Viipurin lääni

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Viipurin lääni

vaakuna

sijainti

Pääkaupunki Viipuri
Viimeinen maaherra Arvo Manner
Historialliset maakunnat Karjala
Pinta-ala ilman merialueita 35 768 km²
5.:nneksi suurin
– maa 32 134 km²
Väkiluku 620 838
 suurin 1939
Väestötiheys 19,3 as./km²

Viipurin lääni (ruots. Viborgs län) on entinen Suomen lääni, joka sijaitsi Suomen kaakkoiskulmalla. Vuonna 1937 Viipurin läänin pinta-ala oli 35 768 km², josta maa-ala oli 32 134 km²[1]. Asukasluvultaan se oli Suomen suurin lääni; vuonna 1939 siellä oli 620 838 asukasta. Pinta-alaltaan lääni oli Suomen viidenneksi suurin[2]. Läänin pääkaupunki oli Viipuri. Eduskuntavaaleissa Viipurin lääni oli jaettu kahteen vaalipiiriin 1906: Viipurin läänin läntiseen ja Viipurin läänin itäiseen vaalipiiriin.

Viipurin lääni käsitti Etelä-Karjalan, Karjalankannaksen, Laatokan Karjalan (Keski- ja Raja-Karjalan), Suomenlahden itäiset ulkosaaret ja pääosan Kymenlaaksoa. Viipurin lääni rajoittui lännessä ja pohjoisessa vuoden 1831 lääninuudistuksen jälkeen Uudenmaan, Mikkelin ja Kuopion lääneihin. Ennen uudistusta naapureina olivat Uudenmaan ja Hämeen, Kymenkartanon sekä Savon ja Karjalan läänit. Idässä Viipurin lääni rajoittui autonomian aikana Pietarin ja Aunuksen kuvernementteihin ja Suomen itsenäistymisen ja Neuvostoliiton perustamisen jälkeen Leningradin alueeseen ja Karjalan autonomiseen sosialistiseen neuvostotasavaltaan.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viipurin läänin ydinalue kuului 1500-luvulla Viipurin linnalääniin. Vuonna 1634 linnaläänit muutettiin lääneiksi, ja tällöin perustettuun Viipurin ja Savonlinnan lääniin kuului Suomenlahden rannikko Porvoon seudulta Rajajoelle saakka, pääosa nykyistä Etelä-Karjalaa, Karjalankannaksen länsiosa, Itä-Häme ja koko Savo. Venäjä luovutti Ruotsille 1617 Käkisalmen läänin, johon kuului Pohjois-Karjala, Laatokan Karjala, Karjalankannaksen itäosa sekä Parikkalan seutu Etelä-Karjalasta. Vuosina 1721 ja 1743 Viipurin ja Savonlinnan läänin eteläosa sekä Käkisalmen läänin itäosa joutuivat Venäjälle. Näiden läänien jäljelle jääneistä osista muodostettiin ensin Savonlinnan ja Kymenkartanon lääni ja sitten Kymenkartanon ja Savon lääni.

Venäjälle luovutettuja alueita eli niin sanottua Vanhaa Suomea hallittiin 1721–1744 osana Pietarin kuvernementtiä, mutta 1744 niistä luotiin uusi Viipurin kuvernementti. Suunnitelman hallinnon järjestämisestä oli saanut laatiakseen Turun rauhan jälkeen venäläisten pikkuvihan ajaksi Suomen kenraalikuvernööriksi nimittämä Johan Balthasar von Campenhausen. Kun Vanha Suomi liitettiin vuonna 1812 Suomen autonomiseen suuriruhtinaskuntaan, siitä tehtiin uusi Viipurin lääni. Tämän jälkeen läänin rajoissa ei tapahtunut suuria muutoksia. Suurin muutos oli Savonlinnan ympäristön liittäminen uuteen Mikkelin lääniin vuonna 1831. Lisäksi vuonna 1864 Siestarjoen asetehtaan alue liitettiin Venäjään, pieni osa Valkealaa liitettiin vuonna 1919 uuteen Kuusankosken kuntaan, joka tuli kuulumaan Uudenmaan lääniin, ja Uuden Matkaselän kylä siirrettiin vuonna 1920 Kuopion lääniin kuuluneesta Kiteen kunnasta Ruskealaan kuuluvaksi.

Vuosina 1940 ja 1944 pääosa Viipurin läänistä luovutettiin Neuvostoliitolle (24 738,8 km², josta maa-ala 22 973,3 km²)[3]. Jäljelle jääneistä alueista muodostettiin Kymen lääni vuonna 1945. Suurimman osan alueistaan menettänyt Uukuniemi liitettiin tuolloin Viipurin läänistä Kuopion lääniin. Kolmen vuoden kuluttua vuonna 1948 kunta siirrettiin Kuopion läänistä osaksi Kymen lääniä.[4] Korpiselän kunnan Suomelle jäänyt osa liitettiin silloisessa Kuopion läänissä sijainneeseen Tuupovaaran kuntaan.

Suomen läänit 1635: 1: Turun ja Porin lääni, 14: Uudenmaan ja Hämeen lääni, 18: Pohjanmaan lääni, 20: Viipurin ja Savonlinnan lääni, 21: Käkisalmen lääni
Suomen läänit 1721: 1: Turun ja Porin lääni, 14: Uudenmaan ja Hämeen lääni, 18: Pohjanmaan lääni, 19: Savonlinnan ja Kymenkartanon lääni
Suomen läänit 1812: 1: Turun ja Porin lääni, 4: Vaasan lääni, 10: Oulun lääni, 13: Viipurin lääni, 14: Uudenmaan ja Hämeen lääni, 15: Kymenkartanon lääni, 16: Savon ja Karjalan lääni
Suomen läänit 1831: 1: Turun ja Porin lääni, 2: Uudenmaan lääni, 3: Hämeen lääni, 4: Vaasan lääni, 6: Mikkelin lääni, 8: Kuopion lääni, 10: Oulun lääni, 13: Viipurin lääni
Suomen läänit 1938: 1: Turun ja Porin lääni, 2: Uudenmaan lääni, 3: Hämeen lääni, 4: Vaasan lääni, 6: Mikkelin lääni, 8: Kuopion lääni, 10: Oulun lääni, 11: Lapin lääni, 12: Ahvenanmaan lääni, 13: Viipurin lääni
Suomen läänit 1945: 1: Turun ja Porin lääni, 2: Uudenmaan lääni, 3: Hämeen lääni, 4: Vaasan lääni, 5: Kymen lääni, 6: Mikkelin lääni, 8: Kuopion lääni, 10: Oulun lääni, 11: Lapin lääni, 12: Ahvenanmaan lääni

Kunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viipurin lääniin kuului 1930-luvun loppupuoliskolla kuusi kaupunkia (Viipuri, Kotka, Lappeenranta, Käkisalmi, Sortavala ja Hamina), neljä kauppalaa (Kouvola, Lauritsala, Koivisto ja Lahdenpohja) sekä 66 maalaiskuntaa.


Maaherrat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Iso tietosanakirja 15, s. 574. Helsinki: Otava, 1939.
  2. Suomen tilastollinen vuosikirja 1939 s. 1
  3. Iso tietosanakirja, täydennysosa II, s. 1 614. Helsinki: Otava, 1958.
  4. Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) (s. 353, Liite 4: Kuntien siirrot läänistä toiseen vuosina 1881–1976) Tilastollisia tiedonantoja N:o 63. 1979. Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastokeskus. Viitattu 26.7.2013.
  5. Åke Granlund och Kurt Zilliacus: Svenska ortnamn i Finland med finska motsvarigheter. Helsingfors 1963.
  6. Suomen tilastollinen vuosikirja, Uusi sarja -XXXIX- vuonna 1941. Tilastollinen päätoimisto: Helsinki 1942.
  7. Suomen virallinen tilasto VI, Väestötilastoa 93, Väestösuhteet vuonna 1939

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]