paperille. Tätä sanotaan kohopainomenetelmäksi, koska muste on laatan koholla olevissa osissa.

Puupiirroksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Puupiirroksia.

Linoleikkaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linoleikkauksia tehneitä tunnettuja taiteilijoita ovat muun muassa: Maurice de Vlaminck, Henri Matisse, Pablo Picasso sekä Ina Colliander ja Akseli Gallen-Kallela.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Linoleikkauksia.

Puulevyn sijasta linoleikkauksessa käytetään linoleumia. Linoleumia on helpompi työstää, mutta siinä ei ole puulle ominaista pintarakennetta. Tunnettuja suomalaisia puupiirrosten tekijöitä ovat Ina Colliander ja Akseli Gallen-Kallela.

Metalligrafiikka ja syväpainomenetelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metalligrafiikka on yleisnimitys kaikille syväpainomenetelmille (engl. intaglio). Sana tulee laattamateriaalista, jona käytetään jotain metallia, tavallisesti kuparia.[1]

Kuivaneula[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuivaneula on yksinkertaisin syväpainomenetelmä. Siinä kuparilevyyn raaputetaan haluttu piirros teräsneulalla. Tahnamaista painoväriä hangataan levyyn ja levyn pinta pyyhitään puhtaaksi. Väri jää piirroksen uriin, ja se voidaan painaa siitä kostutettuun paperiin prässin avulla. Outi Heiskanen on tunnettu kuivaneulagrafiikan tekijä.

Kuivaneulavedoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kuivaneulavedoksia.

Etsaus (Suomessa käytetään sanaa viivasyövytys)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etsauksia ovat tehneet muun muassa: Albrecht Dürer, Rembrandt, Francisco Goya, Whistler, Otto Dix, James Ensor, Edward Hopper, Käthe Kollwitz, Pablo Picasso sekä Albert Edelfelt ja Simo Hannula.
Pääartikkeli: Etsaus

Etsaus eli viivasyövytys on syväpainomenetelmistä tunnetuin. Siinä urat tehdään hapolla syövyttämällä. Kuparilevyn pinta suojataan ensin vahalla (pehmeäpohja tai kovapohja; suojamassasta riippuen), vaha raaputetaan pois viivakohdista (esim. pyöreäkärkisellä kynällä, virkkuukoukulla tai vaikka ompeluun tarkoitetulla parsinneulalla), ja levyä syövytetään happoliuoksessa niin, että metalliin jää urat.

Etsauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Etsauksia.

Akvatinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Akvatinta

Akvatintassa painolaatan pinta peitetään ensin hienojakeisella hartsipölyllä (hyvin myrkyllistä, oltava suojanaamari, -käsineet ja -vaatteet; työ on tehtävä eristetyssä huoneessa, jossa on hyvä tuuletus). Laatan voi käsitellä myös vähemmän myrkyllisillä aineilla. Laatan voi suihkuttaa nestemäisellä, mustemaisella Akvatinta-seoksella esim. suihkepullolla tai retussiruiskulla ja kompressorilla tuuletuskaapissa. Pintaan on tarkoitus joka tapauksessa jäädä lumisademainen pisarapilvi. Levitetyn aineen annetaan kuivua hyvin. Sen jälkeen peitetään laatan eri osia suojalakalla, ja syövytetään vaiheittain niin, että ne piirroksen kohdat joihin halutaan tummimmat sävyt, ovat pisimpään ilman lakkaa. Hartsijyvästen/akvatintan kohdalle jäävät pisteet jäävät koholleen, pitävät painopaperin sileänä ja antavat akvatintayölle sen ominaisen rakeisen ulkonäön. Väinö Rouvinen on tunnettu akvatintaa käyttävä graafikko.

Akvatintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Akvatintoja.

Mezzotinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mezzotintassa laatan pinta rouhitaan ensin tasaisen karheaksi, ja vaaleammat alueet siloitetaan viilaamalla. Jälki muistuttaa pastelliliitujen jälkeä. Mezzotintatöissä on kuvataiteen samettisin musta sävy. Frans Toikkanen oli tunnettu Mezzotintan tekijä.

Mezzotintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mezzotintoja.

Carborundum[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Carborundum

Carborundum on syväpainomenetelmä, jossa laattaa ei syövytetä tai kaiverreta, vaan kuva-aihe maalataan laatalle liiman ja carborundum-hiekan sekoituksella. Tekniikka keksittiin Yhdysvalloissa 1937 ja sitä kehitettiin Ranskassa 1960-luvulla. Suomessa se on yleistynyt taidegrafiikkaan 1980-luvun lopulla. Tuloksena saadaan usein uhkean maalauksellista jälkeä.

Laakapainomenetelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Litografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Litografioita ovat tehneet muun muassa: Honoré Daumier, George Bellows, Pierre Bonnard, Edvard Munch, Emil Nolde, Pablo Picasso, Odilon Redon, Henri de Toulouse-Lautrec, Salvador Dalí, M. C. Escher, Willem de Kooning, Joan Miró ja Akseli Gallen-Kallela.
Pääartikkeli: Litografia

Litografia perustuu veden ja öljyn hylkimisreaktioon. Vahaliidulla piirretään kivilaatalle, jota sitten käsitellään niin että muste tarttuu vain piirustuksen kohdalle.

Litografioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Litografioita.

Serigrafia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Serigrafia
Serigrafioita ovat tehneet muun muassa: Josef Albers, Chuck Close, Robert Indiana, Roy Lichtenstein, Julian Opie, Robert Rauschenberg, Bridget Riley, Edward Ruscha ja Andy Warhol.

Serigrafiassa käytetään painopintana pingotettua seulakangasta, joka nykyään valmistetaan yleensä polyesteristä. Painoväri painetaan seulakankaan avoimien kohtien läpi painettavalle materiaalille kumisella tai muovisella raakelilla. Andy Warhol ja useat muut 1960-luvun pop-taiteilijat käyttivät töissään serigrafiaa.

Serigrafioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Serigrafioita.

Taidegrafiikan vedosmerkinnät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokainen vedos numeroidaan. Vedoksen numeron lisäksi sarjan koko vedosmäärä merkitään yleensä vasempaan alareunaan muodossa 5/20.

Taiteilija signeeraa nimensä jokaisen kappaleen oikeaan alareunaan.

Vedosmerkintöjä voivat olla seuraavat.

Tpl'a[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tpl'a (ransk. tirée par l'artiste) tarkoittaa, että grafiikanlehti on taiteilijan itsensä vedostama. Se kirjoitetaan yleensä vasempaan alareunaan vedosnumeron jommallekummalle puolelle.

E.v.[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

E.v. (ransk. edition variée, edition variable) tarkoittaa, että vedossarja on vaihteleva. Tällaisen sarjan vedokset poikkeavat toisistaan esimerkiksi väreiltään, tai niissä on käytetty yksilöllisiä työvaiheita variaatioiden aikaansaamiseksi.

H. C.-vedos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

H. C. (ransk. Hors Commerce) tarkoittaa myynnin ulkopuolella. Ne ovat yksityiseen käyttöön tehtyjä, eivät myyntiin tarkoitettuja. Näitä vedoksia voi olla varsinaisen sarjan lisäksi muutamia.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tuula Lehtinen: Metalligrafiikka Viitattu 8.1.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]