Liikkumisvapaus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Liikkumisvapaus on ihmisoikeuksiin kuuluva vapaus. Se taataan monien valtioiden perustuslaissa. Valtion takaaman liikkumisvapauden mukaan valtion kansalaisella on vapaus matkustaa valtiossa, vapaus lähteä valtion alueelta ja palata sinne, jos hänellä on tarpeellinen dokumentaatio (passi) ja hän kulkee valtion määräämän rajanylityspaikan kautta. Liikkumisvapautta rajoitetaan usein alaikäisiltä ja vankeusrangaistus rajoittaa sitä.

Monet valtiot ovat solmineet viisumivapaussopimuksia, joissa valtioiden kansalaiset pääsevät vierailemaan toisessa maassa ilman viisumia. Valtioliitot kuten Euroopan unioni ovat pyrkineet antamaan valtioidensa kansalaisille myös mahdollisuuden tehdä työtä, opiskella tai muuten asua toisessa liittoon kuuluvassa maassa ilman työlupaa tai oleskeluluvan epäämistä. Euroopan unioni myös yhtenäistää maahanmuutto- ja pakolaispolitiikkaa ja estää laitonta maahanmuuttoa. Schengenin sopimus on poistanut passintarkastuksetkin monien Länsi-Euroopan maiden väliltä ja luonut yhteisen viisumipolitiikan ja tietojärjestelmän Vapaus, turvallisuus ja oikeus.

Valtiot rajoittavat liikkumisvapautta myös estämällä pääsyä sotilasalueille tai muille alueille tai turvallisuuteen vedoten poliitikkojen vierailukohteisiin.

Historiallisesti liikkumisvapautta on hyvinkin paljon rajoitettu. Feodalismissa talonpojat "sidottiin maahan", mikä merkitsi, että muuttoon piti ostaa itsensä vapaaksi. Isäntä saattoi kieltää kulun maittensa läpi. Jossain maissa karanneet orjat saivat vapauden, jos pystyivät elättämään itsensä kaupungissa tai tietyn ajan kuluttua. Venäjällä, Neuvostoliitossa ja muissa kommunistissa maissa oli ja yhä on käytössä sisäinen passijärjestelmä valtakunnan eri alueiden välillä. Asuinpaikan vaihdoksiin tarvitaan lupa, venäjäksi propiska. Myös muunlainen orjuus edelleen rajoittaa liikkumisvapautta.

Liikkumisvapaus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa liikkuvisvapaus on taattu perustuslain 9§:ssä:

Suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa.
Jokaisella on oikeus lähteä maasta. Tähän oikeuteen voidaan lailla säätää välttämättömiä rajoituksia oikeudenkäynnin tai rangaistuksen täytäntöönpanon varmistamiseksi taikka maanpuolustusvelvollisuuden täyttämisen turvaamiseksi.
Suomen kansalaista ei saa estää saapumasta maahan, karkottaa maasta eikä vastoin tahtoaan luovuttaa tai siirtää toiseen maahan.
Ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään lailla. Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Suomessa ja muissa Pohjoismaissa jokamiehenoikeuksiin kuuluu liikkumisvapaus useimmilla aitaamattomilla mailla.

Liikkumisvapaus poliittisissa filosofioissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liberalismiin kuuluu liikkumisvapauden kannattaminen ja monet liberaalit vastustavat myös asevelvollisuutta ja uhrittomista rikoksista seuraavaa vankeutta tai pidätystä ja passi-, viisumi-, oleskelulupa- ja työlupapakkoja ja pakkoa ylittää valtion raja vain valtion määräämien rajanylityspaikkojen kautta, koska ne kaventavat liikkumisvapautta. Liberaalit katsovat, että maan, kiinteistöjen ja muun omaisuuden yksityinen omistusoikeus on sopusoinnussa mielekkään liikkumisvapauden kanssa. Liberaalien mielestä yksityisellä kiinteistön omistajalla tulee siis olla oikeus päättää, kenet päästää kiinteistöönsä, mutta jokaisella tulee olla oikeus poistua kiinteistöstä tai maasta Property as the Key to Self-Determination. Jotkut liberaalit vastustavat jokamiehenoikeuksiin kuuluvaa vapautta liikkua yksityisellä maalla. Sosialistit taas katsovat, että yksityinen omistusoikeus haitallisesti rajoittaa liikkumisvapautta.