Wolmar Schildt

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wolmar Schildt
Muistolaatta.
Laukaan syntymäkoti Pernasaaressa.
Schildtin hautakiven teksti on venykekirjoitusta.

Wolmar Styrbjörn Schildt (Wolmari Kilpinen, W. Kilpinen) (31. heinäkuuta 1810 Laukaa8. toukokuuta 1893 Jyväskylä) oli Jyväskylän piirilääkäri, fennomaani, uudissanaston kehittäjä ja suomentaja. Schildt käytti vuosina 1867–1870 toimittamassaan sanomalehdessä itsestään säännöllisesti sukunimeä Kilpinen. Schildt oli vahvasti vaikuttamassa ensimmäisen suomenkielisen oppikoulun, Jyväskylän yläalkeiskoulun, syntyyn Jyväskylässä 1858. Hän oli ensimmäinen, joka ehdotti Keski-Suomen läänin perustamista.[1]

Nuoruus ja opiskelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schildt syntyi Laukaan Pernasaaressa kapteeni Wolmar Johan Schildtin ja Eeva Wadenstiernan aatelisperheeseen. Syntymäkoti oli äidin isän, everstiluutnantti C. W. Wadenstiernan vuonna 1806 rakennuttama. Talo on edelleen pystyssä Laukaan avovankilan alueella Vuonteen Pernasaaressa. Talon seinälle asetettiin muistolaatta vuonna 2005[2]. Schildt sai yliopistoon johtavan opetuksen kotonaan ja suoritti vuonna 1825 ylioppilastutkinnon Turussa, jossa aloitti opiskelun. Turun suurpalon johdosta yliopisto siirtyi Helsinkiin vuonna 1828. Hän sai opiskeluaikanaan ensimmäiset kosketukset suomen kielen vaalimisen aatteeseen ja kerrotaan hänen jo lapsena sanoneen, että suomen kieli on oleva tässä maassa hovikielenä.[1] Samoja virikkeitä hän tosin oli saanut jo kotoaan, sillä sekä äiti että isä osasivat suomea.[1] Ylioppilaana Schildt alkoi opiskella luonnontieteitä filosofisessa tiedekunnassa ja suoritti maisterin tutkinnon.

Vuonna 1833 hän jatkoi lääketieteellisessä tiedekunnassa, josta valmistui lääketieteen kandidaatiksi kesällä 1836 ja lisensiaatiksi keväällä 1838. Schildt vihittiin lääketieteen tohtoriksi vuonna 1840 ja hänen väitöskirjansa aiheena oli ”Staphylom i Ögat” (sarveiskalvon pullistuma silmässä). Silmälääkärin erikoislääkäripaikkoja ei kuitenkaan Suomessa ollut. Syyskuussa 1838 Schildt määrättiin Jyväskylään hoitamaan Saarijärven piirin piirilääkärin virkaa, ja viran tultua avoimeksi hänet nimitettiin siihen kesäkuun alussa 1839. Schildt lähti marraskuussa 1847 ulkomaiselle opintomatkalle E. A. Ingmanin kanssa. He harrastivat lääketieteen opintoja Wienissä ja Pariisissa ja kävivät tutustumassa sairaaloihin monissa kaupungeissa. Pariisista he palasivat kotiin todistettuaan siellä vuoden 1848 vallankumousta.[1](s. 12-13)

Jyväskylän yliopistohanke[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wolmar Schildt haaveili jo 1800-luvun puolivälissä ensimmäisen suomenkielisen yliopiston saamisesta Jyväskylään. Suunnitelma ei saanut laajempaa kannatusta, mutta Schildt uskoi toiveensa toteutumiseen. Tulevan yliopiston tarpeisiin hän perusti 7. maaliskuuta vuonna 1860 Jyväskylän Yliopistorahaston, joka kasvoi lähinnä hänen omien lahjoitustensa ja hänen ystäviensä tuella. ”Perustetaan myös Yli-opiston rahasto tulevina jaukaisina aikoina ehkä saatavalle Suomen kieliselle Yli-opistolle Jyväskylän kaupuntiin”. Rahasto, jossa oli perustusvaiheessa 1 rupla (Schildt) ja 50 kopeekkaa (A.F. Tawastsjerna) eli noin kuusi markkaa, oli Schildtin kuollessa suuruudeltaan 70 000 silloista markkaa, mikä vastannee arvoltaan noin 288 000 euroa. Schildtin ideoima yliopisto perustettiin Jyväskylään vuonna 1966.

Sanaseppo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schildt oli yksi 1800-luvun merkittävimmistä suomen kielen ns. sanasepoista. Hänen keksimiään sanoja on yleisessä käytössä yli sata, esimerkiksi tiede, taide, jalkine, kirje, sairaala, vankila, päätelmä, tietoniekka, taitoniekka, suure, ympyrä, neliö, uskonto, puoliso, henkilö, yhtiö,[3] eristää, jalostaa, itsenäistyä, olettaa, sisustaa, toteuttaa, vähentää. Hän erosi muista sanasepoista siinä, että hän julkaisi sanojaan listoina. Hän lähetti näitä listoja tuttavalleen Elias Lönnrotille.[1](s. 78)

Venykekirjoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schildt yritti turhaan vakiinnuttaa suomen kieleen venykekirjoitusjärjestelmän, jossa pitkät vokaalit merkitään yhdellä kirjaimella, jonka päällä on ns. venyke. Myös diftongit kirjoitetaan siinä yhdellä kirjaimella, esimerkiksi uo kirjoitetaan ȯ ja ie taas ė. Schildt ajoi ideaa uupumatta ja varojaan säästämättä, muun muassa sponsoroimalla kirjoituskilpailuja, joihin osallistumisen ehtona oli venykekirjoituksen käyttö. Schildt piti sitkeästi kiinni tästä periaatteesta, vaikka se haittasi hänen tekstiensä julkaisemista ja rikkoi ystävyyssuhteita. Jälkeenpäin asian ainoana hyvänä puolena voi pitää sitä, että kun kirjapainot joutuivat hankkimaan erikoiskirjasimia venykekirjoitukseen, ne samalla siirtyivät vähitellen fraktuurakirjaimista antiikvaan.[1](s. 67-77)

Schildtin hautakiven teksti Jyväskylän vanhalla hautausmaalla on kirjoitettu venykekirjoituksella. Lähistöllä on venykkeen mukaan nimetty katu, Jyväskylän Puistokadusta haarautuva Venykekuja. Schildtin muistomerkkinä toimii Jyväskylän yliopiston kampukselle vuonna 1984 sijoitettu sininen Tiedon Portti. Schildtin puoliso oli Matilda Fredrika Vilhelmina Wadenstjerna.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(Fennica luetteloinut tekijänimellä Schildt, Wolmar)

  • Jyväskylän lyseon alkuvaiheita ja alkuvaikeuksia, 1958
  • Muutama sana suomenkielen rikastumisesta, 1844
  • Ne suomalaiset sukunimet joita Wiitasaaren emäpitäjän miehiset yksilöt omasivat v. 1834, 1859
  • Nîtæ næitæ, nîtelmiæ, væitelmiæ, vestelmiæ, sotielmia, sovinto, 1889
  • Sananen suomen kielen ulkomuodosta ja venytysmerkistä, 1856
  • Sanapuvullinen kysymys, 1863
  • Vähän suomalaisista sukunimistä, 1857

Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eukleides, Neljä ensimmäistä kirjaa ynnä viidennen määritykset Euklideen alkeista mittaustieteessä, suom. W. Kilpinen [Schildt]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Jokipii, Mauno (toim.): Wolmar Schildt ”tieteen ja taiteen isä”, s. 9–27, 50–51. Jyväskylä: Atena, 1993. ISBN 951-9362-69-x.
  2. Janne Laitinen: Jyväskylän tuntematon suurmies. Tiedonjyvä, 2005, nro 4, s. 16–17. Artikkelin verkkoversio.
  3. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 460–464. 4. painos. Helsinki: Otava, 1979. ISBN 951-1-04680-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.