Tämä on hyvä artikkeli.

Ahvenanmaan maakunta

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ahvenanmaan maakunta
Landskapet Åland
Coat of arms of Åland.svg Ahvenanmaa.sijainti.suomi.2010.svg
vaakuna
Flag of Åland.svg

lippu

sijainti

Historialliset läänit Turun ja Porin lääni (1634–1918)
Ahvenanmaan lääni (1918–2009)
Maakuntakeskus Maarianhamina
Maakuntajohtaja maaneuvos Camilla Gunell (2011–)
Pinta-ala ilman merialueita 1 581,40 km²
19:nneksi suurin 2016 
Kokonaispinta-ala 13 324,29 km²
13:nneksi suurin 2016 [1]
– maa 1 553,17 km²
– sisävesi 27,41 km²
– meri 11 743,39 km²
Väkiluku 29 167
19:nneksi suurin 30.9.2016 [2]
väestötiheys 18,78 as./km² (30.9.2016)
Maakuntalaulu Ahvenanmaalaisten laulu
Nimikkolajit  
– eläin metsäkauris
– järvi Östra och Västra Kyrksundet
– kala hauki
– kasvi kevätesikko
– kivi eloperäinen kalkkikivi
– lintu merikotka
Lyhenne FI-01

Ahvenanmaa (ruots. Åland) on saariryhmä sekä Suomen historiallinen ja nykyinen maakunta, sekä ainoa jolla on itsehallinto. Ahvenanmaan ainoa virallinen kieli on ruotsi: 88 prosentilla väestöstä on äidinkielenään ruotsi, noin 5 prosenttia on suomenkielisiä ja muunkielisiä asukkaita on yhteensä noin seitsemän prosenttia. Maakunnan väkiluku 2016-9-30 30. syyskuuta 2016 oli 29 167 henkeä,[2] ja sen ainoa kaupunki on hallintokeskus Maarianhamina. Ahvenanmaa on sekä maapinta-alaltaan että asukasluvultaan Suomen pienin maakunta.

Ahvenanmaan tuhansista saarista 60 on asuttuja. Jääkausi on hionut saarten punaisen graniitin monin paikoin silokallioiksi. Kasvillisuus on rehevää ja runsaslajista. Sekä kasvillisuus että eläimistö poikkeavat Manner-Suomen lajistosta, ja maakunnalla on omia rauhoitusmääräyksiään.

Ahvenanmaan sijainti Ruotsin ja Suomen välisellä reitillä on vaikuttanut sen historiaan. Viikinkiajalta on runsaasti arkeologisia jäänteitä. Ruotsalaiset rakensivat sinne 1300-luvun lopulla Kastelholman linnan, joka oli Kastelholman linnaläänin keskus. Venäjä rakensi saarille Bomarsundin linnoituksen, joka myöhemmin tuhoutui Oolannin sodassa. Sodan jälkeen saaret demilitarisoitiin. Vuonna 1920 Kansainliitto päätti, että Ahvenanmaa kuuluu Suomelle eikä Ruotsille. Maakunta sai laajan itsehallinnon.

Nykyisin Ahvenanmaan elintaso kuuluu Suomen alueista korkeimpiin. Elinkeinorakenne on painottunut palveluihin. Tärkein elinkeino on merenkulku, joka tuo lähes 30 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Nimen etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin sana å tarkoittaa yksinään pientä jokea, mutta Ahvenanmaan ruotsinkielisen nimen Åland alkuosan arvellaan olevan muuta alkuperää, sillä Ahvenanmaalla ei juuri ole jokia. Lars Huldénin esittämän teorian mukaan Åland-nimen alkuosa on muunnos muinaispohjoismaisesta sanasta ”ahva”, joka on sama sana kuin latinan aqua (vesi). Toisaalta hän pitää mahdollisena sitäkin, että lähtökohtana voisi olla suomalainen sana ahvena (’ahven’), josta kielen äännekehityksen sääntöjen mukaan on voinut kehittyä maakunnan nimen alkuosa å.[3]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan saariston topografinen kartta.
Källskärin saarta.

Ahvenanmaa sijaitsee Saaristomeren lounaisosassa Ahvenanmeren itäpuolella ja Selkämeren eteläpuolella. Ahvenanmaan itäpuolella on Turun saaristo Varsinais-Suomessa, jonka suuntaan rajana on Kihti. Maakunnan pääsaaren Manner-Ahvenanmaan keskellä on Lumparnin merenselkä ja Vårdön ja Kumlingen välillä Teili-niminen merenselkä. Manner-Ahvenanmaalta on Ruotsin mantereelle 40 kilometriä ja Suomen mantereelle 100 kilometriä. Ahvenanmaahan kuuluvalla Märketin luodolla on Suomen läntisin kohta.[4]

Ahvenanmaan saaristoon lasketaan kuuluvan 6 757 vähintään 0,25 hehtaarin kokoista saarta ja luotoa, joista 60 on asuttuja.[5] Maakunnan suurimmaksi järveksi lasketaan joko Finströmin ja Saltvikin kunnissa sijaitseva Vandöfjärden (5 km2) tai, jos se lasketaan merenlahdeksi, kanavan yhdistämät Östra och Västra Kyrksundet Sundin kunnassa. Niiden pinta-ala on noin kolme neliökilometriä.[6]

Manner-Ahvenanmaa on pohjoisesta etelään 50 kilometriä pitkä ja idästä länteen 45 kilometriä leveä.[7] Saaren pinta-ala on 689 neliökilometriä.[8] Siihen ovat siltayhteydessä kapean Marsundin erottama Eckerö ja Lemströmin kanavan mantereesta erottama Lemland, josta on edelleen siltayhteys Lumparlandiin.[9][10][11] Muita huomattavia saaria ovat Vårdö, Föglö, Sottunga, Kumlinge, Kökar ja Brändö. Ahvenanmaan korkein huippu on Orrdalsklint (132 metriä) Saltvikin kunnassa Manner-Ahvenanmaalla.[12][13]

Kallioperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan peruskallio on enimmäkseen karkearakeista punertavaa graniittilajia, ahvenanrapakiveä.[12][13] Ahvenanmaan rapakivigraniitti on yksi Suomen laajimmista rapakivi-intruusioista. Lumparnin selältä on tavattu ordovikikauden kalkkikiviä.[14] Ahvenanmaalta on löytynyt ordovikikauden fossiileita, kuten trilobiitteja ajalta, jolloin nykyisen Ahvenanmaan sisältänyt manner oli lähellä päiväntasaajaa.[15]

Viime jääkauden jäljet näkyvät Ahvenanmaan kallioissa. Saarten jäätikön tulosuunnan puoleiset sivut ovat hioutuneet viistoiksi silokallioiksi, kun taas saarten vastakkaisella sivulla on jyrkemmät seinämät. Kivikkoisia pirunpeltoja on vanhoilla Yoldiameren ja Ancylusjärven rannoilla.[16]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan ilmasto on lauhkeampaa kuin muualla Suomessa, vuoden keskilämpötila +6 °C, helmikuun −3 °C.[12] Oheinen ilmastotaulukko kuvastaa Ahvenanmaan pääsaaren sisäosien ilmastoa.

Jomalbyn ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 0,3 −0,3 2,4 7,6 13,6 17,5 20,7 19,6 14,8 9,6 4,6 1,7 ka. 9,3
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) −5,0 −6,3 −3,7 0,0 4,3 8,6 12,2 11,6 7,7 4,0 0,2 −3,1 ka. 2,5
Vrk:n keskilämpötila (°C) −2,1 −3,1 −0,6 3,7 9,1 13,3 16,7 15,8 11,4 6,9 2,6 −0,4 ka. 6,1
Sademäärä (mm) 53 35 38 31 35 53 52 76 61 70 71 59 Σ 634
Sadepäivät (d) 11 8 8 6 6 7 7 10 9 12 13 12 Σ 109
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
0,3
−5,0
−0,3
−6,3
2,4
−3,7
7,6
0,0
13,6
4,3
17,5
8,6
20,7
12,2
19,6
11,6
14,8
7,7
9,6
4,0
4,6
0,2
1,7
−3,1
S
a
d
a
n
t
a
53
35
38
31
35
53
52
76
61
70
71
59


Puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeissä Ahvenanmaa kuuluu suotuisimpaan vyöhykkeeseen 1A.[17]

Elävä luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Färjsundetin salmi Finströmissä.

Ahvenanmaa on yksi Suomen luonnontieteellisistä maakunnista.[18] Se kuuluu hemiboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen. Lehdot ja lehtoniityt ovat tyypillisiä, mutta myös havumetsiä on runsaasti. Kasvillisuus on yleensä rehevää.[19] Kasvisto on runsaslajinen, siemenkasveja on noin 750 lajia; niistä mainittakoon harvinainen, Suomessa vain Ahvenanmaalla kasvava euroopanmarjakuusi ja rantamaisemiin leimaa antava tyrni.[12]

Jalot lehtipuut kasvavat yleisempänä Ahvenanmaalla kuin eteläisessä Manner-Suomessa, esimerkiksi Etelä-Suomessa harvinaisiksi tai harvalukuisiksi luokitellut puulajit, kuten vuorijalava ja saarni, ovat Ahvenanmaalla yleisiä.[20] Ahvenanmaan rantaniityillä lajirunsaus on suurempi kuin missään Suomessa.[13]

Ahvenanmaalla on omat ympäristösäännöksensä, joihin sisältyy erityisiä rauhoitusmääräyksiä. Riistalajeja lukuun ottamatta nisäkkäät (esimerkiksi saukko ja itämerennorppa) ja linnut ovat rauhoitettuja. Lisäksi maakuntahallituksen päätöksellä on rauhoitettu neljä matelijaa, viisi sammakkoeläintä, yksi nilviäinen (ahmattikotilo), 15 perhoslajia, yksi kovakuoriainen (isolampisukeltaja) ja kaksi korentoa. Lajien suojelusta vastaa Ahvenanmaan maakuntahallitus. Noin 50 kasvia on rauhoitettu, niiden joukossa ovat useimmat kämmekkälajit.[13][21][22][23] Ahvenanmaalla on kaikkiaan 44 luonnonsuojelualuetta ja noin 30 luontopolkua.[24]

Hirviä kaadetaan nykyisin vuosittain 150–200 ja metsäkauriita 2000–3000.[25][26] Harmaahylkeitä on metsästetty vuosittain noin sata.[27]

Kangaskäärmettä tavataan Ahvenanmaalla, muttei Manner-Suomessa.[28]

Ahvenanmaan kunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan maakunnan kaupungit ja kunnat
Kunnat
Kaupunki
Muut kunnat
Ahvenanmaan kuntajakokartta. Symbolit on sijoitettu kuntakeskusten kohdalle. Maakuntakeskus ja ainoa kaupunki on Maarianhamina.

Ahvenanmaan kuntien sijainti käy ilmi oheisesta kartasta. Maakunnan 16 kuntaa ovat:

Ahvenanmaalla ei ole tehty kuntaliitoksia.[29] Vuonna 1961 toteutettiin osakuntaliitos, kun Jomalasta liitettiin Maarianhaminaan alue, jossa oli 2 039 asukasta.[30]

Ahvenanmaalla on kolme seutukuntaa. Mariehamns stadin seutukuntaan kuuluu vain Maarianhamina, Ålands landsbygdin seutukuntaan kuuluvat Eckerö, Finström, Geta, Hammarland, Jomala, Lemland, Lumparland, Saltvik ja Sund sekä Ålands skärgårdin seutukuntaan Brändö, Föglö, Kumlinge, Kökar, Sottunga ja Vårdö.[31]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan korkeimmat kohdat, Saltvikissä sijaitsevat Orrdalsklint ja Långbergen, alkoivat kohota merestä noin 10 000 vuotta sitten. Syntynyt saaristo sai ensimmäiset asukkaansa kivikaudella Suomesta.[32] Saarten vanhimmat arkeologiset löydöt edustavat idästä levinnyttä kampakeraamista kulttuuria noin ajalta 4000 eaa. Noin 2500 eaa. Ahvenanmaalle saapui kuoppakeraamisen kulttuurin edustajia Ruotsin puolelta.[33] Kökarista on löytynyt hylkeenpyytäjien asuinpaikka pronssikaudelta.[34]

Rautakaudella, varsinkin merovingi- ja viikinkiajoilla, arkeologiset aineistot ovat Ahvenanmaalla runsaat. Viikinkiaikaisia kalmistoja on 380, useimmat nistä pääsaarella.[33] Kulttuuriyhteyksiä oli sekä Ruotsin että Manner-Suomen suuntaan ja kauemmaksikin; saarilta on löytynyt arabialaisia kolikoita.[35]

900-luvun lopussa Ahvenanmaa autioitui, mihin on arveltu syyksi viikinkiajan rauhattomia oloja. Paikannimitutkimuksen perusteella on päätelty, että Varsinais-Suomesta ja lounaisesta saaristosta olisi muuttanut suomenkielistä väestöä Ahvenanmaalle pääasiassa 1100-luvulla. Samanaikaisesti tai hiukan myöhemmin muuttajia olisi tullut myös Ruotsista. Maakunnan suomalaisväestö sulautui ruotsalaisiin, koska ruotsinkielinen asutus oli suomenkielistä vahvempaa.[36] Lähes 30 Ahvenanmaan paikannimen on esitetty olevan suomalaisperäisiä (Luettelo Ahvenanmaan suomalaisperäisistä paikannimistä ja sovinnaisnimistä).[37]

Saltvikissa sijaitsee Borgbergetin linnavuori.[38]

Ruotsin ja Venäjän vallan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historiallinen maakunta Suomessa
Ahvenanmaa
Coat of arms of Åland.svg Historical province of Åland, Finland.svg

vaakuna

sijainti

nykymaakunnat alueella Ahvenanmaa

Keskiajalla Ahvenanmaasta tuli Kastelholman linnaläänin keskusalue, joka kuului Suomen käskynhaltijakuntaan ja Turun hiippakuntaan. 1500-luvulla Ahvenanmaa oli osana prinssi Juhanalle annettua Suomen herttuakuntaa. 1600- ja 1700-luvuilla Ahvenanmaa kuului hallinnollisesti Turun ja Porin lääniin. Suuri Postitie Suomen ja Ruotsin välillä kulki Ahvenanmaan kautta ja talonpojilla oli velvollisuus kuljettaa postia vuoteen 1911 asti.[39]

Suomen sodan jälkeisessä Haminan rauhassa vuonna 1809 Ahvenanmaa liitettiin muun Suomen mukana Venäjän keisarikuntaan. Ahvenanmaalaiset pyysivät saada jäädä osaksi Ruotsia, mutta tähän ei suostuttu ja Ahvenanmaasta tuli osa Suomen suuriruhtinaskuntaa. Venäjä rakensi saarille Bomarsundin linnoituksen, joka myöhemmin tuhoutui Oolannin sodassa.[40] Maarianhamina sai kaupunginoikeudet vuonna 1861.[41]

Sodan jälkeen saaret demilitarisoitiin. Venäjä sitoutui Pariisin rauhassa vuonna 1856 olemaan linnoittamatta Ahvenanmaata, mutta rakensi sinne kuitenkin linnoituksia ensimmäisen maailmansodan aikana.[12] Venäläisten tekemän linnoituksen raunioita on Boxön saarella.[42]

Suomen itsenäisyyden aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan kysymys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ahvenanmaan kysymys

Suuriruhtinaskunnalta Ahvenanmaa periytyi Suomen tasavallalle. Venäjän vallankumouksen jälkeen venäläinen sotaväki alkoi esiintyä hillittömästi myös Ahvenanmaalla. Tämän seurauksena siellä heräsi eräissä piireissä ajatus Ahvenanmaan liittämisestä Ruotsiin. Tämä pyrkimys, jonka johtomiehet olivat varatuomari C. Björkman ja toimittaja J. Sundblom ja joka esiintyi muun muassa 7 135 hengen allekirjoittamassa adressissa, sai kannatusta Ruotsissa, mutta kohtasi Suomessa jyrkkää vastustusta.[12]

Suomen sisällissodan aikana vuonna 1918 Ruotsi lähetti saarille sotilasretkikunnan nimellisesti suojelemaan ahvenanmaalaisia siviilejä, mutta todellisuudessa ilmeisesti valmistelemaan saarten liittämistä osaksi Ruotsia. Ruotsalaiset kuitenkin väistyivät saksalaisten tieltä.[43] Samoihin aikoihin Godbyn taistelussa valkoinen Saariston vapaajoukko voitti Harry Borgin johtaman punakaartin.[44]

Ahvenanmaan kysymys päätyi Britannian aloitteesta vuonna 1920 Kansainliiton neuvoston käsiteltäväksi. Tämän kesäkuussa 1921 tekemän päätöksen mukaan Ahvenanmaan saaret jäivät vastoin ahvenanmaalaisten enemmistön toiveita Suomen yhteyteen, mutta saarten ruotsinkielisen väestön kansallisuuden, kielen ja kulttuurin turvaamiseksi oli myönnettävä eräitä takeita, jotka Suomen eduskunta hyväksyi lisäyksinä ja muutoksina Ahvenanmaan jo 1920 saamaan laajaan itsehallintoon.[12]

Mikäli Ahvenanmaa olisi liitetty Ruotsin yhteyteen, jotkut suomalaiset olivat valmistautuneet vaatimaan Suomelle Pohjois-Ruotsin suomenkielistä aluetta, Länsipohjaa. Torniossa perustettiin jopa Länsipohjan toimikunta, jonka tehtävänä oli aikaansaada Länsipohjassa suomalaiskansallista liikehdintää.[45]

Lokakuussa 1921 tehtiin Genevessä kansainvälinen sopimus Ahvenanmaan linnoittamattomuudesta ja neutralisoimisesta. [46]Ahvenanmaan linnoitukset oli purettu jo vuonna 1919.[12]

Itsehallinnon aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan maakuntapäivät kokoontui ensimmäiseen täysistuntoonsa 9. kesäkuuta 1922.[47] Päivää juhlitaan nykyään Ahvenanmaan itsehallintopäivänä.[48]

Jatkosodan alkaessa 22. kesäkuuta 1941 Operaatio Kilpapurjehduksessa Suomi lähetti Ahvenanmaalle sota-aluksia ja joukkoja pyrkien siten estämään Neuvostoliiton maihinnousun.[49]

Oman lipun Ahvenanmaa sai vuonna 1954.[47] Ahvenanmaan postilaitos on julkaissut vuodesta 1984 Ahvenanmaan omia postimerkkejä. Vuonna 1993 Ahvenanmaan postista tuli oma postilaitoksensa, joka on Pohjoismaiden pienin.[47]

Ahvenanmaa liittyi Pohjoismaiden neuvoston jäseneksi vuonna 1970. Maakunnalla on neuvostossa kaksi maakuntapäivien valitsemaa edustajaa, jotka muodostavat yhdessä maakuntahallituksen valitsemien edustajien kanssa Ahvenanmaan valtuuskunnan Pohjoismaiden neuvostossa.[50]

Ahvenanmaalla järjestettiin liittymisestä EU:hun oma erillinen kansanäänestys. Sillä on veropoikkeus, joka koskee arvonlisäveroa ja valmisteveroja ja mahdollistaa verovapaan myynnin lauttaliikenteessä Suomen ja Ahvenanmaan välillä.[51]

Ahvenanmaan oma ensimmäisen tason Internet-verkkotunnusten pääte .ax otettiin käyttöön vuonna 2006.[52]

Matti Vanhasen II hallitusta muodostettaessa vuonna 2007 Ahvenanmaan oma edustaja oli ensi kertaa mukana muotoilemassa hallitusohjelmaa saarimaakuntaa koskevissa asioissa. Samassa hallituksessa istui Astrid Thors, Suomen historian ensimmäinen ”Ahvenanmaa-ministeri” eli ministeri oikeusministeriössä, jonka toimialana olivat Ahvenanmaan asiat.[53][54]

Hallinto ja politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ahvenanmaan politiikka

Itsehallinto antaa ahvenanmaalaisille oikeuden säätää lailla omista sisäisistä asioistaan ja päättää maakunnan tulo- ja menoarviosta.[55]

Itse­hallinto­lakia voidaan muuttaa tai se voidaan kumota vain Suomen edus­kunnan ja Ahvenan­maan maa­kunta­päivien yhtä­pitävällä päätöksellä, jonka eduskunta on hyväksynyt perustus­lain säätämis­järjestyksessä ja maakunta­päivät vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä.[55]

Ahvenanmaan itsehallinnon uudistusta valmistelee komitea, jonka työn odotetaan valmistuvan kesällä 2017.[56]

Lainsäädäntö- ja toimeenpanovalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lainsäädäntövaltaa itsehallintolaissa määritellyissä asioissa käyttää Ahvenanmaan maakuntapäivät. Maakuntalait säädetään maakuntahallituksen aloitteesta. Itse­hallinto­laki sisältää yksityis­kohtaiset säännökset siitä, millaisista asioista maa­kunta saa säätää omia lakeja ja millaisista asioista Suomen valtion lait ovat voimassa myös Ahvenan­maalla.[55]

Ylintä toimeenpanovaltaa maakunnan itsehallintoon kuuluvissa asioissa käyttää Ahvenanmaan maakuntahallitus, jonka valitsee maakuntapäivät.[55]

Presidentin veto-oikeus

Tasavallan presidentillä on ehdoton oikeus määrätä säädetty laki raukeamaan kokonaan tai osittain. Ennen veto-oikeuden käyttöä presidentin on pyydettävä asiasta korkeimman oikeuden lausunto.[55]

Kansainväliset sopimukset, jotka vaikuttavat maakunnan itsehallinnon piiriin kuuluviin asioihin, tulevat voimaan maakunnan osalta vasta kun maakuntapäivät ovat ne ratifioineet. Lainvalmistelussa ja riitakysymyksissä maakunnan ja valtakunnan kantojen yhteensovittamiseksi sekä lausuntojen antamiseksi toimii Ahvenanmaan valtuuskunta, johon kuuluu kaksi valtioneuvoston ja kaksi maakuntapäivien valitsemaa jäsentä sekä puheenjohtajana maaherra tai muu tasavallan presidentin maakuntapäivien puhemiehen suostumuksella tehtävään määräämä henkilö.[55]

Maakunta ja valtionvirasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavilla aloilla itsehallinnollinen Ahvenanmaan maakunta toimii lähinnä kuten itsenäinen valtio omine lainsäädäntöineen ja hallintokoneistoineen:[57]

  • opetustoimi, kulttuuri ja muinaismuistojen suojelu
  • terveyden- ja sairaanhoito
  • ympäristöasiat
  • elinkeinoelämän edistäminen
  • sisäinen liikenne
  • kunnallishallinto
  • poliisitoimi
  • postilaitos
  • radio ja televisio

Ahvenanmaan valtionvirasto toimii Ahvenanmaan maakunnan alueella Suomen tasavallan aluehallintoviranomaisena.[58] Se toimii Suomen tasavallan edustajana itsehallintolaissa määritellyissä asioissa, kuten verotoimiston ja käräjäoikeuden asioissa. Maakunnan itsehallinnon takia valtionvirastolla on kuitenkin erilaiset tehtävät kuin muun Suomen aluehallintovirastoilla.[59]

Ahvenanmaan valtionviraston johtaja on muista aluehallintovirastoista poiketen maaherra.[59] Maaherra on maakunnassa ensi sijassa Suomen hallituksen edustajana. Maaherra avaa ja päättää presidentin puolesta Ahvenanmaan maakuntapäivät. Hänen tehtäviinsä kuuluu myös toimia Ahvenanmaan valtuuskunnan puheenjohtajana.[55]

Edustus Suomen eduskunnassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaalta valitaan Suomen eduskuntaan aina yksi edustaja riippumatta alueen asukasluvusta. Ahvenanmaan vaalipiiri on eduskuntavaaleissa yksi vaalipiiri.[60] Ahvenanmaalta valittu edustaja (vaalikaudella 2015–2019 Mats Löfström) kuuluu perinteisesti ruotsalaiseen eduskuntaryhmään. Kun RKP jäi oppositioon, Löfströmille ehdotettiin siirtymistä Keskustan riveihin. Hän ei kuitenkaan siirtynyt.[61]

Ahvenanmaalla toimivat eri puolueet kuin Manner-Suomessa, ne toimivat eduskuntavaaleissa, maakuntapäivien vaaleissa ja kunnallisvaaleissa. Presidentinvaaleissa ja europarlamenttivaaleissa ahvenanmaalaiset äänestävät samoja ehdokkaita kuin mannersuomalaisetkin.[62]

Euroopan unioni ja Ahvenanmaan maakunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen liittyessä Euroopan unioniin sovittiin erikseen Ahvenanmaan itsehallinnon ja EU-jäsenyyden yhteensovittamisesta, minkä lisäksi ahvenanmaalaiset saivat itse päättää omasta jäsenyydestään. Vaihtoehtona oli myös Ahvenanmaan jääminen unionin ulkopuolelle Tanskalle kuuluvien Grönlannin ja Färsaarten tavoin. Suomen liittymissopimukseen liitettiin niin sanottu Ahvenanmaan pöytäkirja, johon ahvenanmaalaiset saivat menestyksekkäästi lähes kaikki erityisvaatimuksensa, joskaan eivät toivomaansa omaa edustajaa Euroopan parlamenttiin. Ahvenanmaa oli mukana Suomen EU-kansanäänestyksessä 16. lokakuuta 1994, mutta piti myös oman erillisen kansanäänestyksensä 20. marraskuuta. Valtakunnallisessa äänestyksessä EU-jäsenyyttä kannatti vain 51,9 prosenttia ahvenanmaalaisista, mutta omassa äänestyksessä kuukautta myöhemmin peräti 73,6 prosenttia. Maakuntapäivät hyväksyi EU-jäsenyyden 2. joulukuuta äänin 26–4.[57]

EU-jäsenyyden myötä Ahvenanmaan itsehallinto vahvistui. Ahvenanmaa on osana Suomea EU:n jäsen, mutta se ei kuulu EU:n veroliittoon. Tämä mahdollistaa verottoman myynnin laivaliikenteessä Ahvenanmaan ja EU:n välillä. Tavaran lähettäminen verorajan yli Manner-Suomeen tai muualle EU:hun katsotaan maahantuonniksi.[63] Tällöin alle 22 euron arvoiset postilähetykset (pl. alkoholi, tupakka ja kosmetiikka) voidaan myydä Suomeen ilman arvonlisäveroa.[64] Ahvenanmaa on täten niin kutsuttu veroparatiisi.[63]

Euroopan unionin asioissa maakunnalle on varattu mahdollisuus tuoda omat näkemyksensä esille lainsäädännön valmisteluvaiheessa. Maakuntahallituksen puheenjohtajalla on oikeus tulla kuulluksi EU-ministerivaliokunnassa silloin, kun asia kuuluu Ahvenanmaan maakunnan toimivaltaan tai on muutoin maakunnalle erityisen tärkeä. Ahvenanmaalla on myös oma erityisasiantuntijansa Suomen pysyvässä EU-edustustossa Brysselissä.[51]

Euroopan unionin asioissa maakunnalle on varattu mahdollisuus tuoda omat näkemyksensä esille lainsäädännön valmisteluvaiheessa. Mikäli maakunta jättää panematta täytäntöön jonkin unionin säädöksen joka kuuluu sen toimivaltaan, ja Suomi tuomitaan tästä laiminlyönnistä rahalliseen seuraamukseen, maakunta vastaa sakosta täysimääräisesti.[57]

Mallia maailmalle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan malli herättää jonkin verran kiinnostusta maailmalla. Maakuntaan saapuu usein tutkijoita, toimittajia ja poliitikkoja tutustumaan itsehallintojärjestelmään, joka on kansainvälisesti katsoen varsin epätavallinen. Vaikka Euroopassa on runsaasti itsehallintoalueita, vain Ahvenanmaa on määrätty kansainvälisellä sopimuksella sekä itsehallinnolliseksi että demilitarisoiduksi alueeksi.[65][66] Esimerkiksi Serbia on ehdottanut Kosovon kysymyksen ratkaisuksi sille annettavan Ahvenanmaan kaltaisen aseman itsenäistymisvaatimuksien sijaan.[67]

Demilitarisointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläisiä sotajoukkoja Dalkarbyssä keväällä 1917 pitämässä vallankumouksellista kokousta.

Ahvenanmaa on ollut demilitarisoitu Krimin sodan päättymisestä vuonna 1856 lähtien. Tämän jälkeen siellä on oleskellut sotajoukkoja ainoastaan maailmansotien aikana.

Ahvenanmaan demilitarisaatiosta on sovittu Suomen, Saksan, Tanskan, Ruotsin, Britannian, Ranskan, Italian, Latvian ja Puolan kesken vuoden 1922 sopimuksella Ahvenanmaan saarten linnoittamattomuudesta (SopS 1/1922). Lisäksi Ahvenanmaan saarten demilitarisaatiosta on erikseen sovittu vuonna 1940 Suomen ja Neuvostoliiton välillä (SopS 24/1940). Molemmat sopimukset kieltävät Suomea rakentamasta alueelle mitään kiinteitä puolustuslaitteita, sotilaslentokenttiä tai muita sotilaallisiin tarkoituksiin suunniteltuja laitteita.[68][69]

Sotatilanteessa Suomella on vuoden 1922 sopimuksen mukaan oikeus miinoittaa Ahvenanmaan vesiä ja sijoittaa alueelle sen puolueettomuutta uhkaavan hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellisia joukkoja. Sopimuksen perusperiaatteena on kuitenkin, että allekirjoittajavallat jättäisivät sotatilanteessakin Ahvenanmaan sotatoimien ulkopuolelle.[68]

Ahvenanmaalaiset eivät ole ase­velvollisia, poikkeuksena yli 12-vuotiaina Ahvenanmaalle muuttaneet henkilöt.[70] Ase­palveluksen sijasta heidät voitaisiin Ahvenan­maan itse­hallinto­lain mukaan velvoittaa suorittamaan palvelusta luotsi- ja majakkalaitoksessa tai muualla siviili­hallinnossa, mutta niin kauan kuin asiasta ei ole erikseen säädetty lakia, he ovat käytännössä kokonaan vapautetut ase­velvollisuudesta.[71] Jotkut ahvenan­maalaiset nuoret kuitenkin suorittavat varusmiespalveluksen vapaaehtoisina lähinnä Uudenmaan prikaatissa.[72] Toisen maailmansodan aikana työikäiset ahvenanmaalaiset olivat työvelvollisina merimiehinä korvauksena siitä, etteivät joutuneet sotaan.[73]

Kotiseutuoikeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaalla on voimassa kotiseutuoikeusjärjestelmä (hembygdsrätt). Henkilöllä tulee olla kotiseutuoikeus, ennen kuin hänen on mahdollista omistaa kiinteää omaisuutta saarella, äänestää maakuntapäivävaaleissa tai harjoittaa elinkeinoa. Kotiseutuoikeuden saa automaattisesti, jos se on jommallakummalla vanhemmista. Kotiseutuoikeutta voi hakea ruotsin kielen taitoinen Suomen kansalainen, joka on asunut maakunnassa vähintään viisi vuotta.[74] Suomen kansalaisella on oikeus itsehallintolain mukaan käyttää Ahvenanmaalla suomea tuomioistuimissa ja valtion viranomaisissa.[75] Tarvittaessa käytetään tulkkia.[76]

Ahvenanmaan itsenäisyyskysymys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan itsenäisyyttä ajaa maakunnan sisällä toimiva Ahvenanmaan tulevaisuus -puolue. Sen kannatus on kymmenen prosentin luokkaa.[77]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väkiluvun kehitys vuodesta 1880[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Ahvenanmaan väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuodesta 1880 lähtien.

Ahvenanmaan väestönkehitys 1880–2010
Vuosi Asukkaita
1880
  
20 437
1890
  
22 118
1900
  
24 841
1910
  
21 356
1920
  
20 423
1930
  
19 705
1940
  
21 196
1950
  
21 690
1960
  
20 981
1970
  
20 666
1980
  
22 783
1990
  
24 604
2000
  
25 776
2010
  
28 007
Lähteet: Vuodet 1880–1970[78] ja vuodet 1980–2010[79]

Maakunnan väkiluku 2016-9-30 30. syyskuuta 2016 oli 29 167 henkeä.[2]

Äidinkieli, syntymäpaikka ja kansalaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2014 Ahvenanmaan 28 916 asukkaasta ruotsia puhui äidinkielenään 25 531 henkeä (88,3 %), suomea 1 399 henkeä (4,8 %) ja vieraskielisiä oli 1 986 henkeä (6,9 %). Suomen jälkeen suurimmat vähemmistökielet ovat latvia ja romania (noin 300 puhujaa), viro (noin 200) ja venäjä, thai, englanti ja saksa (kullakin noin sata puhujaa). Vuonna 1990 Ahvenanmaalla oli 24 604 asukasta, joista ruotsia puhui 23 243 (94,5 %), suomea 1 128 (4,6 %) ja muita kieliä 233 henkeä (0,9 %). Vuodesta 1990 vuoteen 2014 kaikkien kolmen ryhmän koko on kasvanut ja ruotsinkielisten suhteellinen osuus väestöstä hiukan pienentynyt.[80]

Ahvenanmaan väestöstä 10 619 asui syntymäkunnassaan, 8 195 oli syntynyt jossain toisessa Ahvenanmaan kunnassa, Suomessa syntyneitä oli 5 598, Ruotsissa syntyneitä 2 359 ja muissa maissa syntyneitä 2 145 henkeä vuonna 2014.[81] Muut maat, joissa syntyneitä Ahvenanmaalla asuu vähintään sata henkeä olivat Liettua, Romania, Viro, Thaimaa ja Iran.[82] Ahvenanmaalaisista 26 079 oli Suomen ja 1 257 Ruotsin kansalaisia. Yli sadan hengen suuruisia ulkomaiden kansalaisten ryhmiä olivat Liettuan, Romanian, Viron ja Thaimaan kansalaiset.[83]

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2014 lopussa Ahvenanmaan 28 916 asukkaasta 17 389 asui taajamissa, 11 232 haja-asutusalueilla ja 295 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Maakunnan taajama-aste oli 60,8 prosenttia. Maarianhaminassa 99,6 prosenttia väestöstä asui taajamissa. Maarianhaminan lisäksi taajamaväestöä oli Eckerössä, Finströmissä, Hammarlandissa, Jomalassa, Lemlandissa ja Saltvikissä. Muissa kunnissa ei ollut taajamia.[84] Ahvenanmaan taajamat asukaslukuineen olivat:[85]

Kylät ja kaupunginosat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomenmaa-kirjasarjan Ahvenanmaata koskevan osan mukaan Ahvenanmaalla oli 245 kylää ja yksinäistilaa vuonna 1920.[89] Ålands statistik- och utredningsbyrån tilaston perusteella Ahvenanmaalla on 267 kylää ja 27 Maarianhaminan kaupunginosaa. Osassa kylistä ei ole lainkaan pysyviä asukkaita. Vuonna 2014 suurin kylä oli 927 asukkaan Godby ja muut yli 300 asukkaan kylät olivat Vesterkalmare, Storby, Prästgården, Österkalmare, Söderby, Ödkarby, Ingby ja Sviby.[90]

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2015 77,4 prosenttia ahvenanmaalaisista kuului Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, muihin uskontokuntiin 1,2 prosenttia ja uskontokuntiin kuulumattomia oli 21,4 prosenttia. Kirkkoon kuuluvien osuus on ollut laskussa; vuonna 1990 kirkkoon kuului 94,9 prosenttia ahvenanmaalaisista.[91]

Ahvenanmaan evankelisluterilaiset seurakunnat ovat ruotsinkielisiä ja kuuluvat siksi Porvoon hiippakuntaan. Seurakuntia on kaikkiaan kymmenen: Brändö-Kumlinge, Eckerö, Finström-Geta, Hammarland, Jomala, Lemland-Lumparland, Maarianhamina, Saltvik, Sund-Vårdö ja Ahvenanmaan eteläinen saaristoseurakunta.[92] Kappeliseurakuntia ovat lisäksi Föglö, Geta, Kökar, Sottunga ja Vårdö. Seurakunnat muodostavat Ahvenanmaan rovastikunnan.[93]

Ahvenanmaan ortodoksit kuuluvat Turun ortodoksiseen seurakuntaan, joka on osa Helsingin hiippakuntaa.[94]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan elintaso kuuluu Suomen alueista korkeimpiin. Vuonna 2011 markkinahintainen bruttokansantuote henkeä kohti oli siellä Suomen tilastoalueista toiseksi suurin Uudenmaan jälkeen.[95]

Vielä vuonna 1950 yli puolet työskenteli maataloudessa, mutta 2000-luvulla sen osuus työllisistä laski noin 4 prosenttiin.[96] Vuonna 2011 Ahvenanmaan työllistäjiä olivat yhteiskuntapalvelut 40 %, kauppa ja liikenne 30 %, rahoitus 10 %, teollisuus 8 %, rakentaminen 7 %, maatalous 4 % ja muut 1 %. Työttömiä oli 3,1 %.[97] Vieraskielisten on Ahvenanmaalla ollut helpompi löytää töitä kuin muualla Suomessa.[98]

Saarimaakunnan tärkein elinkeino on merenkulku, joka tuo lähes 30 prosenttia sen bruttokansantuotteesta. Maarianhaminassa pitävät pääkonttoriaan Viking Line, Eckerö-konserni, Lillgaard ja Godby Shipping.[99] Ahvenanmaalaisten omistama kauppalaivasto ylitti miljoona bruttotonnia vuonna 2015. Vuosina 2000–2015 Ahvenanmaan lipun alla purjehtivien alusten osuus pieneni viidenneksellä, kun taas ulkomaille liputettujen alusten tonnimäärä kasvoi 63 prosenttia. Merenkulun parissa ahvenanmaalaisissa yrityksissä työskenteli 6,6 prosenttia työvoimasta vuonna 2013.[100]

Vuoden 2014 lopussa Ahvenanmaalla oli noin 2 500 yritystä. Niistä neljännes toimi kaupan ja matkailun alalla, viidennes rahoitus- ja viidennes rakennusalalla.[101] Teollisuus on jäänyt saarimaakunnassa melko pienimuotoiseksi: suurin teollisuusyritys Chips Group (nykyisin osa Orkla Confectionery & Snacks -konsernia) jalostaa perunoista lähinnä snack-tuotteita.[102] Sipsi- ja ranskanperunatehdas on käyttänyt Ahvenanmaan koko perunasadon ja lisäksi manner-Suomessa tuotettua perunaa, yhteensä noin 28 miljoonaa kiloa vuodessa. Se vaikuttaa välillisesti myös kuljetus- ja maatalousalan työllisyyteen. Vuonna 2016 Orkla ilmoitti harkitsevansa tehtaan sulkemista.[103]

S-ryhmään kuuluvista alueosuuskaupoista Varuboden-Osla toimii Uudenmaan lisäksi Ahvenanmaalla.[104] Ålandsbanken on ahvenanmaalainen pankki, jonka pääkonttori on Maarianhaminassa.[105] Ålands Centralandelslag myy meijerituotteitaan myös manner-Suomeen ja Ruotsiin. Osuuskunnan tavaramerkkejä ovat Ålandsmejeriet ja Ålandsbagarn.[106]

Ahvenanmaalla on käynyt vuosittain noin kaksi miljoonaa matkailijaa, joista yli 80 prosenttia tuli Ruotsista ja muut pääosin Suomesta.[107] Yöpyjiä on vuosittain yli 400 000. Vuonna 2013 ruotsalaisia yöpyjiä oli hiukan enemmän kuin suomalaisia.[108] Maakunnassa on noin 5 600 kesämökkiä.[109]

Ahvenanmaalla tuotetaan yli puolet Suomen omenasadosta.[110]

Verotuloista osa jää maakuntaan. Ahvenanmaan itsehallintolain 49 § mukaan jos maakunnassa verovuodelta maksuun pantu tulo- ja varallisuusvero ylittää 0,5 prosenttia vastaavasta verosta koko maassa, ylimenevä osa kuuluu maakunnalle (verohyvitys).[111] Ahvenanmaan ja Suomen valtion välisiä verotulojen siirtoja on selvitetty monta kertaa. 1990-luvun selvityksissä todettiin eri suuntiin kulkevien rahavirtojen olleen suunnilleen saman suuruisia, vuonna 2004 taas Ahvenanmaa oli nettohyötyjä. Ahvenanmaalla on esitetty verotusoikeuden siirtämistä maakunnalle itselleen, jolloin Ahvenanmaa kustantaisi menonsa omilla verotuloillaan.[112]

Palvelut ja infrastruktuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esimerkki auton rekisterikilvestä Ahvenanmaalla.

Ahvenanmaan tienumerointi on osittain päällekkäinen Manner-Suomen kanssa. Valtatie 1, Valtatie 2 ja Valtatie 3 lähtevät Maarianhaminasta ja vievät Eckeröhön, Vårdöhön ja Lumparlandiin. Valtatie 4 kulkee Godbystä Getaan. Pienempiä teitä ovat Tie 40 Jomalasta Hammarlandiin ja Tie 50 Saltvikissä.[113] Tie 10, Tie 20 ja Tie 30 ovat Maarianhaminassa.[114] Ahvenanmaan ja Manner-Suomen yhdistävän tien rakentamista pohdittiin Varsinais-Suomessa 1960-luvulla.[115]

Maarianhaminan lentoasema on Ahvenanmaan ainoa kaupallisessa käytössä oleva lentoasema. Se sijaitsee Jomalan kunnassa kolme kilometriä Maarianhaminan keskustasta pohjoiseen. Vuonna 2015 lentoaseman kautta kulki noin 42 000 matkustajaa kotimaan lennoilla ja 17 000 matkustajaa kansainvälisessä liikenteessä.[116] Ahvenanmaalla on myös Kumlingen lentokenttä.[117]

Maarianhaminan matkustajalaivaterminaali sijaitsee kaupungin länsisatamassa, noin kilometrin päässä keskustasta. Yöllä suuret Ruotsin ja Suomen väliä kulkevat matkustajalautat pysähtyvät Maarianhaminan sijasta Långnäsin satamassa, noin 30 kilometriä Maarianhaminasta itään. Kolmas matkustajaterminaali on Berghamnin satama Eckerössä.[118]

Ahvenanmaalla sijaitsevia majakoita ovat Bogskär[119] Flötjan,[120] Gustaf Dalén,[121] Kökarsören[121], Lågskär,[119] Marhällan,[121] Märket[119] ja Sälskär.[119] Nyhamnin majakka ei ole enää toiminnassa.[122]

Maarinhaminassa on ilmainen paikallisbussiliikenne. Sieltä lähtee myös viisi eri linja-autoreittiä Ahvenanmaan pääsaaren eri osiin.[123]

Ålandstrafikenin saaristolautoilla ihmiset ja polkypyörät kulkevat ilmaiseksi, mutta moottoriajoneuvojen kuljetus on maksullista. Kesällä liikkuu myös erityisiä polkupyörälauttoja.[123] Pohjoinen saaristoreitti johtaa Kumlingesta Brändön ja Kumlingen saaristokuntien kautta Vårdön Hummelvikiin satamaan. Eteläinen saaristolauttareitti kulkee Galtbyn satamasta Korppoosta Kökarin, Sottungan ja Föglön Överön sataman kautta Manner-Ahvenanmaalle Långnäsin satamaan Lumparlandissa.[124]

Lemströmin kanava yhdistää toisiinsa Lumparnin ja Maarianhaminan itäpuolella sijaitsevan Slemmernin.[125]

Energia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaalaisella energiayhtiö Kraftnät Åland AB:lla, on väliaikainen laillinen monopoli Ahvenanmaan pääsähkönsiirtoverkkoon, jonka se myös omistaa. Kraftnät Åland hoitaa sähköverkkoa ja tarjoaa sähkönsiirtopalveluja Ahvenanmaalla. Lähinnä maakunnan ja kuntien omistamaa vuonna 1997 perustettua Kraftnät Ålandia voidaan pitää yleishyödyllisenä yhteisönä, jonka tulot kertyvät pääasiassa siirtopalveluista, mutta se saa tuloja myös tasepalveluista sekä käyttämättömien päästöoikeuksien myynnistä ja valokuidun vuokrauksesta. Varavoimana Kraftnät Åland käyttää vuonna 2005 käyttöön otettua omistamaansa 20 megawatin kaasuturbiinilaitosta. Lisäksi yrityksellä on sopimus Mariehamns Energi Ab:n kanssa sen koko varavoimakapasiteetin käytöstä, yhteensä 48 megawattia.[126]

Valtaosa Ahvenanmaan sähköstä tulee Ruotsista Kraftnät Ålandin omistaman vuonna 2000 käyttöön otetun 80 megawatin vaihtosähkökaapelia pitkin, ja Ahvenanmaa kuuluu Ruotsin sähköverkkoon.[126][127] Poikkeustilanteiden varalta Ahvenanmaan ja Manner-Suomen välille rakennettiin uusi Ahvenanmaa–Naantali-merikaapeli, joka valmistui vuonna 2015 ja se kulkee merenpohjassa 160 kilometrin matkan Jomalasta Naantaliin. Ahvenanmaalla on myös poikkeustilanteita varten muutamia iäkkäitä kaasuturbiinilaitoksia.[128] Merikaapeliyhteys on varayhteyskäytössä, mutta se yritetään saada osittain markkinoiden käyttöön vuonna 2016.[129] Sopimusten mukaan merikaapeliyhteyttä ei voi käyttää tuulivoimaloiden ylijäämän myymiseen, vaan ylijäämäsähkö myydään Ruotsiin.[127]

Vuonna 2015 Ahvenanmaalla käytetystä energiasta noin 20 prosenttia tuotettiin tuulivoimalla. Muutaman vuoden sisällä määrän odotetaan kasvavan 70 prosenttiin.[130]

Terveydenhuolto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perusterveydenhoitoa antavat terveyskeskukset, joita on Maarianhaminassa ja Godbyssä, sekä terveysvastaanotot, joita on lähes jokaisessa kunnassa. Vastaanotolla annetaan rokotuksia, mitataan verenpainetta, hoidetaan akuutit vaivat ja tarvittaessa tilataan sairaankuljetus jatkohoitoon. Yli 75-vuotiaiden luokse tehdään kotikäyntejä. Erikoissairaanhoitoa saa Maarianhaminassa. Hammashoitoa on tarjolla julkisella puolella alle 28-vuotiaille sekä erityisryhmille.[131][132]

Opetus ja tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2010 Ahvenanmaalla toimi 22 peruskoulua. Niistä kahdeksan kattoi sekä ylä- että alakoulun, kaksi oli yläkouluja ja 12 alakouluja (luokat 1.–6.).[133] Peruskoulun jälkeisiin opintoihin voi valita joko Ålands Lyceumin perinteisen lukion tai Ahvenanmaan ammattilukion, jossa suoritetaan kaksoistutkintona lukion ja ammattiopintojen aineita. Ahvenanmaan ammattikorkeakoulu antaa opetusta merenkulussa, konetekniikassa, sähkötekniikassa, IT:ssä, talous-, hotelli-, ravintola- ja hoitoaloilla. [134]

Suomen kieli on ollut lukiossa pakollinen, mutta peruskoulussa vapaaehtoinen aine, jonka kuitenkin 80 prosenttia oppilaista on valinnut. Vuonna 2006 ehdotettiin pakkosuomen poistamista lukioista.[135]

Ulkomailla opiskeli vuonna 2014 noin 1 400 ahvenanmaalaista, joista Ruotsissa noin 950 ja Suomessa noin 400 henkilöä. Lähes 70 prosenttia heistä opiskeli korkeakoulussa tai yliopistossa.[136]

Ahvenanmaalla toimii Ahvenanmaan rauhaninstituutti, joka on sekä tutkimuslaitos että käytännön toimista vastaava organisaatio. Se vastaa myös rikosoikeudellisesta sovittelusta Ahvenanmaalla.[137][138]

Oikeustoimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan poliisin toimipaikka on Maarianhaminassa ja sivukanslia sijaitsee Kumlingessa.[139] Maakunnassa toimii Ahvenanmaan käräjäoikeus,[140] joka kuuluu Turun hovioikeuden alaisuuteen.[141]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juhannussalko Kastelholmassa.

Juhannus on Ahvenanmaalla tärkeä juhla. Lähes jokaiseen kylään pystytetään juhannussalko. Kullakin kylällä on oma perinteinen salkomallinsa.[142]

Ahvenanmaan perinteisen ruokakulttuurin pohjana on kala, etenkin silakka. Silakkaa kalastettiin syksyisin ja suolattiin talven varalle. Ahvenanmaan maakuntaleipä mustaleipä sopii hyvin suolakalojen seuraan. Saaristossa kasvatetaan myös lampaita. Ahvenanmaan pannukakku sisältää puuroa ja kardemummaa.[143]

Vuonna 1999 ahvenanmaalaisten identiteettiä tutkittiin kyselytutkimuksella. Asteikolla 0-4, vastaajat kokivat olevansa eniten ahvenanmaalaisia (keskimäärin 3,4 pistettä), sitten pohjoismaalaisia (2,4), suomalaisia (2,1), suomenruotsalaisia (1,7) ja eurooppalaisia (1,5).[144]

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maakunnan nähtävyyksiä ovat muun muassa kulttuuritalo Alandica, Ahvenanmaan museo, Ahvenanmaan merenkulkumuseo ja museolaiva Pommern Maarianhaminassa, Ahvenanmaan metsästys- ja kalastusmuseo ja Eckerön posti- ja tullitalo Eckerössä, Bomarsundin linnoituksen rauniot, Kastelholman linna ja Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseo.[145]

Jomalan kirkko on Suomen vanhin kivinen pitäjänkirkko ja vanhin muurattu kivirakennus.[146][147] Myös Eckerön, Finströmin, Föglön, Getan, Hammarlandin, Kumlingen, Kökarin, Lemlandin, Saltvikin, Sundin ja Vårdön kirkot ovat keskiaikaisia kivikirkkoja. Lisäksi Lemlandissa on Lemböten kappeli, joka on keskiaikaisen kivikirkon raunio. Brändön, Lumparlandin ja Sottungan kirkot on rakennettu puusta. Maarianhaminassa sijaitsevat Pyhän Yrjön kirkko ja 1969 rakennettu Pyhän Martin kirkko.[148][149]

Maakuntatunnukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaalle on muiden Suomen maakuntien tavoin valittu maakuntatunnukset. Maakuntaeläin on metsäkauris, maakuntajärvinä ovat Östra och Västra Kyrksundet, maakuntakala on hauki, maakuntakukka kevätesikko, maakuntakiveksi on valittu eloperäinen kalkkikivi ja maakuntalinnuksi merikotka. Maakuntalaulu on Ahvenanmaalaisten laulu. Ahvenanmaan vaakunassa on kuvattu saksanhirvi ja Ahvenanmaan lippu on vuodelta 1954.[150][151][152][153]

Ahvenanmaa fiktiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maakuntaan sijoittuvia romaaneja ovat Sally Salmisen Katriina ja Anni Blomqvistin viisiosainen romaanisarja Myrskyluoto, josta on tehty TV-sarja Myrskyluodon Maija. Ahvenanmaalle sijoittuu myös elokuva Oppipoika.[154][155][156]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan palloilupääsarjojen urheiluseuroja ovat jalkapallon Veikkausliigassa pelaava IFK Mariehamn ja naisten jalkapallon liigajoukkue Åland United sekä IF Åland. Saarimaakunnan tunnetuin urheilija on kestävyysjuoksija ja Euroopan-mestari Janne Holmén. Ahvenanmaalaisista jalkapalloilijoista Suomen maajoukkueessa ovat pelanneet Mikael Granskog, Anders Eriksson, Daniel Sjölund ja Annica Sjölund.

Alandia Cup on Suomen suurin 11-vuotiaiden jalkapalloturnaus.[157] Se on myös Ahvenanmaan suurin urheilutapahtuma, jonne kerääntyy tuhansia jalkapallojunioreita ja heidän vanhempiaan.[158] Island Games on järjestetty Ahvenanmaalla 1991 ja 2009.[159]

Urheiluareenat ovat keskittyneet Maarianhaminaan. Jalkapalloa pelataan Wiklöf Holding Arenalla. Suurin sisähalli on Eckerö-halli ja pääsaarella on jäähalli Islandia.[160] Jomalassa sijaitsee Maarianhaminan ravirata.[161]

Viestintä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Media Ahvenanmaalla

Ahvenanmaan omasta radio- ja televisiotoiminnasta vastaa Ålands Radio och TV Ab -yritys.[162] Tämä Ahvenanmaan maakuntahallinnon omistama osakeyhtiö päättää, mitä radio- ja tv-kanavia Ahvenanmaalla lähetetään. Televisioverkossa näkyvät kanavanippu A:sta Yle TV1:n, Yle TV2:n ja Yle Femin ohjelmat.[163]

Vuonna 2009 tutkittiin eri televisiokanavien katselua. Ruotsin TV:n kanavia katsoi 70-90 prosenttia vastanneista, eniten kanavaa 4. Ylen ruotsinkielistä kanavaa katsoi runsaat 40 prosenttia vastanneista, kun taas suomenkielisistä kanavista TV1:tä katsoi 20 prosenttia, TV2:ta ja MTV3:a vielä vähemmän.[164]

Ahvenanmaalaisilta ei peritä Yle-veroa. Sen sijaan Ahvenanmaalla on oma televisiomaksu (televisionsavgift).[165]

Sanomalehdistä Ålandstidningen ilmestyy kolme kertaa viikossa.[166] Nya Åland ilmestyy seitsemän kertaa viikossa: arkisin paperilla ja viikonloppuna sähköisenä lehtenä.[167]

Posten Åland julkaisee itse omat postimerkkinsä normaalin postinjakelun lisäksi.[168]

Ahvenanmaalla toimii Ahvenanmaan raha-automaattiyhdistys Paf.[169]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2016 1.1.2016. Maanmittauslaitos. Viitattu 16.4.2016.
  2. a b c PX-Web Statfin >> Väestö >> Väestön ennakkotilasto >> Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain 2016 30.9.2016. Tilastokeskus. Viitattu 25.10.2016.
  3. Huldén, Lars: Finlandssvenska bebyggelsenamn. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland, 2001. ISBN 951-583-071-0.
  4. Märketin historiaa Suomen Majakkaseura. Viitattu 29.2.2016.
  5. Åland i siffror 2015 (PDF) Ålands statistik- och utredningsbyrå. Viitattu 5.9.2015. (ruotsiksi)
  6. Maakuntajärvikilpailun finalistit on valittu - äänestää voi 30.9. asti (Linkki "Järviperustelut") SYKE. 2011. Viitattu 25.1.2016.
  7. Statistik och fakta aland.ax - Det offentliga Åland. Ahvenanmaan maakuntahallitus. Viitattu 5.9.2015. (ruotsiksi)
  8. Suomi lukuina: Ympäristö ja luonnonvarat Tilastokeskus. Viitattu 29.2.2016.
  9. Marsund Kansalaisen karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 27.1.2016.
  10. Lemströms Kanal Kansalaisen karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 27.1.2016.
  11. Lemland - Lumparland Kansalaisen karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 27.1.2016.
  12. a b c d e f g h Forsman J. ja muut (toim.): Pieni tietosanakirja, s. 50–51. Otava, 1925–1928. Teoksen verkkoversio (viitattu 6.9.2015).
  13. a b c d Natur aland.ax - Det offentliga Åland. Ahvenanmaan maakuntahallitus. Viitattu 5.9.2015. (ruotsiksi)
  14. Korsman K & Koistinen T: Suomen kallioperä (PDF) Geologinen seura. Viitattu 25.1.2016.
  15. Ahvenanmaan uusi fossiililöytö kertoo Itämeren trooppisesta ajanjaksosta Helsingin sanomat. 29.9.2015. Viitattu 25.1.2016.
  16. Carlsson R: Åland – grundkurs i kvartärgeologi inom en liten yta Geografitorget. Viitattu 25.1.2016. (ruotsiksi)
  17. Kasvuvyöhykkeet Ilmatieteen laitos. Viitattu 29.2.2016.
  18. Eliömaakunnat Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 29.2.2016.
  19. Ahvenanmaan omaperäinen luonto Yle. Viitattu 6.9.2015.
  20. Metsäkurssi Pirkanmaan Bittimetsä. 2014. Viitattu 6.9.2015.
  21. Metsätalous ja uhanalaiset lajit (PDF) Tapio. Viitattu 25.1.2016.
  22. Nr 82 Landskapslag om naturvård (PDF) Ahvenanmaan maakuntalaki. Viitattu 25.1.2016. (ruotsiksi)
  23. 2 kap. Fridlysta och särskilt skyddsvärda arter Ålands landskapsregeringen. Viitattu 25.1.2016. (ruotsiksi)
  24. Värna om och upptäck naturen Visit Åland. Viitattu 6.9.2015.
  25. FÄLLDA ÄLGAR 1971-2014 (PDF) Viitattu 25.1.2016.
  26. Avskjutningsstatistik: Rådjur (PDF) Viitattu 25.1.2016.
  27. Antal fällda gråsälar och storskarvar under skyddsjakt år 2007-2014 Viitattu 25.1.2016.
  28. Suomen kolmas käärme on arka otus Aamuset. 2014. Viitattu 6.9.2015.
  29. Kuntajaon liitokset 1917-2016 Väestörekisterikeskus. Viitattu 29.2.2016.
  30. Katsaus väestönmuutoksiin 1961–1975 (PDF) (Liite 3. Aluejärjestelyt vuosina 1961–1975) Tilastokeskus. Viitattu 26.6.2014.
  31. Luokitukset - Kunnat / Seutukunnat - Luokitusavain Tilastokeskus. Viitattu 28.2.2016.
  32. Ahvenanmaan kivikausi Museovirasto, Suomen kansallismuseo. Viitattu 18.7.2007
  33. a b Ahvenanmaan historia Ahvenanmaan museo. Viitattu 16.1.2016.
  34. Hylkeenpyytäjien asuinpaikka 1100-luvulta eKr. Kökar. Viitattu 6.9.2015.
  35. Esihistoria Visit Åland. Viitattu 6.9.2015.
  36. Pitkänen (1985), s. 370.
  37. Pitkänen (1985), s. 16.
  38. Ahvenanmaan suurin muinaislinna ja Idan mökki Saltviks kommun. Viitattu 29.2.2016.
  39. Postvägen över Åland Åland Online. Viitattu 29.2.2016.
  40. Bomarsundin historia Bomarsundin linnoitus. Viitattu 16.1.2016.
  41. Forsman J. ja muut (toim.): Pieni tietosanakirja, s. 1316–1317. Otava, 1925–1928. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.2.2016).
  42. Ahvenanmaan suurin luola ja Venäjänvallan aikaiset rauniot Saltviks kommun. Viitattu 29.2.2016.
  43. Jussi Pekkarinen: Ahvenanmaa - Suomelle vai Ruotsille? Ulkoministeriö. 2008. Viitattu 5.9.2015.
  44. Metsävuori, Eka: ”Saariston vapaajoukko”, Saaristomerta, salaliittoja, kähmintää ja seikkailuja. Turku: TS-Yhtymä Oy, 2005. ISBN 951-9129-61-8.
  45. Kansallismielistä rakkautta Oulun maakunta-arkisto. Viitattu 5.9.2015.
  46. Demilitariseringen aland.ax. Viitattu 5.9.2015.
  47. a b c Ahvenanmaa pähkinänkuoressa. Ahvenanmaa - ahaa!, 2007, nro -, s. 3.
  48. Ahvenanmaan historiaa lyhyesti Pohjola Norden. Viitattu 23.1.2016.
  49. Manninen Ohto: Meriaseveljeyden synty Suomen sotahistoriallinen seura. Viitattu 6.9.2015.
  50. Ahvenanmaa – itsehallinnollinen maakunta. Ålands Landskapsregering 2004.
  51. a b Ahvenanmaa EUssa eurooppatiedotus. Viitattu 6.9.2015.
  52. Laki verkkotunnuslain muuttamisesta Finlex. 2006. Viitattu 6.9.2015.
  53. Ahvenanmaa - kasvava itsehallintoyhteisö. Ahvenanmaa - ahaa!, 2007, nro -, s. 3.
  54. Ministerin tiedot: Thors Astrid Valtioneuvosto. Viitattu 6.9.2015.
  55. a b c d e f g Ahvenanmaan itsehallintolaki Finlex. 1991. Viitattu 6.9.2015.
  56. Presidentti Halonen: Ahvenanmaan asemaa vahvistettava – paine on suuri mtv.fi. 28.1.2015. Viitattu 16.1.2016.
  57. a b c Ahvenanmaa Euroopan Unionissa Viitattu 6.9.2015.
  58. https://www.suomi.fi/suomifi/suomi/valtio_ja_kunnat/aluehallinto/index.html
  59. a b Laki aluehallintovirastoista Finlex. Viitattu 6.9.2015.
  60. Kansanedustajat Eduskunta. Viitattu 16.1.2016.
  61. Ahvenanmaan Löfström ei vaihda keskustaan Suomenmaa. 8.5.2015. Viitattu 16.1.2016.
  62. Beskrivning av valstatistiken ÅSUB. Viitattu 16.1.2016. (ruotsiksi)
  63. a b Ihmettelitkö verkkokaupan halpoja hintoja? Yle tutki, miten Ahvenanmaan veroton pakettiralli toimii Viitattu 11.9.2016.
  64. Ahvenanmaan veroraja arvonlisäverotuksessa vero.fi. Verottaja. Viitattu 4.8.2014.
  65. Aalto, Sibelius ja Ahvenanmaan itsehallinto. Ahvenanmaa - ahaa!, 2007, nro -, s. 6.
  66. Ahvenanmaan ja muiden eurooppalaisten itsehallintoalueiden selvitys valmistunut. Valtioneuvoston viestintäyksikkö 31.8.2007. Viitattu 19.10.2007.
  67. Serbia antaisi Kosovolle Ahvenanmaan kaltaisen aseman Hämeen Sanomat. Viitattu 12.11.2015 (linkki päivitetty).
  68. a b Ahvenanmaansaarten linnoittamattomuutta ja puolueettomuutta koskeva sopimus. Finlex. 1922. Viitattu 16.1.2016.
  69. SOPIMUS Suomen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välillä Ahvenanmaan saarista. Finlex. 1940. Viitattu 16.1.2016.
  70. Varusmies 2006, s. 18 (ISBN 951-25-1579-2)
  71. Ahvenanmaan itsehallintolaki, 12 §
  72. Jehovan todistajien lisäksi armeijasta vapautettu myös ahvenanmaalaiset Turun Sanomat. Viitattu 29.2.2016.
  73. "Nytkö se helvetti sotaväen kanssa taas alkaa" – Sotilaiden edellinen käynti ei innostanut ahvenanmaalaisia Yle.fi. Viitattu 30.10.2016.
  74. Ahvenanmaan itsehallintolaki 7 §
  75. Ahvenanmaan itsehallintolaki 37 §
  76. Oikeus tulkkaukseen: Kielilaki 18 § Finlex. Viitattu 16.1.2016.
  77. Fler vill ha självständighet i Europa Yle. 2014. Viitattu 31.1.2016.
  78. Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) (sivu 97) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.
  79. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2014 Tilastokeskus. Viitattu 29.2.2016.
  80. Kieli iän ja sukupuolen mukaan maakunnittain 1990 - 2014 Tilastokeskus. Viitattu 29.2.2016.
  81. Befolkning efter år, kommun och födelseort Ålands statistik- och utredningsbyrå. Viitattu 29.2.2016. (ruotsiksi)
  82. Befolkning 1999-2014 efter födelseland, år och kön Ålands statistik- och utredningsbyrå. Viitattu 29.2.2016. (ruotsiksi)
  83. Befolkning 1999-2014 efter födelseland, medborgarskap, år och kön Ålands statistik- och utredningsbyrå. Viitattu 29.2.2016. (ruotsiksi)
  84. Taajama-aste alueittain 31.12.2014 Tilastokeskus. Viitattu 28.2.2016.
  85. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2014 Tilastokeskus. Viitattu 28.2.2016.
  86. Luku saatu laskemalla yhteen Maarianhaminan ja Jomalan osat
  87. Luku saatu laskemalla yhteen Finströmin ja Jomalan osat
  88. Luku saatu laskemalla yhteen Saltvikin ja Finströmin osat
  89. Rosberg, J. E.; Grotenfelt, Kustavi ja Hildén, Kaarlo (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-taloudellinen ja historiallinen tietokirja. 2. osa, Ahvenanmaan lääni. Yleiskatsaus, Tilastoa. Helsinki: Tietosanakirja-Osakeyhtiö, 1920.
  90. Invånarantalet i byar och stadsdelar 1990–2014 (XLS) Ålands statistik- och utredningsbyrå. Viitattu 29.2.2016. (ruotsiksi)
  91. Väestöllisiä tunnuslukuja alueittain 1990 - 2015 Tilastokeskus. Viitattu 13.9.2016.
  92. Församlingarna i Borgå stift alfabetiskt Borgå Stift. Viitattu 29.2.2016.
  93. Församlingarna i Borgå stift 1.1.2016 Borgå Stift. Viitattu 29.2.2016.
  94. http://www.ortodoksi.net/index.php/Turku Ortodoksi.net. Viitattu 28.2.2016.
  95. Itä-Suomen bruttokansantuote asukasta kohden kasvoi suuralueista eniten Tilastokeskus. 2013. Viitattu 16.1.2016.
  96. Ahvenanmaan maakunta: 621. Työlliset toimialoittain, 1950–2011 (XLSX) Suomen tilastollinen vuosikirja 2014. Tilastokeskus. Viitattu 29.2.2016.
  97. Yleistä tietoa Ahvenanmaasta Visit Åland. Viitattu 30.1.2016.
  98. Vieraskielisten määrä kaksinkertaistumassa Kauppalehti. 2014. Viitattu 23.1.2016.
  99. 24 jäsenvarustamoa Suomen varustamot ry.. Viitattu 30.1.2016.
  100. Den åländskägda handelsflottan nära en miljon bruttoton ÅSUB. 2015. Viitattu 31.1.2016.
  101. Antalet företag på Åland fortsätter att växa ÅSUB. Viitattu 31.1.2016.
  102. Suurimmat yritykset liikevaihdon mukaan - Ahvenanmaa largestcompanies. Viitattu 30.1.2016.
  103. Norjalaisomistaja aikoo sulkea Taffelin sipsitehtaan – Sipsien valmistuksen päättyminen olisi kova isku Ahvenanmaalle Helsingin sanomat. 14.2.2016. Viitattu 19.2.2016.
  104. Osuuskauppa Varuboden-Osla Handelslag SOK. Viitattu 10.12.2012.
  105. Fakta om Ålandsbanken Ålandsbanken. Viitattu 29.2.2016.
  106. ÅCA – ett andelslag med tradition Ålands Centralandelslag. Viitattu 12.4.2016.
  107. 626. Ahvenanmaalle saapuneet matkailijat, 1980–2013 (XLSX) Suomen tilastollinen vuosikirja 2014. Tilastokeskus. Viitattu 29.2.2016.
  108. 625. Yöpymiset majoitusliikkeissä yöpyjien kotimaan mukaan, 2000–2013 (XLSX) Suomen tilastollinen vuosikirja 2014. Tilastokeskus. Viitattu 29.2.2016.
  109. Kesämökit (lkm) alueittain 1970-2007 Tilastokeskus. Viitattu 29.2.2016.
  110. Omenoiden valtakunta Visit Åland. Viitattu 31.1.2016.
  111. Ahvenanmaan itsehallintolaki
  112. Kotirouva Ahvenanmaa tahtoo päättää tuloistaan Kolumni. 2007 VATT.
  113. Trafiksäkerhetsplan för Åland 2002-2010 (PDF) (sivut 16–20) Åländsk utredningsserie 2001:14. Viitattu 29.2.2016.
  114. Google Maps Viitattu 29.2.2016.
  115. Helminen, Pekka: Kiinteä tieyhteys Manner-Suomesta Ahvenanmaalle ajankohtainen 4.1.2012. Kansan Uutiset. Viitattu 29.2.2016.
  116. Matkustajat 2015 lentoasemittain (PDF) Finavia. Viitattu 28.2.2016.
  117. Kumlinge EFKG Lentopaikat.fi. Viitattu 29.2.2016.
  118. Ahvenanmaan laivaterminaalit Åland-com. Viitattu 28.2.2016.
  119. a b c d Ahvenanmaan majakat Visit Åland. Viitattu 29.2.2016.
  120. Flötjän Suomen Majakkaseura. Viitattu 29.2.2016.
  121. a b c Ålands frimärken berättar - fyra fyrar 2012. Åbo svenska församling. Viitattu 29.2.2016. (ruotsiksi)
  122. Nyhamnin majakka sammutettiin Suomen Majakkaseura. Viitattu 29.2.2016.
  123. a b Kuljetus Ahvenanmaalla - linja-autolla, taksilla tai laivalla Åland.com. Viitattu 28.2.2016.
  124. Ahvenanmaalle liikennöivät laivayhtiöt Åland.com. Viitattu 28.2.2016.
  125. Lemströmin kanava Åland.com. Viitattu 29.2.2016.
  126. a b Valtiontuki SA.33823 (2012/N) – Suomi. Tuki Manner-Suomen ja Ahvenanmaan väliselle sähkökaapelille (pdf) (C(2012) 5526 final) http://ec.europa.eu/. 31.7.2012. Bryssel: Euroopan komissio. Viitattu 13.9.2014.
  127. a b Kankare, Matti: Tämä on Suomi - Veronmaksajat tukemaan Ahvenanmaan tuulivoimaa jättisummalla, hyödyn käärii Ruotsi talouselama.fi (Talouselämä-lehden verkkosivusto). 6.3.2015. Talentum Oyj. Viitattu 10.10.2015.
  128. Koski, Joni: Merikaapeli vedetään Ahvenanmaalta Naantaliin rannikkoseutu.fi. 24.7.2013. Raisio: Alma Media Kustannus Oy. Viitattu 16.7.2013.
  129. Ahvenanmaan ja Manner-Suomen välinen merikaapeliyhteys Ål-Link on käytössä fingrid.fi. 23.12.2015. Fingrid Oyj. Viitattu 16.1.2016.
  130. Ahvenanmaa käy pian tuulella Maaseudun Tulevaisuus. 5.10.2015. Viitattu 16.1.2016.
  131. Hälso- och sjukvård på Åland Ålands hälso- och sjukvård. Viitattu 28.2.2016. (ruotsiksi)
  132. Hälso- och sjukvårdsmottagningar Ålands hälso- och sjukvård. Viitattu 28.2.2016. (ruotsiksi)
  133. Grundskolor på Åland Ålands kommunförbund. Viitattu 28.2.2016. (ruotsiksi)
  134. Studera på Åland AMS - arbetsmarknad - Studierna. Viitattu 31.1.2016.
  135. Pakkosuomi uhan alla Ahvenanmaalla Sveriges Radio Sisuradio. 2006. Viitattu 28.2.2016.
  136. Nästan 950 ålänningar studerade i Sverige och 400 i Finland Ålands statistik- och utredningsbyrå. Viitattu 28.2.2016.
  137. About us - The Åland Islands Peace Institute Ahvenanmaan rauhaninstituutti PAX. Viitattu 18.1.2016.
  138. Ahvenanmaan rauhaninstituutti täyttää 20 vuotta Ahvenanmaan rauhaninstituutti PAX. Viitattu 18.1.2016.
  139. Kontaktinformation Polisen. Viitattu 29.2.2016.
  140. Ahvenanmaan käräjäoikeus Oikeus.fi. Viitattu 29.2.2016.
  141. Turun hovioikeus Oikeus.fi. Viitattu 29.2.2016.
  142. Juhannus Ahvenanmaalla Visit Åland. Viitattu 15.1.2016.
  143. Ahvenanmaa Ruokatieto. Viitattu 15.1.2016.
  144. Ålänningarna och deras identitet, s. 9. ÅSUB, 1999. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 29.2.2016).
  145. Museoita Ahvenanmaalla alandsresor. Viitattu 29.2.2016.
  146. Markus Hiekkanen: Kivikirkkojen ikä. Teoksessa "Suomen kivikirkot keskiajalla.. Otava, 2003. ISB10: 9511151266.
  147. Hiekkanen, Markus: Suomen keskiajan kivikirkot, s. 389. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-861-9.
  148. Ahvenanmaan kirkot – aito kokonaiselämys visitaland. Viitattu 29.2.2016.
  149. Ahvenanmaan kirkot Muuka. Viitattu 29.2.2016.
  150. Landskapssymboler (PDF) (s.24) Skogsbruket. 2009. Viitattu 29.2.2016.
  151. Ålands flagga och frimärken visitåland. Viitattu 29.2.2016.
  152. Maakuntien nimikkojärvet on valittu Yle. Viitattu 29.2.2016.
  153. Koppinen Mari: Maakuntalaulut kokivat yllättävän renessanssin – uusia popversioita, ruuhkaisia yhteislauluiltoja Helsingin sanomat. 23.4.2015. Viitattu 29.2.2016.
  154. Kotiapulaisesta kirjailijaksi Uusi Suomi. 2008. Viitattu 29.2.2016.
  155. Myrskyluodon Maija Yle. Viitattu 29.2.2016.
  156. Oppipoika (2013) Elokuvauutiset. Viitattu 29.2.2016.
  157. Alandia Cup Alandia Cup. Viitattu 6.12.2015.
  158. Alandia Cup täyttää 30 vuotta. Ahvenanmaa - ahaa!, 2007, s. 23.
  159. NatWest Island Games XIII - Aland 2009 IIGA. International Island Games Association. Viitattu 27.2.2016.
  160. Urheiluhalleja joka lähtöön. Ahvenanmaa - ahaa!, 2007, s. 23.
  161. http://www.alandstravet.com/
  162. Om oss Ålands Radio och TV Ab. Viitattu 15.1.2016.
  163. Kysymyksiä ja vastauksia antenni-tv-vastaanottoon liittyen Digita. Viitattu 28.2.2016.
  164. Ruotsin tv ja museot vapaa-ajan suosikkeja Ahvenanmaalla Tilastokeskus. 2009. Viitattu 29.2.2016.
  165. Yle-vero – usein kysyttyä vero. Viitattu 15.1.2016.
  166. Nya Åland blir tredagarstidning Ålandstidningen. 22.4.2015. Viitattu 15.1.2016.
  167. Nya Åland blir sjudagars nyan.ax. 21.4.2015. Viitattu 15.1.2016.
  168. Posten Åland julkaisee vuosittain noin 15 postimerkkiä. Posten Åland. Viitattu 28.2.2016.
  169. Ahvenanmaa tukee PAF:n nettipeliä 7.4.2000. MTV3. Viitattu 29.2.2016.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hellberg, Lars: Ortnamnen och den svenska bosättningen på Åland. Helsinki: Svenska litteratursällskapet i Finland, 1987. ISBN 951-9018-32-8.
  • Komulainen, Arvo: Taistelu Ahvenanmaasta: Oolannin iäisyyskysymys. Helsinki: Gummerus, 2005. ISBN 951-20-6796-X.
  • Linnilä, Kai: Kulttuurimatkailijan Suomi: Ahvenanmaa. Helsinki: Tammi, 1983. ISBN 951-30-5631-7.
  • Lounimo, Reino: Ahvenanmaa. Porvoo: WSOY, 1964.
  • Rikkinen, Kalevi ym. (toim.): Finlandia: Otavan iso maammekirja. 2, Varsinais-Suomi, Satakunta, Ahvenanmaa. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-07703-1.
  • Rosberg, J. E.; Grotenfelt, Kustavi ja Hildén, Kaarlo (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-taloudellinen ja historiallinen tietokirja. 2. osa, Ahvenanmaan lääni. Helsinki: Tietosanakirja-Osakeyhtiö, 1920.
  • Sörling, Eric (toim.): Ahvenanmaa. Maarianhamina: Ålands landskapsstyrelse, 1991.
Det åländska folkets historia
  • Dreijer, Matts: Det åländska folkets historia 1:1, Från stenåldern till Gustav Vasa. Maarianhamina: Ålands kulturstiftelse, 1983. ISBN 951-95090-1-1.
  • Nyman, Valder: Det åländska folkets historia 1:2, Ålands medeltida kyrkokonst. Maarianhamina: Ålands kulturstiftelse, 1980. ISBN 951-95089-6-1.
  • Ramsdahl, Carl: Det åländska folkets historia 2:1, Under Gustav Vasa och hans söner samt stormaktstiden. Maarianhamina: Ålands kulturstiftelse, 1988. ISBN 951-95090-3-8.
  • Samuelsson, Jan: Det åländska folkets historia 2:2, Stormaktstiden från slutet av 1500-talet fram till 1721. Maarianhamina: Ålands kulturstiftelse, 2015. ISBN 9789529848256.
  • Dreijer, Stig: Det åländska folkets historia 3, Frihetstiden och den gustavianska tiden 1721–1808. Maarianhamina: Ålands kulturstiftelse, 2006. ISBN 952-9848-13-7.
  • Kuvaja, Christer; Hårdstedt, Martin ja Hakala, Pertti: Det åländska folkets historia 4, Från finska kriget till Ålandsrörelsen 1808–1920. Maarianhamina: Ålands kulturstiftelse, 2008. ISBN 978-952-9848-19-5.
  • Tudeer, Erik: Det åländska folkets historia, 5:1, Det åländska folkets historia 1920–1990. Maarianhamina: Ålands kulturstiftelse, 1993. ISBN 952-9848-02-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]