Rouvasväenyhdistys

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Rouvasväenyhdistykset (ruots. fruntimmersförening) olivat Suomessa 1800-luvulla perustettuja naisjärjestöjä. Ne harjoittivat hyväntekeväisyyttä vähäosaisten parissa, ja niiden jäsenistö koostui säätyläisnaisista. Yhdistykset olivat Suomen ensimmäisiä varsinaisia hyväntekeväisyysjärjestöjä, ja niitä toimi lähes jokaisessa kaupungissa.[1]

Keskieurooppalaisen mallin mukaan perustetuilla yhdistyksillä oli suuri merkitys monien sosiaali- ja terveyspalveluiden synnyttäjinä. Ne perustivat Suomeen muun muassa ensimmäiset lastenkodit. Usea rouvasväenyhdistysten aloittama palvelu siirtyi sittemmin kuntien ja valtion järjestettäväksi.[1] Yhdistysten toiminta oli reagoivaa eli syntyneitä ongelmia korjaavaa, ne eivät pääsääntöisesti pyrkineet vaikuttamaan itse ongelmien syihin.[2] Yhdistykset rahoittivat toimintaansa muun muassa erilaisilla arpajaisilla ja myyjäisillä. Ne oli aluksi tarkoitettu vain naimisissa oleville naisille, mutta myöhemmin mukaan otettiin myös naimattomia.[3]

Suomen ensimmäinen rouvasväen yhdistyksen perustivat Viipuriin vuonna 1835 kaupungin saksankielisen yläluokan naiset. Huoltojärjestö Viipurin Fraun-Verein oli suljettu yhdistys, johon kuului 12 naista. Se perusti muun muassa 20-paikkaisen tyttölasten orpokodin. Seuraavat yhdistykset olivat Porvooseen vuonna 1846 perustettu Fruntimmerförening ja 1848 toimintansa aloittaneet Oulun ja Helsingin rouvasväenyhdistykset. Oulun yhdistyksellä oli muun muassa oma koulu. 1850-luvun aikana toiminta laajeni nopeasti ympäri maata.[4][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]