Jänisrutto

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jänisrutto
Jänisruton aiheuttama haava oikeassa kädessä.
Jänisruton aiheuttama haava oikeassa kädessä.
ICD-10 A21
ICD-9 021
MedlinePlus 000856
MeSH D014406

Jänisrutto eli tularemia on zoonoosi bakteeri-infektio. Sen aiheuttaja on Francisella tularensis, joka on aerobinen gram-negatiivinen kokkibasilli. Bakteerista vakavampaa tularensis (Tyyppi A) -kantaa tavataan Pohjois-Amerikassa, kun taas lievempää holarctica (Tyyppi B) -kantaa tavataan Aasiassa, Euroopassa ja pienessä osassa Pohjois-Amerikkaa. Tartunta saadaan hyönteisen tai puutiaisen puremasta, suorasta kontaktista sairaan eläimen kanssa, hengittämällä saastunutta pölyä tai saastuneen ruoan tai veden kautta.

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tauti puhkeaa keskimäärin 3–5 päivän kuluttua altistuksesta. Tauti voi tuottaa usean erilaisen taudinkuvan, joita ovat ulserugranulaarinen, granulaarinen, okulogranulaarinen, oropharyngeaalinen, pneumooninen ja tyfoidaalinen tautimuoto. Ulserogranulaarisessa muodossa iholle syntyy hyönteisen pistokohtaan leesio ja paikalliset imusolmukkeet suurenevat. Tämä tautimuoto on Suomessa yleisin. Granulaarisessa muodossa vain paikalliset imusolmukkeet suurenevat. Okulogranulaarisessa muodossa ilmenee silmänsidekalvontulehdusta sekä korvan ja kaulan seudun imusolmukkeiden suurentumaa. Oropharyngeaalisessa muodossa syntyy kivulias nielutulehdus. Tyfoidaalisessa muodossa ilmenee voimakkaita yleisoireita, kuten kuumetta, pää- ja lihaskipua, oksentelua ja ripulia. Tyfoidaaliseen muotoon liittyy suurempaa kuolleisuutta kuin muihin muotoihin.

Keuhkotularemia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keuhkotularemia eli pneumooninen muoto syntyy joko suoraan inhalaation, ulserogranulaarisen tai tyfoidaalisen taudin aiheuttaman bakteremian seurauksena. Keuhkotularemiaan liittyy korkeaa kuumetta, pääkipua, yskää, hajanaiset varjostumat keuhkokuvassa sekä lobaarinen tiivistymä, hilusalueen addenopatia ja pleuraneste. Myös yskä ja hengitysfrekvenssin nousu on normaalia. Keuhkotularemian voi sekoittaa helposti keuhkoinfektioiden laajaan kirjoon.

Diagnostiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dignostiikan kulmakivinä ovat serologia ja PCR. Myös bakteeriviljely on mahdollista. PCR on serologiaa spesifisempi ja se voidaan suorittaa erilaisista kudos näytteistä. Serologiassa IgG-luokan vasta-aineen nelinkertainen nousu tasoissa on diagnostinen. Serologia ei ole positiivinen alle 10 päivässä tartunnasta.

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aminoglykosidit ovat bakterisidisiä ja toimivat hyvin jänisruttoa vastaan. Relapsit ovat aminoglykosidien kanssa harvinaisia. Haittoina aminoglykosideille on niiden mahdolliset korva- ja munuaistoksisuus sekä huono imeytyminen ruoansulatuskanavasta, joten niiden käyttö rajoittuu parenteraaliseen annosteluun sairaalassa.

Tetrasykliinit ovat myös hyvä vaihtoehto jänisruton hoidoksi. Doksisykliiniä käytetään nykyisin vanhojen tetrasykliinien sijaan. Doksisykliinin on bakteriostaattinen, joten hoitojakson on oltava pidempi kuin bakterisidisllä lääkkeillä. Alle kahdeksanvuotiaille lapsille ei doksisykliiniä voi hampaiden herkän kehitysvaiheen vuoksi suositella.

Fluorokinolonit, kuten siprofloksasiini ovat tällä hetkellä paras vaihtoehto jänisruton hoidossa. Ne ovat bakterisidisiä ja niiden annostelu onnistuu suun kautta. Ne ovat myös vähemmän toksisia verrattuna aminoglykosideihin. Ongelmana käytettäessä siprofloksasiinia on varsinkin virtsateitä infekoivien bakteerien kehittämä vastustuskyky lääkkeelle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Johansson, A.; Berglund, L.; Gothefors, L.; Sjöstedt, A. & Tärnvik, A.: Ciprofloxacin for treatment of tularemia in children. Pediatr Infect Dis J., 2000. 19:449–53.
  • Kummerfeldt, C.E.; Huggins, J.T. & Sahn, S.A.: Unusual bacterial infections and the pleura. The Open Respiratory Medicine Journal, 2012. 6:75–81.
  • Lam, S.T.; Sammons-Jackson, W.; Sherwood, J. & Ressner, R.: Laboratory-acquired tularemia successfully treated with cipprofloxasin. A case report. Infect Dis Clin Pract, 2012. 20:204–207.
  • Matyas, B.T.; Nieder, H.S. & Teleford, S.R.: Pneuminic tularemia on Martha’s Vineyard. Ann. N.Y. Acad. Sci. 2007. 1105:351–377.
  • Tärnvik, A. & Chu, M.C.: New approaches to diagnosis and therapy of tularemia. Ann. N.Y. Acad. Sci. 2007. 1105:378–404.
  • Wehbe, E.; Antoun, S.A.; Jaoude, D.A.; Moussa, J. & Moore, T.: Rhabdomyolysis an unusual presentation of tularemia. Infect Dis Clin Pract. 2009. 17:111–113.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mäkelä, Mäkelä-Wager & Vaheri: Kliininen mikrobiologia.