Antrea

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee entistä Suomen kuntaa. Nykyistä Viipurin piirin kaupunkia ja kuntaa käsittelee artikkeli Antrea (Viipurin piiri).
Antrea
S:t Andrea
Lakkautettu kunta – luovutettu Neuvostoliitolle
Antrea location map.PNG

sijainti

Lääni Viipurin lääni
Maakunta Karjalan historiallinen maakunta
Perustettu 1869 1
Lakkautettu 1948
(luovutettu Neuvostoliitolle 1944)
Pinta-ala 486,4 km²
Väkiluku 8 772  [1]
(1939)
väestötiheys 18,0 as./km²

1 Seurakunta perustettu 1724

Antrean epävirallinen perinnevaakuna.

Antrea (ruots. S:t Andrea) oli Etelä-Karjalassa sijainnut Suomen kunta. Se kuului Neuvostoliitolle 1944 luovutettuun alueeseen. Antrean kunta rajoittui luoteessa Jääskeen, lounaassa Viipurin maalaiskuntaan, etelässä Heinjokeen ja Äyräpäähän, idässä Vuoksenrantaan sekä koillisessa ja pohjoisessa Kirvuun. Vuonna 1939 Antrean pinta-ala oli 486,4 km² ja asukasluku 8 772.[1]

Nykyisin entisen Antrean kunnan alue kuuluu Leningradin alueen Viipurin piiriin. Antrean kirkonkylän paikalla on kaupunki, jonka nimi on ollut venäjäksi vuodesta 1948 lähtien Kamennogorsk (Каменногорск). Entinen Antrean kunta sijaitsee samannimisen, vuonna 2006 perustetun Kamennogorskin eli Antrean kaupunkikunnan alueella. Tämä nykykunta entistä Suomen kuntaa huomattavasti laajempi, ja siellä asuu noin 11 800 asukasta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antrea perustettiin Uudenkaupungin rauhan jälkeen Jääsken pastoraatin Venäjän puoleisesta osasta vuonna 1724. Vuoden 1865 kunnallishallintoasetuksen edellyttämään kunnallishallintoon Antreassa siirryttiin vuonna 1869.[2]

Antrean kunnan itäosasta muodostettiin Vuoksenrannan kunta vuonna 1924. Vuoksenrannan seurakunta oli aloittanut toimintansa jo 1919. Antrean kalaverkon löytöpaikka tuli näin kuulumaan Vuoksenrannan kuntaan, mutta tunnetaan siitä huolimatta Antrean verkon nimellä.

Talvisodassa Antrea joutui ilmapommitusten kohteeksi 1. ja 2. joulukuuta, 19. helmikuuta ja 2. maaliskuuta. Pommituksissa kuoli yksitoista ihmistä. Maataisteluita kunnan alueella ei käyty.

Rauhanteossa 1940 koko kunta oli kuitenkin luovutettava Neuvostoliitolle. Väestö evakuoitiin muualle Suomeen. Neuvostoliitossa Antrean asemanseudun–kirkonkylän alueesta muodostettiin Antrean kaupunki vuonna 1940. Suomi valtasi alueen takaisin jatkosodassa 1941, ja suuri osa väestöstä pääsi palaamaan kotiseudulleen. Vuonna 1944 väestö kuitenkin evakuoitiin uudelleen ja alue luovutettiin uudelleen Neuvostoliitolle. Antrealaiset sijoitettiin pääasiassa Kanta-Hämeen alueelle Hämeenlinnaan, Vanajaan, Janakkalaan, Hausjärvelle, Lopelle ja Riihimäelle.

Virallisesti Antrean kunta lakkautettiin vuonna 1948. Samana vuonna Neuvostoliitto venäläisti Leningradin alueeseen liitetyn alueen nimistön ja niinpä Antrean kaupungistakin tuli venäjäksi Kamennogorsk.

Antrean kalaverkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antrean kalaverkko oli Karjalankannakselta 1914 tehty merkittävä kivikautinen suolöytö, joka on ajoitettu noin vuoteen 7 300 eaa. Myöhemmin radiohiiliajoituksella on kahden kaarnakohon iäksi saatu n. 10 000 vuotta, minkä mukaan verkko on valmistunut 8 400–8 100 eaa. Antrean löytöön kuuluu pajunniinestä kudotun maailman vanhimpana pidetyn verkon jäännösten ohella luu-, sarvi- ja kiviesineitä. Antrean kalaverkkoa säilytetään Helsingissä Kansallismuseossa. Sen nimeen on vakiintunut paikannimi Antrea, vaikka löytöpaikka onkin Antreasta 1920-luvulla eronneen Vuoksenrannan Korpilahden kylän alueella.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antrean kunnan eteläosa sijaitsee Karjalankannaksen pohjoisosassa. Kunnan huomattavin vesistö oli Vuoksi, joka kulki kunnan läpi luoteesta kaakkoon. Tämän lisäksi kunnan alueella oli useita järviä, joista suurimmat Pullilanjärvi, Kokkoselkä, Noskuanselkä, Hannilanjärvi ja Paalijärvi.

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antreala, Hannila, Hatula (Kirkonkylä), Henttola, Hovikorpi, Häklilä, Hännikkälänniemi, Iivola, Ikävalkola, Ilmatoivola, Jaakonsaari, Kaltovedenmaa, Kaukola, Kavantsaari, Kekkilä, Kilpiälä, Koljola, Kukkola, Kuparsaari, Kuukauppi, Liikola, Mansikkala, Meskala (Rupola), Mälkiälä, Noskua, Olkinuora, Ollikkala, Paajala, Paakkarila, Partala, Patalahti, Pullila, Pöystilä, Rahikkala, Räikkölä, Salo-Hatula, Salo-Kekkilä, Salo-Olkinuora, Saviniemi, Seitsola, Sokkala, Sokuranmaa, Syvälahti, Talikkala, Tauru, Variksela, Vihinniemi.

Lukuvuonna 1937–1938 kunta oli jaettu 19 koulupiiriin.[3]

Elinkeinot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa kunnan väestöstä sai elantonsa maataloudesta, mutta myös teollisuustyöpaikkoja oli. Huomattavin teollisuuslaitos oli 1930-luvulla toimintansa aloittanut Itä-Suomen raakasokeritehdas. Vanhempaa teollisuutta edustivat kivilouhimot. Lisäksi oli sahoja, myllyjä ja kutomoita. Kuuluisia olivat myös Talikkalan talvimarkkinat, joista on myös kuuluisa kansanlaulu "Talvella Talikkalan markkinoilla".

Liikenneyhteydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kamennogorsk. Talon asukkaiden mukaan rakennus on entinen Antrean linja-autoasema.

Antrean läpi kulki Karjalan rata Viipurista Joensuuhun ja lisäksi Antrean asemalta erkani Antrea–Imatra-rata Imatralle.

Maantie Imatralta/Ensosta Antrean kautta Räisälään, ja edelleen Käkisalmeen on linja-autolla liikennöitävässä kunnossa, joskin Antrean ja Räisälän välinen osuus on ollut täydellisen perusparannuksen alaisena (ainakin 2004).

Vaakuna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antrean perinnevaakunan on suunnitellut Armas Hutri vuonna 1983, ja se on hyväksytty Suomen Heraldisen Seuran rekisteriin numerolla 307. Vaakunan heraldinen selitys kuuluu: Punaiseen ja hopeaan aaltokoroisesti lohkaistu kilpi, jonka alakenttä edelleen lohkaistu aaltokoroisesti hopeaan ja mustaan. Kilven vasemmassa yläkulmassa hopeinen Andreaksen risti[4]. Kilven kahteen osaan jakava hopeinen aaltokoroinen osa kuvaa Antreaa halkonutta Vuoksea. Punainen ja musta ovat Karjalan maakunnan värit, jotka ovat yleisiä luovutetun Karjalan pitäjänvaakunoissa. Antrean seurakunta oli pyhitetty pyhälle Andreaalle, josta vaakunassa oleva Andreaksen risti muistuttaa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen virallinen tilasto VI. Väestötilastoa 93. Väestösuhteet vuonna 1939. SVT VI:93
  2. Paappa Eero ja Ropponen Jari: Jääsken kihlakunnan historia III 1860–1980, s. 199. Jääsken kihlakunnan historiatoimikunta, 1992. ISBN 952-90-3586-1.
  3. Kansakoululaitos lukuvuonna 1937–38 (PDF) (Taulu XI: Maalaiskuntien kansakoulut lukuvuonna 1937–1938. Yleisiä tietoja kunnittain.) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 2.11.2014.
  4. Suomen Heraldisen Seuran rekisteri, nro 307

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]