Valkjärvi (Viipurin lääni)
| Valkjärven kunta | |
|---|---|
| Entinen kunta – luovutettu Neuvostoliitolle | |
 |
|
|
sijainti |
|
| Lääni | Viipurin lääni |
| Maakunta | Karjalan historiallinen maakunta |
| Kihlakunta | Rajajoen kihlakunta |
| Kuntanumero | 910 |
| Perustettu | 17381 |
| – emäpitäjä | Muolaa |
| Lakkautettu |
29. joulukuuta 1948 (luovutettu Neuvostoliitolle 1944) |
| Pinta-ala | km² [1] |
| – maa | 400 km² |
| Väkiluku |
7 694 [2] (1939) |
| – väestötiheys | 19,2 as./km² |
|
1 Seurakunnan perustamisvuosi |
|
Valkjärvi on entinen Suomen kunta Karjalankannaksella Neuvostoliitolle vuonna 1944 luovutetulla alueella. Valkjärvi sijaitsi Kannaksen keskiosassa Vuoksen varrella. Valkjärven pinta-ala oli 399,6 km² ja asukasluku vuonna 1939 oli 7 694. Kunta rajoittui pohjoisessa Vuokselaan ja Sakkolaan, lännessä Muolaaseen, idässä Rautuun ja etelässä Kivennapaan.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkjärvi oli Muolaan kappeliseurakuntana vuodesta 1648 ja itsenäisenä seurakuntana vuodesta 1738 lähtien.
Ennen ensimmäistä maailmansotaa ns. ajokaluteollisuus eli kärryjen ja muiden hevosajoneuvojen valmistus oli merkittävä tulonlähde[3].
Ns. Mannerheim-linja kulki pitäjän läpi Vuoksen rannasta Pasurinkankaan ja Punnuksen rantoja pitkin edelleen Muolaan kirkolle.[3]
Suomen talvisodassa Valkjärven kirkonkylä joutui puna-armeijan haltuun 4. joulukuuta 1939 osana ns. suojajoukkotaisteluita.[4]
Valkjärven väestöä asutettiin jatkosodan jälkeen seuraaviin kuntiin: Juupajoki, Jämsä, Jämsänkoski, Keuruu, Korpilahti, Koskenpää, Kuhmoinen, Kuorevesi, Mänttä, Orivesi ja Vilppula.[5]
Valkjärven kirkonkylän venäläinen nimi on ollut vuodesta 1948 lähtien Mitšurinskoje. Kirkonkylän ympäristö muodostaa nykyään Venäjän Valkjärven maalaiskunnan, muita osia entisestä kunnasta kuuluu nykyisiin Venäjän Mäkrälän, Petäjärven ja Kyyrölän kuntiin.
Kylät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkjärvellä sijaitsi yhteensä 45 virallista kylää.[6] Virallisten kylien lisäksi joillain pitäjän kylä- ja taloryhmillä oli omia virallisista poikkeavia nimiä käyttökielessä. Esimerkiksi Vuoksenrannaksi kutsuttiin aluetta, joka virallisista kylistä piti sisällään Oravaniemen, Laavolan, Mannisniemen, Turulillan, Pöppölän ja Uosukkalan.[7] Kyseisiä epävirallisia kylänimityksiä Valkjärvellä oli yhteensä 28.[8]
Alla on aakkosjärjestyksessä kerätty lista jokaisesta Valkjärven virallisesta kylästä.
| Nimi | Kuvausta |
|---|---|
| Airikkala | |
| Aliskala | |
| Haampala | Melkein Valkjärven pitäjän keskellä, Valkjärven pohjoisrannalla sijainnut kylä. Kylä oli yksi Valkjärven suurimpia, ja on vanhojen venäläisten topografikarttojen mukaan paikalla aikoinaan sijainnut myös jonkin sortin linnoitus. Kylän pääelinkeinona toimi maanviljelys.[9] |
| Harmaala | |
| Ilmola | |
| Jauhola | Pitäjän asemakylä, joka oli vähemmän varsinaista maalaiskylää muistuttava rakennusten ja liiketilojen ryhmittymä.[10] |
| Jutikkala | |
| Kaahkala | Valkjärven eteläosissa, Mutajoen laakson reunamailla sijainnut pieni, vain kolmen talon kylä. Kylässä oli aikanaan ollut jopa melkein joka talossa seppä, jotka suurimmaksi osaksi valmistivat ajokaluja Viipuriin ja Pietariin.[11] |
| Kamajauhola | |
| Karkeala | |
| Koivula | Pieni 15 talon maanviljelyskylä, joka sijaitsi tien varressa Rampalan kylästä Veikkolan kylän suuntaan.[12] |
| Kosteala | Valkjärven kirkolta maata pitkin noin kahden kilometrin päässä, Kirkkolahden rantamilla, sijainnut kylä. Kylässä asui noin 20 perhettä, jotka etupäässä harjoittivat maanviljelyä, mutta muitakin toimeentulo tapoja mukaan mahtui.[13] |
| Kuuppola | Ks. "Saavola". |
| Kyllästilä | |
| Laavola | |
| Lankila | Valkeamatkan kylän läntisillä laitamilla sijainnut, muutamasta talosta koostuva kylä.[14] |
| Lemmettylä | |
| Liikola | |
| Mannisniemi | |
| Naumola | Syrjäisellä paikalla, lähellä Naumolan järveä sijainnut pieni 8 talon kylä. Kylässä sijaitsi aikanaan menestynyt Mikko Rautiaisen perustama Nahkatehdas, jonka tuotteita myytiin laajasti ympäri eri kaupunkeja ja pitäjiä. Kylässä alettiin myös harjoittamaan ensimmäistä kertaa mehiläishoitoa Valkjärvellä – saipa tätä myötä myös kyseisen toiminnan aloittanut Aatu Haltonen lempinimen "Kärpäsherra".[15] |
| Nirkkola | Valkjärven pitäjän eteläosissa, "Mutajoen" reunalla sijainnut kylä. Kylä sai todennäköisesti nimensä sen yhdistä vanhimmista suvuista, Nirkkosista, joita jo vuonna 1698 kyseisellä alueella oli asunut ainakin kolme. Kylässä ennen sotia, vuonna 1939, oli ollut ainakin 49 taloa, joilla taas yhteensä oli ollut 354 ha viljeltyjä peltoja ja 890 ha metsämaata.[16] |
| Nousiala | Valkjärven kirkolta Pasurin kylään johtavan valtatien varrella sijainnut, noin 50 asuinrakennuksen kylä, jonka ihan eteläpuolelta kulki Viipuri-Valkjärvi rautatie. Kylä luultavasti sai nimensä siitä, että siellä aikoinaan oli asunut paljon Nousiaisia. Kylässä pääelinkeinona harjoitettiin maanviljelystä ja karjanhoitoa.[17] |
| Nurmijärvi | Pitäjän kirkolta noin 10 kilometriä kohti Rautuun kulkevan tien varressa sijaitsevan pitäjän nimisen järven rannassa sijaitseva kylä. Kylä tunnettiin erityisesti sen kotiteollisuudestaan, joka yksinomaan valmisti ajokaluja, jonka ansiosta parhaimmillaan kylässä sijaitsi samanaikaisesti jopa 43 pajaa.[18] |
| Oravaniemi | Kirkonkylältä noin 12-13 kilometrin päässä, Vuoksen rannalla sijainnut kylä.[19] |
| Pentsilä | |
| Piikkilä | |
| Puikkola | |
| Puustinlahti | |
| Päivilä | |
| Pöppölä | |
| Rampala | Metsien ja soiden ympäröimä kylä, joka on luultavasti saanut nimensä siellä 1500-luvulla asuneiden neljän "Rampasen" mukaan. Vuonna 1857 Rampala oli palanut kokonaan, sillä se oltiin rakennettu tiiviiseen rykelmään. Palon jälkeen kylä oltiin sitten taas rakennttu hajalleen.[20] |
| Rossila | |
| Saavola | Toisen pikkukylä Kuuppolan vieressä sijainnut kylä, joihin kuului yhteensä 17 taloa. Kyläläisten pääelinkeino oli maanvijely, mutta tiiliteollisuuttakin harjoitettiin.[21] |
| Sarkola | |
| Siparila | Kirkonkylästä Rautuun menevältä tieltä erkanevan tien varrella sijainnut kylä. Kylässä ennen sotia sijaitsi 39 maatilaa ja 20 palstatilaa, joista talvisodassa kokonaan tuhoutui 49 ja vaurioitui 16 rakennusta.[22] |
| Tarpila | Ensimmäisien asukkaidensa mukaansa nimetty kylä, joka sijaitsi Valkjärven lounaiskulmassa, noin 2.5 kilometriä Suontaan kylästä etelään. Noin 30 taloista kylää ympäröi etelästä "Härkäjoki" ja lännestä "Pahaoja". Tarpilaiset olivat suurimmaksi osaksi maanviljelijöitä. Kylä tunnettiin erityisesti sen runsaasta tervanpoltosta, ja sai siitä syystä myös lempinimen "Tervakylä".[23] |
| Teppola | |
| Turulila | |
| Uosukkala | |
| Utula | |
| Vaalimo | Valkjärven koiliskulmassa sijainnut, idästä "Saaenjokeen" rajoittunut kylä. Vuonna 1939 kylän asukasluku oli ollut yli 500 henkeä, ja talojakin oli ollut 83, joista noin 60 omisti viljelymaita. Viljeltyä pinta-alaa kylässä oli noin 500 ha. Kylässä oltiin entisaikoina tehty tiiliä, ja tästä syytä saivat kyläläiset seuduillaan "leipäkyläläisten" maineen.[24] |
| Valkeamatka | Valkjärven Kirkonkylästä hiukan lounaaseen sijainnut, luultavasti merkkituliin perustuvan niminen kylä. Kylässä sijaitsi yksi paikkakunnan keskuspaikoista – Lamminpää – jossa mm. sijaitsivat Lamminpää Oy:n suuret laitokset: mylly, saha puusepäntehdas ja autokorjaamo. Talot ja pellot sijaitsivat pääosin laakson laskevilla rinteillä.[25] |
| Veikkola | Valkjärven etelärannalla, käytännössä järven pohjoispuolella sijainnutta kirkonkylää vastapäätä, sijainnut kylä. Veikkolan hovin maat oltiin jaettu 30:lle vuokratilalliselle. Itse kantatila oli suuruudeltaan noin 76 ha.[26] |
| Vilppula | |
| Vunukkala (kirkonkylä) | Pitäjän Kirkonkylä, josta nimi Vunukkala oli enää käytössä vain harvoin.[27] |
Lukuvuonna 1937–1938 kunta oli jaettu 16 koulupiiriin.[28]
Tunnettuja asukkaita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Viljam Pylkäs (1912–1999), Väinö Linnan luoman henkilöhahmon Antero Rokan esikuva [29]
- Tauno Savolainen (1913–1944), Mannerheim-ristin ritari [30]
- Jouko Sihvo (s. 1930), Kirkon tutkimuslaitoksen johtaja, professori ja kirjailija [31]
- Mikko Sipponen (1869–1939), kansanedustaja [32]
- Tuomas Suokas (1849–1918), valtiopäiväedustaja [33]
- Tuomas Teppoinen (n. 1536 – n. 1615), sissijohtaja ja talonpoikaispäällikkö [34]
- Vilho Vallas (1894–1963), kansanedustaja [32][35]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Valkjärven Pitäjäseuran verkkosivut https://archive.is/20120526071251/www.kolumbus.fi/valkjarvi.luovutettu/index.htm
- ↑ Suomen virallinen tilasto VI. Väestötilastoa 93. Väestösuhteet vuonna 1939. SVT VI:93
- ↑ a b Luovutettukarjala.fi - Valkjärvi luovutettukarjala.fi. 1971. Viitattu 2020.
- ↑ http://www.hutikuti.net/index.php?option=com_content&task=view&id=181&Itemid=51 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951, s. 129. Otava 1950, Helsinki.
- ↑ Yhteismäärä laskettuna listatuista Valkjärven virallisista kylän nimistä. (Seppänen 1953, s.45.)
- ↑ Seppänen 1953, s. 45.
- ↑ Yhteismäärä laskettuna kaikista "Epävirallisina kylänimityksinä" listatuista nimistä. (Seppänen 1953, s. 45-46)
- ↑ Seppänen 1953, s. 569-571.
- ↑ Seppänen 1953, s. 568-569.
- ↑ Seppänen 1953, s. 589-591.
- ↑ Seppänen 1953, s. 555-557.
- ↑ Seppänen 1953, s. 560-563.
- ↑ Seppänen 1953, s. 577.
- ↑ Seppänen 1953, s. 609-611.
- ↑ Seppänen 1953, s. 589.
- ↑ Seppänen 1953, s. 572-575.
- ↑ Seppänen 1953, s. 540-547.
- ↑ Seppänen 1953, s. 533-534.
- ↑ Seppänen 1953, s. 552-555.
- ↑ Seppänen 1953, s. 616-617.
- ↑ Seppänen 1953, s. 547-550.
- ↑ Seppänen 1953, s. 607-609.
- ↑ Seppänen 1953, s. 537-540.
- ↑ Seppänen 1953, s. 575-581.
- ↑ Seppänen 1953, s. 557-560.
- ↑ Seppänen 1953, s. 563-567.
- ↑ Kansakoululaitos lukuvuonna 1937–38 (PDF) (Taulu XI: Maalaiskuntien kansakoulut lukuvuonna 1937–1938. Yleisiä tietoja kunnittain.) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 2.11.2014.
- ↑ Yle.fi - oikea Rokka 2007. YLE. Viitattu 2020.
- ↑ Mannerheim-ristin ritarit Mannerheim-ristin ritarien säätiö. Viitattu 2020.
- ↑ Leppänen, Veli-Pekka: Evakkotie opetti Jouko Sihvolle, että ”rajusti töitä tekemällä ihminen pärjää”. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007709659.html, 30.12.2020. Sanoma Osakeyhtiö.
- ↑ a b Eduskunta-kansanedustajat eduskunta.fi. Viitattu 2020.
- ↑ *Seppänen 1953*, s. 45. Valkjärven historiatoimikunta.
- ↑ Sihvo, Jussi & Seppänen, Unto (toim.): Valkjärvi – Pitäjä kohtaloitten kannaksella, s. 620–621. Lahti: Valkjärven historiatoimikunta, 1953.
- ↑ Seppänen 1953, s. 626-627.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Seppänen, Unto (toim.) Valkjärvi I – Pitäjä kohtaloitten Kannaksella. (Lahti: Valkjärven historiatoimikunta, 1953.)
- Valkjärvi II – Pitäjä kohtaloitten kannaksella – Kylä kylältä talo talolta. (Helsinki: Valkjärven Pitäjäseura r.y. Painotalo Miktor, 1985.)
- Virkki, Leile (toim.) Vuoksen kylätien varrella : Uosukkalan koulupiiri Valkjärvellä : Mannisniemi, Piikkilä, Pöppölä, Turulila, Uosukkala. (Vilppula: Uosukkalan koulupiirin kyläkirjatoimikunta, 2009.) ISBN 978-952-92-6572-5.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen Neuvostoliitolle 1940-luvulla luovuttamat alueet