Outi Heiskanen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Outi Marjatta Heiskanen
alias
Heis
Syntynyt 26. syyskuuta 1937 (ikä 80)
Mikkeli
Kansallisuus suomalainen
Ala grafiikka, etsaus, installaatio, performanssi
Palkinnot

Helsingin Juhlaviikkojen Vuoden taiteilija 1986


Prinssi Eugenin mitali 1996
Suomi-palkinto 1998

Outi Marjatta Heiskanen (o.s. Kanervo, s. 26. syyskuuta 1937 Mikkeli)[1] on suomalainen taidegraafikko, taiteilijanimeltään Heis.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heiskasella on kaksi tytärtä, Metti ja Karoliina, ja hänen lapsenlapsiaan ovat sisarukset laulaja Siiri ja näyttelijä Reino Nordin[2].

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heiskanen on opiskellut Taideteollisessa oppilaitoksessa ja Suomen Taideakatemian koulussa. Hän kuuluu Pentti Kaskipuron oppilaisiin.

Taiteellinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heiskanen tunnetaan pienikokoisista ihmisiä ja taruolentoja kuvaavista metalligrafiikan töistä. Heiskasen töissä on usein mystinen satumaailman tunnelma. Hän yhdistää samaan työhön usein akvatintaa ja etsausta tai kuivaneulaa ja käyttää harvoja värejä. Heiskanen on kehittänyt kombinaatiotekniikkaa, jolloin uniikki kuva kootaan kahden tai useamman erillisen laatan kuvia yhdistelemällä. Tätä menetelmää hyödyntäen hän on tehnyt yhteistyö vedoksia vedostajanaan toimineen Janne Laineen kanssa. Näyttelyihinsä hän on koonnut töistään kollaaseja, Installaatioita ja veistoksia, nukkeja sekä muuta materiaalia. Hän on metalligrafiikan ohella tuottanut myös filmejä, valokuvia ja performansseja.

Muu taide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Outi Heiskanen on sekä Bellinin akatemian että Record Singers -taiteilijaryhmän kantavia voimia. Kummankin ryhmän muita keskeisiä jäseniä ovat olleet Pekka Nevalainen, Hannu Väisänen ja Mirja Airas. Ryhmien tempaukset olivat niin sitoutuneita toisiinsa, ettei niiden välillä ole selvää rajaa. Bellinin akatemia oli projekteista pitkäikäisempi. Se ylläpiti muun muassa omaa kirjastoaan ja pyöritti autonomisen Riepukulkusäätiön kautta omakustannejulkaisutoimintaa. Ryhmät ovat tehneet filmejä ja järjestäneet monia poikkitaiteellisia tapahtumia, kuten happeningejä ja performansseja. Heiskaselle on ollut ominaista vaikutteiden lainaaminen eri taidemuodoista ja kuvitteellisten mytologioiden luominen. Vilkkaimmillaan Bellinin akatemian toiminta oli 1970- ja 1980-luvuilla, jolloin Heiskanen piti esityksiä yhdessä Airaksen, Väisäsen ja Nevalaisen kanssa. Esitykset olivat intiimejä tapahtumia, joissa lähestyttiin luonnon ja ihmisenä olemisen peruskysymyksiä leikillisen vakavasti.

Taiteelliset ansiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän oli Helsingin Juhlaviikkojen Vuoden taiteilija 1986, Kuvataideakatemian grafiikan linjan professori 1992–95 ja Kuvataideakatemian rehtori 1994–95. Hän on Helsingin yliopiston kunniatohtori vuodelta 1997 ja akateemikko vuodesta 2004. Heiskaselle myönnettiin Suomen Leijonan komentajamerkki 6.12.2011.

Julkisissa tiloissa Heiskasen teoksia on esillä muun muassa Ulkoministeriössä (Helsinki 1989), Uudenkaupungin lastentarhassa (1989), ja Sammon lukiossa (Tampere 2005).

Kirjamuotoisia teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Korttitalo, taiteilijakirja, 1980 (Bellinin akatemian julkaisuja 2)
  • Sydänpuu, kuvitus Leena Krohnin runoteokseen, 1984 (Tammi)
  • Korttitalon perhealbumi, taiteilijakirja (Rikhardinkadun kirjaston taiteilijakirjakokoelma, Helsinki)
  • Aamuhämärä pensastuulen kylässä, taiteilijakirja (Rikhardinkadun kirjaston taiteilijakirjakokoelma, Helsinki)
  • Muistikirja I-II, taiteilijakirjoja (Rikhardinkadun kirjaston taiteilijakirjakokoelma, Helsinki)
  • Heis hius hajalla, piirroksia ja tarinoita, 2000 (WSOY)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valorinta, Riitta (toim.) 2005. Outi Heiskanen. Minerva Kustannus Oy, Sara Hildénin taidemuseon julkaisuja. ISBN 9789525591019

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuka kukin on 2007, Otava 2006
  2. Jarva, Hannu: Sisko ja sen veljet. TS-Extra, 5.12.2009, s. 18. Turku: Turun Sanomat.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]