Bernhard Indrenius

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bernhard Indrenius.

Bernhard Indrenius (16. tammikuuta 1812 Hamina23. lokakuuta 1884 Pietari) oli suomalainen vapaaherra ja jalkaväenkenraali,[1] joka palveli Venäjän keisarillisessa armeijassa ja siirtyi sitten Suomen suuriruhtinaskunnan siviilihallintoon.[2]

Indreniuksen vanhemmat olivat tuomiorovasti Emanuel Indrenius ja kauppiaan tytär Kristiina Emilia Bruun. Indrenius valmistui upseeriksi Haminan kadettikoulusta 1825, kävi Pietarin sota-akatemian ja tuli kapteenin vakanssille Venäjän armeijan esikuntaan 1835[1]. Kaukasian sodissa 1837-1853 hän toimi mm. armeijakunnan esikuntapäällikön adjutanttina. Hänet aateloitiin vuonna 1854 ja introdusoitiin Suomen ritarihuoneeseen aatelisena sukuna numero 223.[3][4]

Osallistuttuaan Krimin sotaan Indrenius nimitettiin Mikkelin ja sitten Viipurin läänin kuvernööriksi 1856. Kenraaliluutnantiksi hänet ylennettiin 1862 ja jalkaväenkenraaliksi 1872.[1] Myöhemmin hän toimi senaattorina, Suomen asiain komitean jäsenenä, Aleksanterin-Yliopiston varakanslerina sekä Suomen kenraalikuvernöörin viransijaisena.[5] Hänet korotettiin vapaaherraksi 1871 ja introdusoitiin ritarihuoneeseen 1872 vapaaherrallisena sukuna numero 51.[4][6]

Indrenius toimi ruotuväkikomitean puheenjohtajana 1866, asevelvollisuuskomitean puheenjohtajana 1871 sekä sukunsa edustajana vuosien 1863-64, 1867 ja 1877 valtiopäivillä.

Indreniuksen ensimmäinen puoliso vuodesta 1846 oli kenraaliluutnantti Lavrenti Vasilkovskin tytär Natalia Lavrentjevna Vasilkovskaja (1826–1848).[2] Vuonna 1857 hän avioitui Henrik Clayhillsin tyttären Natalia Emilia Clayhillsin (1835–1929) kanssa. Naimakaupan yhteydessä hän sai haltuunsa Kyminkartanon kartanon.[7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto, s. 329–330. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
  2. a b Bernhard Bernhard Indrenius Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  3. Adliga ätten nr 223 † Indrenius Ätter och vapen. Suomen Ritarihuone. (ruotsiksi)
  4. a b Friherrliga ätten nr 51 Indrenius-Zalewski Ätter och vapen. Suomen Ritarihuone. (ruotsiksi)
  5. Finland: Governors-general.
  6. Savolainen, Raimo: Indrenius, Bernhard (1812–1884). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 28.2.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  7. Vehkaluoto.[vanhentunut linkki]