Keski-Suomen maakunta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Keski-Suomen maakunta
Keski-Suomi Coat of Arms.svg Keski-Suomi sijainti Suomi.svg
vaakuna
Keski-suomi lippu.svg

lippu

sijainti

Historialliset läänit Uudenmaan ja Hämeen lääni (1634–1775)
Vaasan lääni (1775–1960)
Keski-Suomen lääni (1960–1997)
Länsi-Suomen lääni (1997–2009)
Maakuntakeskus Jyväskylä
Maakuntajohtaja Pekka Hokkanen
Kokonaispinta-ala 19 011,98 km²
7:nneksi suurin 2021 [1]
– maa 16 042,38 km²
– sisävesi 2 969,60 km²
Väkiluku 272 776
5:nneksi suurin 30.9.2021 [2]
väestötiheys 17 as./km² (30.9.2021)
Maakuntalaulu Keski-Suomen kotiseutulaulu
Nimikkolajit  
– eläin metsäjänis
– järvi Keitele
– kala järvitaimen
– kasvi päivänkakkara
– kivi dioriitti
– lintu metso
Lyhenne FI-08

Keski-Suomi (ruots. Mellersta Finland) on yksi Suomen 19 maakunnasta. Se on asukasluvultaan Suomen viidenneksi suurin maakunta. Sen maakuntakeskus ja suurin kaupunki on Jyväskylä. Muita Keski-Suomen kaupunkeja ovat Jämsä, Keuruu, Saarijärvi, Viitasaari ja Äänekoski. Alueen maakunnallisena yhteiselimenä toimii Keski-Suomen liitto.

Keski-Suomen lääni, jonka alue oli miltei sama kuin maakunnan, oli olemassa vuosina 1960–1997. Läänin pääkaupunki oli Jyväskylä. Vuoden 1997 lääniuudistuksen jälkeen maakunta kuului Länsi-Suomen lääniin, kunnes Suomen läänit lakkautettiin. Eduskuntavaaleissa Keski-Suomi muodostaa oman vaalipiirinsä. Maakuntalauluna on Keski-Suomen kotiseutulaulu.

Keski-Suomea ympäröivät Pirkanmaa ja Etelä-Pohjanmaa lännessä, Keski-Pohjanmaa luoteessa, Pohjois-Pohjanmaa pohjoisessa, Pohjois-Savo ja Etelä-Savo idässä ja Päijät-Häme etelässä. Maakunnan pinta-ala 2021-01-01 1. tammikuuta 2021 oli 19 011,98 km², josta maa-alueita on 16 042,38 km² ja sisävesiä 2 969,60 km²[3] Maakunnan väkiluku 2021-09-30 30. syyskuuta 2021 oli 272 776 henkeä.[2]

Keski-Suomi on kuulunut asukaslukuaan hitaasti kasvattaviin maakuntiin, mutta kasvu on perustunut Jyväskylän seudun asemaan merkittävänä kasvukeskuksena ja useimmat maakunnan kunnat pienenevät väkiluvultaan.[4][5]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keski-Suomi jakautui 1920-luvulla eri lääneihin. Kartassa lääninrajat ovat katkoviivoina: pystyviiva Jyväskylän itäpuolella on Vaasan ja Kuopion läänien välinen raja, vaakaviiva sen eteläpuolella on Hämeen läänin raja ja Päijänteen itäpuoli kuului suurelta osin Mikkelin lääniin.
Saarijärvellä sijaitseva Kulhanvuori on harjumuodostuma, joka kohoaa 260,5 metrin korkeuteen merenpinnasta ja 60 metriä ympäristöään korkeammalle.
Keiteleen maisema Pynnönsaarelta kohti Sumiaisten kylää.
Vaajakosken vanha voimala on rakennettu 1920.

Keski-Suomen alue ei ole nimestään huolimatta keskellä Suomea, vaan pikemminkin keskellä Suomen eteläpuolta. Sillä ei ole selkeää luonnonmaantieteellistä rajaa Savoon eikä Hämeeseen. Sen sijaan Pohjanmaasta sen selkeästi erottaa Suomenselkä. Keskisuomalainen maisema on kumpuilevaa lukuun ottamatta Suomenselän Keski-Suomeen kuuluvaa osaa, ja suuri osa maakunnasta kuuluu Järvi-Suomeen.

Runsasvesistöisen maakunnan suurin järvi on Päijänne (1 080 km2). Muita suuria järviä ovat Keitele (490 km2), Konnevesi (190 km2) ja Kivijärvi (150 km2). Maakunnan korkein kohta on Multian Kiiskilänmäki, joka yltää 269 metrin korkeuteen merenpinnasta[6]. Muita korkeita kohtia ovat Saarijärven Kulhanvuori (260,5 metriä), Jyväskylän Uutelanmäki (259 metriä), Pirttimäki (249 metriä) ja Laajavuori (228 metriä), Uuraisten Kukkamäki (260 m) ja Lahomäki (242 metriä) sekä Petäjäveden Kaistinmäki (247,6 m). Keski-Suomen maaperä on moreenivoittoista.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhainen asutus ja elinkeinot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset ihmiset saapuivat nykyisen Keski-Suomen alueelle noin 8000–7000 eaa., eli kivikaudella. Tuolloin asukkaiden pääasiallisena elinkeinona oli metsästys, kalastus ja keräily. Vaikka Suomessa esihistoriallinen aika loppuu yleisesti 1200-luvulla, voidaan sen katsoa jatkuneen Keski-Suomessa jopa aina 1540-luvulle saakka. Vasta tuon vuosikymmenen tienoilta alkaen on olemassa asiakirjoja Keski-Suomea koskien. Kyseessä ovat kiinteään maanviljelysasutukseen liittyvät kruunun verokirjat, eli niin sanotut maaverokirjat.[7]

1500-luvun aikana hallinto, laki ja kristinusko vakiintuivat Keski-Suomeen. Maanviljelys ja kalastuselinkeino kehittyivät. Samalla metsästyksen merkitys väheni, mutta se säilyi edelleen merkittävänä sivuelinkeinona. Uuden osan asutuksesta muodostivat etelästä tulleet hämäläiset sekä idästä saapuneet savolaiset. He sulautuivat alueella ennestään vaikuttaneeseen väestöön, joka harjoitti pyyntikulttuuria. Ennen tätä heimojen välillä oli verisiä yhteenottoja. 1500-luvun lopulla asukkaita on arvioitu olleen noin 15 000.[8]

Keski-Suomi sai maataviljelevän asutuksensa pääosin Hämeestä (erityisesti Jyväskylän seutu) ja Savosta. Alue oli pitkään Hämeen ja Savon ydinalueiden välistä hyvin harvaan asuttua metsäseutua. Nykyisistä Keski-Suomen kunnista vain Jämsä on ollut keskiaikainen pitäjä. 1600-luvulla perustettiin Keuruun, Laukaan, Saarijärven ja Viitasaaren pitäjät. Näistä neljästä sekä Jämsästä ja niistä lohkaistuista kunnista on lohkaistu lähes kaikki muut Keski-Suomen nykyiset kunnat.

Suomen historiallisista maakunnista Keski-Suomi muodosti Hämeen historiallisen maakunnan pohjoisosan, lukuun ottamatta Satakunnan historialliseen maakuntaan luettavia Keuruuta ja Multiaa. Keski-Suomen seurakunnat kuuluvat Lapuan hiippakuntaan. Vuoteen 2019 asti seurakunnista Hankasalmi ja Konnevesi kuuluivat Kuopion hiippakuntaan, Jämsän ja Kuhmoisten seurakunnat Tampereen hiippakuntaan, ja Joutsan seurakunta (johon kuuluu pienuutensa vuoksi myös Luhanka) Mikkelin hiippakuntaan. Monien pitäjien historiallinen yhteys Hämeeseen katkesi vuonna 1776, jolloin valtaosa nykyisestä Keski-Suomesta liitettiin Vaasan lääniin sekä itäisimmät osat Savon ja Karjalan lääniin.

Maakunnan muodostuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuten muuallakin Suomessa, myös Keski-Suomessa esivalta vaihtui vuonna 1809 Suomen sodan jälkeen Ruotsin kuninkaasta Venäjän keisariksi. Tällä ei ollut suurta vaikutusta alueen noin 50 000 asukkaaseen. Nykyinen Keski-Suomi kuului tuolloin vielä Vaasan, Hämeen, Kuopion ja Kymenkartanon lääneihin ja oli melko harvaan asuttua. Tiestö oli alueella vähäistä, ja merkittävimpiin risteyspaikkoihin kuului Laukaan Koivistossa sijainnut valtateiden risteys, jossa sijaitsi muun muassa postikonttori.[9]

Jyväskylä – josta muodostui maakunnan pääkaupunki – perustettiin vuonna 1837. Samaan aikaan myös Keski-Suomi alkoi kehittyä maakunnaksi muiden joukkoon, vaikka alueella oli edelleen havaittavissa selviä hämäläisheimon ja savolaisheimon välisiä kulttuurieroja, esimerkiksi maataloustyökaluissa, kuten sirpeissä. Talous kehittyi kaupungin perustamisen ansiosta, mutta myös Keiteleen ja Päijänteen välisen kanavan rakentamisen johdosta. Paikalliseen rakennustekniikkaan tuli uusia piirteitä: vaikka uudistilalliset rakensivat asuinhuoneensa edelleen sisäänlämpiäviksi savutuviksi, kylien lähellä rakennettiin taloja, joissa oli savupiippu ja lasi-ikkunoita.[9]

Keski-Suomeen perustettiin maan ensimmäinen suomenkielinen oppilaitos, Jyväskylän lyseo, vuonna 1858. Vuonna 1863 toimintansa aloitti Jyväskylän kansakoulun opettajaseminaari ja vuonna 1864 Jyväskylän tyttökoulu. Nämä tapahtumat kohottivat Keski-Suomen ja Jyväskylän kansallista merkittävyyttä ja asemaa. Vähitellen maakunnan pääkaupungista kehittyi suomenkielisen sivistyksen keskus, sillä Jyväskylässä järjestettiin kansakoulukokouksia ja säännöllisesti suomalaisten laulu- ja soittojuhlia. Kansanvalistusseura ja useat muutkin kansanvalistushankkeet saivat alkunsa Jyväskylästä.[10]

Kulttuurin ja koulutuksen lisäksi myös talous alkoi kukoistaa Keski-Suomessa 1800-luvun lopulla. Metsävaroja hyödynnettiin 1870-luvulta alkaen, ja ne mahdollistivat monia uusia investointeja ja teollistumista. Tämä vaikutti myös rakennuskantaan. Uunit rakennettiin varakkaimmissa taloissa uloslämpiäviksi, kivinavetat yleistyivät ja piharakennusten määrä kasvoi maatiloilla. Myös liikenneyhteydet parantuivat. Syntyi uusia höyrylaivayhteyksiä, sähkölennättimen käyttö yleistyi ja maanteiden kunto parani.[10]

Käsite Keski-Suomi ja maakunta-aate[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käsitteenä Keski-Suomi suunnilleen nykyisen maakunnan aluetta tarkoittavana vakiintui varsin myöhään. Esimerkiksi vielä 1930-luvun Isossa tietosanakirjassa hakusanan ”Jyväskylä” kohdalla ilmoitetaan, että Jyväskylä sijaitsee Pohjois-Hämeessä, ja Jyväskylä määritellään Hämeeseen kuuluvaksi kaupungiksi myös ”Häme”-hakusanan kohdalla.

Vaikka Jyväskylä mainitaan edellä mainitussa teoksessa pohjoishämäläisenä kaupunkina, Keski-Suomen käsite ja identiteetti kehittyivät aikaisemmin. Jyväskylän piirilääkäri Wolmar Schildt ehdotti jo 1850-luvulla Keski-Suomen läänin perustamista. Lääni perustettiin vasta yli sata vuotta myöhemmin, mutta käsite yhtenäisestä Keski-Suomesta vahvistui. Jyväskylässä toimi ravintola Keski-Suomi ja ilmestyi samanniminen sanomalehti vuodesta 1871 lähtien. Puolestaan Keski-Suomen maakuntalaulun, Keski-Suomen kotiseutulaulun, ensiesitys oli jo vuonna 1920.[10] Schildt antoi ehdotuksensa läänin perustamisesta Suometar-lehden kirjoituksessa 18. huhtikuuta 1856, ja tästä johtuen 18. huhtikuuta on nimetty Keski-Suomen päiväksi.[11]

Keski-Suomen museo perustettiin vuonna 1931 voimakkaan maakunta-aatteen siivittämänä. Vasta Keski-Suomen läänin aloittaessa toimintansa 1. maaliskuuta 1960 Keski-Suomesta tuli täysin selvärajainen maakunta. Keski-Suomen maakunnalla tarkoitettiin ensin koko läänin aluetta. Myöhemmin, kun Kuhmoisten kunta oli liitetty Keski-Suomen lääniin, sanottiin, että Keski-Suomen maakunta käsittää Keski-Suomen läänin lukuun ottamatta Kuhmoisten kuntaa. Nykyinen Keski-Suomen maakunta on suurempi kuin Keski-Suomen läänin aikainen Keski-Suomen maakunta, koska myös Kuhmoinen liitettiin Keski-Suomen maakuntaan ja sitä paitsi Jämsään on liitetty Kuorevesi ja osa Längelmäestä, jotka kuuluivat sitä ennen Pirkanmaahan. Keski-Suomen maakunta alkoi supistua vuonna 2021, jolloin Kuhmoinen siirrettiin Pirkanmaahan. Jämsä kuuluu Kuhmoisten lailla Pirkanmaan sairaanhoitopiiriin, mutta edelleen Keski-Suomen maakuntaan.

Oheinen 1920-luvun kartta osoittaa, miten maakunta jakautui eri lääneihin: länsiosa Vaasan lääniin, eteläosa Hämeen lääniin, itäosa Kuopion lääniin (Hankasalmi, Konnevesi) ja kaakkoisosa Mikkelin lääniin (Luhanka, Leivonmäki, Joutsa). Kartasta näkyy myös, että etelä-pohjoissuuntaiset vesistöt vaikuttivat tuolloin liikkumiseen. Niinpä Jyväskylästä Mikkelin suuntaan mentäessä oli kuljettava Laukaan kautta. Laivaliikenne oli tärkeä osa liikenneverkkoa, kun maantiet olivat harvassa.

Murteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keski-Suomi kuuluu savolaismurteiden alueeseen. Pohjoisessa Keski-Suomessa puhutaan Keski-Suomen murretta, joka on savolaismurteiden haara. Eteläisessä Keski-Suomessa aina Jyväskylää myöten puhutaan Päijät-Hämeen murretta, joka sekin kuuluu nimestään huolimatta savolais- eikä hämäläismurteisiin. Keski-Suomen asuttivat alun perin hämäläiset, joten Keski-Suomen murteilla on hämäläinen perusta, jonka savolaismurteet peittivät osin alleen myöhemmän erityisesti pohjoiseen Keski-Suomeen suuntautuneen savolaisekspansion vaikutuksesta. Nykyiset Keski-Suomen murteet heijastelevat alkuperäisten väestöryhmien voimasuhteita eri osissa maakuntaa: hämäläiset etelässä ja savolaiset pohjoisessa.[12]

Keski-Suomen murre eroaa muista savolaismurteista muun muassa preesensin p-päätteen puuttumisella (Keski-Suomessa ei siis sanota juop vaan juo). Päijät-Hämeen murteille on ominaista, toisin kuin useimmille savolaismurteille, yleisgeminaation puuttuminen (ei sanota tekkee vaan tekee).[13] Päijät-Hämeen omaleimaisin alamurre on Jämsän puheenparsi. Siihen kuuluvat sellaiset muodot kuin komii 'komea', pimii 'pimeä', verkkuu 'verkkoa', kyntyy 'kyntöä', tulii 'tulee', mänii 'menee' ja sanuu 'sanoo'.[14]

Matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cyclon-vuoristorata Nokkakiven huvipuistossa.

Keski-Suomi julistautui syyskuussa 2015 saunamaakunnaksi. Matkailijoille halutaan tarjota saunomismahdollisuuksia ja saunan ympärille kehitetään tapahtumayhteistyötä, kuten vierailuja sauna- ja kiuastehtaille. [15][16])

Maakunnan turistikohteisiin lukeutuu muun muassa Nokkakiven huvipuisto, joka sijaitsee Laukaan Lievestuoreessa lähellä Jyväskylää.[17]

Kunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keski-Suomen maakunta kuntakeskuksineen.

Keski-Suomen maakunnassa on nykyään 22 kuntaa, joista 6 on kaupunkeja. Kuntakeskusten sijainti käy ilmi oheisesta kartasta.


Entiset Keski-Suomen kunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keski-Suomen läänin vaakuna ennen vuotta 1997.

Seutukunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuntavaihdokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuhmoinen.vaakuna.svg Kuhmoinen siirtyi 1974 Hämeen läänistä Keski-Suomen lääniin ja liittyi myöhemmin myös Keski-Suomen maakuntaan.

Kuhmoinen.vaakuna.svg Kuhmoinen siirtyi Keski-Suomesta Pirkanmaahan sote-uudistuksen myötä vuoden 2021 alussa. [18]

Suurimmat taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2017 Keski-Suomessa sijaitsi 46 taajamaa.[19] Seuraavassa on lueteltu maakunnan 10 suurinta taajamaa.

# Taajama Kunta Väkiluku
(31.12.2017)[20]
1 Jyväskylän keskustaajama Jyväskylä 121 644
Muurame 1 597
&&&&&&&&&0123241.&&&&00123 241
2 Jämsän keskustaajama Jämsä &&&&&&&&&&012709.&&&&0012 709
3 Äänekosken keskustaajama Äänekoski &&&&&&&&&&&08462.&&&&008 462
4 Laukaan kirkonkylä Laukaa &&&&&&&&&&&08048.&&&&008 048
5 Muuramen kirkonkylä Muurame &&&&&&&&&&&07155.&&&&007 155
6 Keuruun keskustaajama Keuruu &&&&&&&&&&&06093.&&&&006 093
7 Saarijärven keskustaajama Saarijärvi &&&&&&&&&&&04992.&&&&004 992
8 Suolahden keskustaajama Äänekoski &&&&&&&&&&&04151.&&&&004 151
9 Tikkakoski Jyväskylä &&&&&&&&&&&04183.&&&&004 183
10 Viitasaaren keskustaajama Viitasaari &&&&&&&&&&&03612.&&&&003 612

Maakuntakeskusta vastaava keskustaajama on lihavoitu.

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty maakunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen. Kahtia jaetun Längelmäen kunnan väestö on kuitenkin vuosina 1980–2005 laskettu kokonaan osaksi Keski-Suomessa sijaitsevaa Jämsää.[3]

Keski-Suomen väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
248 659
1985
  
253 046
1990
  
257 967
1995
  
262 987
2000
  
265 683
2005
  
269 575
2010
  
273 637
2015
  
275 780
2020
  
274 891
Lähde: Tilastokeskus.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2021 1.1.2021. Maanmittauslaitos. Viitattu 13.5.2021.
  2. a b Väestörakenteen ennakkotiedot muuttujina Kuukausi, Alue, Sukupuoli, Ikä ja Tiedot 21.10.2021. Tilastokeskus. Viitattu 21.10.2021.
  3. a b c Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 4.1.2018.
  4. Väkiluku. Tilasto- ja ennakointitietoa Keski-Suomesta 2019. Viitattu 26.1.2020.
  5. Tilastokeskukselta jäätävä väestöennuste: Keski-Suomessa vain kolme kuntaa kasvaa. Keskisuomalainen 30.9.2019 (Käyttäjätunnuksella). Viitattu 26.1.2020.
  6. Jollei Haltille niin ainakin Kinttumäelle Tilastokeskus. Viitattu 15.7.2021.
  7. Heli-Maija Voutilainen & Erkki Fredrikson: Keski-Suomi. Maakuntako sekin on?, s. 8, 10. Keski-Suomen museo, 2000.
  8. Heli-Maija Voutilainen & Erkki Fredrikson: Keski-Suomi. Maakuntako sekin on?, s. 24. Keski-Suomen museo, 2000.
  9. a b Heli-Maija Voutilainen & Erkki Fredrikson: Keski-Suomi. Maakuntako sekin on?, s. 44. Keski-Suomen museo, 2000.
  10. a b c Heli-Maija Voutilainen & Erkki Fredrikson: Keski-Suomi. Maakuntako sekin on?, s. 69. Keski-Suomen museo, 2000.
  11. Ennakoinnin havinaa Keski-Suomi ennakoi. 1.7.2013. Viitattu 8.2.2020.
  12. Keski-Suomen murteet. Suomalaisuuskeskus Finnica. Viitattu 9.6.2014.
  13. Päijät-Hämeen murteet. Suomalaisuuskeskus Finnica. Viitattu 9.6.2014.
  14. Päijät-Hämeen murteiden jatkoteksti. Suomalaisuuskeskus Finnica. Viitattu 9.6.2014.
  15. Keski-Suomi on nyt virallisesti saunamaakunta. Keskisuomalainen 3.9.2015. Viitattu 12.9.2015.
  16. Keski-Suomesta maailman saunamaakunta. Sauna from Finland. Viitattu 12.9.2015.
  17. Nokkakivi
  18. Kuhmoinen sai luvan siirtyä Keski-Suomesta Pirkanmaalle – muiden siirtohalut tyrmättiin Yle. 2016. Viitattu 3.3.2018.
  19. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 27.11.2018.
  20. Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2017 Tilastokeskus. Viitattu 27.11.2018.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Voutilainen, Heli-Maija: Keski-Suomi: maakuntako sekin on?. Jyväskylä: Keski-Suomen museo, 2000. ISBN 951-96309-9-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Keski-Suomen maakunta.