Itämerennorppa

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Itämerennorppa
Baltische ringelrob.JPG
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Hylkeet Phocidae
Suku: Pusa
Laji: Norppa hispida
Alalaji: botnica
Kolmiosainen nimi
Pusa hispida botnica
(Gmelin, 1788)
Synonyymit
  • Phoca hispida botnica
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Itämerennorppa Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Itämerennorppa Commonsissa

Itämerennorppa (Pusa hispida botnica, aiemmin Phoca hispida botnica) on Itämerellä elävä norpan alalaji.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itämerennorppia elää Pohjanlahdella, Saaristomerellä, Riianlahdella ja Suomenlahdella. Esiintymisen painopiste on Pohjanlahdella. Koko kanta on noin 20 000 yksilöä. Norppa on hävinnyt muun muassa Tukholman saaristosta. Alalaji on uhanalainen[1].

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itämerennorpan ruumiin pituus on 100–160 senttimetriä ja paino 45–90 kilogrammaa. Aikuinen norppa on harmaankirjava, vastasyntynyt kuutti on kermanvalkoinen. Pää on kapeampi kuin saimaannorpalla.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norpat viettävät kesää ulkosaariston luodoilla. Talvella ne uivat jääpeitteen alla ja tekevät jäähän hengitysavantoja. Nuoremmat yksilöt pysyttelevät jään reunalla. Norppa on ainoa puhtaasti arktinen hyljelajimme ja se myös poikii keskelle jääkenttiä. Poikaspesä on yleensä yhteenajautuneiden jäiden alla suojassa vihollisilta. Norpan elinympäristölle asettamat vaatimukset estävät sen leviämisen eteläisille ja jäättömille merialueille.

Ilmastonmuutoksen on arveltu muuttavan radikaalisti Itämeren talvisia jääolosuhteita. Heikot jäätalvet vaikeuttavat norppien lisääntymistä, ja tulevaisuudessa kuuttien kannalta riittävästi jäätä löytyy ehkä vain Pohjanlahdelta.[2] Norppien kannan kasvua uhkaa myös ympäristömyrkyistä johtuva hedelmättömyys, jonka takia viidesosa aikuisista naaraista on pysyvästi lisääntymiskyvyttömiä.[1]

Muualla Itämerellä itämerennorppa on rauhoitettu, mutta Suomessa sitä on saanut metsästää vuodesta 2010 alkaen. Metsästys on sallittua Pohjanlahdella kalaverkkojen läheisyydessä.[1]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norpat syövät kalaa ja pohjaeläimiä, kuten äyriäisiä ja muita selkärangattomia.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norppanaaraat saavuttavat sukukypsyyden 5–8 vuoden iässä, urokset kuusivuotiaina. Kantoaika on 10,5–11 kuukautta. Poikaset syntyvät kevättalvella jäälle emon kaivamaan lumiluolaan. Kuutit ovat syntyessään noin puolimetrisiä ja painavat 4–5 kiloa. Niillä on paksu valkoinen turkki, joka vaihtuu harmaaksi noin kolmen viikon kuluttua syntymästä.

Missään maailmassa ei ole pysyvää norppakantaa ilman jäätä lisääntymisaikaan, Saaristomerellä ei ole ollut jääkantta vuosina 2013-2016. Jos norppa joutuu pesimään rantalouhikkoon, kuutti on helppo saalis ketulle ja merikotkille. EU:n luontodirektiivi vaatii, että itämerennorpan levinneisyysalue ei saa pienentyä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Halkka, Antti: Suomi aloittaa norpanpyynnin. Suomen Luonto, 2010, nro 7, s. 9. Suomen luonnonsuojeluliitto.
  2. Itämeren hylkeet (WWF) [vanhentunut linkki]
  3. Tehtävä luodolla Suomen Kuvalehti Susan Heikkine SK no 20 - 19.5.2017 s. 53

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]