Helsingin kaupunginkirjasto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Helsingin kaupunginkirjasto
Pasilassa sijaitseva Helsingin pääkirjasto
Pasilassa sijaitseva Helsingin pääkirjasto
Lainauksia vuodessa 9,0 miljoonaa[1]
Asiakkaita 249 000[1]
Budjetti 38 miljoonaa euroa[1]
Johtaja Katri Vänttinen
Työntekijöitä 448[1]
Kotisivut

Helsingin kaupunginkirjasto (vuoteen 1910 Helsingin kansankirjasto) on Helsingin kaupungin omistama Suomen suurin yleinen kirjasto. Kirjastolla on nyt 37 toimipistettä ja sen kokoelmassa on noin 1,6 miljoonaa kirjaa.[1] Kirjasto tarjoaa asiakastietokoneillaan pääsyn internetiin ja tavallisten toimisto-ohjelmien lisäksi valikoiman eri tietokantoja. Kaupunginkirjasto on osa HelMet-kirjastoa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksityinen Helsingin kansankirjasto 1860–1876[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin kansankirjasto perustettiin 7. lokakuuta 1860. Aloitteen kirjaston perustamiseksi teki ja varat keräsi Helsingin Rouvasväenyhdistys (Fruntimmersföreningen i Helsingfors). Se oli 1800-luvulle tyypillinen yläluokkainen hyväntekeväisyysyhdistys, jonka toiminnan tavoitteena oli "kristillinen huolenpito kaupungin köyhimpien kansanluokkien naisista ja lapsista".[2] Kirjaston avulla haluttiin sivistää työväkeä ja tarjota sille rakentavia vapaa-ajanviettotapoja. Kirjastohankkeen varsinaiset puuhamiehet olivat opettaja Helene Simelius sekä yhdistyksen sihteerit, kirjailija Zacharias Topelius ja professori Frans Ludvig Schauman.

Kirjasto avasi ovensa lokakuussa 1860 Hällströmin talossa Hallituskatu 11:ssä nykyisen Porthanian paikalla. Ensimmäisenä toimintavuonna sen kokoelmiin kuului hieman yli 500 kirjaa ja se antoi noin 1 700 lainaa. Kirjojen lainaus oli ilmaista, minkä ansiosta kirjasto nautti suurista kävijämääristä mutta kärsi samalla taloudellisista ongelmista. Ainoalle kirjastonhoitajalle ei voitu aluksi maksaa lainkaan palkkaa ja toiminta pyöri vapaaehtoisvoimin. Kirjasto joutui muuttamaan vuokrahuoneistosta toiseen parin vuoden välein, ja myös kirjastonhoitajat vaihtuivat tiuhaan. Rahapulan vuoksi lainaus jouduttiin vuonna 1867 muuttamaan maksulliseksi. 1871 kirjasto alkoi saada Helsingin kaupungilta vuosittaista tukea, minkä ansiosta taloudellinen tilanne tasapainottui. Kirjastonhoitajalle ryhdyttiin maksamaan säännöllistä palkkaa ja myös muuta palkallista henkilökuntaa voitiin hankkia.

Vuonna 1876 Kansankirjaston johtokunta päätti tarjota kirjastoa Helsingin kaupungille. Kaupunginvaltuusto päätti kokouksessaan 28. maaliskuuta 1876 ottaa kirjaston kaupungin hallintaan. Koska kirjasto jo valmiiksi toimi kaupungin rahoilla, suuria muutoksia toiminnassa ei tapahtunut. Kaupungin haltuun siirtyessään Kansankirjaston vuotuinen lainausmäärä oli noin 15 000 lainaa ja sen kokoelmiin kuului yli 2 000 nidettä.

Kansankirjastosta kaupunginkirjastoksi 1876–1945[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rikhardinkadun kirjasto

Kun Kansankirjasto oli päätynyt kaupungin haltuun, sille ryhdyttiin suunnittelemaan omaa taloa. Rahallista apua kaupunki sai Helsingin Anniskeluyhtiöltä. Anniskeluyhtiö oli yksityinen osakeyhtiö, jolle oli myönnetty yksinoikeus alkoholin myyntiin Helsingissä, ja jonka tarkoituksena oli käyttää voittovarojaan työväestön sivistämiseen ja raitistamiseen. Se lahjoitti 1877 kaupungille suurimman osan vuotuisista tuloistaan, yli 60 000 silloista markkaa, kansankirjaston rakentamista varten. Uutta kirjastoa varten hankittiin tontti Kaartinkaupungin kaupunginosasta, Rikhardinkadun ja Korkeavuorenkadun kulmasta, ja rakennuspiirustukset tilattiin arkkitehti Theodor Höijeriltä. Kansankirjasto pääsi muuttamaan Rikhardinkadulle syksyllä 1882.

Kun Rikhardinkadun kirjasto oli saatu valmiiksi, nousi esiin kysymys sivukirjastojen perustamisesta. Kirjaston johtokunta huomautti 1898 että esikaupungit olivat vailla kirjastoja tai puutteellisesti toimivien yksityiskirjastojen varassa. Vuosina 1898–1899 perustettiinkin sivukirjastot Töölöön ja Punavuoreen sekä otettiin kaupungin hallintaan yksityinen Sörnäisten Kansankirjasto, josta tuli Kallion kirjasto. Vuonna 1908 avattiin Vallilan sivukirjasto ja vuonna 1926 Käpylän sivukirjasto. Sivukirjastot toimivat vuokratiloissa, lukuun ottamatta Kallion kirjastoa, joka sai 1912 kaupunginarkkitehti Karl Hård af Segerstadin suunnitteleman komean kirjastorakennuksen.

Kansankirjasto toimi vanhoilla säännöillään ja periaatteillaan vuoteen 1910 asti. Tuolloin sille hyväksyttiin uudet säännöt ja se sai virallisesti kaupunginkirjaston aseman. Vanhan kansankirjaston asiakaskunnaksi oli määritelty työväestö, kun taas kaupunginkirjaston edellytettiin palvelevan kaikkia kaupungin asukkaita yhteiskuntaluokasta riippumatta. Ajatus kirjaston tehtävästä kansan valistajana ja sivistäjänä leimasi silti voimakkaasti kaupunginkirjaston toimintaa toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan asti.

1800-1900-lukujen taitteessa kirjaston vuotuinen lainausmäärä ylitti 200 000 lainaa. Vuonna 1912 siirryttiin maksuttomaan lainaukseen ja lainausmäärä kohosi nopeasti 500 000:een. Miljoonan lainan raja ylitettiin vuonna 1930. Nopean kasvun seurauksena Rikhardinkadun kirjasto alkoi käydä ahtaaksi ja sitä korotettiin 1922 kolmannella kerroksella. Kirjaston johtokunta käynnisti vuonna 1912 hankkeen uuden pääkirjaston rakentamiseksi, mikä aloitti vuosikymmeniä kestäneen kiistelyn kirjaston sijoituspaikasta. Vuonna 1930 järjestettiin arkkitehtikilpailu uuden pääkirjaston rakentamiseksi Etu-Töölöön Museokadun ja Dagmarinkadun kulmatontille. Tehtävä annettiin Eliel Saariselle, joka kuitenkin totesi tontin tarkoitukseen sopimattomaksi. Tämän jälkeen sijoituspaikan etsiminen alkoi uudelleen. 1935 kaupunginvaltuusto osoitti kirjastolle tontin Kalliosta Eläintarhanlahden huvila-alueelta (nykyisen Helsingin kaupunginteatterin kohdalta), mitä kirjasto kuitenkin piti täysin sopimattomana paikkana. Toisen maailmansodan syttyminen 1939 hautasi pääkirjastohankkeen vuosikymmeniksi eteenpäin.

Kasvun vuosikymmenten pitkäaikainen kirjastonhoitaja, vuodesta 1908 aina vuoteen 1940 asti, oli Uno Therman.[3]

Kaupunginkirjasto kasvavassa Helsingissä 1945–[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin suuri alueliitos vuonna 1946 merkitsi kaupunginkirjastolle valtavaa alueellista laajenemista. Se sai hoidettavakseen entisten Haagan, Huopalahden, Oulunkylän ja Kulosaaren kuntien kirjastot sekä suurimman osan Helsingin maalaiskunnan kirjastoista. Entisten Rikhardinkadun pääkirjaston ja viiden sivukirjaston joukkoon liittyi kaksitoista uutta sivukirjastoa. Toimipisteiden nykyinen lukumäärä on 36.

Musiikkikirjastotoiminta käynnistyi keväällä 1953. Kirjastoautotoiminta aloitettiin 1966. Valtakunnallisena yleisten kirjastojen keskuskirjastona Helsingin kaupunginkirjasto on toiminut 1. huhtikuuta 1981 lähtien. Vuonna 1986 kirjasto sai viimein uuden ja asianmukaisen pääkirjaston, kun Pasilan pääkirjasto valmistui.

Vuonna 2018 Kansalaistorilla lähellä Töölönlahtea avautui Helsingin keskustakirjasto Oodi. Oodi rakennettiin Helsingin kaupungin ja Suomen valtion yhteisrahoituksella Suomen satavuotisjuhlien kunniaksi. Hankkeen kokonaiskustannukset olivat 98 miljoonaa euroa, josta kaupungin osuus oli 68 miljoonaa ja ministeriön osuus 30 miljoonaa.[4] [5]

Erikoiskokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkittävin kokoelma Helsingin kaupunginkirjastossa on Helsinki-kokoelma. Kallion kirjastossa on Suomen dekkariseuran lahjoittama Dekkarikirjasto. Rikhardinkadun kirjastossa on englanninkielistä kirjallisuutta sisältävä British Collection ja taiteilijakirjakokoelma. Sivukirjastoissa voi olla omaa alueettaan koskevaa aineistoa.

Tietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 36 kirjastoa, kaksi kirjastoautoa (2004)
  • 38 kirjastoa, kaksi kirjastoautoa (2014)

Toimipisteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kallion kirjasto.
Etelä-Haagan kirjasto, yksi Helsingin kaupunginkirjaston läntisen osan suurimmista toimipisteistä.
Kontulan kirjasto.
Kirjasto Internetosoite
Pasila, pääkirjasto https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Pasilan_kirjasto
Arabianranta https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Arabianrannan_kirjasto
Etelä-Haaga https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/EtelaHaagan_kirjasto
Herttoniemi https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Herttoniemen_kirjasto
Itäkeskus https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Itakeskuksen_kirjasto
Jakomäki https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Jakomaen_kirjasto
Jätkäsaari https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Jatkasaaren_kirjasto_ja_infokeskus
Kallio https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Kallion_kirjasto
Kannelmäki https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Kannelmaen_kirjasto
Kontula https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Kontulan_kirjasto
Käpylä https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Kapylan_kirjasto
Laajasalo https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Laajasalon_kirjasto
Lauttasaari https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Lauttasaaren_kirjasto
Malmi https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Malmin_kirjasto
Malminkartano https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Malminkartanon_kirjasto
Maunula https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Maunulan_kirjasto
Munkkiniemi https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Munkkiniemen_kirjasto
Oulunkylä https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Oulunkylan_kirjasto
Paloheinä https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Paloheinan_kirjasto
Pikku-Huopalahden lastenkirjasto https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Pikku_Huopalahden_lastenkirjasto
Pitäjänmäki https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Pitajanmaen_kirjasto
Pohjois-Haaga https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/PohjoisHaagan_kirjasto
Puistola https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Puistolan_kirjasto
Pukinmäki https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Pukinmaen_kirjasto
Rikhardinkatu https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Rikhardinkadun_kirjasto
Roihuvuori https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Roihuvuoren_kirjasto
Sakarinmäen lastenkirjasto https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Sakarinmaen_lastenkirjasto
Suomenlinna https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Suomenlinnan_kirjasto
Suutarila https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Suutarilan_kirjasto
Tapanila https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Tapanilan_kirjasto
Tapulikaupunki https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Tapulikaupungin_kirjasto
Töölö https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Toolon_kirjasto
Vallila https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Vallilan_kirjasto
Viikki https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Viikin_kirjasto
Vuosaari https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Vuosaaren_kirjasto
Lakkautetut
Kirjasto 10 https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Kirjasto_10
Kulosaari
Punavuori
Ruoholahden lastenkirjasto

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e 2018 tilastot, tilastot.kirjastot.fi
  2. Sven Hirn: Kansankirjastosta kaupunginkirjastoksi. Helsingin kaupunginkirjasto 1860–1940.. Helsingin kaupunginkirjasto, 1998. ISBN 951-718-177-9.
  3. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899 (Viitattu 3.11.2018)
  4. Uuden ajan kirjasto Oodi aukeaa itsenäisyyspäivän aattona 30.11.2018. Helsinki: OKM. Viitattu 15.5.2019.
  5. Kirjasto Oodi 2018 www.helmet.fi. 1.8.2018. Viitattu 1.8.2018.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hirn, Sven: Kansankirjastosta kaupunginkirjastoksi--Helsingin kaupunginkirjasto 1860-1940, 1998
  • Kirjastojen vuosisata--yleiset kirjastot Suomessa 1900-luvulla, toimittanut Ilkka Mäkinen, 1999, ISBN 9516924700
  • Koski, Pirkko, Tiedon tuntija. Suomen kirjastoseura 1910-1985, 1985
  • Närhi, Mauri K. Lukuseurasta kansankirjastoon, 1963
  • Vatanen, Pirjo, Sääty-yhteiskunnan kirjastosta kansalaisyhteiskunnan kirjastoksi, 2002, ISBN 9517463588

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]