Kirvu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kirvun kunta
Lakkautettu kunta – nykyiset kunnat:
Luovutettu Neuvostoliitolle
Kirvu location map.PNG

sijainti

Lääni Viipurin lääni
Maakunta Karjalan historiallinen maakunta
Perustettu [1] 1871
Liitetty 1944
– kuntiin luovutettu Neuvostoliitolle
Lakkautettu 1948
(luovutettu Neuvostoliitolle 1944)
Pinta-ala 695,22 km²  [2]
(1.1.1938)
– maa 650,92 km²
– sisävesi 44,30 km²
Väkiluku 8 721  [3]
(31.12.1939)
väestötiheys 14,39 as./km²
Kirvun kirkon tuuliviirikukko.

Kirvu (ruots. Kirvus) on Karjalankannaksen länsiosassa sijainnut entinen suomalainen kunta, jonka kirkonkylän nimi on venäjäksi nykyään erisnimeä tarkoittava adjektiiviattribuuri Svobodnoje (Svobodnoje selo, Vapaa kylä). Kirvu sijaitsee Neuvostoliitolle 1940 ja 1944 luovutetulla alueella. Kirvun maapinta-ala oli 650,9 km² ja asukasluku 8 721 (1939). Koko Viipurin läänissä asui tuolloin 657 057 (josta Viipurissa 74 403) ja Suomessa 3 888 443 henkeä.[3]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirvun alueella oli runsaasti pieniä järviä ja jokia. Kirvun suurimmat järvet olivat kunnan länsirajalla sijainnut Mertjärvi, joka laski vetensä Vuoksen päähaaraan sekä kunnan etelärajalla sijainneet Helisevänjärvi ja siihen laskeva Juoksemajärvi. Juoksemajärveen päätyi kunnan halki luode–kaakko suunnassa virrannut Helisevänjoki, joka tuo vedet muun muassa Kirvujärvestä, Torajärvestä, Äksjärvestä ja Suolijärvestä. Helisevänjärveen puolestaan laskee kunnan halki luode–kaakko suunnassa virrannut Kuunjoki, joka toi vedet muun muassa Kuunustaisesta, Korsjärvestä ja Alajärvestä.[4]

Kirvu tunnettiin maatalousoppilaitoksesta, Sairalan opistosta ja Kirvun luonnonparantolasta. Kirvussa oli neljä huopatehdasta ja muuta pienimuotoista teollisuutta.

Kunnan poikki etelästä koilliseen kulki rautatie reittiä Leinjärvi–Sairala–Inkilä–Ojajärvi.[4]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilastollisen vuosikirjan mukaan Kirvun kunnan alueella asui kirkonkirjojen ja siviilirekisterin mukaan vuoden 1920 lopussa kaikkiaan 10 324 henkeä. Vuonna 1930 kunnassa oli kirjoilla 9 929 ihmistä, joista läsnäolevaksi luokiteltiin 9 809.[2] Vuoden 1939 lopussa Kirvun kunnan alueella asui 8 721, joista henkikirjoitettuja oli tammikuun 1940 alussa 8 136 henkeä.[3]

Kirvun väestö sijoitettiin jatkosodan jälkeen Itä-Uudenmaan ja Päijät-Hämeen alueelle Kärkölään, Mäntsälään, Orimattilaan ja Pukkilaan.[5]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Kirvun väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1940.

Kirvun väestönkehitys 1880–1940
Vuosi Asukkaita
1880
  
5 942
1890
  
6 565
1900
  
7 497
1910
  
8 890
1920
  
10 072
1930
  
9 809
1940
  
8 152
Lähde: Tilastokeskus.[6]

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahola, Apula, Eijala, Haikola, Hannukkariikonen, Hauhiala, Ihaksela, Iiliälä, Inkilä, Jantula, Jänikselä, Karvala, Kauppila, Keskiselkä, Kirvu, Kohtamaa, Kuismala, Lahdenmaa, Lankila, Lietlahti, Läylölä, Maamäki, Matikkala, Merola, Mertjärvi, Meskala, Montola, Mömmölä, Nahkurila, Niukkala, Paavilanmäki, Paksujalka, Pirilänniemi, Riikola, Roinila, Rätykylä, Sairala, Sunikkariikonen, Tietävälä, Torajärvi, Vallittula, Vasikkala, Vehkapää, Veitsijoki, Virola, Vorniola.

Lukuvuonna 1937–1938 kunta oli jaettu 17 koulupiiriin.[7]

Nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauppa aiemman Inkilän rautatieaseman rakennuksessa. Nykyään kylää kutsutaan Venäjällä Zaitsevoksi.
Kirvun aiemman kirkon sijainti nykyisen Viipurin piirin kartalla
Kirvun aiemman kirkon sijainti nykyisen Viipurin piirin kartalla
Kirvu 
Kirvun aiemman kirkon sijainti nykyisen Leningradin alueen Viipurin piirin kartalla

Kirvun pitäjäseuran julkaiseman, Tilastokeskuksen kokoaman yhteenvedon mukaan Suomessa asui vuoden 2011 lopussa 1 544 entisessä Kirvun kunnassa syntynyttä ihmistä. Kirvulaisten tyypillisimpiä asuinpaikkakuntia ovat nykyaikana Suomessa Orimattila, Lahti, Helsinki, Mäntsälä, Imatra ja Hyvinkää.[8] Ulkomaille muuttaneiden osuutta ei tässä yhteenvedossa kerrottu.

Entisen Kirvun kunnan alue on nykyään Venäjän federaation Leningradin alueen Viipurin piirin pohjoisosissa. [9][10] Venäjän paikallishallinnon kuntatasolla Kirvun länsiosa kuuluu Viipurin piirin Enson kaupunkikuntaan (Svetogorsk) ja pääosa Kirvusta Viipurin piirin Antrean kaupunkikuntaan (Kamennogorsk).

Sairalan venäjänkielinen nimi on nykyään Borodinskoje (selo) ja Sairalan entisen evankelisen opiston (1938) päärakennuksessa toimi Torajärven rannalla 120-paikkainen hotelli. Nykyisin opisto on erittäin huonossa kunnossa eikä siellä voi yöpyä (2014).

Kirvun kirkko tuhoutui vuonna 1978. Kirkon perustusten äärellä on muistoristi ja -laatta sekä lähellä Kirvun kirkkomaan ja kirkonkukon 1600-luvulta alkavasta historiasta muistuttava opastaulu. Kirkkomaan sankarihautojen patsas (torsona) ja vanha hautausmaa ovat paikallaan. Kirkkomaan alue on suojeltu.

Kirvun kautta kulkee aiemman radan paikalla Venäjän rautateiden luoteisesta rataverkosta vastaavan Lokakuun rautatiet -tytäryhtiön sivurata. Rautatiekartan mukaan radan asemiа ovat Borodinskoje (Бородинское) ja Ojajarvi (Oяярви).[11] Maantiekartalle merkittyjä radan muita radan asemia tai seisakkeita ovat entisen Kirvun alueella Krasnyi Sokol (Красный Сокол, ent. Leinjärven asema), Borodinskojen eteläosan 59 kilometrin seisake (59 км, ост. п. 59-й км), Zaitsevo (Зайцево, ent. Inkilä) ja Hakolahti (Хаколахти).[9][10] Radan henkilöliikennettä ajetaan lähinnä Viipurin ja Hiitolan välisin paikallisjunavuoroin.[12]

Kirvun perintöä ylläpitää muun muassa Kirvun pitäjäseura, Kirvu Säätiö ja Mäntsälän keskustassa sijaitsevat Kirvu-museo ja Kirvun Kotiseutuarkisto.[13]

Formulakuljettaja Kimi Räikkösen suku on kotoisin Kirvun Mertjärven kylästä.[14]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Paappa Eero ja Ropponen Jari: Jääsken kihlakunnan historia III 1860–1980, s. 199. Jääsken kihlakunnan historiatoimikunta, 1992. ISBN 952-90-3586-1.
  2. a b Suomen tilastollinen vuosikirja 1940 (pdf) (s. 3. Suomesta Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitolle Moskovan rauhassa: Luovutetut alueet, s. 28-29. Kirkonkirjoihin ja siviilirekisteriin merkitty väestö. (Pinta-ala ja väestö kunnittain vuosina 1920–1940)) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
  3. a b c Väestösuhteet vuonna 1939 (PDF) (Kirvun väkiluku 31.12.1939 teoksen sivulla 27. Laskettu väkiluku seurakunnankirjojen ja siviilirekisterin mukaan, kunnittain. (Tilastoitu kirkonkirjojen ja siviilirekisterin mukaan kirjattu asukasluku poikkeaa henkikirjoitetun väestön asukasluvusta jonkin verran.)) Suomen virallinen tilasto VI: Väestötilastoa 93. Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 10.5.2013.
  4. a b Sahramaa Tarja (toim.): Mertjärvi - Kylä Kirvussa. Kirjan takaosan sisäkannessa Kirvun kartta. Mertjärvi-kerho; Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä, 1990. ISBN 952-90-1939-4.
  5. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951, s. 127. Otava 1950, Helsinki.
  6. Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.
  7. Kansakoululaitos lukuvuonna 1937–38 (PDF) (Taulu XI: Maalaiskuntien kansakoulut lukuvuonna 1937–1938. Yleisiä tietoja kunnittain.) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 2.11.2014.
  8. Tilastokeskus: Kirvussa syntyneiden asuinkunta tilanteessa 31.12.2011. Kirvulaisten ikäjakauma 31.12.2011. (pdf) 7.11.2012. Kivun pitäjäseura, kirvu.fi. Viitattu 11.5.2013.
  9. a b Leningradskaja oblast. Raionnyje tsentry. Atlas dlja voditelei. Masštas 1:120 000, raionnyje tentry 1:18 000. Leningradin alueen maantiekarttakirja mittakaavassa 1:120 000, piirien keskustaajamat 1:18 000. Sankt Peterburg: Izdatelstvo ZAO "Karta" Ltd, Vypusk 13 (2011-1), 2011. ISBN 978-5-900006-99-4. (venäjäksi)
  10. a b Leningradskaja oblast. Sankt-Peterburg. Bolšoi avtodorožnyi i spravotšnyi Atlas. Masštas 1:160 000, 1:240 000, 1:90 000.. Leningradin alueen maantiekarttakirja vuodelta 2008.. Sankt Peterburg: OOO "Diskus Media", 2008. ISBN 978-5-940-59043-9. (venäjäksi)
  11. Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva. Venäjän ja CIS-maiden rautatiekartta. Omsk: FGUP "Omskaja kartografitšeskaja fabrika, 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)
  12. Расписание электричек по станции Бородинское по 25 мая. - Vorodisnkojen aseman paikallisjunat 25. toukokuuta (2013) asti (venäjäksi)
  13. Kirvun pitäjäseura Kivun pitäjäseura, kirvu.fi. Viitattu 11.5.2013.
  14. Etelä-Saimaa-lehti

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hosiaisluoma-Karppinen, Aili (toim.): Korsjärven rantamilla : Läylölä ja Nahkurila. Kirvun Läylölän ja Nahkurilan koulupiiriläiset, 2006. ISBN 952-92-0760-3.
  • Hämäläinen, Soini ym. (toim.): Kirvu kuvina. Kirvu-säätiö, 1988. ISBN 952-90-0484-2.
  • Rantalainen, Reino (toim.): Muistoja Kirvun Rätykylästä : kyläkirja Rätykylän koulupiiristä. Rätykylä-kirjan toimikunta, 2000. ISBN 952-91-2333-7.
  • Ukkola, Irja (toim.): Muistoja Kirvunkylästä. Kirvunkylän kerho, 1986. ISBN 951-99774-3-0 (nid.), ISBN 951-99774-4-9 (sid.).
  • Ylönen, Aulikki: Kirvun kirja. 1. painos 1954, näköispainos Kirvu-Säätiö 2015. ISBN 978-952-93-5544-0.