Kunnianloukkaus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kunnianloukkaus on luonnollista henkilöä kohtaan kohdistuva asianomistajarikos, josta rangaistaan rikoslain mukaan.

Kunnianloukkaukseen syyllistyy rikoslain mukaan se, joka "esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa" tai muuten halventaa toista.

Vanhassa vuoden 1889 rikoslaissa erotettiin toisistaan törkeämpi "herjaus", joka merkitsi paikkansapitämättömän tiedon tai vihjauksen levittämistä toisesta siten, että se voi "saattaa hänet halveksimisen alaiseksi tahi haitata hänen elinkeinoansa tai menestystään", ja toisaalta lievempi "solvaus", joka merkitsi toisen loukkaamista muulla tavalla. Rikoslakia yksinkertaistettiin vuonna 1999 niin, että nämä nimikkeet yhdistettiin "kunnianloukkaukseksi".

Kunnianloukkauksesta on erotettava Suomessa erikseen rangaistavaksi säädetty yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen, joka merkitsee paikkansapitävän tiedon levittämistä toista loukkaavalla tavalla.

Kunnianloukkauksen täyttymistä arvioitaessa ydinkysymys on usein se, onko väite tai vihjaus ollut totta vai onko se virheellinen. Lähtökohtaisesti oikean tiedon esittäminen ei ole kunnianloukkaus.[1]

Oikeushenkilöllä ei ole sellaista kunniaa, jota voitaisiin loukata. Kunnianloukkaus saattaa kohdistua oikeushenkilön parissa työskenteleviin ihmisiin tai johonkin rajattuun henkilöpiiriin tai sen osaan.[2]

Kunnianloukkauksia on perinteisesti pidetty vähäpätöisinä rikoksina. Kun sensaatioita tavoitteleva lehdistö nousi Suomessa 1970-luvun alussa merkittäväksi, käsiteltiin myös kunnianloukkausjuttuja, joissa rangaistuksena saattoi olla ehdollinen vankeus. Tämän hetken tietoliikenneoloissa nämä säännökset ovat hyvinkin keskeisiä; henkilön kunniaa voidaan loukata myös esimerkiksi sähköpostissa, tekstiviestissä, verkkosivuilla, keskustelupalstoilla tai blogissa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan takaamaa sananvapautta ei ole oikeus käyttää totuudenvastaisten tai perustelemattomien väitteiden julkistamiseen luonnollisista henkilöistä tai oikeushenkilöistä. Tietoa ei saa julkaista vahingoittamistarkoituksessa. Sananvapautta voidaan rajoittaa, mikäli menettelyllä turvataan muiden ihmisten tärkeämpien perusoikeuksien toteutuminen.

»Todetaan lisäksi, ettei ihmisoikeussopimus taannut täysin rajoittamatonta sananvapautta edes silloin, kun lehdistössä käsiteltiin vakavia julkisia huolenaiheita. Sananvapaus käsitti myös velvollisuuksia ja vastuita, jotka koskivat myös lehdistöä. Näillä oli merkitystä silloin, kun hyökättiin yksityishenkilön mainetta vastaan ja horjutettiin muiden henkilöiden oikeuksia. Velvollisuuksista ja vastuista johtui, että journalistit saivat vedota ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan takaamaan sananvapauteen vain sillä edellytyksellä, että he toimivat vilpittömässä mielessä tarjotakseen täsmällistä ja luotettavaa tietoa journalismin etiikan mukaisesti.»
(Helsingin HO 01.06.2007 1791)

Tältä osin kunnianloukkaus poikkeaa oleellisesti yksityiselämän loukkaamisesta; jälkimmäisenä voidaan pitää myös paikkansapitävän tiedon levittämistä.


Kunnianloukkaus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen rikoslaissa (39/1889) kunnianloukkaus on asianomistajarikos eli syyte nostetaan pääasiassa vain, mikäli kunnianloukkauksen uhri sitä vaatii. Rikokselle on tavallinen ja törkeä tekomuoto:

»Joka


1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka

2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,

on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon.

Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Kunnianloukkauksena ei myöskään pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.»
(Rikoslain 24 luku 9 §[3])

Törkeästä kunnianloukkauksesta laki sanoo:

»Jos 9 §:n 1 momentissa tarkoitetussa kunnianloukkauksessa aiheutetaan suurta kärsimystä tai erityisen suurta vahinkoa ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.»
(Rikoslain 24 luku 10 §[4])

Kuolleen osalta oli aikaisemmin voimassa 20 vuoden suoja-aika. Nykyään vainajan muiston suojalla ei ole määräaikaa, mutta mitä pidempään kuolemasta on kulunut, sitä heikompi suoja on.[5]

Rikoslain 24. luvun yksityiskohtaisesta perustelusta:

»Kunnianloukkaussäännöksellä ei ole tarkoitus rajoittaa nykyistä oikeutta julkaista tietoja tai arvostelua, joka kohdistuu menettelyyn politiikassa, julkisessa tehtävässä, elinkeinoelämässä, tieteessä, taiteessa tai muussa näihin rinnastettavassa toiminnassa. Esimerkiksi joukkotiedotusvälineissä ei ole aina mahdollista hankkia varmaa tietoa väitteiden totuudenmukaisuudesta. Niille on kuitenkin oltava riittävät perusteet. Kaikkia sellaisia kielteisiä tai henkilökohtaisia väitteitä, jotka voivat julkistettuina olla loukkaavia, tulee ennen esittämistä arvioida kriittisesti. Väitteiden paikkansapitävyys on yritettävä varmistaa useammasta kuin yhdestä lähteestä.»
(Hallituksen esitys 239/1997)

Yleisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vain 11% kunnianloukkauksista tehdyistä rikosilmoituksista päätyi syytteeseen vuonna 2013.[6] Rikosilmoituksia kunnianloukkauksista vuonna 2013 tehtiin 1 463 kappaletta. Niistä vain 146 johti syytteeseen.[7][6] Tapauksista 56 oli törkeitä kunnianloukkauksia. Niistäkin vain joka viides johti syytteeseen ja sama määrä syytteistä luopumiseen.[6]

Yleisin esitutkinnan rajoittamisen syy oli teon arvioiminen laadultaan vähäiseksi. Lähes puolet esitutkinnan keskeyttämisistä vuonna 2013 perusteltiin tällä niin sanotulla "seuraamusluonteisella rajoittamisella".[6] Syyttäjille tuli vuonna 2006 mahdollisuus rajoittaa esitutkintaa, jos rikoksen selvittäminen kävisi liian kalliiksi suhteessa seuraamuksiin. Tätä oikeutta on käytetty kunnianloukkausjutuissa, mikä rajoittaa niiden etenemistä syytteeseen.[7] Tämä niin sanottu "kustannusperuste" vastasi 10 prosenttia epäilyjen hylkäämisistä.[6]

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen on ehdottanut kunnianloukkauksen osittaista dekriminalisointia.[8]

Rajanvetoa eri tapauksissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yle on uutisessaan esittänyt kolme tapausta, joissa esitutkinta kunnianloukkauksesta on eri syistä lopetettu: [6]

  1. Yhteisöpalvelu Ask.fm:ssä oli kirjoitettu 12-vuotiaasta tytöstä "arvostellen ulkonäköä, nimitelty halventavasti tyhmäksi ja huoraamiseen viittaavasti". Esitutkinta oli lopetettu, sillä pidettiin todennäköisenä, että näyttöä tekijästä ei saada.
  2. Verkkoyhteisö Suomi24:ssä henkilö oli kertonut ottaneensa tatuoinnin, johon hän ei ollut tyytyväinen. Henkilö oli nimimerkin takaa kritisoinut tatuoinnin tekijää Suomi24:n keskustelupalstalla ja kehottanut boikotoimaan tatuoijaa. Tatuoija teki rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta. Esitutkinta lopetettiin, sillä tekoa pidettiin vähäisenä.
  3. Henkilö oli tehnyt rikosilmoituksen, jonka mukaan häntä oli haukuttu Facebookissa ja suusanallisesti pedofiiliksi. Hän ei ollut kuitenkaan toimittanut viestejä nähtäväksi, joten näytön puuttuessa sana vastaan sana -tilanteessa esitutkinta oli lopetettu.

15-vuotias poika, joka laittoi videon opettajansa laulamisesta koulun vappujuhlassa youtube-sivustolle otsikolla "Karaoke of the mental hospital" ja nimeten opettajan, tuomittiin 2007 kunnianloukkauksesta. Tapaus oli tiettävästi ensimmäinen laatuaan Suomessa ja sen odotettiin linjaavan tulevia tapauksia.[9]

Helsingin Sanomien toimittaja sai 2008 Helsingin käräjäoikeudessa sakkoja törkeästä kunnianloukkauksesta. Tuomio tuli uutisjutun otsikosta, jossa Espoon kaupungin väitettiin valheellisesti tilanneen konsulttityön entiseltä liikuntajohtajaltaan. Oikeudessa ei selvinnyt, kuka virheellisen otsikon kirjoitti. Sakkotuomion sai ulosmenevistä jutuista vastuussa ollut toimittaja. Uutisen kirjoittajan syytteet oikeus hylkäsi.[10]

Jussi Halla-aho teki 2009 poliisille tutkintapyynnön uutisoinnista, jossa häntä kutsuttiin "ulkomaalaisvastaiseksi" ja "rotutohtoriksi". Johtava kihlakunnansyyttäjä määräsi esitutkinnan lopetettavaksi, koska näyttöä rikoksesta ei ollut. Päätöksen perusteluissa todettiin, että kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn muun muassa politiikassa, ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Perusteluissa myös todetaan, että Halla-aho on itse muodostanut poliittista imagoaan esittämällä voimakkaita mielipiteitä maahanmuutto- ja rotuasioissa, ja hänet tunnetaan yleisesti myös väitelleenä tohtorina.[11]

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi 2014 ulkomaalaistaustaisen miehen kunnianloukkauksesta sakkoihin, kun hän haukkui pysäköinnintarkastajia rasisteiksi ja fasisteiksi heidän kuvatessaan tapausta, jossa he olivat kirjoittamassa toiselle ulkomaalaistaustaiselle miehelle sakkoa.[12]

Vihtiläinen iäkäs mies tuomittiin 2013 Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa Lohjalla törkeästä kunnianloukkauksesta kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen. Syytteen mukaan vastaaja oli levittänyt kuolleista henkilöistä valheellisia tietoja tai vihjauksia siten, että se oli omiaan aiheuttamaan kärsimystä vainajan läheisille. Käräjäoikeus katsoi, että vastaaja oli menettelyllään toimittanut loukkaavan esityksen eri medioita käyttäen lukuisten ihmisten saataville. [13]

Bussikuskin suorittama seksuaalissävyinen ehdottelu asiakkaalle tuomittiin 2017 syksyllä Keski-Suomen käräjäoikeudessa kunnianloukkaukseksi.[14]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kunnia Suomen tietokirjailijat ry. Viitattu 7.10.2017. (suomeksi)
  2. Suhonen, Antti: Kunnianloukkaus Opuslex. Viitattu 7.10.2017. (suomeksi)
  3. Rikoslaki 19.12.1889/39 Finlex. Edita ja Oikeusministeriö. Viitattu 17.3.1014.
  4. Rikoslaki 19.12.1889/39 Finlex. Edita ja Oikeusministeriö. Viitattu 17.3.1014.
  5. Forss, Marko: Kuolleen kunnia ja yksityiselämä sosiaalisessa mediassa Finlex. Viitattu 7.10.2017.
  6. a b c d e f Yle: "Kunnianloukkausjutut eivät etene alkua pidemmälle" Julkaistu:  18.3.2014 Viitattu: 9.4.2014
  7. a b Iltalehti.fi: "AL: Yhä harvempi epäilty kunnianloukkaus johtaa syytteeseen" Julkaistu: 26.2.2014 Viitattu: 8.4.2014
  8. Salminen, Reeta: "Kunnianloukkaus ei enää olisi rikos?" yle.fi. Viitattu 8.10.2017.
  9. Sainio, Johanna: Poika tuomittiin sakkoihin ja korvauksiin YouTube-jutussa mtv.fi. Viitattu 7.10.2017.
  10. HS:n toimittajalle tuomio törkeästä kunnianloukkauksesta iltasanomat.fi. Viitattu 7.10.2017.
  11. Halla-ahoa sai kutsua ”rotutohtoriksi” – tässä perusteet uusisuomi.fi. Viitattu 8.10.2017.
  12. Sipilä, Jarkko: Oikeus: Rasistiksi haukkuminen oli kunnianloukkaus mtv.fi. Viitattu 7.10.2017.
  13. Vihtiläismies sai ehdollista törkeästä kunnianloukkauksesta vihdinuutiset.fi. Viitattu 7.10.2017.
  14. Elonheimo, Petri: Nuoren naisen kolmen tunnin piina - bussikuski selviää härskistä ehdotuksestaan päiväsakoilla iltalehti.fi. Viitattu 7.10.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]