Pohjanmaan lääni

Pohjanmaan lääni (ruots. Österbottens län) oli vuonna 1634 perustettu Ruotsin lääni, joka käsitti Pohjanmaan historiallisen maakunnan. Lääni jaettiin väliaikaisesti eteläiseen Vaasan lääniin ja pohjoiseen Oulun lääniin vuosiksi 1642–1648. Vuosina 1654–1668 ja 1669–1674 lääni oli osa Ruotsin Uumajasta hallinnoitua Västerbottenin ja Pohjanmaan lääniä. Lääni jaettiin uudelleen ja tällä kertaa lopullisesti Vaasan lääniksi ja Oulun lääniksi vuonna 1775 ja samalla Vaasan lääniin siirrettiin Uudenmaan ja Hämeen läänin pohjoisosa ja Turun ja Porin läänin koillisosa.

Suomen läänit 1635: 1: Turun ja Porin lääni, 14: Uudenmaan ja Hämeen lääni, 18: Pohjanmaan lääni, 20: Viipurin ja Savonlinnan lääni, 21: Käkisalmen lääni

Suomen läänit 1776: 1: Turun ja Porin lääni, 4: Vaasan lääni, 10: Oulun lääni, 14: Uudenmaan ja Hämeen lääni, 15: Kymenkartanon lääni, 16: Savon ja Karjalan lääni

Historia

Pohjanmaan lääni oli entinen Korsholman linnalääni. Nuijasodan jälkeen vuonna 1606 perustettu Vaasa vakiintui läänin pääkaupungiksi. Kauppaa rajoittavien säännösten vuoksi kehittyi kaupunkina hitaasti, kunnes se sai vuonna 1765 tapulikaupungin oikeudet. Vuonna 1776 Pohjanmaan lääni jaettiin Vaasan lääniin ja Oulun lääniin, niin että raja kulki Piippolasta Kalajoelle kulkevaa linjaa pitkin.

Pohjanmaa kuului ns. kiellettyihin alueisiin, joilta läänityksiä ei sopinut antaa, sillä maakunnan verot oli osoitettu sotalaivaston tarpeisiin. Vuonna 1644 valtaa valtaan noussut Kristiina kuitenkin palkitsi ansioituneita ylimyksiään myös Pohjanmaalta. Läänityksen saajalle annettiin valtuudet järjestellä lääninsä oloja ja lupa kantaa veroja. Talonpoikien perintöoikeutta ei saanut rajoittaa eikä veroja korottaa. Lyhyt läänitysaika ei sujunut rauhallisesti ja erityisesti Kaarleporin kreivikunnassa suoritettiin puolueeton yleistarkastus.

Läänitysaikana Kaarleporin kreivikunnassa autiotiloja asutettiin etenkin tervanpolttoalueilla. Vaasan kreivikunta kunnostautui karjanhoidossa ja hevosjalostuksessa. Korsholman ja Vaasan kreivikunnassa yritettiin maakunnalle myöhemmin tärkeää salpietarin ja ruudin valmistusta. Läänitysaikana suosi aluetta myös kulttuurihistoriallisesti ja aatelisten suosima renessanssityyli tuli ilmi erityisesti kirkkoarkkitehtuurissa sekä kaupunkien ruutuasemakaavoissa. Kreivit tekivät myös huomattavia lahjoituksia kirkolle.

Kuninkaan edustajina Pohjanmaan maaherroilla oli varsinkin 1700-luvulla suuri merkitys lääninsä kehitykseen.

Hallinto

Voutihallinto

Laaja Pohjanmaa jakautui edelleen voutikuntiin. Aluksi jako noudatti kirkollista rovastikuntajakoa, jolloin voutikuntia oli vain kaksi. Hallinnon kehittyessä voutikuntien määrää lisättiin. Voutikunnat jakautuivat edelleen hallintopitäjiin. Talonpoikaisen itsehallinnon tärkeänä tunnusmerkkinä Pohjanmaalla oli kunkin pitäjän omat sinetit, joilla tärkeät yhteiset asiat vahvistettiin.

Läänitykset

• Kajaanin vapaaherrakunta 1650–1680 (läänitetty drotsi Pietari Brahelle)
• Kokkolan vapaaherrakunta 1651–1675 (läänitetty valtaneuvos Peder Gustafsson Banérin lapsille)
• Korsholman ja Vaasan kreivikunta 1651–1675 (läänitetty valtaneuvos Gabriel Pentinpoika Oxenstiernalle)
• Laihian vapaaherrakunta 1651–1675 (läänitetty valtaneuvos Carl Philipsson Bondelle)
• Oulun vapaaherrakunta 1651–1675 (läänitetty valtaneuvos Erik Karlsson Gyllenstiernalle)
• Vöyrin vapaaherrakunta 1651–1675 (läänitetty Göran Paijkullille)
• Kaarleporin kreivikunta 1652–1674 (läänitetty Klaus Åkenpoika Tottille)
• Hailuodon vapaaherrakunta 1652–1675 (läänitetty ratsupalvelujoukkojen everstille Berndt Taubelle)
• Iin vapaaherrakunta 1652–1675 (läänitetty valtaneuvos Åke Axelsson Natt och Dagille)
• Ikalaporin vapaaherrakunta 1652–1675 (läänitetty valtaneuvos Schering Rosenhanelle)
• Limingan vapaaherrakunta 1652–1675 (läänitetty valtaneuvos Mattias Soopille)
• Pyhäjoen vapaaherrakunta 1652–1655 (läänitetty valtaneuvos Claes Bielkenstiernalle)

Maaherrat

Melcher Wernstedt 1635–1642 Hans Kyle 1642–1648 (Vaasan lääni) Erik Åkesson Soop 1644–1648 (Oulun lääni) Hans Kyle 1648–1650 Ture Svensson Ribbing 1650–1654 Johan Graan 1654–1668 Jacob Duwall 1668–1669 Johan Graan 1669–1674

Didrik Wrangel af Adinal 1674–1685 Gustaf Grass 1685–1694 Johan Nilsson Ehrenskiöldh 1694–1706 Johan Stiernstedt 1706 (vt.) Lorentz Clerk 1706–1720 Reinhold Wilhelm von Essen 1720–1732 Carl Henrik Wrangel af Adinal 1732 Broor Rålamb 1733–1734

Carl Frölich 1734–1739 Gustaf Creutz 1739–1746 Gustaf Abraham Piper 1746–1761 Gustaf von Grooth 1761–1762 Carl Sparre 1763 Fredrik Henrik Sparre 1763 Lorentz Johan Göös 1763–1774 Fredrik Magnus von Numers 1774 (vt.)

Lähteet

• Kakkuri Pekka, Katajamäki Unto, Lagerstedt Ilpo, Perttula Heikki & Ruismäki Liisa: Etelä-Pohjanmaan kotiseutuhistoria. Alavus: Viiskunta Oy, 1985. ISBN 951-0-29140-4.