Jänisrutto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jänisrutto
Jänisruton aiheuttama haava oikeassa kädessä
Jänisruton aiheuttama haava oikeassa kädessä
ICD-10 A21
ICD-9 021
MedlinePlus 000856
MeSH D014406

Tularemia eli jänisrutto on zoonoosi bakteeri-infektio. Sen aiheuttaja on Francisella tularensis, joka on aerobinen gram-negatiivinen kokkibasilli. Bakteerista vakavampaa tularensis (Tyyppi A) kantaa tavataan Pohjois-Amerikassa, kun taas lievempää holarctica (Tyyppi B) kantaa tavataan Aasiassa, Euroopassa ja pienessä osassa Pohjois-Amerikkaa. Tartunta saadaan hyönteisen/puutiaisen puremasta, suorasta kontaktista sairaan eläimen kanssa, hengittämällä saastunutta pölyä tai saastuneen ruoan/veden kautta.

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tauti puhkeaa keskimäärin 3-5 päivän kuluttua altistuksesta. Tauti voi tuottaa usean erilaisen taudinkuvan, joita ovat ulserugranulaarinen, granulaarinen, okulogranulaarinen, oropharyngeaalinen, pneumooninen ja tyfoidaalinen tautimuoto. Ulserogranulaarisessa muodossa iholle syntyy hyönteisen pistokohtaan leesio ja paikalliset imusolmukkeet suurenevat. Tämä tautimuoto on meillä Suomessa yleisin. Granulaarisessa muodossa vain paikalliset imusolmukkeet suurenevat. Okulogranulaarisessa muodossa ilmenee silmänsidekalvontulehdus, sekä korvan ja kaulan seudun imusolmuke suurentumat. Oropharyngeaalisessa muodossa syntyy kivulias erittävä tonsilliitti tai nielutulehdus. Tyfoidaalisessa muodossa ilmenee voimakkaita yleisoireita, kuten kuume, pääkipu, lihaskivut, oksentelu ja ripuli. Tyfoidaaliseen muotoon liittyy suurempi kuolleisuus kuin muihin muotoihin.

Keuhkotularemia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keuhkotularemia eli pneumooninen muoto syntyy joko suoraan inhalaation tai ulserogranulaarisen tai tyfoidaalisen taudin aiheuttaman bakteremian seurauksena. Keuhkotularemiaan liittyy korkea kuume, pääkipu, yskä, hajanaiset varjostumat keuhkokuvassa sekä lobaarinen tiivistymä, hilusalueen addenopatia ja pleura neste. Myös yskä ja hengitysfrekvenssin nousu on normaalia. Keuhkotularemian voi sekoittaa helposti keuhkoinfektioiden laajaan kirjoon.

Diagnostiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dignostiikan kulmakivinä ovat serologia ja PCR. Myös bakteeriviljely on mahdollista. PCR on serologiaa spesifisempi ja se voidaan suorittaa erilaisista kudos näytteistä. Serologiassa 4x nousu IgG luokan vasta-aine tasoissa on diagnostinen. Serologia ei ole positiivinen alle 10 päivässä tartunnasta.

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aminoglykosidit ovat bakterisidisiä ja toimivat hyvin tularemiaa vastaan. Relapsit ovat aminoglykosidien kanssa harvinaisia. Haittoina aminoglykosideille on niiden mahdolliset korva- ja munuaistoksisuus sekä huono imeytyminen ruoansulatuskanavasta, niinpä niiden käyttö rajoittuu parenteraaliseen annosteluun sairaalassa.

Tetrasykliinit ovat myös hyvä vaihtoehto tularemian hoidoksi. Doksisykliiniä käytetään nykyisin vanhojen tetrasykliinien sijaan. Doksisykliinin on bakteriostaattinen, joten hoitojakson on oltava pidempi kuin bakterisidisllä lääkkeillä. Alle kahdeksanvuotiaille lapsille ei doksisykliiniä voi hampaiden sille herkän kehitysvaiheen vuoksi suositella.

Fluorokinolonit kuten siprofloksasiini ovat tällä hetkellä paras vaihtoehto tularemian hoidossa. Ne ovat bakterisidisiä ja niiden annostelu onnistuu suun kautta. Ne ovat myös vähemmän toksisia verrattuna aminoglykosideihin. Ongelmana käytettäessä siprofloksasiinia on varsinkin virtsateitä infekoivien bakteerien kehittämä resistenssi lääkkeelle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Johansson A, Berglund L, Gothefors L, Sjöstedt A, Tärnvik A. Ciprofloxacin for treatment of tularemia in children. Pediatr Infect Dis J. 2000. 19:449–53
  • Kummerfeldt CE, Huggins JT, Sahn SA. Unusual bacterial infections and the pleura. The Open Respiratory Medicine Journal. 2012. 6:75-81
  • Lam ST, Sammons-Jackson W, Sherwood J, Ressner R. Laboratory-acquired tularemia successfully treated with cipprofloxasin. A case report. Infect Dis Clin Pract. 2012. 20: 204-207
  • Matyas BT, Nieder HS, Teleford SR. Pneuminic tularemia on Martha’s Vineyard. Ann. N.Y. Acad. Sci. 2007. 1105:351–377
  • Tärnvik A, Chu MC. New approaches to diagnosis and therapy of tularemia. Ann. N.Y. Acad. Sci. 2007. 1105:378–404
  • Wehbe E, Antoun SA, Jaoude DA, Moussa J, Moore T. Rhabdomyolysis an unusual presentation of tularemia. Infect Dis Clin Pract. 2009. 17: 111-113


Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]