Metsäjänis

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Metsäjänis
Mountain Hare Scotland.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka: Theria
Osaluokka: Istukkanisäkkäät Eutheria
Lahko: Jäniseläimet Lagomorpha
Heimo: Jänikset Leporidae
Suku: Jänikset Lepus
Laji: timidus
Kaksiosainen nimi
Lepus timidus
Linnaeus, 1758
Levinneisyyskartta
Metsäjäniksen levinneisyys
Metsäjäniksen levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Metsäjänis Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Metsäjänis Commonsissa

Metsäjänis (Lepus timidus) on jäniseläinten lahkoon kuuluva nisäkäs, joka on sopeutunut pohjoisen Euraasian oloihin.

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsäjänis on 50-60 cm pitkä, painaa 2–5,5 kiloa ja sen hännän pituus noin 7 cm. Metsäjänis voi elää jopa 13-vuotiaaksi. Kesäisin metsäjäniksen selkäpuoli on harmaanruskea ja pohjavilla vaaleanharmaata. Vatsapuoli on valkea lukuun ottamatta kaulan etuosaa. Korvissa on valkoiset reunat ja mustat kärjet. Talvisin metsäjäniksen turkki on valkoinen, ainoastaan korvanpäät ovat mustat. Takajalkojen varpaat metsäjänis levittää ikään kuin lumikengiksi, jolloin se pystyy kulkemaan lumella siihen uppoamatta. Takajalkojen jäljet ovat pehmeässä lumessa päärynänmuotoiset.[2] Metsäjänis kykenee juoksemaan jopa 60 kilometrin tuntinopeudella ja ui hyvin.

Talviasuinen metsäjänis.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsäjänis esiintyy Euroopan ja Siperian pohjoisosissa. Lisäksi eristyneitä populaatioita on Alpeilla, Irlannissa, Skotlannissa, Walesissa ja Hokkaidolla.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsäjänikset saavat 3–15 poikasta vuodessa 1–3 eri poikueessa. Tavallisesti lajilla on kaksi poikuetta vuodessa. Kiima alkaa helmikuussa. Naaraan tiineys kestää noin 40 vuorokautta. Naaras jättää pennut omiin oloihinsa tuntikausiksi, ja palaa imettämään niitä ajoittain. Pennut ovat lähes hajuttomia, mikä edesauttaa niiden selviytymisessä pedoilta. Pennut pystyvät huolehtimaan itsestään runsaan kahden viikon ikäisinä.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsäjänis syö talvella lehtipuiden ja pensaiden oksia ja kuorta. Kesäaikaan se syö monenlaisten ruohokasvien varsia ja lehtiä sekä varpuja. Jäniseläinten ja muutamien jyrsijälajien ravinnonkäytössä on erikoisuus: ne syövät säännöllisesti osan ulosteestaan. Näin jänis siirtää umpisuolesta erittyvää ruoansulatusentsyymiä mahalaukkuun. Tuolloin papanoiden sisältö poikkeaa muulloin ulostetusta. Jänis ja muutkin kasvinsyöjät valikoivat ravintonsa ottaen huomioon sekä sen ravinteikkuuden että myrkyllisyyden. Talviaikaan, kun ruokaa on vähän, jänis vierailee mielellään kaatuneilla haavoilla. Jos haapaa tai muuta lehtipuuta ei ole, jänis syö myös koivua.

Saalistajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsäjänistä saalistavat monet eläimet, esimerkiksi susi, ilves, kettu, kanahaukka, maakotka ja huuhkaja. Myös muut petolinnut, muun muassa hiirihaukka, pyydystävät jäniksen poikasia.

Metsästys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Jäniksenmetsästys

Metsäjänistä metsästetään yleisesti. Vuosittain Suomessa metsästetään noin 200 000 yksilöä.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lepus timidus IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. Lauri Siivonen: Pohjolan nisäkkäät. Otava, 1974. ISBN 951-1-01443-9.
  3. Riistatiedot RiistaWeb. Viitattu 31.10.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]