Psykiatrinen sairaala

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Psykiatrinen sairaala (puhekielessä mielisairaala) on sairaala, joka on erikoistunut vakavista mielenterveyden häiriöistä ja sairauksista kärsivien henkilöiden hoitoon. Potilaiden hoitoon tulon syynä voi olla muun muassa vakava masennus, itsemurhariski, ahdistuneisuushäiriöt tai pelkotilat, psykoottisuus tai päihteiden käytön aiheuttama psyykkinen oireilu.

Käsitteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pakkohoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pakkohoitoon eli tahdosta riippumattomattomaan psykiatriseen sairaanhoitoon voidaan määrätä vain sillä hetkellä psykoosissa oleva ihminen, jos sairaus muuten pahenisi tai hän ilman hoitoa vaarantaisi omansa tai muiden terveyden tai turvallisuuden.[1]

Psykogeriatrinen sairaala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Psykogeriatrinen sairaala hoitaa psykiatrisen sairaalahoidon tarpeessa olevia vanhuksia. Potilaat ovat yleensä pysyvästi sairaita, jotka eivät enää pysty itse huolehtimaan itsestään, ja joista osa on vuodepotilaita.

Suljettu osasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suljetulla osastolla potilaan eräitä perusoikeuksia voidaan rajoittaa sen verran kuin mielenterveyslaki antaa luvan. Liikkumisvapautta rajoitetaan, sillä osaston ovet ovat aina lukittuja. Potilas voidaan eristää esimerkiksi sitomalla hänet lepositeisiin, jos hän käyttäytyy uhkaavasti itseään tai ympäristöään kohtaan. Liikkumisoikeus voidaan myös sallia esimerkiksi vain kolmesti päivässä tietyn minuuttimäärän verran.[2]

Yhteydenpitoa sairaalan ulkopuolelle voidaan rajoittaa tai kieltää määräajaksi kokonaan. Omaisuus voidaan takavarikoida, jos epäillään, että potilas hukkaa sen tai käyttää rahojaan holtittomasti. Matkapuhelin voidaan ottaa pois. Mielipiteenvapautta ei saa rajoittaa. Rajoituksia tulee purkaa sitä mukaa kuin potilaan vointi sen sallii ja niistä on tehtävä tarkat kirjalliset merkinnät potilaan papereihin.[2]

Psykiatrisen sairaalan suljetun osaston päiväohjelma muodostuu tyypillisesti television katselusta, lehtien ja kirjojen lueskelusta, kortinpeluusta ja kuntosalilla käynnistä. Lisäksi potilailla saattaa olla mahdollisuus askarrella ja osallistua ohjattuihin harrasteryhmiin.[3] Liikuntamahdollisuudet ovat usein puutteelliset ja liikunta voi pahimmillaan jäädä 15 minuutin ulkoiluun omahoitajan kanssa. Kaikkia potilaita ei päästetä ulos.[4]

Wienin entinen psykiatrinen sairaala, Narrenturm, on Euroopan vanhin mielisairaalaksi rakennettu rakennus.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mielisairaiden eristämisestä on asiakirjoja jo keskiajalta.[5] Ensimmäinen tunnettu psykiatrinen sairaala on Bethlem Royal Hospital (tunnettu myös nimellä Bedlam), joka perustettiin Lontooseen vuonna 1247, ja joka vuoteen 1403 mennessä oli alkanut ottaa hoitoon psykiatrisia potilaita. Mielisairaaloiden historiaa on koonnut muun muassa Michel Foucault teoksessaan Folie et déraison: Histoire de la folie à l'âge classique vuonna 1961.[6] Valvonnan, mielisairaaloiden ja vankiloitten arkkitehtuuria Foucault käsittelee teoksessaan Tarkkailla ja rangaista vuodelta 1975.[7] Panoptikon[8] (oheisessa kuvassa) oli rakennustyyppi, jonka Jeremy Bentham myöhemmin suunnitteli erityisesti laitoksiin, joissa tarvittiin jatkuvaa valvontaa.

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keroputaan psykiatrisen sairaalan rakennuksia Torniossa

Suomessakin mielisairaiden eristys alkoi keskiajalla. Vielä 1700-luvulla heidät eristettiin muun muassa spitaalisten kanssa. Seilin saaressa Turun saaristossa oli 1600-luvulla perustettu leprasiirtola, jonne potilaat joutuivat tuomaan mukanaan ruumisarkun tai puutavaraa arkun rakentamista varten, sillä sieltä ei ollut paluuta. Vuonna 1755 saarelle avattu mielisairaala jatkoi toimintaansa vuoteen 1962. Tämän jälkeen mielisairaalan rakennukset ovat olleet Turun yliopiston kuuluvan Saaristomeren tutkimuslaitoksen käytössä.

Vuonna 1971 lääkintöhallitus asetti työryhmän suunnittelemaan psykiatrisen terveydenhuollon kehittämistä. Työryhmän ehdotuksen perusteella lääkintöhallitus hyväksyi vuonna 1977 mielisairaslain osittaisen uudistuksen, jossa muun muassa luovuttiin A- ja B-mielisairaalajaosta ja avohoitoa tukevat hoitomuodot tulivat valtionosuuden piiriin.[9]

Sairaalakeskeisen hoitojärjestelmän purkaminen aloitettiin vuonna 1983, ja se jatkui 1990-luvun puolelle. 1990-luvun alussa psykiatrinen hoito yhdistettiin osaksi yleissairaanhoitoa, kuntainliitot lakkautettiin ja luovuttiin suoraan sairaanhoitopiireille jaettavasta valtionosuudesta. Tällöin kunnat pystyivät päättämään vapaammin psykiatrian varojen käytöstä. Sen seurauksena mielisairaalaverkostoa harvennettiin, ja potilaspaikat ja hoitoajat lyhenivät. Tavoitteena oli siirtyä kohti avohoitoa, mutta 1990-luvun alun lama ja säästöt vaikeuttivat toteutusta.[10] Avohoitoon on siirrytty, koska se on halvempaa, ja sairaalahoito altistaa laitostumiselle, eli oma-aloitteisuuden katoamiselle.[11]

Vuosituhannen taitteessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avohoitopalveluja ei kyetty järjestämään riittävästi, joten tuhansia tuen tarpeessa olevia ihmisiä jäi ilman tarvitsemaansa hoitoa.[12] Sen vuoksi psykiatrisia sairaalapaikkoja suunniteltiin Suomessa avattavan lisää, vaikka Euroopassa ja muualla maailmassa suuntauksena oli avopalveluiden kehittäminen.[13] Pisimmälle psykiatrisia avohuollon palveluja on kehitetty Italiassa, jossa käytännöllisesti katsoen kaikki mielisairaalat on korvattu avohuollolla.

Fyysinen terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikunta parantaa potilaiden elämänlaatua. Erot mahdollisuuksissa liikkua ovat kuitenkin sairaaloiden välillä suuret. Joissakin sairaaloissa kaikki potilaat pääsevät harrastamaan liikuntaa, joissakin vain neljä prosenttia. Vuonna 2006 psykiatrisissa sairaaloissa keskimäärin alle puolet potilaista oli mukana liikuntatoiminnassa. Suurimpia ongelmia olivat liikuntatilojen puute tai huono kunto ja henkilökunnan vähäisyys. Vain alle 40 prosentissa laitoksista liikuntatilat olivat hyvässä kunnossa. Mielenterveyden keskusliitto on vaatinut psykiatristen potilaiden liikuntamahdollisuuksien parantamista.[4]

Valvonta Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkiset psykiatriset sairaalat valvovat ensisijaisesti itse omaa toimintaansa. Aluehallintovirastot eli AVI:t saavat tehdä hoitolaitoksiin yllätyskäyntejä vain, jos heille on tehty hoitolaitoksesta kantelu, jonka perusteella on syytä epäillä väärinkäytöksiä. Muuten AVI:t käyvät ennalta ilmoitetuilla tarkastuskäynneillä. Tarkastuskäyntiä ei tehdä joka vuosi. Esimerkiksi Lounais-Suomen aluehallintoviraston resurssit riittävät siihen, että se tarkastaa vuodessa 12 prosenttia alueensa ympärivuorokautisista sosiaali- ja terveydenhuollon toimipaikoista.[14]

Suomalaisia psykiatrisia sairaaloita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin toimivia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tahdosta riippumaton psykiatrinen sairaalahoito :: Terveyskirjasto www.terveyskirjasto.fi. Viitattu 2016-03-23.
  2. a b Elämää suljetulla osastolla Kaleva.fi. Viitattu 2016-03-23.
  3. Anonyymi: Sinne ja takaisin – Kokemuksia psykiatrisesta sairaalahoidosta Puoltaja. 25.9.2009. Viitattu 14.2.2016.
  4. a b Psykiatrisilla potilailla surkeat liikuntamahdollisuudet Yle Uutiset. Viitattu 2016-03-23.
  5. mielisairaanhoidon aikajana http://www.mdx.ac.uk/WWW/STUDY/earthcor.htm
  6. Michel Foucault (2006) The History of Madness. Routledge : ISBN 0-415-27701-9
  7. Michel Foucault, Discipline and Punish (1977) The Birth of the Prison. Vintage, New York
  8. Panopticon http://en.wikipedia.org/wiki/Panopticon
  9. Eskola J (1983) Psykiatrinen terveydenhuolto – lainsäädännön ja julkisen toiminnan kehitys. Teoksessa: Achté K, Suominen J & Tamminen T (toim) Seitsemän vuosikymmentä suomalaista psykiatriaa. Suomen Psykiatriyhdistys r.y, s 151–172.
  10. Mielonen, M.-L. 2000. Psykiatrinen hoito: mistä ja mihin suuntaan? Oulun yliopistollisen sairaalan psykiatrian klinikan muutoksen historia ja sen arviointi. Oulu: Psykiatrian klinikka, Oulun yliopisto.
  11. Psykiatrian sairaalaosastoja suljetaan Uudellamaalla – hoitoremontti myllää sairaalat uusiksi HS.fi. Viitattu 2016-03-23.
  12. Kuka auttaa kun mieli järkkyy. Suomen Kuvalehti 12.12.2001 http://www.suomenkuvalehti.fi/sk-netti/lehdet/2001/sk-292001-aiheet/kuka-auttaa-kun-mieli-jarkkyy.aspx
  13. Taipale, Ilkka (1998) Mielen sairaat ja palveluasunnot. Arviointiraportti palveluasuntojen tarpeesta Suomessa. Sosiaali- ja terveysministeriön monisteita 1998:32
  14. Avi voimaton Kupittaan tapauksessa – valtuudet eivät riitä, jos kanteluita ei tule Yle Uutiset. Viitattu 2016-03-23.