Petsamon lääni
Petsamon lääni (ruots. Petsamo län) syntyi kun Petsamon alue Tarton rauhassa vuonna 1920 sovittiin liitettäväksi Suomeen. Liittäminen tapahtui 14. helmikuuta 1921. Petsamo oli omana lääninä vain lyhyen aikaa, vuoden 1921 loppuun. Seuraavan vuoden alussa se liitettiin Oulun lääniin Petsamon kihlakuntana, jonka ainoa kunta oli nimeltään Petsamo. Vuoden 1938 alussa perustettiin Lapin lääni, johon Petsamon kuntakin kuului. Kunta luovutettiin Neuvostoliitolle vuonna 1944, ja asia vahvistettiin 1947 Pariisin rauhassa. Maapinta-alaltaan 10 480 neliökilometrin alueella oli vuonna 1941 henkikirjoilla 4 750 asukasta.
Kartat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
 |
 |
Kunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maaherrat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ilmari Helenius 1921
Läänin perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Petsamon liittämisestä Suomeen sovittiin Tarton rauhansopimuksessa, mutta jo ennen sopimuksen virallista hyväksymistä Suomen hallitus asetti syksyllä 1920 komitean suunnittelemaan alueen olojen järjestämistä. Komitean mietintö valmistui 9. lokakuuta 1920 eli ennen rauhansopimuksen allekirjoittamista Tartossa. Komitea ehdotti Petsamon hallinnon järjestämistä siten, että siitä muodostettaisiin oma lääni, koska Oulu sijaitsi kaukana ja Petsamon oloja tunnettiin huonosti muualla Suomessa.[1]
Komitea ehdotti myös Petsamon pitämistä miehitettynä, koska Norjan ja Neuvosto-Venäjän ulkopolitiikka koettiin uhkaksi. Miehityksen toimeenpani rajavartioston osasto, jonka koko ei saanut olla kovin suuri, jottei Norjassa ilmenisi katkeruutta, mutta koon tuli olla riittävä bolševikkien hyökkäyksen varalta. Presidentti Ståhlberg julisti Petsamoon poikkeustilan 21. tammikuuta 1921, koska alueen tilannetta ei oikein tunnettu. Eduskunta oli hyväksynyt syksyllä 1920 poikkeustilan mahdollistavan lain, jolla varauduttiin kommunistien rajan yli tapahtuvaan poliittiseen kiihotukseen. Hallitus piti tällaista lakia ehtona Tarton rauhansopimuksen ratifioinnille.[1]
Lääninhallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Petsamon lääninhallinto järjestettiin vain vuodeksi 1921, joten virkamiehet nimitettiin määräajaksi. Hallintoa johti maaherra, jolla poikkeustilan vuoksi oli muiden läänien maaherroja laajemmat valtuudet. Esimerkiksi muiden virkamiesten kirjeet muualle Suomeen kulkivat maaherran kautta. Maaherralla oli valtuudet valvoa lääninsä asukkaita, normaalia laajemmat mahdollisuudet toimituttaa etsintöjä ja vangitsemisia, oikeus rajoittaa ihmisten liikkumis- ja oleskeluoikeutta lääninsä alueella ja antaa määräyksiä jopa rajavartioston joukoille. Toisaalta hänen tuli järjestää elintarvikkeiden jakelu asukkaille.[1]
Maaherrana toimi eversti Ilmari Helenius, jota sekä valtio että petsamolaiset pitivät sopivana henkilönä hoitamaan virkaansa. Hän oli kotoisin rajaseudulta ja Venäjän keisarikunnan palveluksessa toimineena osasi venäjän kieltä. Helenius oli hyvin perillä myös poliisin toiminnasta, sillä hän oli työskennellyt Helsingin virkaa toimittavana poliisipäällikkönä.[1]
Yksi lääninhallituksen ensimmäisistä toimista oli väestönlaskenta ja uskollisuuden valan ottaminen. Asukkaat suostuivat valan vannomiseen, vain yksi luostarin munkki teki poikkeuksen. Valan sai vannoa joko suomeksi tai venäjäksi, sillä osa väestöstä osasi vain venäjää. Käytännössä valatilaisuuksien järjestäminen oli hankalaa petsamolaisten asuessa läänissään hyvin hajallaan. Valatilaisuuksia pidettiin vielä vuonna 1922. Valtaosa asukkaista piti suomalaista hallintoa parempana kuin edeltäneitä epävakaita oloja, vaikka uutta hallintoa moitittiin yhteyksien katkaisemisesta Venäjään ja Norjan suhtautumisen muuttumisesta vihamieliseksi.[1]
Ennen suomalaisen hallinnon muodostamista Petsamossa oli ollut venäläinen paikallishallinto, jonka toiminta oli vähänlaista ja sekä oikeudelliset että hallinnolliset asiat lähes kokonaan järjestämättä. Kyläkokous ja kylän vanhin olivat olleet keskeiset toimijat ja ylemmät venäläiset virkamiehet olivat vierailleet harvoin Petsamossa. Venäjän vallankumouksen seurauksena alueelta muuttivat pois kaikki virkamiehet ja opettajat. Vaikka bolševikit olivat tuoneet uuden virkamiehistön, eivät suomalaiset suunnitelleet tulevan hallinnon olevan jatkoa aiemmalle, vaan hallinto haluttiin järjestää kokonaan uudelleen. Petsamon läänin maaherran tehtäväksi jäi myös kunnallishallinnon järjestäminen.[1]
Lääninhallinto aloitti pian asukkaiden suomalaistamisen, jossa keskeisiä toimijoita olivat suomenkieliset koulut. Läänin venäläisten ja karjalaisten perheiden uskottiin niiden avulla omaksuvan suomalaisuuden ja suomenkielisyyden. Tarkoitusta varten perustettiin keväällä 1921 kaksi koulua. Opetuksen järjestämistä vaikeutti kuitenkin oppilaiden rajallinen kielitaito ja opettajien toimiminen myös elintarvikkeiden jakajina. Aikuisväestölle pidettiin kerran viikossa kansantajuisia esitelmiä ja heidän suopeuttaan uudelle hallinnolle pyrittiin lisäämään myös vapauttamalla heidät verojen maksamisesta. Verovapauden myöntämiseen vaikutti tosin myös se, ettei petsamolaisilla ollut käytössään Suomen rahaa, ja he olivat vähävaraisia.[1]
Lääninhallituksen virkamiehet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtioneuvosto nimitti läänin maaherran, lääninsihteerin ja kruununvoudin. Maaherraksi valittiin ratsuväen eversti Ilmari Helenius, lääninsihteeriksi maanmittausinsinööri Väinö Ahla ja kruununvoudiksi varatuomari Lauri Itkonen. Helenius siirtyi Uudenmaan läänin maaherraksi jo syksyllä 1921, jonka jälkeen lääninsihteeri Ahla ja kamreeri Lauri Tuomola hoitivat läänin hallintoa maaherran puolesta. Petsamossa lääninhallinto oli hyvin maaherrakeskeinen ja kaikkien hallinnonalojen käytännön johtaminen oli keskitetty hänelle.[2]
Muut lääninhallituksen virkamiehet palkkasi maaherra. Lääniin palkattiin kaksi kansakoulunopettajaa, kanslisti, kirjanpitäjä, kätilö, lennätinvirkamies, lääkäri, metsänhoitaja, pappi ja kaksi sairaanhoitajaa. Palkan lisäksi valtio maksoi heille kalustetun huoneen, lämmön, veden sekä meno- ja paluumatkan toimipaikalle. Hyvä palkka ei tahtonut riittää houkuttelemaan henkilöstöä Petsamoon, joka sijaitsi etäällä ja jossa olot poikkesivat muun Suomen oloista. Virkamiesten ja virkailijoiden oli varsinaisten virkatehtäviensä ohessa hoidettava myös muita maaherran pyytämiä tehtäviä. Lääninhallitus pani alulle myös kunnallishallinnon ja hoiti sen piiriin kuuluvia tehtäviä. Läänin lakkauttamisen jälkeen lääninhallituksen tehtävät siirtyivät sellaisille viranomaisille, jotka muualla Suomessa jo näitä hoitivat.[2]
Lääninhallinnon lakkauttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Petsamon lääni oli muihin lääneihin verrattuna alueeltaan kovin pieni,[2] ja sisäasiainministeriö piti jo keväällä 1921 lääninhallintoa liian kalliina ja pyrki sen lopettamiseen. Petsamoa varten varatut määrärahat ylitettiin ja lääninhallintoon osoitetuista varoista ei koettu olevan paljoakaan hyötyä. Rahaa tosin käytettiin myös Petsamo-yhtiön toimintaan. Valtion tilintarkastajat pitivät Petsamon hallintoa hapuilevana ja sen suunnittelua olemattomana. Lääninhallinnon olemassaoloa eivät myöskään vaatineet ulkomailta alueeseen kohdistuva uhka, eikä asukkaiden tyytymättömyys uuteen hallintoon, sillä he eivät suhtautuneet Suomen viranomaisiin vihamielisesti. Asukkaiden hoidettavaksi uskallettiin antaa kunnallishallinto, ja sen järjestämiseksi Petsamosta tehtiin kunta.[1]
Päätös läänin lopettamisesta tehtiin kesällä 1921, ja vuoden 1922 alusta lähtien Petsamo kuului väliaikaisena kihlakuntana Oulun lääniin. Maaherra muutti pois Petsamosta lokakuussa 1921, ja hän oli tyytyväinen elintarvikkeiden jakelun järjestämiseen ja asukkaiden suomalaistamisen aloittamiseen. Alueen taloudellinen tilanne oli edelleen kehno ja muitakin ongelmia oli, mutta asukkaat tulivat jotenkuten toimeen. Vaikeaa oli esimerkiksi uuden valtakunnanrajan merkitseminen erämaahan. Suomalaiset joutuivat suorittamaan rajankäynnin itse ja saivatkin sen valmiiksi marraskuussa 1921 ennen määräajan päättymistä. Venäläiset vaativat uutta rajankäyntiä, mutta tähän aikaan vuodesta se ei enää onnistunut. Suomen hallitus myöntyi kuitenkin venäläisten vaatimaan merkityn rajalinjan muutokseen, jotta päästäisiin sopuun ja saataisiin uudelle rajalinjalle molempien hyväksyntä. Tämän vuoksi rajan kulkua muutettiin Kalastajasaarennolla.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Valtioneuvoston päätös Petsamon läänin hallinnon ja oikeudenhoidon järjestämisestä. Suomen asetuskokoelma 23/1921.
- Valtioneuvoston päätös Petsamon alueen liittämisestä Oulun lääniin. Suomen asetuskokoelma 291/1921.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i Kaarninen, Pekka: Petsamon liittäminen Suomeen. Teoksessa Vahtola, Jouko & Onnela, Samuli (toim.): Turjanmeren maa: Petsamon historia 1920–1944, s. 77–82. Rovaniemi, Petsamo-Seura r.y., 1999. ISBN 952-91-0873-7.
- ↑ a b c Suomela, Johanna: Petsamon kunnalliselämä. Teoksessa Vahtola, Jouko & Onnela, Samuli (toim.): Turjanmeren maa: Petsamon historia 1920–1944, s. 347–349. Rovaniemi, Petsamo-Seura r.y., 1999. ISBN 952-91-0873-7.