Leivonmäki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Leivonmäki
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Joutsa
Leivonmäki.vaakuna.svg Leivonmäki.sijainti.suomi.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 61°54′55″N, 026°07′25″E
Lääni Länsi-Suomen lääni
Maakunta Keski-Suomen maakunta
Seutukunta Joutsan seutukunta
Kuntanumero 415
Hallinnollinen keskus Leivonmäen kirkonkylä
Perustettu 1870
Liitetty 2008
– liitoskunnat Joutsa
Leivonmäki
– syntynyt kunta Joutsa
Pinta-ala 409,97 km²
– maa 380,8 km²
– sisävesi 29,17 km²
Väkiluku 1 135  [1]
(31.12.2007)
väestötiheys 3,0 as./km²
Leivonmäen kansallispuisto.

Leivonmäki on entinen Suomen kunta, joka sijaitsi Keski-Suomen maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Se lakkautettiin 1. tammikuuta 2008 liittämällä se Joutsaan vuodenvaihteen ainoana kuntaliitoksena. Ennen lakkauttamista 31. joulukuuta 2007 kunnassa asui noin 1 100 henkeä. Leivonmäen naapurikunnat olivat Joutsa, Kangasniemi, Korpilahti, Luhanka ja Toivakka.

Leivonmäki kuului vuosina 1997–2009, Länsi-Suomen lääniin, vuosina 1960–1997 Keski-Suomen lääniin, sitä ennen Mikkelin lääniin.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leivonmäki sijaitsee vedenjakaja-alueella, josta vedet virtaavat pohjoiseen Leppäveteen, itään Puulaan, etelään Suonteeseen ja länteen Päijänteen Rutalahteen. Leivonmäen kirkonkylä sijaitsee 196 metrin korkeudelle merenpinnasta ulottuvan Kuhasenmäen etelärinteellä. Entisen kunnan korkein kohta Tallimäki Etu-Ikolan kylässä on liki 220 metriä merenpinnan yläpuolella. Laajojen Kivisuon ja Haapasuon välissä on harjujono, joka jatkuu Rutalahden pohjukkaan ja kääntyy siitä koilliseen kohti Toivakan kirkonkylää. Maaston alimmat osat ja järvien rannat ovat laajalti soistuneita, joten Leivonmäen harva asutus on sijoittunut mäkien rinteille ja huipuille. Havumäki oli pitkään syrjäinen metsäkylä, jonne saatiin sähkö vasta vuonna 1953.[2]

Leivonmäen suurimman järven Rutajärven pintaa on laskettu kahdesti, ensin vuosina 1850–1853 ja toisen kerran vuosina 1890–1894, yhteensä noin 3,5 metriä. Järvenlaskujen myötä rannoilta saatiin jonkin verran uutta viljelysmaata.[2]

Leivonmäen maa-alueet koskettivat myös Päijännettä (Rutalahdessa) ja Puulaa (Lapinkylän alueella).

Leivonmäen kautta kulkee valtatie 4 joka on myös tie E75, aikaisemmin kantatie 59, jota pitkin on noin 50 kilometriä Jyväskylään, 85 kilometriä Heinolaan ja 120 kilometriä Lahteen. Tie kulki Leivonmäellä alun perin kirkonkylän ja Rutalahden kautta, mutta 1960-luvulla tehdyn tienoikaisun myötä Rutalahti jäi sivuun uudesta tiestä.[2]

Selänpohjan ja Kivisuon alueella sijaitsee vuonna 2003 perustettu Leivonmäen kansallispuisto. Puiston tyypillistä maisemaa ovat suot, rannat ja harjumetsät. Puisto nimettiin poikkeuksellisesti kunnan nimen mukaisesti.

Asutus ja elinkeinot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leivonmäen kunta perustettiin vuonna 1870. Tällöin alueella oli 1 384 asukasta. Väkiluku oli suurimmillaan sotien jälkeen, vuoden 1950 asukasluvuksi mainitaan 2 657. Toisen maailmansodan jälkeen Leivonmäelle asutettiin laatokankarjalaisen Harlun pitäjän siirtoväkeä.[3] Leivonmäen kyliä: Etu-Ikola, Havumäki, Kivisuo, Kurkijärvi, Lapinkylä, Martinkylä, Rutalahti (liitetty Korpilahdesta vuonna 1935), Savenaho, Taka-ikola, Tikanmäki ja Vartiamäki.[4]

Sotien jälkeisinä vuosina Kivisuolla toimi polttoturvetehdas vuoteen 1954 saakka. Tehtaan omistanut Leivonsuo Oy rakennutti henkilökunnalleen asuntoalueen luonnonkauniille paikalle Selänpohjaan Rutajärven rannalle. Vuodesta 1955 polttoturvetehtaan entisissä rakennuksissa toimi Ammattienedistämislaitoksen kurssikeskus 1990-luvulle saakka. Huomattava osa Leivonmäen alueen metsistä oli valtion ja metsäyhtiöiden omistuksessa.[2]

Leivonmäki oli vahvasti alkutuotantovaltainen kunta; noin kolme neljännestä ammatissa toimivista kuntalaisista sai toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta. Teollisuutta edustivat vain muutamat myllyt ja sahat. Vuoden 1970 väestönlaskennassa Leivonmäen kirkonkylä ja Rutalahti luokiteltiin taajamiksi.[2]

Leivonmäen kunnan asukasluku väheni 1960-luvulta lähtien huolestuttavasti maaltamuuton vuoksi. Alun perin kahdeksasta kansakoulusta oli 1970-luvun alkuun mennessä lakkautettu jo neljä, ja toiminnassa olivat enää kirkonkylän, Rutalahden, Havumäen ja Savenahon koulut. Kunnan liittyessä Joutsaan toimivat vielä Koskikaran koulu Rutalahdessa ja Kurkiauran koulu kirkonkylässä. Vuonna 2013 lakkautettiin Koskikaran koulu.[5]

Leivonmäen kunta ajautui 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin. Leivonmäki neuvotteli kuntaliitoksesta Toivakan kanssa vuoden 2006 lopulla, mutta Toivakan kunnanvaltuusto hylkäsi idean joulukuussa 2006. Leivonmäki aloitti välittömästi tämän jälkeen liitosneuvottelut Joutsan kanssa. Kunnanvaltuustot päättivät yhdistymisestä 26. maaliskuuta 2007.[6] Valtioneuvosto vahvisti päätöksen 14. kesäkuuta 2007, ja Leivonmäki liitettiin Joutsaan 1. tammikuuta 2008.[7]

Seurakunta ja kirkot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leivonmäen seutu oli historiallisena aikana Itä-Hämeen asukkaiden eränkäyntialuetta. Perimätieto kertoo hämäläisten ja savolaisten välisistä yhteenotoista varsinkin Havumäen seudulla, ja näissä kahakoissa kuolleita kerrotaan haudatun ainakin Säynätjärven Hautasaareen, josta onkin löydetty vainajien luita ja jäänteitä tuohista, joihin ruumiit oli kääritty. Myös lappalaisten kerrotaan aikoinaan liikkuneen näillä seuduilla.[2]

Leivonmäki muodostettiin Hartolan kappeliseurakunnaksi vuonna 1775 ja se itsenäistyi vuonna 1882. Jo vuonna 1772 Hartolan pohjoisimmassa kolkassa asuneet leivonmäkeläiset olivat saaneet luvan rakentaa saarnahuoneen, joka valmistui Kuhansenmäen rinteelle kolme vuotta myöhemmin. Rakennus oli yhdeksän metriä pitkä ja viisi metriä leveä ja sisäkorkeutta siinä oli tuskin miehen mitta.[2] Tämän kirkon jäädessä pieneksi rakennettiin uusi kirkko keskemmälle kylää ja sen ympärille muodostettiin uusi hautausmaa. Vanhan kirkon viereinen hautausmaa sai nimen Vanha hautausmaa, ja leivonmäkiset sankarivainajat on haudattu sinne. Vanhan kirkon hirret myytiin huutokaupalla ja niitä sanotaan käytetyn kirkonkylällä Kanervan matkustajakodin rakentamiseen.[4]

Leivonmäen toinen kirkko oli Theodor Deckerin suunnittelema puukirkko, ja se valmistui vuonna 1873. Uusi kirkko oli ristin muotoinen pitkäkirkko, jonka päälaivan pituus oli noin 36 metriä ja leveys 12,5 metriä. Saman levyinen oli myös 20 metriä pitkä poikkilaiva. Alkujaan kirkossa ei ollut lainkaan lämmitysjärjestelmää. Myöhemmin sinne asennettiin kolme rimauunia (joista yksi sakastiin), mutta ne eivät riittäneet pitämään yksinkertaisilla ikkunalaseilla varustettua kirkkoa talvisin lämpimänä. Tammikuussa 1958 aloitettiin perusteellinen remontti, jonka yhteydessä kirkko oli tarkoitus sähköistää. Toisin kuitenkin kävi; kirkko syttyi palamaan kesken korjaustöiden ja paloi maan tasalle 12.2.1958. Leivonmäen nykyinen kirkko on tiilestä ja teräsbetonista valmistettu arkkitehti Erkko Virkkusen suunnittelema funtionalistinen kotakirkko, ja se on valmistunut vuonna 1960.[4]

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leivonmäen pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla suolakalalaatikko eli liuskuloota ja kauraryyniuunipuuro.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Väestörakenne ja väestönmuutokset kunnittain 2007 (PDF) Tilastokeskus. Viitattu 15.3.2019.
  2. a b c d e f g Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 4: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 372–376. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1971.
  3. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951, s. 127. Helsinki: Otava, 1950.
  4. a b c Vilkuna, Janne ym (toim.): Leivonmäen kirja. Leivonmäen kunta, 1981. ISBN 951-99356-3-0.
  5. Sanomalehti Keskisuomalainen 29.8.2013
  6. Paikallislehti Joutsan Seutu 15.11.2006, 13.12.2006 ja 17.1.2007
  7. Sanomalehti Keskisuomalainen 15.6.2007
  8. Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 90–91. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.