Nummelan parantola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Röykän sairaalaa

Nummelan parantola, myöhemmin Röykän sairaala, oli Nurmijärvellä Röykän kylässä sijainnut keuhkotautiparantola. Parantolan rakennukset ovat yhä jäljellä.

Yleistä historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nummelan parantolan makuuhalleja ja niihin liittyvä asuintorni.

Laitos sijaitsee Salpausselän harjanteella. Parantola-alueen pohjoisrajalle osuu juuri jääkauden jälkeen muodostuneen Yoldia-meren ranta, joka näkyy omaleimaisena kivikkona. Muinaisranta on merkitty erikseen kilvillä, ja se on suojelukohde. Parantola-alueella kasvaa runsaasti osittain varta vasten istutettuja mäntyjä, koska laitoksen rakentamisaikaan uskottiin mäntyjen erittävän runsaasti otsonia, jota pidettiin tärkeänä keuhkotautipotilaille. Parantolan lääkärit olivat kasvitieteen harrastajia ja saivat työnsä ohella useita harvinaisia kasvilajeja viihtymään parantolan alueella. Näistä merkittävin lienee kangasvuokko. Suuri osa tontin metsästä kuuluu Natura 2000 -verkostoon.[1]

Laitos oli alun perin yksityinen, ja sen perusti joukko keuhkotautiin erikoistuneita lääkäreitä. Päärakennuksen suunnitteli arkkitehti Magnus Schjerfbeck. Ylilääkärinä toimi 1903–1936 Axel von Bonsdorff.[1] Laitoksen vanhin osa on jugend-tyylinen tiilestä muurattu linnamainen rakennus. Parantolan rakennuksia uudistettiin 1910–1920-luvulla arkkitehti Hjalmar Åbergin suunnitelmien mukaan[1] ja laajennettiin 1930-luvulla tyyliin sopivalla pohjoisella siipirakennuksella, johon sijoitettiin henkilökunnan asuntola. Päärakennuksen pinta-ala on 6120 m²,[1] ja rakennuksessa oli jo alun alkaen keskuslämmitys. Päärakennuksen potilaat olivat kaikki itse maksavia, siis pääasiassa varakkaita henkilöitä.

Päärakennuksen vieressä oli pienempiä uunilämmitettyjä puurakennuksia, joissa hoidettiin kunnan lähettämiä keuhkotautipotilaita. Nämä rakennukset purettiin, kun keuhkotautiparantola lopetettiin. Sairaalan erikoisuus oli, että kaikissa potilashuoneissa oli erikseen telineet tuoreille männyn- ja koivunoksille, jotka vaihdettiin muutaman päivän välein; tämä siksi, että männyn uskottiin erittävän terveellisiä ainesosia hengitysilmaan.

Päärakennuksen järvenpuoleiseen päätyyn liitettiin jo alun alkaen puurakenteinen, kaksikerroksinen avoin makuuhallirakennus, koska hyvin kauan tärkein keuhkotaudin hoitotapa oli potilaitten makuuttaminen sään mukaan peiteltyinä ulkoilmassa.

Hallien päähän rakennettiin tiilestä nelikerroksinen tornimainen asuntorakennus hoitajia varten. Rakennus jäi parantola-ajan päätyttyä tyhjilleen, koska se oli vailla vesijohtoja ja viemäreitä.

Toiseen päähän päärakennusta rakennettiin jo vuonna 1920 erillinen puurakenteinen siipirakennus, johon sijoitettiin alkuperäisestä suunnitelmasta puuttunut mutta hyvin tarpeelliseksi osoittautunut laitoskeittiö, joka palveli aina 1970-luvulle asti.

Lisäksi alkuperäiseen yhdyskuntaan kuului ylilääkärin asunnoksi rakennettu suuri puuhuvila, toinen hiukan pienempi muille lääkäreille ja kasarmimainen kaksikerroksinen puutalo henkilökuntaa varten, tiilestä muurattu voimakeskus, luonnonkivinen maakellari ja portinvartijan mökki. Voimakeskuksen yhteyteen sijoitettiin hyvinvarustettu pesula, johon kuului höyryllä toimiva mankeli.

Laitoksen voimakeskus vuoden 2007 asussaan.

Sääksjärven rannalle sijoitettiin suomalaisille välttämätön sauna; jonkin matkan päähän rakennettiin hirsistä erillinen suojarakennus vesijohtoja ruokkiville pumpuille; tämä rakennus jäi tyhjilleen 60-luvulla, kun viereen valmistui uusi tiilirakenteinen yhä käytössä oleva pumppaamo. Vanha ja huonokuntoinen sauna korvattiin samoihin aikoihin uudella hirsirakenteisella, nyt sähkölämmitetyllä. Tämä sauna oli käytössä vain kesäaikana; normaalikäyttöä varten valmistui voimakeskuksen viereen tiilirakenteinen moniosainen sauna.

Keuhkotautiparantola lakkautettiin vuonna 1932, kun muutaman kilometrin päähän valmistui nykyaikaisempi ja tilavampi Kiljavan parantola; Helsingin kaupunki lunasti tyhjilleen jääneet parantolarakennukset, ja tiloihin sijoitettiin psykiatrinen sairaala. Laitoksen uudeksi nimeksi tuli Röykän sairaala, joskin vanha nimi esiintyi eri papereissa oikeastaan laitoksen sulkemiseen asti.[2]

Röykän sairaala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päärakennukseen mahtui kolme vuodeosastoa ja suurimpaan huviloista, entiseen ylilääkärin taloon, sijoitettiin kävelykykyisten potilaiden avoimempi osasto. Kasarmityyliseen entiseen henkilökunnan asuintaloon sijoitettiin laitoksen oma postipysäkki Röykkä I, jonka postinumero oli 05130; rakennuksen yläkertaan tuli henkilökunnan asuntotiloja. Lääkärien käytössä ollut suuri huvila muutettiin talouspäällikön virka-asunnoksi. Rakennuksen yläkertaan sijoitettiin lisää henkilökunnan asuntoja.

Laitoksen lääkärit eivät enää asuneet alueella vaan kävivät vain tarvittaessa. Heille järjestettiin tilapäistä majoittumista varten huoneisto päärakennukseen.

Talouspäällikön talon viereen rakennettiin 1930-luvulla moniosainen asuntola, nimenomaan yksin elävien naisten käyttöön tarkoitettu "Tipula", jonka päädyssä oli ylihoitajan virka-asunto; rakentamisajan moralistisen ajattelun mukaan tarkoituksena oli tietenkin pelotella miesvieraat tiehensä. Moinen vahdin osa huvitti tavattomasti sairaalan viimeiseksi jäänyttä, hyvin pitkäaikaista Nurmeksesta kotoisin ollutta ylihoitajaa ja hän laskikin asiasta toisinaan leikkiä karjalaiseen tapaansa – eritoten siksi, että rakennuksessa ehti loppuaikoina asua muutamia yksin eläviä miehiäkin.

Entinen ylilääkärin huvila, myöhemmin potilasosasto 4.

Virka-asunto oli muista naisten asunnoista poiketen jo alun perin perheasunto, koska mielisairaala-ajan ylihoitajat olivat perheellisiä, toisin kuin edeltäjän. Portinvartijan mökki, jossa ei ollut mitään mukavuuksia, jäi jo ennen sotaa tyhjilleen; siitä on vuonna 2008 jäljellä vain osa seinistä ja vesikatto. 1970-luvulla alueella rakennettiin paljon: ensin valmistui uusi kaksikerroksinen, luhtityyppinen rivitalo henkilökunnan asunnoiksi; nyt jäivät talouspäällikön ja postin talojen yläkerrat tyhjilleen, kun siellä asuneet muuttivat uuteen taloon.

Vuonna 1978 valmistui maakellarin viereen uusi nykyaikainen laitoskeittiö ja henkilökunnan ruokasali, koska päärakennuksen kyljessä ollut vanha puurakenteinen keittiö oli jo lähes käyttökelvoton. Uudisrakennus yhdistettiin päärakennukseen erillisellä maanalaisella yhdyskäytävällä. Vain erillään olevaan avo-osaston taloon kuljetettiin ruokavaunut tarkoitukseen varustetulla kuorma-autolla. Uudisosaan liittyneet asfalttityöt tosin hävittivät useitakin harvinaisia kasvilajeja, jotka olivat juurtuneet vanhan kellarin kivijalan koloihin. Vanha puukeittiö purettiin työkoneilla maan tasalle, kun uuden toiminta oli kunnolla käynnissä. Rakennuksia kunnostettiin vuosina 1981–1984.[1]

Laitoksen toiminta alkoi supistua vähän kerrassaan, ja lopulta vuonna 1989 laitos suljettiin. Osa henkilökunnasta siirrettiin Helsingissä oleviin sairaaloihin, ja loput pääosin eläköityivät tai muutama nuorempi lähti muihin töihin.

Helmikuussa 2008 useimmat rakennukset ovat edelleen peruslämpö päällä vailla vakituista käyttöä. Kaupunki järjestää joissakin entisten potilasosastojen tiloissa lyhytkursseja. Vuosina 2015–2016 parantola toimi turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten vastaanottokeskuksena.[1]

Luhtityyppinen asuintalo ja entinen ”Tipula” ovat kaupungin asuntokäytössä ja entinen talouspäällikön huvila kaupungin henkilökunnan vapaa-ajan käytössä. Postiasema lakkautettiin yhtaikaa laitoksen sulkemisen kanssa.[3]

Helsingin kaupunki on yrittänyt myydä sairaala-aluetta muun muassa vuosina 2010 ja 2021. Myytävä kokonaisuus käsittää sairaalan lisäksi 17 muuta rakennusta ja tontin, jonka ala on 45 hehtaaria.[1] Kauppa syntyi vuonna 2022, ja sairaala myytiin 1,5 miljoonalla eurolla tuoreehkolle yritykselle Röykkä Invest Oy:lle.[4] — Vuoden 2010 myyntiaikeista kertoessaan Yleisradio mainitsi, että rakennuksessa huhuttiin kummittelevan, ja rakennukseen murtauduttiin.[1]

Edith Södergran -näytelmän kuvaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laitoksen tiloissa kuvattiin 1970-luvun loppupuolella historiallisia jaksoja ruotsinkielisen TV-teatterin filmatisointiin runoilija Edith Södergranin elämästä Maa jota ei ole. Runoilija oli ennen Suomen itsenäistymistä pitkään hoidettavana Nummelan parantolassa keuhkotuberkuloosin vuoksi. Elokuva tosin kuvattiin päärakennuksen asuntolaosassa, niin sanotussa "luostarissa", joka rakennettiin vasta runoilijan jo kuoltua, koska alkuperäiset tilat olivat psykiatristen osastojen käytössä ja tämä entinen asuntolasiipi oli korjausta odottaessaan tyhjillään. Potilashuoneena käytettiin sairaalan entistä kanttiinia, joka oli suljettu hiukan aiemmin tulossa olevien korjaustöiden johdosta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Holmlund, Sofia: Helsingfors säljer magnifikt ”spökslott” där Edith Södergran var patient. Hufvudstadsbladet, 19.12.2021, s. 7. Artikkelin verkkoversio.
  2. Nieminen, Erik: Yleiskuvaus Röykän entisestä sairaalasta (PDF) 19.1.2009. Helsingin kaupunki, Kiinteistövirasto, Tilakeskus. Viitattu 21.3.2009. [vanhentunut linkki]
  3. Mäkinen, Anne: Röykän sairaalan, entisen Nummelan keuhkotautiparantolan ja alueen suojelutavoitteet (PDF) (Lausunto.) 5.12.2009. Helsingin kaupunginmuseo. Viitattu 21.3.2009. [vanhentunut linkki]
  4. Niemi, Liisa: Helsingin kaupunki myi sairaalana toimineen jugendlinnan 1,5 miljoonalla eurolla. Helsingin Sanomat 6.4.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]