Karjalan historiallinen maakunta

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Historiallinen maakunta Suomessa
Karjala
Karjalan historiallisen maakunnan vaakuna.svg Historical province of Karelia, Finland.svg

vaakuna

sijainti

nykymaakunnat alueella Pohjois-Karjala
Etelä-Karjala
osaksi:
Etelä-Savon Mäntyharju
Kymenlaakson Miehikkälä ja Virolahti
Pohjois-Savon Kaavi, Rautavaara ja Säyneinen

Karjala (ruots. Karelen) on Suomen itäisin historiallinen maakunta. Sen naapureita ovat lounaassa Uudenmaan historiallinen maakunta ja Häme, lännessä Savo ja pohjoisessa Pohjanmaa. Alueella asuu nykyisin noin 310 000 henkilöä. Suurimpia kaupunkeja alueella ovat Joensuu, Lappeenranta, Imatra, Lieksa ja Kitee.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Karjala vuoteen 1940: vaaleammalla osa, joka kuuluu Venäjään.

Ruotsi ja Novgorod jakoivat Karjalan keskenään Pähkinäsaaren rauhansopimuksella vuonna 1323. Ruotsi sai Äyräpään, Jääsken ja Savilahden kihlakunnat, jotka käsittivät Karjalan Kannaksen Suomenlahden-puoleisen rannikon Siestarjoelle saakka sekä suurimman osan nykyistä Suomen Etelä-Karjalaa, kun taas Novgorodille jäivät Laatokan rannikot kokonaisuudessaan sekä nykyinen Pohjois-Karjala. Ruotsin puoleisesta osasta Karjalaa muodostettiin Viipurin linnalääni. Valtakuntien välisestä rajasta muodostui pian myös uskontoraja: Ruotsin puoleiseen Karjalaan kristinusko levisi aluksi katolisessa muodossa, jonka myöhemmin syrjäytti luterilaisuus, kun taas Novgorodin Karjalan asukkaat kääntyivät ortodoksiseen kristinuskoon.

Novgorodin valtio liitettiin 1400-luvun lopulla Moskovan Venäjään. Stolbovan rauhassa 1617 Ruotsi sai Venäjältä muun muassa Laatokan Karjalan, Aunuksen Karjalasta lohkaistun Raja-Karjalan ja sen luoteispuolisen alueen, suunnilleen myöhemmän Pohjois-Karjalan. Näistä muodostettiin Käkisalmen lääni. Lääniin suuntautui voimakas muuttoliike Savosta. Tämän seurauksena alkuperäinen karjalainen, uskonnoltaan ortodoksinen väestö jäi siellä vähemmistöksi Raja-Karjalaa lukuun ottamatta.

Suuren Pohjan sodan seurauksena Ruotsi luovutti Raja- ja Laatokan Karjalan sekä koko Karjalankannaksen ja Viipurin ympäristön Venäjälle Uudenkaupungin rauhassa 1721. Tämän jälkeen Turun rauhassa 1743 raja siirtyi Kymijokeen saakka. Kun Venäjä oli valloittanut Suomen alueen Ruotsilta Suomen sodassa 1808–1809, liitettiin 1721 ja 1743 Ruotsin luovuttamat alueet eli Vanha Suomi vuonna 1812 uutena Viipurin lääninä Suomen suuriruhtinaskuntaan. Siestarjoen asetehtaan alue siirrettiin suuriruhtinaskunnasta varsinaiseen Venäjään 1864.

Talvisodan päättäneessä Moskovan rauhassa 1940 Suomi luovutti Neuvostoliitolle suuren osan Karjalan historiallisen maakunnan alueesta. Tuolloin määritelty, nykyinen Suomen ja Venäjän välinen raja kaakossa seuraa karkeasti ottaen Uudenkaupungin rauhan rajalinjaa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]