Enso

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kaupunkia ja kaupunkikuntaa. ENSO-sääilmiöstä kertoo artikkeli El Niño ja yrityksestä Enso-Gutzeit. Enson venäjänkielisellä nimellä Svetogorsk on myös muita merkityksiä.
Enso, Svetogorsk
Светогорск
vaakuna
vaakuna

Enso, Svetogorsk

Koordinaatit: 61°06′50.8″N, 28°51′12.7″E

Valtio Venäjän lippu Venäjän federaatio
Alue Leningradin alue
Piiri Viipurin piiri
Hallinto
 – Hallinnon tyyppi kaupunkikunta
Pinta-ala
 – Maa 411 km²
Väkiluku (2010)  ([1]) 15 981 (kaupunki)
20 272 (kaupunkikunta)
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)
Postinumero 188992[2]
Suuntanumero(t) +7 81378









Enson kaupunkikunta Viipurin piirin kartalla.
Enso lokakuussa 2016
Enso lokakuussa 2016

Enso eli Svetogorsk (ven. Светогорск) on kaupunki ja kaupunkikunta Venäjän Leningradin alueen Viipurin piirissä, Suomen vastaisella rajalla. Kaupunkikunnan keskuksena toimiva Enson teollisuuskaupunki sijaitsee Vuoksen varrella aivan Suomen rajan tuntumassa. Ensosta on lähimpään Suomen puolella sijaitsevaa kaupunkiin Imatralle vain seitsemän kilometrin matka, ja ne muodostavatkin keskenään kaksoiskaupungin. Enson kaupunkikunnan pinta-ala on 411 neliökilometriä.[3]

Toiseen maailmansotaan asti Enso kuului Suomelle ja oli osana vuosina 1920–1939 vahvasti kasvanutta Jääsken kuntaa. Lähes koko Jääski luovutettiin Neuvostoliitolle talvi- ja jatkosotien jälkeen ensin 1940 ja sitten 1944.[4]

Enson ja Imatran välillä toimitaan aktiivisesti muun muassa Imatra–Svetogorsk-kaksoiskaupunkihankkeessa. Enson kautta kulkee Venäjän maantie A-124 ja AntreanImatran välinen rautatie. Rajanylityspiste avattiin yleiselle maantieliikenteelle 2000-luvun alussa. Matkustajaliikennettä rajan yli ei rautateitse kuitenkaan ole.lähde?

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen toista maailmansotaa Enso kuului Suomelle, ja aluetta kutsuttiin monien tehtaidensa takia Suomen Ruhriksi. Enso-nimi ei tuolloin ollut virallisesti käytössä paikannimenä; vuoteen 1945 asti tunnettiin vain Jääsken suurpitäjä, jonka läpi Vuoksi virtasi. Tehtaiden ympärille syntynyttä ja kasvanutta taajamaa oli kuitenkin ruvettu kutsumaan Ensoksi.[5] Ensosta suunniteltiin kauppalaa, mutta suunnitelmaa ei ehditty toteuttaa. Sen sijaan vuonna 1948 perustettiin Imatran kauppala Jääsken kunnalta jääneillä varoilla.lähde?

Ensossa sijaitsivat aikoinaan Enso-Gutzeit Oy:lle kuuluneet suuret puunjalostustehtaat. Ensimmäisen puuhiomon Vuoksen rannalle perusti vapaaherra Carl August Standertskjöld vuonna 1889. Hän valitsi nimen Enso harkittuaan ensin nimeä Ensi, koska halusi korostaa, että kyseessä oli ensimmäinen Vuoksen vesivoimaaa käyttävä yhtiö. Standertskjöld myi tehtaan Gutzeit-yhtiölle vuonna 1911. Enso oli 1920–1930-luvulla Suomen suurin teollisuuskeskittymä. Enso-Gutzeitin pääkonttori siirrettiin Ensoon vuonna 1927 ja yhtiö rakennutti myös ympäröivät asuinalueet.[6] Enson voimalaitos käytti myös Suomen puolelle jääneen Vallinkosken tehon.

Talvisodan jälkeen solmitun Moskovan rauhansopimukseen liitetyssä kartassa Suomen ja Neuvostoliiton välinen raja piirrettiin kulkemaan Enson läpi. Kumpikaan osapuoli ei kuitenkaan halunnut jakaa taajamaa kahtia. Rajaneuvotteluiden yhteydessä käytiin pitkällinen neuvottelu siitä, kummalle maalle Enso lopulta kuuluisi. Neuvostojohdon järkähtämättömyys asiassa ratkaisi lopulta kiistan Suomen tappioksi.[7][8] Tapa, jolla Enso joutui sotien jälkeen Neuvostoliitolle, oli suomalaisille harmillinen. Talvisodan aikainen ulkoministeri Väinö Tanner kertoi muistelmissaan: "Enson alueesta syntyi jo tällöin ensimmäinen erimielisyys. Rauhansopimukseen liitetyn kartan mukaan se selvästi kuului Suomen alueeseen, mutta venäläiset vaativat sitä itselleen. Myöhemmin kartta muutettiin venäläisten eduksi vetämällä Enson kohdalle tarpeellinen mutka."[9]

Venäläisen nimensä Svetogorsk Enso sai vuonna 1948.[10] Venäjällä Enso ja Jääski (Lesogorski) olivat erillisiä kunnallishallintoalueita vielä vuoden 2006 kunnallishallintouudistuksen jälkeenkin, mutta vuoden 2008 paikallisen kansanäänestyksen jälkeen Jääsken kaupunkikunta yhdistettiin Ensoon vuoden 2010 alusta.[11]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen toista maailmansotaa Enso oli osa laajempaa Jääsken kihlakuntaa ja sen Jääsken kuntaa. Jääsken kunnan asukasluku liki kaksinkertaistui vuosina 1920–1939. Asukkaita oli 10 512 (31.12.1920), 13 671 (31.12.1930 kaikkiaan kirkonkirjoissa tai siviilirekisterissä; joista läsnä olevia lähteestä riippuen 13 087 tai 13 055) ja 20 879 (31.12.1939 kirjoissa tai 20 814 henkikirjoitettu 1.1.1940).[4]

Vuosi 1959[12] 1970[13] 1979[14] 1989[15] 2002[16] 2010[1]
Väkiluku &&&&&&&&&&010448.&&&&0010 448 &&&&&&&&&&&09623.&&&&009 623 &&&&&&&&&&012990.&&&&0012 990 &&&&&&&&&&015594.&&&&0015 594 &&&&&&&&&&015698.&&&&0015 698 &&&&&&&&&&015981.&&&&0015 981

Kaupungin asukasluku oli vuoden 2010 väestönlaskennassa 15 981 ja kaupunkikunnan 20 272. Kaupunkikunnan asukkaisiin sisältyi väestölaskennan mukaan yhteensä 1 018 maaseutuasukasta (maaseutukylät).[1] Enson kaupunkikuntaan sisätyivät Enson kaupungin lisäksi vuonna 2010 seuraavat taajamat:[3]

Teollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Svetogorsk (yritys)

Kaupungissa toimii puunjalostus- ja paperiteollisuutta ja siellä on vesivoimala (Svetogorskaja GES).[10][17]

Svetogorskin sellu- ja paperitehdas on yksi Venäjän suurimmista sellu- ja paperitehtaista: tehdasalueella toimivien sellu-, paperi- ja kartonkitehtaiden kokonaistuotantokapasiteetti lopputuotteiden osalta on yli 700 000 t/a (International Paper: 670 000 t/a [18] ja Essity: 55 000 t/a [19]).

Vuodesta 1998 lähtien Svetogorskin sellu- ja paperitehdas (ZAO International Paper, aiemmin OAO Svetogorsk) on ollut yhdysvaltalaisen International Paperin omistuksessa tehdasintegraatin sellutehtaan sekä vuonna 1983 käynnistetyn Valmetin toimittaman hienopaperikoneen (paperikone PM4) ja nestepakkauskartonkikoneen (kartonkikone BM1) osalta. Alkujaan vuonna 1975 käynnistynyt Voithin toimittama paperikone valmisti aiemmin neuvostoaikana sähkökaapelien eristyspaperia. Vuonna 2001 tehdas työllisti 3 000 henkeä.lähde? International Paper on investoinut yli 750 miljoonaa dollaria Svetogorskin tehtaiden kehittämiseen vuoden 1998 jälkeen. [20]

International Paperin omistuksessa olevien sellu- ja paperitehtaiden vieressä toimii pehmopaperia käsipyyhkeisiin ja WC-papereihin valmistava tehdas, jonka jalostustoiminnot sijaitsevat Antreassa eli Kamennogorskissa. Paikkakunnan uusin paperikone, Valmetin vuonna 1985 toimittama pehmopaperikone eriytettiin tehdaskokonaisuudesta Svetogorsk-Tissueksi ja myytiin ruotsalaiselle pehmopaperinvalmistajalle Svenska Cellulosa Aktiebolagetille (SCA), jonka jakauduttua kahdeksi eri yhtiöksi sen hygienia- ja pehmopaperituotteita valmistaneet toiminnot kuuluvat nykyisin Essity-yhtiöön. Tehdas työllistää noin 300 henkeä Ensossa ja Antreassa. [21]

Suomalaisella Walki Groupilla on vuonna 2012 avattu pakkausmateriaaleja valmistava tehdas Ensossa. [22] Suomalaisista yrityksistä myös Mantsinen Group (OOO Mantsinen) toimii Ensossa. [23]

Eri teollisuuden aloilla Ensossa toimivat lisäksi muun muassa yhdysvaltalaiseen teknologia-, suunnittelu- ja rakennusalan KBR, Inc.-konserniin (aiemmin Kellogg Brown & Root) kuuluva teollisuuden palveluja tarjoava KBR East (ZAO KBR Ist) [24], rakennusyhtiö OOO Proxima Plus sekä meijeri OOO Molotshnyj zavod Losevo .

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupungin jalkapallojoukkue FK Svetogorets Svetogorsk[25] pelasi aiemmin Venäjän kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla 2. divisioonan länsilohkossa. Kuuluisin joukkueessa pelannut pelaaja on Venäjän valioliigassa Zenit Pietarissa ja Espanjan Primera Divisiónassa eli LaLigassa Sevillan riveissä sekä Venäjän maajoukkueessa pelannut Aleksandr Keržakov. Kaudella 2000 hän pelasi Svetogorets Svetogorskin riveissä ja johdatti 18 maalillaan Svetogorskin luoteisen aluesarjan voittoon.

Opetus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Enson koululaisilla on mahdollisuus opiskella suomen kieltä vapaaehtoisena aineena. Suomen kielen tunteja on yksi tunti viikossa, ja opettajat tulevat Suomen puolelta Imatralta.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 11.5.2013. (venäjäksi)
  2. Leningradskaja oblast: Potštovnyje indeksy. ruspostindex.ru. Viitattu 11.5.2013. (venäjäksi)
  3. a b МО Светогорское городское поселение. Светогорск Kunnan viralliset sivut (venäjäksi)
  4. a b Väestösuhteet vuonna 1939 (PDF) (Laskettu väkiluku seurakunnankirjojen ja siviilirekisterin mukaan, kunnittain. Viipurin läänin kihlakuntien väestökehitys 1920-1940 kirkonkirjojen ja siviilirekisterin mukaan ja toisaalta henkikirjoitetun väestön osalta sivulla 28-29. Nämä tiedot poikkeavat toisistaan jonkin verran.) Suomen virallinen tilasto VI: Väestötilastoa 93. Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 11.5.2013.
  5. http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=1112
  6. Kirsi Juura: Enso Gutzeit Jääskessä Jääski-seura ry. Viitattu 6.10.2019.
  7. http://urn.fi/URN:NBN:fi:joy-20080033
  8. Helge Seppälä (1969): Taistelu Leningradista ja Suomi. WSOY. Porvoo. S. 93.
  9. Väinö Tanner (1950): Olin ulkoministerinä talvisodan aikana. Tammi. Helsinki. S. 415.
  10. a b Svetogorsk (Suuren neuvostotietosanakirjan eli Bolšaja sovetskaja entsiklopedijan (BSE) kaupunkiartikkelin verkkoversio) 1969—1978. dic.academic.ru. Viitattu 10.5.2013. (venäjäksi)
  11. Светогорского и Лесогорского поселений решили объединяться 47news.ru (venäjäksi)
  12. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1959. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 11.5.2013. (venäjäksi)
  13. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1970. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 11.5.2013. (venäjäksi)
  14. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 11.5.2013. (venäjäksi)
  15. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 11.5.2013. (venäjäksi)
  16. demoscope.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. Gorodskoi. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2002. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 11.5.2013. (venäjäksi)
  17. http://www.myenergy.ru/russia/objects/hpp/vuoksinskiye/svetogorskaya/ Светогорская ГЭС - Моя Энергия (venäjäksi)
  18. International Paper success story Инвестиционный портал регионов России / www.investinregions.ru. Viitattu 6.7.2019 (venäjäksi).
  19. https://www.essity.com/investors/essity-data/ Essity data / Production facilities (englanniksi)
  20. International Paper in Russia International Paper. Viitattu 17.7.2019 (englanniksi).
  21. https://www.essity.ru/company/russia/our-production-sites/ Essity Наши фабрики Essityn tuotantolaitokset Venäjällä (venäjäksi)
  22. Walki Group avasi pakkaustehtaan Ensoon 29.5.2012. Kauppalehti. Viitattu 6.7.2019.
  23. Mantsinen - Historia Mantsinen Group. Viitattu 20.7.2019.
  24. http://kbr-east.com/en/kompaniya/o-kompanii/ KBR East - Company / KBR East - Tietoja yhtiöstä (englanniksi)
  25. FK Svetogorets (päivitetty 2003)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arponen, Antti O. ja Miettinen, Reijo: Enso: Jääsken pitäjän teollisuuskeskuksen elämää 1800-luvulta syksyyn 1944. Lappeenranta: Karjalan kirjapaino, 2002. ISBN 952-5200-32-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Enso.