Yoldiameri

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yoldiavaihe alkoi, kun vetäytyvän jäätikön reuna avasi salmen Keski-Ruotsin poikki (toisin kuin kuva näyttää, Tanskan salmien kautta ei tuolloin ollut meriyhteyttä)
Yoldiasimpukan (Portlandia arctica) fossiilinen kuori

Yoldiameri (ääntyy Joldiameri) oli nykyisen Itämeren varhaisvaihe, joka syntyi noin 11 600 vuotta sitten, kun Baltian jääjärvi yhdistyi Atlanttiin Keski-Ruotsin poikki syntyneen salmen kautta jäätikön vetäytyessä alueelta pohjoiseen. Yoldiameri on saanut nimensä tuon ajan kerrostumista Keski-Ruotsissa löydetyn kylmän suolaisen veden Yoldia arctica -simpukan mukaan.[1]

Yoldiavaiheen alussa laaja mannerjäätikkö peitti vielä Suomea. Jäätikön raja oli alussa Etelä-Suomessa salpausselkävyöhykkeessä. Kolmas Salpausselkä ja Sisä-Suomen reunamoreenit syntyivät Itämeren Yoldiavaiheessa.

Yoldiameren syntyessä Baltian jääjärven pinta laski äkkiä noin 25 metriä. Atlanttiin yhdistävä salmi oli nykyisessä Närken maakunnassa Ruotsin nykyisten suurten järvien seuduilla, Billingenin vuoren pohjoispuolella. Tätä kautta virtasi ensin makeaa vettä valtamereen ja myöhemmin suolaista vettä Yoldiamereen. Suolainen vesi ehti Suomen rannikolle vasta 300 vuotta salmien avautumisen jälkeen. Jään painamana maanpinta Keski-Ruotsissa, samoin kuin Suomessa, oli silloin nykyistä alempana. Vaikka valtameren pintakin oli vielä nykyistä alempana, rantaviivan suhteellinen taso Itämeren pohjoisosissa oli 100–180 metriä nykyistä rantaa korkeammalla. Etelässä maa ei ollut vastaavasti painunut, ja Tanskan salmet olivat kuivilla. Yoldiameren suolapitoisuus väheni Närken salmen kaventuessa ja madaltuessa maankohoamisen takia huomattavan nopeasti; maa kohosi silloin paljon nopeammin kuin nyt. Yoldiameri oli siis alussa makeavetinen, keskivaiheilla murtovettä ja loppuvaiheessa makeavetinen.

Etelä- ja Keski-Suomi olivat laajalti Yoldiameren alla, mutta laajoja maa-alueita nousi vauhdilla merestä, alkujaan saaristoina. Yoldiameren rannan korkeus nykyiseen verrattuna vaihteli merenpinnan yleisen tason (ajan) mukaan ja maankohoamisen (paikan) mukaan. Eteläisellä Itämerellä Yoldian ranta oli 55 metriä nykyistä alempana, Helsingissä 80 metriä ja Laukaassa 160 metriä. Eräs tunnetuimpia säilyneitä Yoldia-meren rantaviivan pätkiä on Nurmijärvellä, entisen Röykän sairaalan alueella. Muinaisranta on suojelualue ja merkitty erikseen. Helsingissä tällainen muinaisranta sijaitsee mm. Jakomäessä Jakomäenkalliolla (60 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella).[2]

Yoldiameren synty noin 11 600 vuotta sitten liittyy kylmän dryaskauden päättymiseen ja samalla jääkauden loppumiseen. Jää vetäytyi nopeasti pohjoiseen, koivu alkoi vallata etelästä alaa ja ihmisiä liikuskella merestä kohonneella Suomen alueella. 10 000 vuotta sitten männyt valtasivat metsät[3]. Yoldiameren vielä melko kylmää preboreaalikautta sanotaan myös varhaiseksi lämpökaudeksi.lähde?

Ancylusjärvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yoldiameri-vaihe päättyi maankohoamisen seurauksena jolloin yhteys valtamereen katkesi ja Itämeri muuttui noin 10 600 vuotta sitten Ancylusjärveksi[3]. Yoldiameren ja Ancylusjärven noin 500 vuotta kestänyttä välivaihetta kutsutaan Echineismereksi.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Baltic Sea Development Matti Perttilä, Baltic Sea Portal
  2. Jakomäen muinaisrantakivikon luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelma Helsingin kaupunki
  3. a b Saari, Veli: Keski-Suomen luonnon historia finnica.fi. 2001. Viitattu 23.5.2012.