Keski-Suomen maakunta

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Keski-Suomen maakunta
Keski-Suomi Coat of Arms.svg Keski-Suomi.sijainti.suomi.2010.svg

vaakuna

sijainti

Historialliset läänit Uudenmaan ja Hämeen lääni (1634–1775)
Vaasan lääni (1775–1960)
Keski-Suomen lääni (1960–1997)
Länsi-Suomen lääni (1997–2009)
Maakuntakeskus Jyväskylä
Maakuntajohtaja Anita Mikkonen
Kokonaispinta-ala 19 948,48 km²
7:nneksi suurin 2016 [1]
– maa 16 702,92 km²
– sisävesi 3 244,78 km²
Väkiluku 275 341
5:nneksi suurin 30.4.2016 [2]
väestötiheys 16,48 as./km² (30.4.2016)
Maakuntalaulu Keski-Suomen kotiseutulaulu
Nimikkolajit  
– eläin metsäjänis
– järvi Keitele
– kala järvitaimen
– kasvi päivänkakkara
– kivi dioriitti
– lintu metso
Lyhenne FI-08

Keski-Suomi (ruots. Mellersta Finland) on yksi Suomen 19 maakunnasta. Se on asukasluvultaan Suomen viidenneksi suurin maakunta. Maakuntakeskus ja ylivoimaisesti suurin kaupunki on Jyväskylä. Muita kaupunkeja ovat Jämsä, Keuruu, Saarijärvi, Viitasaari ja Äänekoski. Alueen maakunnallisena yhteiselimenä toimii Keski-Suomen liitto.

Keski-Suomen lääni, jonka alue oli miltei sama kuin maakunnan, oli olemassa vuosina 1960–1997. Läänin pääkaupunki oli Jyväskylä. Vuoden 1997 lääniuudistuksen jälkeen maakunta kuului Länsi-Suomen lääniin, kunnes Suomen läänit lakkautettiin. Eduskuntavaaleissa Keski-Suomi muodostaa oman vaalipiirinsä. Maakuntalauluna on Keski-Suomen kotiseutulaulu.

Keski-Suomea ympäröivät Pirkanmaa ja Etelä-Pohjanmaa lännessä, Keski-Pohjanmaa luoteessa, Pohjois-Pohjanmaa pohjoisessa, Pohjois-Savo ja Etelä-Savo idässä ja Päijät-Häme etelässä. Maakunnan pinta-ala oli 2016-01-01 1. tammikuuta 2016 19 948,48 km², josta maa-alueita on 16 702,92 km² ja sisävesiä 3 244,78 km²[3] Maakunnan väkiluku oli 2016-4-30 30. huhtikuuta 2016 275 341 henkeä.[2]

Keski-Suomi kuuluu asukaslukuaan hitaasti kasvattaviin maakuntiin, mutta kasvu perustuu lähes pelkästään Jyväskylän seudun asemaan merkittävänä kasvukeskuksena ja useimmat maakunnan kunnat pienenevät väkiluvultaan. Jyväskylän seudun ulkopuolella väkiluku kasvaa vain Äänekoskella ja Laukaassa.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keski-Suomi jakautui 1920-luvulla eri lääneihin.
Saarijärvellä sijaitseva Kulhanvuori on harjumuodostuma, joka kohoaa 260,5 metrin korkeuteen merenpinnasta ja 60 metriä ympäristöään korkeammalle.
Keiteleen maisema Pynnönsaarelta kohti Sumiaisten kylää.
Vaajakosken vanha voimala on rakennettu 1920.

Keski-Suomen alue ei ole nimestään huolimatta keskellä Suomea, vaan pikemminkin keskellä Suomen eteläpuolta. Sillä ei ole selkeää luonnonmaantieteellistä rajaa Savoon eikä Hämeeseen. Sen sijaan Pohjanmaasta sen selkeästi erottaa Suomenselkä. Keskisuomalainen maisema on kumpuilevaa lukuun ottamatta Suomenselän Keski-Suomeen kuuluvaa osaa, ja suuri osa maakunnasta kuuluu Järvi-Suomeen. Runsasvesistöisen maakunnan suurin järvi on Päijänne (pinta-alasta eri tietoja, noin 1 100 neliökilometriä) ja korkeita kohtia muiden muassa Multian Kiiskilänmäki, joka yltää 269 metrin korkeuteen merenpinnasta, Saarijärven Kulhanvuori (260,5 metriä), Jyväskylän Uutelanmäki (259 metriä), Pirttimäki (249 metriä) ja Laajavuori (228 metriä) sekä Uuraisten Kukkamäki (260 m) ja Lahomäki (242 metriä), Petäjäveden Kintauden Kaistinmäki (247,6 m). Maaperä on moreenivoittoista.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keski-Suomi sai maataviljelevän asutuksensa pääosin Hämeestä (erityisesti Jyväskylän seutu) ja Savosta käsin. Alue oli pitkään Hämeen ja Savon ydinalueiden välistä hyvin harvaan asuttua metsäseutua. Nykyisistä Keski-Suomen kunnista vain Jämsä on ollut keskiaikainen pitäjä. 1600-luvulla perustettiin Keuruun, Laukaan, Saarijärven ja Viitasaaren pitäjät. Näistä neljästä sekä Jämsästä ja niistä lohkaistuista kunnista on lohkaistu lähes kaikki muut Keski-Suomen nykyiset kunnat. Suomen historiallisista maakunnista Keski-Suomi luetaan Hämeeseen, paitsi Satakunnan historialliseen maakuntaan luettavia Keuruuta ja Multiaa. Lisäksi joidenkin tietojen mukaan Hankasalmi ja Konnevesi kuuluvat Savoon. Tämä voidaan perustella esimerkiksi sillä, että niiden seurakunnat ovat ainoat Keski-Suomessa, jotka kuuluvat Kuopion hiippakuntaan. Jämsän ja Kuhmoisten seurakunnat kuuluvat Tampereen hiippakuntaan, Joutsan seurakunta (johon kuuluu pienuutensa vuoksi myös Luhanka) Mikkelin hiippakuntaan ja loput Lapuan hiippakuntaan.

Käsitteenä Keski-Suomi suunnilleen nykyisen maakunnan aluetta tarkoittavana vakiintui varsin myöhään. Esimerkiksi vielä 1930-luvun Isossa tietosanakirjassa hakusanan ”Jyväskylä” kohdalla ilmoitetaan, että Jyväskylä sijaitsee Pohjois-Hämeessä, ja Jyväskylä määritellään Hämeeseen kuuluvaksi kaupungiksi myös ”Häme”-hakusanan kohdalla. Toisaalta Keski-Suomen maakuntalaulun, Keski-Suomen kotiseutulaulun, ensiesitys oli jo vuonna 1920 ja Keski-Suomen museo perustettiin vuonna 1931 voimakkaan maakunta-aatteen siivittämänä. Vasta Keski-Suomen läänin aloittaessa toimintansa 1. maaliskuuta 1960 Keski-Suomesta tuli täysin selvärajainen maakunta. Keski-Suomen maakunnalla tarkoitettiin ensin koko läänin aluetta. Myöhemmin, kun Kuhmoisten kunta oli liitetty Keski-Suomen lääniin, sanottiin, että Keski-Suomen maakunta käsittää Keski-Suomen läänin lukuun ottamatta Kuhmoisten kuntaa. Nykyinen Keski-Suomen maakunta on suurempi kuin Keski-Suomen läänin aikainen Keski-Suomen maakunta, koska nyt myös Kuhmoinen kuuluu Keski-Suomen maakuntaan ja sitä paitsi Jämsään on liitetty Kuorevesi ja osa Längelmäestä, jotka kuuluivat sitä ennen Pirkanmaahan.

Oheinen 1920-luvun kartta osoittaa, miten maakunta jakautui eri lääneihin: länsiosa Vaasan lääniin, eteläosa Hämeen lääniin, itäosa Kuopion lääniin (Hankasalmi, Konnevesi) ja kaakkoisosa Mikkelin lääniin (Luhanka, Leivonmäki, Joutsa). Kartasta näkyy myös, miten etelä-pohjoissuuntaiset vesistöt vaikuttivat tuolloin liikkumiseen. Niinpä Jyväskylästä Mikkelin suuntaan mentäessä oli kuljettava Laukaan kautta. Laivaliikenne oli tärkeä osa liikenneverkkoa, kun maaantiet olivat harvassa.

Murteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keski-Suomi kuuluu savolaismurteiden alueeseen. Pohjoisessa Keski-Suomessa puhutaan Keski-Suomen murretta, joka on savolaismurteiden haara. Eteläisessä Keski-Suomessa aina Jyväskylää myöten puhutaan Päijät-Hämeen murretta, joka sekin kuuluu nimestään huolimatta savolais- eikä hämäläismurteisiin. Keski-Suomen asuttivat alun perin hämäläiset, joten Keski-Suomen murteilla on hämäläinen perusta, jonka savolaismurteet peittivät osin alleen myöhemmän erityisesti pohjoiseen Keski-Suomeen suuntautuneen savolaisekspansion vaikutuksesta. Nykyiset Keski-Suomen murteet heijastelevat alkuperäisten väestöryhmien voimasuhteita eri osissa maakuntaa: hämäläiset etelässä ja savolaiset pohjoisessa.[4]

Keski-Suomen murre eroaa muista savolaismurteista muun muassa preesensin p-päätteen puuttumisella (Keski-Suomessa ei siis sanota juop vaan juo). Päijät-Hämeen murteille on ominaista, toisin kuin useimmille savolaismurteille, yleisgeminaation puuttuminen (ei sanota tekkee vaan tekee).[5] Päijät-Hämeen omaleimaisin alamurre on Jämsän puheenparsi. Siihen kuuluvat sellaiset muodot kuin komii 'komea', pimii 'pimeä', verkkuu 'verkkoa', kyntyy 'kyntöä', tulii 'tulee', mänii 'menee' ja sanuu 'sanoo'.[6]

Matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keski-Suomi julistautui syyskuussa 2015 saunamaakunnaksi. Matkailijoille halutaan tarjota saunomismahdollisuuksia ja saunan ympärille kehitetään tapahtumayhteistyötä, kuten vierailuja sauna- ja kiuastehtaille. [7][8])

Kunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keski-Suomen maakunnan kaupungit ja kunnat
Kuntakeskukset
 > 100 000 as. kunta
 10 000–30 000 as. kunta
 3 000–10 000 as. kunta
 < 3 000 as. kunta
Keski-Suomen maakunta kuntakeskuksineen.

Keski-Suomen maakunnassa on nykyään 23 kuntaa, joista 6 on kaupunkeja. Kuntakeskusten sijainti käy ilmi oheisesta kartasta.


Entiset Keski-Suomen kunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keski-Suomen läänin vaakuna ennen vuotta 1997.


Seutukunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuntavaihdokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuhmoinen.vaakuna.svg Kuhmoinen siirtyi 1974 Hämeen läänistä Keski-Suomen lääniin ja liittyi myöhemmin myös Keski-Suomen maakuntaan.

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty maakunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen. Kahtia jaetun Längelmäen kunnan väestö on kuitenkin vuosina 1980–2005 laskettu kokonaan osaksi Keski-Suomessa sijaitsevaa Jämsää.[3]

Keski-Suomen väestönkehitys 1980–2015
Vuosi Asukkaita
1980
  
248 659
1985
  
253 046
1990
  
257 967
1995
  
262 987
2000
  
265 683
2005
  
269 575
2010
  
273 637
2015
  
275 123
Lähde: Tilastokeskus.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2016 1.1.2016. Maanmittauslaitos. Viitattu 16.4.2016.
  2. a b Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain, huhtikuu.2016, muuttujina Alue, Ennakkoväkiluku ja Sukupuoli (Valittu: Sukupuolet yhteensä) 30.4.2016. Tilastokeskus. Viitattu 20.5.2016.
  3. a b c Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  4. Keski-Suomen murteet. Suomalaisuuskeskus Finnica. Viitattu 9.6.2014.
  5. Päijät-Hämeen murteet. Suomalaisuuskeskus Finnica. Viitattu 9.6.2014.
  6. Päijät-Hämeen murteiden jatkoteksti. Suomalaisuuskeskus Finnica. Viitattu 9.6.2014.
  7. Keski-Suomi on nyt virallisesti saunamaakunta. Keskisuomalainen 3.9.2015. Viitattu 12.9.2015.
  8. Keski-Suomesta maailman saunamaakunta. Sauna from Finland. Viitattu 12.9.2015.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Voutilainen, Heli-Maija: Keski-Suomi: maakuntako sekin on?. Jyväskylä: Keski-Suomen museo, 2000. ISBN 951-96309-9-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Keski-Suomen maakunta.