Jänisrutto

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jänisrutto
Jänisruton aiheuttama haava oikeassa kädessä.
Jänisruton aiheuttama haava oikeassa kädessä.
ICD-10 A21
ICD-9 021
MedlinePlus 000856
MeSH D014406

Jänisrutto eli tularemia on zoonoosi bakteeri-infektio. Sen aiheuttaja on Francisella tularensis, joka on aerobinen gramnegatiivinen kokkibakteeri. Bakteerista vakavampaa tularensis (Tyyppi A) -kantaa tavataan Pohjois-Amerikassa, kun taas lievempää holarctica (Tyyppi B) -kantaa tavataan Aasiassa, Euroopassa ja pienessä osassa Pohjois-Amerikkaa. Tartunta saadaan hyönteisen tai puutiaisen puremasta, suorasta kontaktista sairaan eläimen kanssa, hengittämällä saastunutta pölyä tai saastuneen ruoan tai veden kautta.

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tauti puhkeaa keskimäärin 3–5 päivän kuluttua altistuksesta. Tauti voi tuottaa usean erilaisen taudinkuvan, joita ovat ulserugranulaarinen, granulaarinen, okulogranulaarinen, oropharyngeaalinen, pneumooninen ja tyfoidaalinen tautimuoto. Ulserogranulaarisessa muodossa iholle syntyy hyönteisen pistokohtaan leesio ja paikalliset imusolmukkeet suurenevat. Tämä tautimuoto on Suomessa yleisin. Granulaarisessa muodossa vain paikalliset imusolmukkeet suurenevat. Okulogranulaarisessa muodossa ilmenee silmänsidekalvontulehdusta sekä korvan ja kaulan seudun imusolmukkeiden suurentumaa. Oropharyngeaalisessa muodossa syntyy kivulias nielutulehdus. Tyfoidaalisessa muodossa ilmenee voimakkaita yleisoireita, kuten kuumetta, pää- ja lihaskipua, oksentelua ja ripulia. Tyfoidaaliseen muotoon liittyy suurempaa kuolleisuutta kuin muihin muotoihin.

Keuhkotularemia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keuhkotularemia eli pneumooninen muoto syntyy joko suoraan bakteereja hengitettäessä tai epäsuorasti ulserogranulaarisen tai tyfoidaalisen muodon aiheuttaman bakteremian (bakteerien leviäminen vereen) seurauksena. Keuhkotularemiaan liittyvät korkea kuume, pääkipu, yskä, hajanaiset varjostumat keuhkokuvassa sekä lobaarinen tiivistymä, hilusalueen adenopatia ja pleuraneste. Myös yskä ja hengitystiheyden nousu on normaalia. Keuhkotularemian voi sekoittaa helposti keuhkoinfektioiden laajaan kirjoon.

Diagnostiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dignostiikan kulmakivinä ovat serologia ja PCR. Myös bakteeriviljely on mahdollista. PCR on serologiaa spesifisempi, ja se voidaan suorittaa erilaisista kudosnäytteistä. Serologiassa IgG-luokan vasta-aineen nelinkertainen nousu tasoissa on diagnostinen. Serologia ei ole positiivinen alle 10 päivässä tartunnasta.

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aminoglykosidit tappavat bakteereita ja toimivat hyvin jänisruttoa vastaan. Taudin uusiutuminen on aminoglykosidien kanssa harvinaista. Haittoina aminoglykosideille ovat niiden mahdolliset korva- ja munuaistoksisuus sekä huono imeytyminen ruoansulatuskanavasta, joten niiden käyttö rajoittuu muuhun kuin suun kautta annettavaan annosteluun sairaalassa.

Tetrasykliinit ovat myös hyvä vaihtoehto jänisruton hoidoksi. Doksisykliiniä käytetään nykyisin vanhojen tetrasykliinien sijaan. Doksisykliini estää bakteerien kasvua, joten hoitojakson on oltava pidempi kuin bakteereja tappavilla lääkkeillä. Alle kahdeksanvuotiaille lapsille ei doksisykliiniä voi hampaiden herkän kehitysvaiheen vuoksi suositella.

Fluorokinolonit, kuten siprofloksasiini, ovat tällä hetkellä paras vaihtoehto jänisruton hoidossa. Ne tappavat bakteereja, ja niiden annostelu onnistuu suun kautta. Ne ovat myös vähemmän toksisia verrattuna aminoglykosideihin. Ongelmana käytettäessä siprofloksasiinia on varsinkin virtsateitä infekoivien bakteerien kehittämä vastustuskyky lääkkeelle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Johansson, A.; Berglund, L.; Gothefors, L.; Sjöstedt, A. & Tärnvik, A.: Ciprofloxacin for treatment of tularemia in children. Pediatr Infect Dis J., 2000. 19:449–53.
  • Kummerfeldt, C.E.; Huggins, J.T. & Sahn, S.A.: Unusual bacterial infections and the pleura. The Open Respiratory Medicine Journal, 2012. 6:75–81.
  • Lam, S.T.; Sammons-Jackson, W.; Sherwood, J. & Ressner, R.: Laboratory-acquired tularemia successfully treated with cipprofloxasin. A case report. Infect Dis Clin Pract, 2012. 20:204–207.
  • Matyas, B.T.; Nieder, H.S. & Teleford, S.R.: Pneuminic tularemia on Martha’s Vineyard. Ann. N.Y. Acad. Sci. 2007. 1105:351–377.
  • Tärnvik, A. & Chu, M.C.: New approaches to diagnosis and therapy of tularemia. Ann. N.Y. Acad. Sci. 2007. 1105:378–404.
  • Wehbe, E.; Antoun, S.A.; Jaoude, D.A.; Moussa, J. & Moore, T.: Rhabdomyolysis an unusual presentation of tularemia. Infect Dis Clin Pract. 2009. 17:111–113.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mäkelä, Mäkelä-Wager & Vaheri: Kliininen mikrobiologia.