Kansalaistori

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kansalaistori itälaidalta nähtynä. Vasemmalla Sanomatalo ja Kiasma, taustalla Eduskuntatalo, oikealla Musiikkitalo.
Helsingin keskustakirjasto Oodi Kansalaistorin itälaidalla.
Kansalaistorin eteläreuna ja Sanomatalo Mannerheimintien puolelta nähtyinä

Kansalaistori (ruots. Medborgartorget) on aukio Helsingin keskustassa, Kluuvin kaupungin­osassa lähellä Eduskuntataloa. Ympäröivine rakennuksineen se luetaan kuuluvaksi Töölön­lahden alueeseen, vaikka se sijaitseekin lähes puolen kilometrin päässä lahden rannasta. Aukio on rakennettu entiselle ratapihan alueelle vasta 2000-luvulla.

Kansalaistorista on tullut suosittu yleisö­tapahtumien ja myös mielen­osoitusten pitopaikka. Siellä on järjestetty muun muassa Helsingin Juhla­viikkojen yhteydessä Leffapiknik[1], Taste of Helsinki -ruokafestivaali[1] ja Naisten Kympin lähtö[2] sekä 31. joulukuuta 2016 Suomen itsenäistymisen 100-vuotisjuhlavuoden avajaiset.[3]

Ympäröivät kohteet ja rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansalaistoria rajoittavat etelässä Kiasman ja Sanomatalon tontit. Niiden välissä on Kansalaistoriin välittömästi liittyvä pieni Tekla Hultinin aukio. Pohjoisessa ja osittain lännessä tori rajoittuu Musiikkitalon tonttiin. Musiikkitalon maanalaiset tilat ulottuvat sen pääoven edustalta Kansalais­torille johtavien ramppimaisten jalankulkuväylien alle. Musiikkitalon ja Kiasman välitse Kansalaistorilta on näkö- ja kulku­yhteys Mannerheimin­tielle, jonka vastakkaisella puolella samalla kohdalla sijaitsee Eduskuntatalo. Varsinainen Mannerheimin­tie kulkee tässä kohdin pengerrettynä useita metrejä Kansalaistorin pintaa korkeammalla, mutta sen vierellä alempana, suunnilleen torin tasolla, kulkee jalankulku­väylä, niin sanottu Ala-Mannerheimin­tie.

Välittömästi Kansalaistorista pohjoiseen on rakenteilla pieni puistikko, Makasiinipuisto, johon on suunnitteilla mm. katukoriskenttä ja lasten leikkipaikka. Kansalaistorin ja Makasiinipuiston itälaidalla sijaitsee joulukuussa 2018 avautunut Helsingin keskustakirjasto Oodi. Kansalaistorin pohjoisreunasta johtaa puistovyöhyke Töölönlahden etelärantaan saakka, joskin tämän puistovyöhykkeen katkaisee Töölönlahdenkatu.

Kansalaistorilta länteen johtaa entiseen satamaradan kuiluun rakennettu kevyen liikenteen väylä, Baana. Torilta itään Sanomatalon ja Keskustakirjaston välitse Töölönlahdenkadulle johtaa lyhyt Eero Erkon katu.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisen Kansalaistorin alue oli vielä 1800-luvun alkupuolella Töölönlahdesta etelään työntyneen Kluuvinlahden läntistä ranta-aluetta.[5] Sen jälkeen kun Suomen ensimmäinen rautatie Helsingistä Hämeenlinnaan vuonna 1862 oli valmistunut, alueelle muodostui vähitellen laaja Töölön tavara-aseman ratapiha, joka ulottui Töölönlahden rantaan saakka ja jonka eteläisellä laidalla oli myös VR:n konepaja.[6] Alueelle rakennettiin vuosisadan lopulla muun muassa VR:n makasiinit, joista viimeiset purettiin vasta vuonna 2006[7], ja sieltä alkoi myös vuonna 1894 valmistunut Helsingin satamarata.[6]

Jo 1900-luvun alkupuolella suunniteltiin tavara­rata­pihan poistamista alueelta, ja vuosisadan kuluessa laadittiin joukko suunnitelmia Helsingin liikekeskustan laajentamiseksi alueelle. Ensimmäinen laajaa huomiota osakseen saanut suunnitelma oli Eliel Saarisen vuonna 1918 laatima Pro Helsingfors -suunnitelma, josta kuitenkaan ei toteutettu mitään. Myöhemmistä suunnitelmista tunnetuimpia on Alvar Aallon keskustasuunnitelma,[8] jonka ensimmäinen versio julkaistiin vuonna 1961. Sen mukaan alueelle olisi muodostettu Mannerheimin patsaalta Töölön­lahden rantaan saakka ulottunut laaja aukio, Terassitori. Vuonna 1968 sille ehdotettiin nimeä Itsenäisyydenaukio (ruots. Självständighetsplatsen)[9]. Alvar Aallon suunnitelmasta toteutettiin kuitenkin vain Finlandia-talo.

Monista alueelle laadituista suunnitelmista huolimatta tavara-asema kuitenkin poistui alueelta lopullisesti vasta 1990-luvulla.[8] Sen sijaan konepaja oli poistunut alueelta jo 1950-luvulla ja sen rakennukset purettu, minkä jälkeen sen entinen alue, kuten suuri osa varsinaisesta ratapiha-alueestakin, oli useiden vuosikymmenien ajan hoitamattomana joutomaana.[10] Myöhemmin alueelle, suunnilleen nykyisen Kansalaistorin kohdalle, sijoitettiin autopikajunien lastauslaituri. Kiasman rakentamisen yhteydessä 1990-luvulla se siirrettiin Töölönlahden etelärannalle välittömästi pääradan länsipuolelle[11] ja sieltä vuonna 2012 Pasilaan.[12]

Vuonna 1986 alueesta järjestettiin suunnittelukilpailu, joka käsitti myös Kampin alueen. Ensimmäinen palkinto jaettiin kolmen ehdotuksen kesken, joissa kaikissa oli vielä mukana Aallon suunnittelema aukio eri tavoin muunnellussa muodossa.[13] Myöhemmin ehdotetun aukion eteläosaan päätettiin kuitenkin rakentaa nykytaiteen museo, Kiasma, mikä merkitsi alkuperäisen aukiosuunnitelman hylkäämistä. Vuonna 2004 vahvistetussa asemakaavassa alueelle päätettiin jättää vain huomattavasti pienempi aukio, nykyinen Kansalaistori, sekä lähemmäksi Töölönlahtea laaja puistoalue.

Kansalaistorin ja sitä ympäröivän alueen asemakaava vahvistettiin vuonna 2004[14], jolloin päätettiin myös Musiikkitalon rakentamisesta.[11] Samalla vahvistettiin aukion nimeksi Kansalaistori.[11]

Kansalaistori tammikuussa 2019. Vasemmalta oikealle Kiasma, Eduskuntatalo, Musiikkitalo ja Helsingin keskustakirjasto Oodi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kansalaistori Visithelsinki. Viitattu 12.1.2017.
  2. Tapahtumakalenterit: Kansalaistori hel.fi. Viitattu 12.1.2017.
  3. Juho Jokinen: Uudenvuodenaaton jättijuhlaa rakennetaan jo Helsingissä – Euroopan terrori-iskut näkyvät tapahtumien turvajärjestelyissä. Helsingin sanomat, 27.12.2016. Artikkelin verkkoversio.
  4. Alueen asemakaava (nro 10920) kartta.hel.fi. Viitattu 12.1.2017.
  5. Kimmo Oksanen: ”Olipa kerran Kluuvinlahti”, Makasiinit 1899-2006, s. 9. Helsingin sanomat, 2007. ISBN 952-5557-09-X.
  6. a b Kimmo Oksanen: ”Sitten tuli juna”, Makasiinit 1899-2006, s. 13. Helsingin sanomat, 2007. ISBN 952-5557-09-X.
  7. Kimmo Oksanen: ”Makasiinien luona”, Makasiinit 1899-2006, s. 5. Helsingin sanomat, 2007. ISBN 952-5557-09-X.
  8. a b Antti Manninen: ”Töölönlahti”, Puretut talot, s. 142. Helsingin sanomat, 2004. ISBN 952-5557-00-6.
  9. Helsingin kadunnimet, s. 103. Helsingin kaupungin nimistötoimikunta, 1970. ISBN 951-771-220-0. Teoksen verkkoversio.
  10. Kimmo Oksanen: Makasiinit 1899-2006, s. 74. Helsingin sanomat, 2007. ISBN 952-5557-09-X.
  11. a b c Kaavaselostus Helsingin kaupunki. Viitattu 12.1.2017.
  12. Töölönlahden puisto avautuu iloisessa puistojuhlassa 12.6. Helsingin kaupunki. Viitattu 12.1.2017.
  13. Töölönlahti kierroksessa, osa 3; Kamppi – Töölönlahti aatekilpailu 1986, synnytystuskia penttimurole.blogspot.fi. Viitattu 12.1.2017.
  14. Kaavan 19820 käsittelyvaiheet Helsingin kaupunki. Viitattu 12.1.2017.