Berthe Morisot
| Berthe Morisot | |
|---|---|
Berthe Morisot, noin vuonna 1872. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Berthe Marie Pauline Morisot |
| Syntynyt | 14. tammikuuta 1841 Bourges |
| Kuollut | 2. maaliskuuta 1895 (54 vuotta) Pariisi |
| Taiteilija | |
| Ala | Kun |
| Taidesuuntaus | impressionismi |
Nimikirjoitus |
|
Berthe Marie Pauline Morisot (14. tammikuuta 1841 Bourges – 2. maaliskuuta 1895 Pariisi) [1] oli ranskalainen taidemaalari. Hänen tyylisuuntauksensa oli impressionismi. Morisot´a pidetään yhtenä merkittävimmistä impressionisteista yhdessä Edgar Degas´n, Claude Monet´n, Édouard Manet´n ja Pierre-Auguste Renoirin kanssa. Morisot uhmasi avoimesti oman aikansa naisille tarkoitettuja sosiaalisia normeja ryhtymällä avantgardetaiteilijaksi. [2]
Elämäkertaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkuvuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuleva taiteilija syntyi ylemmän keskiluokan perheeseen. Isä, Edmé Tiburce Morisot, oli prefekti ja äiti Marie-Joséphine-Cornélie Thomas, oli taiteilijasuvusta. Äidin isoisä oli merkittävä rokokootaiteilija Jean-Honoré Fragonard.[1] [3]
Morisot`n perheen vanhempien ikäero oli huomattava, mutta vanhempien liitto oli rakkausavioliitto, eikä järjestetty liitto. Perheeseen syntyi neljä lasta, joista Berthellä oli erityisen läheinen suhde siskoonsa Edmaan. Morisot´n perhe oli yläluokkaa ja oli tavallista, että lapsille järjestettiin kotiopetusta. Yläluokkaisten tyttöjen opetukseen kuului myös taideaineita, kuten musiikkia ja piirrustusta. Kun äiti huomasi Edman ja Berthen lahjakkuuden, hän päätti, että piirtäminen ei saa olla tyttärille vain harrastus. Heidän on saatava kunnollinen taidekoulutus.[3]
Isän ammatin vuoksi perhe oli joutunut usein muuttamaan asuinpaikkakuntaa. Berthen ollessa 12-vuotias perhe asettui pysyvästi Pariisin liepeillä olevaan Passyyn. Pariisista löytyikin taiteilijoita jotka olivat valmiita opettamaan Morisot`n sisaruksia.[4]
Sisarukset saivat vuonna 1857 kaksi opettajaa. Ensimmäinen opettaja oli Geoffroy-Alphonse Chocarne, joka oli muotokuva- ja historiamaalari. Toiseksi opettajaksi tuli Joseph Guichard. Guichardin opetukseeen sisarukset eivät olleet tyytyväisiä. Guichard varoitti sisarusten isää siitä, että näin lahjakkaista tyttäristä ei tule vain harrastelijoita, vaan ammattilaisia ja se on porvarillisissa piireissä erittäin epäsuotavaa. Maisemaalausta sisaruksille kävi opettamassa klassisen tyylin taidemaalari Jean Baptiste Guillemet. [4] [5]
Monet varhaiskautensa työt Morisot hävitti, sillä oli niihin tyytymätön myöhemmin. Siksi taidehistorioitsijoiden on vaikeaa hahmottaa miten hänen työnsä kehittyi ja mistä hän sai vaikutteita. [5]
Myös maisemamaalausten opettaja vaihtui. Sisaruksia ryhtyi vuonna 1862 opettamaan Jean-Baptiste Camille Corot, joka innosti sisarukset maalaamaan maisemat ulkona eikä ateljeessa. Lisäksi hän esitteli heidät tuntemilleen taiteilijoille. Edma opiskeli Corot´n oppilaana vuoteen 1868. Avioliiton Edma solmi vuonna 1869 lopetti maalaamisen. Tuolloin Berthe vannoi, että ei koskaan solmi avioliittoa. [4] [5]
Taiteilijaksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäisen näyttelynsä Berthe Morisot piti Pariisin Salongissa vuonna 1864. Hän osallistui Pariisin Salonkiin aina vuoteen 1874 saakka, jolloin hän päätti olla enää osallistumatta siihen. Aluksi Morisot oli taiteessaan varovainen, ikäänkuin ei olisi luottanut kykyihinsä. Tuolloin hän maalasi enimmäkseen akvarelleja. Akvarellikausi oli kuitenkin merkittävä hänen kehittymisensä kannalta, hän opetteli käyttämään sivellintä tavalla joka oli hyödyksi impressionistisella kaudella. Osa hänen akvarelleistaan yltää hänen parhaiden töidensä joukkoon. [4] [5]
Morisot´n taiteilijauran kannalta merkittävä kohtaaminen tapahtui vuonna 1868. Hän tapasi tuolloin Édouard Manet`n. [4]
Impressionisti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Perinteinen akateemis-klassistinen taide ei ollut Morisot´lle mieluista. Häntä kiinnosti kokeilu väreillä ja siveltimenvedoillia. Niistä olivat kiinnostuneet myös muut impressionistit. Manet´n kautta tavatut taiteilijat ja Morisot olivat päättäneet perustaa oman taiteilijaryhmän ja pitää oman näyttelyn. Oma näyttely pidettiin vuonna 1874. Sen valmistelut aloitettiin edellisenä vuonna. [4]
Näyttelyyn tulivat mukaan Camille Pissarro, Auguste Renoir, Alfred Sisley, Claude Monet ja Édouard Manet. Manet oli aluksi epävarma ideasta, sillä Pariisin salonki ei taiteilijoiden töitä ollut halunnut. Lisäksi Degas ja Monet olivat lähes puilla paljailla ja näyttelyn järjestäminen vaati rahaa. [4] [5]
Näyttely järjestettiin lopulta valokuvaaja Nadarin studiossa. Ryhmän taiteilijat toivat sinne piirroksia, pastellitöitä ja maalauksia. Kriitikot tyrmäsivät näyttelyn, sitä pidettiin täytenä epäonnistumisena. Muuan kriitikko kirjoitti, että näyttely on "sodanjulistus kauneutta vastaan".[4] [5]
Näyttelyn ja sen valmisteluiden yhteydessä Morisot tapasi Eugène Manet`n, Édouard Manet´n veljen. Eugène oli aloitteleva taidemaalari ja kirjailija. Morisot ja Eugène Manet rakastuivat ja solmivat avioliiton. Häämatkalla Morisot maalasi maalauksen "Eugène Manet Isle of Wightillä", vuonna 1875. Kolmen vuoden kuluttua, vuonna 1878 heille syntyi tytär Julie. Aviomies luopui omasta taideurastaan ja ryhtyi tukemaan vaimonsa uraa. Morisot`n ja Manet`n kodista tuli kohtaamispaikka taidemaalareille, kirjailijoille ja heidän tukijoilleen. Stephane Mallarme kuului vakiokävijöihin. [4] [6]
Tyttären synnyttyä Morisot´n aiheet kääntyivät kotielämään. Tytär oli mallina monissa maalauksissa. Myös tutut taiteilijat, kuten Renoir ja Manet tekivät maalauksia Morisot´n tyttärestä. Vaikka perheeseen ja kotiin liittyvät aiheet yleistyivät Morisot´n maalauksissa, hän ei hylännyt muitakaan aiheita ja jatkoi myös ulkoilmamaalausta. Morisot´n maalaukset alkoivat saada kriitikoilta myönteisiä arvioita, joskin niiden spontaaniutta ja intuitiivisuutta pidettiin selkeän feminiinisinä piirteinä. [4] [6]
1880-luvulla Morisot´n tyyli vapautuu edelleen. Siveltimeellä on tehty nopeita vetoja kankaalle ja osaa teoksista pidettiin siksi aikoinaan keskeneräisinä. Suurimman osan urastaan Morisot työskenteli ilman omaa työhuonetta. Monet hänen töistään on maalattu makuuhuoneessa. Kun maalaaminen päättyi, siirrettiin telineet, paletti ja pensselit komeroon. 1880- luvulla Morisot vähitellen irtautui impressionistien ryhmästä.[2]
Vuonna 1886 piti jälleen olla impressionistien ryhmänäyttely. Morisot otti vastuun näyttelyn järjestämisestä ja teki järjestelyt lopulta yksin. Seuraavana vuonna hän ei enää ollut mukana impressionistien näyttelyssä, vaan osallistui Belgian impressionistien, LesXX:n, näyttelyyn. Aviomiehen terveys oli ollut jo pitkään heikko. Eugène Manet menehtyy huhtikuussa 1892. Leskeksi jäätyän Morisot joutui muuttamaan pienempään asuntoon. Perhehuolien ohella tapahtuu ammatillista edistymistä, sillä Morisot pitää ensimmäisen yksityisnäyttelynsä vionna 1892. Kahta vuotta myöhemmin Ranskan valtio ostaa kokoelmiinsa yhden Morisot`n maalauksen.[2] [4]
Morisot´n tytär Julie sairastuu vakavasti alkuvuonna 1895. Hänellä todetaan keuhkokuume ja Berthe jää kotiin tytärtään hoitamaan. Tytär paranee, mutta sairaus tarttuu äitiin, joka menehtyy. Morisot´n yllättävä menehtyminen oli taidemaailmalle kova isku. Nuoret naistaiteilijat menettivät esikuvan ja kannustajan. Tytär peri vanhempiensa suuren taidekokoelman, lähinnä impressionistien töitä. [4]
Kun Morisot´n menehtymisestä oli kulunut vuosi, järjestivät hänen ystävänsä suuren muistonäyttelyn. Näyttelyssä oli 380 Morisot´n työtä. Tuolloin Morisot´n työt eivät vielä saaneet ansaitsemaansa arvostusta, vaan hänet nähtiin lähinnä miestaiteilijoiden ystävän ja mallina. Kuolintodistukseenkin on kirjoitettu ammatin kohdalle "ei ammattia".[4]
Valikoituja teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- "Taiteilijan sisar ikkunan luona", vuodelta 1869.
- "Pyykkiä ripustetaan", vuodelta 1875.
- "Eugène Manet Isle of Wightillä", vuodelta 1875.
- "Kesäpäivä", vuodelta 1879.
- "Taiteilijan tytär Julie hoitajansa kanssa", ehkä vuodelta 1884.
- "Huilunsoittajat", vuodelta 1890.
- "Kaksi tyttöä", vuodelta 1894.
Arvioita elämäntyöstä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Morisot´n elämä ja ura osuvat aikaan, jolloin Ranskan taidetta oidettiin maailman parhaana sekä tulevaisuuden suunnannäyttäjänä. Pariisista tuli kaupunki, jonne taiteilijat, taiteilijoiksi haluavat ja taidekauppiaat suunnistivat ympäri maailman. On merkittävää, että kyseisenä aikana sekä Morisot että Mary Cassatt saivat taidemaailman vakuutettua siitä, että on tärkeää että myös naiset ovat taidemaalareita. Yhdessä he olivat merkittäviä impressionisteja. [5]
Morisot toi maalauksissaan näkyville naisen arkista elämää ja teki samalla yhdet merkittävimmistä impressionistisista maalauksissa. Ne tuovat näkyviin naisten merkittävän roolin yhteiskunnassa. Täm seikka saattoi jäädä Morisot´n aikana valitettavan usein vaille huomiota. Monet hänen äitiä ja lasta kuvaavat maalauksensa ovat intiimejä ja poikkeavat samaa aihetta uskonnollisessa sävyssä kuvanneista. Naiset hänen teoksissaan ovat tyylikkäitä ja seuraavat muotia, aivan kuten taiteilija itsekin teki.[3] [5]
Maalauksissaan Morisot oli kiinnostunut kuvaamaan kuinka tila vaihtuu toiseksi tilaksi. Niissä on ikkunoita ja ovia ja näkymiä ulos. Taiteilijaa on kiehtonut kysymys, missä yksityinen muuttuu julkiseksi ja päinvastoin. [3]
Kovinkaan monta työtä Morisot ei saanut elinaikanaan myytyä. Siksi niitä löytyy melko vähän museoista. [7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 Berthe_Morisot Britannica.com. Viitattu 22.7.2026.
- 1 2 3 Whats-on-Morisot barnesfoundation.org. Viitattu 22.7.2026.
- 1 2 3 4 Berthe Morisot Bookaroundthecorner. Viitattu 22.7.2026.
- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 Morisot-timeline impressionistarts.com. Viitattu 22.7.2026.
- 1 2 3 4 5 6 7 8 berthemorisot Historyofart. Viitattu 22.7.2026.
- 1 2 Artist-profile nmwa.org. Viitattu 23.7.2026.
- ↑ collections marmottan.fr. Viitattu 28.7.2026.