Lehdistönvapaus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maailman lehdistönvapauden indeksi 2022 (Toimittajat ilman rajoja)[1]
  Erittäin vakava tilanne
  Vaikea tilanne
  Näkyviä ongelmia
  Tyydyttävä tilanne
  Hyvä tilanne
  Ei luokiteltu/ Ei dataa

Lehdistönvapaus tarkoittaa tiedotusvälineiden oikeutta julkaista ja levittää tietoa ja mielipiteitä ilman valtion sensuuria tai valtion ja esivallan painostusta.[2][3][4] Lehdistönvapaus koskee lehdistöä ja kustantamoja sekä televisio- ja Internet-julkaisijoita.[5]

Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehdistönvapaus edistää kansalaisyhteiskuntaa ja demokratiaa sekä takaa yksilönoikeuksien ja kansanvaltaisen politiikan toteutumisen. Vapaa lehdistö varmistaa sen, että kansalaiset saavat asioista tietoa sekä sen, että hallitus vastaa kansalaisten tarpeisiin eikä väärinkäytä valtaansa tai loukkaa kansalaistensa oikeuksia.[6]

Lehdistönvapaus nähdään demokratian kulmakivenä, ja se on tunnustettu useimpien maiden perustuslaissa. Lehdistöä onkin sanottu neljänneksi valtiomahdiksi Montesquieun vallan kolmijako-opin mukaan.[2]

Rajoittaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio voi rajoittaa lehdistönvapautta sensuurilla, painostamalla journalisteja ja uutismedioiden työntekijöitä, tai yrittämällä säännöstellä uutismediaa. Tällaiset toimet estävät mediaa raportoimasta vapaasti poliittisista, taloudellisista ja muista yleisistä asioista.[4]

Lehdistönvapautta rajoittavat myös esimerkiksi kunnianloukkausta, epäsiveellisyyttä ja kansallista turvallisuutta koskevat lait. Kunnianloukkausta rajoittavat lait ovat lievempiä julkisuuden henkilöön tai valtion viranomaisiin kohdistuvan kriitikin kohdalla, sillä oikeus arvostella viranomaisia nähdään vapaan ja demokraattisen poliittisen järjestelmän yhtenä perustana.[5]

Vaarantuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansalaisten luottamus mediaan on kyselytutkimusten perusteella laskenut voimakkaasti 1980-luvulta nykypäivään. Esimerkiksi Yhdysvalloissa vuonna 2016 vain joka viides sanoo luottavansa mediaan paljon, ja myös Euroopassa luottamus mediaan on laskenut. Median luotettavuuskuvan heikentymisen on katsottu vaarantavan paitsi demokratian, myös lehdistönvapauden sitä kautta, että jos kansalaiset eivät enää halua puolustaa epäluotettavaksi katsomansa lehdistön vapautta, myöskään hallitukset eivät koe tarvetta siihen.[7]

Lehdistönvapautta suojelemaan ja edistämään on perustettu ei-valtiollisia järjestöjä. Vuonna 2016 tällaisia järjestöjä oli maailmalla 40. Jotkin niistä edustavat etupäässä liike-elämän tai journalistijärjestöjen etuja. Toiset niistä keskittyvät ihmisoikeusrikkomuksiin, etenkin ilmaisunvapauden ja lehdistönvapauden rajoittamiseen.[8]

Julistuksissa ja sopimuksissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehdistönvapauden juuret ovat klassisessa liberalismissa. Maailman ensimmäinen julistus lehdistönvapaudesta annettiin Ruotsissa (ja siten myös Suomessa) vuonna 1766, paljolti Anders Chydeniuksen valtiopäivätyön ansiosta.[9]

YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 19. artiklan on katsottu tunnustavan lehdistönvapauden. Artiklassa todetaan: ”Jokaisella on oikeus – – rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta.” [5][10] Tämä artikla ei tosin viittaa suoraan lehdistön oikeuksiin, vaan ainoastaan yksilöiden oikeuksiin.[11] Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 19. artikla viittaa samaan oikeuteen.[5] 1990-luvulla Unesco julkaisi sarjan julistuksia, joissa edistetään itsenäistä ja moniarvoista mediaa Afrikassa, Aasiassa, arabimaailmassa ja Latinalaisessa Amerikassa, sekä todetaan lehdistönvapauden olevan oleellinen ja jakamaton osa ilmaisunvapautta sekä demokratian kulmakivi.[12]

Maittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälinen Toimittajat ilman rajoja -järjestö (RSF) ylläpitää viisiportaista indeksiä, jossa se arvioi lehdistönvapauden tilaa maailman eri maissa ja eri alueilla.[13] Indeksi ottaa huomioon journalistien vapauden valita, tuottaa ja levittää uutisia ilman poliittista, taloudellista ja sosiokulttuurista puuttumista sekä ilman uhkaa heidän turvallisuudelleen. Kunkin maan indeksi on laskettu väärinkäytöstapausten ja kyselytutkimusten pohjalta.[14]

Järjestön indeksissä vuodelta 2022 lehdistönvapaus toteutuu parhaiten Norjassa, Tanskassa ja Ruotsissa. Yhdessäkään Euroopan unionin maassa lehdistönvapauden tila ei järjestön mukaan ole vakava. Huonoin tilanne on monessa Aasian maassa sekä muutamassa Afrikan ja Latinalaisen Amerikan maassa.[15] Vuoden 2022 vertailussa parhaaseen kategoriaan ylsi vain kahdeksan valtiota, mikä oli vähiten koko mittauksen historian aikana 20 vuoteen.[16] RSF:n mukaan median valjastaminen valtioiden propagandakanavaksi konfliktien aikana sekä itsenäisen median tukahduttaminen ovat joissain maissa johtaneet voimakkaaseen polarisoitumiseen, mikä heikentää demokratiaa.[13]

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lainsäädäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen perustuslaki takaa kansalaisille oikeuden "ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä".[17] Lehdistönvapauden määrittää tarkemmin laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä, joka sisältää mm. säädökset toimittajan vastuusta, oikeudesta vastineeseen ja oikaisuun sekä lähdesuojasta.[18]

Tilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2016 Toimittajat ilman rajoja -järjestö arvioi Suomen lehdistönvapaustilanteen maailman parhaaksi kahdeksatta kertaa peräkkäin. Raportissa vertailtiin muun muassa 180:n maan median mahdollisuuksia toimia itsenäisesti, millaista lainsäädäntöä mediaan kohdistetaan, sekä toimittajien riippumattomuuden ja turvallisuuden ylläpitämistä.[19] Sen jälkeen Suomi putosi kahdeksi vuodeksi, mutta nousi vuonna 2019 toiselle tilalle.[20] Vuoden 2022 listauksessa Suomi putosi kuitenkin viidenneksi. Syyksi on esitetty useita tekijöitä, muun muassa syytteet, jotka kolme Helsingin Sanomien toimittajaa sai Puolustusvoimien salaisten paperien julkaisemisesta[21] ja median taloudellinen keskittyminen. Toisaalta indeksin kriteerejä on uudistettu eivätkä ne ole täysin vertailukelpoisia aiempiin vuosiin.[16]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lamer, Wiebke: Press Freedom as an International Human Right. Palgrave Macmillan, 2018. ISBN 978-3-319-76507-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 2022 World Press Freedom Index 2022. Toimittajat ilman rajoja (Reporters Without Borders), rsf.org. Viitattu 3.5.2022. (englanniksi)
  2. a b Monesko valtiomahti?[vanhentunut linkki] Viitattu 9.9.2012.
  3. lehdistönvapaus. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2021.
  4. a b Lamer 2018, s. 2.
  5. a b c d Plouffe Jr., WM. C. (päätoim. Kurian, George Thomas): ”Freedom of the Press”, The Encyclopedia of Political Science, s. 628–629. CQ Press, 2011. ISBN 978-1-933116-44-0.
  6. Lamer 2018, s. 72.
  7. Lamer 2018, s. 102, 108–110.
  8. Lamer 2018, s. 111–112.
  9. The World's First Freddom of Information Act SwedenFinlan 1766, Scribd.com
  10. YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus Ihmisoikeusliitto. Viitattu 3.5.2022.
  11. Lamer 2018, s. 49–50.
  12. Lamer 2018, s. 51.
  13. a b RSF’s 2022 World Press Freedom Index : a new era of polarisation 2022. Reporters Without Borders. Viitattu 3.5.2022.
  14. Methodology used for compiling the World Press Freedom Index Reporters Without Borders. Viitattu 5.5.2022.
  15. Indeksi 2022. Reporters Without Borders. Viitattu 3.5.2022.
  16. a b Kangas, Laura: Suomi putosi lehdistönvapaudessa viidenneksi – ”Fox News” -ilmiö on kuolemanvaara demokratioille, varoittaa toimittajajärjestö yle.fi. 3.5.2022.
  17. Suomen perustuslaki, 12§ Finlex. Viitattu 4.9.2012.
  18. Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä Finlex. Viitattu 4.9.2012.
  19. Sananvapaus­järjestö: Suomi edelleen ykkönen lehdistön­vapaudessa – Turkin tilanne heikkeni entisestään (Digitilaajille) HS.fi. Arkistoitu 13.10.2016. Viitattu 12.10.2016.
  20. Pia Parkkinen, Suomi nousi lehdistönvapausindeksissä toiselle sijalle Yle.fi, uutiset 18.4.2019, viitattu 21.9.2019
  21. Anton Vanha-Majamaa: Suomi putosi lehdistönvapausindeksin sijalle viisi Yle.fi, uutiset. 3.5.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lehdistönvapaus.