Valeuutinen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Viestinnän vinoumat
Disinformaatio
Huhu
Misinformaatio
Propaganda
Uutisankka
Vahvistusharha
Valemedia
Valeuutinen

Valeuutinen on harhautustarkoituksessa tehty teksti tai viesti, joka matkii ulkoisesti journalismia, mutta ei ole sitä.[1] Valeuutinen on eräs huijauksen laji tai tahallaan levitettyä väärää tietoa, jota välitetään perinteisten viestinten tai sosiaalisen median kautta.

Valeuutisen tarkoituksena on harhautus taloudellisen tai poliittisen hyödyn saavuttamiseksi.[2] Katseenvangitsijana käytetään usein otsikoita tai täysin tekaistuja uutisjuttuja, jotta saataisiin enemmän lukijoita ja lisättäisiin uutisen jakamista. 

Valeuutisten leviäminen on yhdistetty mainostulojen helppoon saatavuuteen, kasvaneeseen poliittiseen kaksinapaisuuteen ja sosiaalisen median, erityisesti Facebookin, uutissyötteen käytön laajuuteen.[3]

Määritelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valeuutiseksi on määritelty uutinen, joka on ”sisällöltään tekaistu ja on suunniteltu siten, että sivulle saadaan mahdollisimman paljon kävijöitä ja sitä kautta mainostuloja”.[2]

Keskeisiä ovat jutun taustalla oleva aikomus ja tarkoitus. Valeuutiselta saattaa näyttää myös uutissatiiri, joka liioittelee ja hyödyntää kuvitteellista aineistoa, mutta sen tarkoitus on viihdyttää ja selventää asiaa, ei huijata. Valeuutinen voi olla myös vakuuttava fiktio, kuten H. G. Wellsin radiokuunnelma Maailmojen sota (1938). Kuunnelman saamaa vastaanottoa tutkineen Brad Schwartzin mukaan nykyinen valeuutisten suosio johtaa tähän radiokuunnelmaan ja sen useisiin jäljittelijöihin.[4][5]

Uutisankka on tiedotusvälineissä leviävä paikkansapitämätön uutinen, jota luullaan todeksi.

Tunnistaminen ja arviointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnista valeuutinen. Julisteen on julkaissut IFLA, International Federation of Library Associations and Institutions.

Kansainvälinen kirjastojen kattojärjestö International Federation of Library Associations and Institutions (IFLA) julkaisi yhteenvedon, joka voi auttaa ihmisiä tunnistamaan väärennettyjä uutisia.[6] Sen tärkeimmät kohdat ovat:

  • Tarkastele lähdettä (jotta ymmärtäisit sen tehtävän ja tarkoituksen)
  • Lue otsikkoa edemmäksi (jotta ymmärtäisit koko tarinan)
  • Tarkista kirjoittajat (jotta näkisit ovatko he todellisia ja uskottavia)
  • Arvioi uutista tukevat lähteet (jotta varmistaisit, että ne tukevat väitteitä)
  • Tarkista julkaisun ajankohta (nähdäksesi, että tarina on asianmukainen ja ajan tasalla)
  • Kysy, onko kyseessä vitsi (määrittääksesi, onko sen tarkoituksena olla satiiri)
  • Käy läpi omat ennakkoasenteesi (jotta huomaisit, vaikuttavako ne arvostelukykyysi)
  • Kysy asiantuntijoilta (jotta saisit vahvistuksen riippumattomilta ihmisiltä, joilla on tietoa).

Kansainvälinen faktantarkistusorganisaatio The International Fact-Checking Network (IFCN), joka aloitettiin vuonna 2015 tukee faktantarkistuksen kansainvälistä yhteistyötä, tarjoaa koulutusta ja on julkaissut faktantarkistuksen yleiset periaatteet.[7] Myös verkossa toimiva suomalainen faktantarkistuspalvelu Faktabaari sitoutuu IFCN:n yhteisiin faktantarkistussääntöihin.[8] Vuonna 2017 IFCN julkaisi hakemuksen ja ennakkotarkistusprosessin journalistisille organisatioille.[9] Eräs IFCN:n pätevöittämä toimija on itsenäinen, ei-kaupallinen media-aikakauslehti The Conversation, joka on tehnyt lyhyen animaation, joka selvittää sen faktantarkistusprosessia. Siinä on muun muassa "avustavan akateemisen asiantuntijan anonyymi vertaisarviointi, lisätarkistus ja toimituksellista valvontaa".[10]

Historiallisia esimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiikki ja keskiaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisena merkittävänä valeuutisena on mainittu esimerkiksi Octavianuksen ensimmäisellä vuosisadalla käymä misinformaatiokampanja Marcus Antoniusta vastaan.[11]

1800-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhainen esimerkki valeuutisesta oli ”suuri kuuhuijaus” vuonna 1835. New York Sun -lehti julkaisi artikkeleita oikeasti eläneestä tähtitieteilijästä ja keksitystä kollegasta, joka huijauksen mukaan oli havainnut Kuussa outoa elämää. Keksityt artikkelit onnistuivat houkuttelemaan uusia tilaajia, ja halvalla tilattava sanomalehti kärsi vain hyvin pienen takaiskun sen myönnettyä seuraavassa kuussa, että sarja oli ollut huijausta.[12]

1800-luvun lopulla Joseph Pulitzer ja muut keltaisen lehdistön julkaisijat yllyttivät Yhdysvaltoja Espanjan ja Yhdysvaltojen sotaan, jota kiihdytti U.S.S. Mainen räjähdys Kuubassa Havannan satamassa.[13]

1900-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valeuutinen muistuttaa käsitteenä keltaista lehdistöä ja poliittista propagandaa, jotka käyttävät usein samoja strategioita kuin 1900-luvun alun ”penny press”, halvat sanomalehdet.[14][15][16]

Carnegien kansainvälinen rauhanpalkintorahasto on sen toimittajan Walter Durantyn mukaan todennut, että The New York Times julkaisi valeuutisia ”kuvaamalla Venäjää sosialistisena paratiisina”.[17] Lehti julkaisi vuosina 1932-1933 lukuisia artikkeleita, joita sen Moskovan toimituksen päällikkö Walter Duranty kirjoitti. Niissä kiellettiin tieto, että Neuvostoliitossa olisi tuolloin kuollut nälkään 2,4 – 7,5 miljoonaa maan kansalaista nälänhädässä, joka nykyisin tunnetaan nimellä holodomor.[18] Nykyisin lehti sanoo, että tämä oli ”sen huonoin” raportointi.[19] Vuosia kestäneen valeuutisten kauden ovat huomanneet useat asiantuntijat Australiassa[20], Yhdysvalloissa[21] ja Isossa-Britanniassa.[22]

Noustuaan valtaan Saksassa vuonna 1933 Adolf Hitler ja kansallissosialistinen puolue perustivat propagandaministeri Joseph Goebbelsin alaisen Valtakunnan valistus- ja propagandaministeriön.[23] Natsit käyttivat sekä sanomalehti- että radiojournalismia edistääkseen ohjelmaansa, joko hankkimalla omistukseensa viestimiä tai käyttämällä poliittista vaikutusvaltaa.[24] Koko toisen maailmansodan ajan sekä akselivallat että liittoutuneet käyttivät valeuutisia propagandan muodossa suostutellakseen puolelleen yleisöä niin kotimaassa kuin vihollismaissakin.[25][26] Britanniassa Poliittisen sodankäynnin toimeenpaneva osasto käytti radiolähetyksiä ja jakoi esitteitä lannistaakseen saksalaisia sotajoukkoja.[27]

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valeuutisten käyttö ja vaikutus laajeni 2000-luvulla, ja myös valeuutiset-sanan käyttö yleistyi. Sen lisäksi, että sanaa käytetään keksityistä jutuista, jotka on suunniteltu lukijoiden pettämiseksi lukijamäärien ja voiton maksimoimiseksi, termiä käytetään myös viittaamaan satiirisiin uutisiin, joiden ei ole tarkoitus johtaa harhaan, vaan pikemminkin informoida katsojia ja jakaa humoristista kritiikkiä oikeista uutisista ja valtamediasta.[28][29] Yhdysvaltalaisia esimerkkejä satiirista ovat televisio-ohjelmat Saturday Night Live', Weekend Update, Daily Show, Colbert Report ja sanomalehti The Onion.[30][31][32]

Venäjä käytti disinformaatiota vuonna 2014, kun se loi vastakertomuksen Venäjän tukemien Ukrainan kapinallisten ammuttua alas Malaysia Airlinesin lennon 17 käyttämällä Venäjältä toimitettua ohjusta. Väärät uutiset olivat usein peräisin Venäjän valtion tukemasta television uutiskanavasta RT:sta.[33] Vuonna 2016 Nato sanoi havainneensa merkittävää Venäjän propagandan ja valeuutisten lisääntymistä Krimin vuonna 2014 tapahtuneen miehityksen jälkeen.[34] Venäjän hallituksen virkalilijoilta peräisin olevia valeuutisia kierrätti myös kansainvälisesti uutistoimisto Reuters, ja niitä julkaistiin Yhdysvalloissa suosituimmilla uutisverkkosivustoilla.[35]

Yhdysvalloissa vuoden 2016 presidentinvaalikampanjan aikaan valeuutiset olivat erityisen yleisiä, vaikka Stanfordin Yliopiston ja New York Universityn tutkijat totesivat tutkimusasiakirjassa, että valeuutisten tuloksena oli ”vähän tai ei ollenkaan vaikutusta”. Tutkijat huomasivat, että vain kahdeksan prosenttia äänestäjistä luki valeuutisia ja että tarinoita muistettiin vain vähän.[36][37] Saksan liittokansleri Angela Merkel joutui valeuutisten kohteeksi Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkeen vuonna 2017 Saksan liittotasavallan vaalien lähestyessä vuonna 2017.[38]

Presidenttikautensa ensimmäisinä viikkoina Yhdysvaltain presidentti Donald Trump käytti usein sanaa ”valeuutiset” viitatessaan perinteisiin tiedotusvälineisiin ja loi sekaannusta sen merkityksestä.[39] Kun Coloradon republikaanisenaattori Ray Scott käytti termiä viittaamalla Grand Junction Daily Sentinel -lehden kolumniin, lehden kustantaja uhkasi oikeusjutulla kunnianloukkauksesta.[40][41]

Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valeuutisten vaikutukset ovat maailmanlaajuisia ja osa maailmanlaajuista ilmiötä.[42]

Valeuutisia levitetään sosiaalisen median kautta ja usein myös käyttämällä valeuutisten verkkosivustoja. Saadakseen uskottavuutta ne erikoistuvat keksimään huomiota herättäviä uutisia, usein esiintymällä tunnettuina uutislähteinä.[43][44][45] Valeuutisia on käytetty sähköpostien tietojenkalasteluun hyökkäyksissä tarjoamalla sensaationhakuisia valheita ja kannustamalla käyttäjiä klikkaamaan linkkejä, jotka tartuttavat heidän tietokoneisiinsa haittaohjelmia.[46]

Kummankin Yhdysvaltain poliittisen siiven kommentoijat, kuten Glenn Greenwald, Ed Morrissey ja Jack Shafer, ovat kuvanneet valeuutisia sekä moraalipaniikiksi että massahysteriaksi.[47][48][49][50][51][52]

Sosiaalisen median osallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harhaanjohtamista helpotti 2000-luvulla laaja sosiaalisen median käyttö. Esimerkiksi Facebook-uutissyöte on mahdollistanut valeuutisten leviämisen.[53][54] Vuoden 2016 lopulla sosiaalista mediaa alettiin käyttää aikaisempaa enemmän uutissisältöihin, minkä myötä valeuutiset saivat enemmän huomiota.[11]

Suuri osa yhdysvaltalaisista käyttää Facebookia tai Twitteria uutisten vastaanottoon.[55] Tämä sekä lisääntynyt poliittinen kahtiajako ja suodatinkuplat ovat aiheuttaneet sen, että monet lukevat lähinnä otsikoita. Valeuutisten on sanottu vaikuttaneen vuoden 2016 Yhdysvaltain presidentinvaaleihin.[56][57] Valeuutisia jaettiin Facebookissa enemmän kuin päteviä uutisia[58][59][60] Analyytikot selittivät sen johtuvan siitä, että valeuutiset vastaavat usein odotuksiin tai ovat muuten jännittävämpiä kuin paikkansapitävät uutiset. Facebook itse kiisti aluksi luonnehdinnan.[53][54] Joulukuussa 2016 tehdyssä Pew Research Centerin kyselyssä todettiin, että 64 prosenttia Yhdysvaltain aikuisista katsoi täysin keksittyjen uutisten aiheuttaneen ”paljon epäselvyyttä” ajankohtaisia asioita koskevista perustiedoista, kun taas 24 prosenttia väitti, että ne olivat aiheuttaneet ”hämmennystä”, ja 11 prosenttia sanoi, että ne olivat aiheuttaneet ”ei paljon tai mitään epäselvyyttä”. Lisäksi 23 prosenttia kyselyyn vastanneista myönsi, että he olivat itse jakaneet valeuutisia, joko tietoisesti tai tietämättään.[61]

Syyskuussa 2016 Facebook, Twitter ja YouTube alkoivat seuloa valeuutisia yhdessä valtamedioiden, sekä journalisti- ja ihmisoikeusjärjestöjen kanssa. Suurimpien sosiaalisen median palveluiden lisäksi yhteistyöverkostossa ovat mukana muun muassa The New York Times, The Washington Post, Channel 4 News, Al Jazeera, ABC News ja Amnesty. Taustalla on kesällä 2015 perustettu First Draft Coalition, johon useita media-alan toimijoita liittoutui tutkiakseen ja levittääkseen tietoutta verkkouutisten varmentamisesta. Liittouman sivusto First Draft News julkaisee aiheesta opetusmateriaalia ja uutisia.[62][63]

Yhdysvaltain vuoden 2016 vaalien jälkeen ja lähestyttäessä Saksan vaaleja Facebook alkoi merkitä epätarkkoja uutisia ja varoittaa niistä,[64][65][66] ja se alkoi tehdä yhteistyötä riippumattomien faktantarkistajien kanssa merkitsemällä virheellisiä uutisia varoittaen lukijoita ennen sellaisten jakamista.[64][65][66]

Englanninkielisessä Facebookissa voi tehdä ilmoituksen valeuutisartikkelista, minkä jälkeen käyttäjä voi valita joko verkkosivuston estämisen kokonaan tai kätkeä kaikki tulevat lähteen postaukset.[60]

Kiinan viranomaiset ja johtavat liikemiehet peräänkuuluttivat syksyllä 2016 voimakkaampaa valtion hallintaa, viitaten militanttien valmiuksiin organisoida ja levittää valeuutisaiheita Yhdysvaltain presidentinvaalikampanjan aikana. Eräs Kiinan johtavista internet-viranomaisista suositteli valeuutisia ja huhuja levittävien verkossa toimivien kansalaisten tunnistusjärjestelmiä, jotta heitä voitaisiin "palkita ja rankaista".[67]

Muita vastatoimia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EU:n komissio varoitti tammikuussa 2017 Facebookia ja Googlea sääntelytoimilla, jos ne eivät puutu valeuutisten leviämiseen verkossa vaaleihin valmistautuvissa Hollannissa, Ranskassa ja Saksassa. Google ja Facebook ovat ilmoittaneet yhteisistä toimista, muun muassa faktantarkistuksesta valeuutisten patoamiseksi. Facebook on kehitellyt lisäksi yhteistyötä ja välineitä ranskalaisten mediatalojen kanssa valeuutisten metsästykseen erityisesti Ranskan vaaleja silmälläpitäen.

Saksassa Facebookin kanssa yhteistyökumppanina toimii Correctiv-tutkimusyhteisö, jonka perustaja David Schraven sanoi Financial Timesissa, että verkossa leviää laaja joukko äärioikeiston kehittämiä valeuutisia esimerkiksi pakolaisista.[68]

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valeuutisten rajaamatonta käsitettä on kritisoitu. The Washington Postin kolumnisti Margaret Sullivan totesi Usherin sanoneen, että valeuutinen merkitsee eri asioita eri ihmisille. "Onko se satiiria? Komediauutisia? Ryhmäkuntalaisten journalismia? Vai isoja virheitä, joita luotettavat uutisinstituutiot ovat tehneet, tai huijauksia joihin ne ovat langenneet?" Sullivanin mukaan sanaa käytetään horjuttamaan - tai ainakin sotkemaan - uskoa yrityksiin tarkistaa päteviä uutisia.[69]

Tulevaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valeuutiset ovat olleet useimmiten tekstiä, mutta on arveltu, että ne ottavat käyttöönsä tulevaisuudessa äänen ja liikkuvan kuvan manipuloinnin. Ihmisen kasvot voi kaapata videolta ja saada hänet ikään kuin sanomaan jotakin aivan muuta kuin mitä hän todellisuudessa sanoivat. Saksalais-amerikkalaisessa tutkimushankkeessa Face2Face[70] kehitettiin teknologiaa, joka vaihtaa kohdehenkilön kasvoille näyttelijän ilmeet, kuten suun liikkeet ja esimerkiksi kulmakarvojen kohoamisen.[71]

Adobe julkisti marraskuussa 2016 Photoshopin rinnalle tuotetta, jota kutsutaan nimillä Photoshop for audio[72] tai Project VoCo. Tietokoneohjelmaan voi kirjoittaa sanoja ja laittaa ohjelman sanomaan ne jonkun tietyn henkilön äänellä. Edellytyksenä on, että ohjelmaan on syötetty noin 20 minuuttia kyseisen henkilön puhetta.[71]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. *Vehkoo, Johanna: Valheenpaljastaja: Mitä valeuutiset ovat ja mitä ne eivät ole Yle Oppiminen. 26.01.2017. Yleisradio Oy. Viitattu 25.2.2017.
  2. a b Hunt, Elle: What is fake news? How to spot it and what you can do to stop it The Guardian. 17.12.2016. Guardian News and Media Limited. Viitattu 2.3.2017. (englanniksi)
  3. Woolf, Nicky: How to solve Facebook’s fake news problem: experts pitch their ideas The Guardian. 11.11.2016. Guardian News and Media Limited. Viitattu 2.3.2017. (englanniksi)
  4. Broadcast Hysteria: Orson Welles's War of the Worlds and the Art of Fake News Amazon. 17.5.2016. Viitattu 7.3.2017.
  5. Schwartz, A Brad: Broadcast Hysteria: Orson Welles's War of the Worlds and the Art of Fake News. Hill and Wang.
  6. How to Spot Fake News 27.1.2017. Viitattu 16.2.2017. (englanniksi)
  7. International Fact-Checking Network fact-checkers’ code of principles Poynter. 15.9.2016. The Poynter Institute. Viitattu 7.4.2017. (englanniksi)
  8. Faktabaari mukana luomassa hyvän faktantarkistustavan kansainvälisiä periatteita FaktaBaari. 15.9.2016. Faktabaari. Viitattu 7.4.2017.
  9. About the International Fact-Checking Network Poynter. 2017. The Poynter Institute. Viitattu 7.4.2017. (englanniksi)
  10. Gragh, Suanda & Mountain, Wes: How we do FactChecks at The Conversation The Conversation. 16.2.2017. The Conversation Trust (UK) Limited. Viitattu 7.4.2017. (englanniksi)
  11. a b Soll, Jacob: The Long and Brutal History of Fake News Politico. 18.12.2016. Politico LLC. Viitattu 2.3.2017. (englanniksi)
  12. This Day in History, The Great Moon Hoax, 25.8.1835 History. 2009. A&E Television Networks, LLC. Viitattu 2.3.2017. (englanniksi)
  13. Milestones: 1866–1898 - Office of the Historian Viitattu 19.2.2017. (englanniksi)
  14. Samuel, Alexandra: To Fix Fake News, Look To Yellow Journalism Jstor Daily. 29.11.2016. Ithaka. Viitattu 2.3.2017. (englanniksi)
  15. Russian propaganda effort helped spread ‘fake news’ during election, experts say Viitattu 15.1.2017.
  16. Agrawal, Nina: Where fake news came from — and why some readers believe it Los Angeles Times. 20.12.2016. Viitattu 2.3.2017. (englanniksi)
  17. Dempsey, Judy: [=http://carnegieeurope.eu/strategiceurope/67789 Judy Asks: Can Fake News Be Beaten?] Carnegie Europe. 25.1.2017. Viitattu 2.3.2017.
  18. International Recognition of the Holodomor Viitattu 26.12.2015. (englanniksi)
  19. Meyer, Karl E.: The Editorial Notebook; Trenchcoats, Then and Now The New York Times. 24.6.1990. Viitattu 2.3.2017. (englanniksi)
  20. The Australian Viitattu 19.2.2017.
  21. Behind the Headlines: Fake News Katy. 30.11.2016. Viitattu 2.3.2017. (englanniksi)
  22. Fidel Castro's fake news: did claim he tricked the New York Times dupe us all? 2711. 2016. (englanniksi)
  23. American Experience. The Man Behind Hitler PBS. Viitattu 19.2.2017. (englanniksi)
  24. The Press in the Third Reich
  25. The Real 007 Used Fake News to Get the U.S. into World War II 29.1.2017. Viitattu 19.2.2017. (englanniksi)
  26. Little, Becky: Inside America’s Shocking WWII Propaganda Machine Natuonal Geoghraphic. 17.12.2016. National Geographic Society, National Geographic Partners, LLC. Viitattu 2.3.2017. (englanniksi)
  27. World War II Propaganda American Experience. WGBH Educational Foundation. Viitattu 2.3.2017. (englanniksi)
  28. Peters, Jeremy W.: Wielding Claims of ‘Fake News,’ Conservatives Take Aim at Mainstream Media 25.12.2016. The New York Times. (englanniksi)
  29. A look at ”Daily Show” host Jon Stewart's legacy CBS News. 6.8.2015. CBS Interactive Inc.. Viitattu 2.3.2017. (englanniksi)
  30. Bort, Ryan: Why SNL’s ’Weekend Update’ Change Is Brilliant Esquire. 12.9.2017. Viitattu 2.3.2017. (englanniksi)
  31. Area Man Realizes He’s Been Reading Fake News For 25 Years Viitattu 19.2.2017.
  32. Wisser, Jeff: ‘The Daily Show (The Book)’ is a reminder of when fake news was funny The News&Observer. 23.12.2016. Viitattu 2.3.2017.
  33. MacFarquhar, Neil: A Powerful Russian Weapon: The Spread of False Stories The New York Times. 28.8.2016. The New York Times Company. Viitattu 2.3.2017. (englanniksi)
  34. Yun Chee, Foo: NATO says it sees sharp rise in Russian disinformation since Crimea seizure Reuters, World News. 11.2.2017. Viitattu 2.3.2017. (englanniksi)
  35. Kohei, Watanabe: The spread of the Kremlin’s narratives by a western news agency during the Ukraine crisis (tutkimuksen tiivistelmä) Taylor & Francis Online. 8.2.2017. Informa UK Limited. Viitattu 25.2.2017. (englanniksi)
  36. Ingraham, Christopher: Real research suggests we should stop freaking out over fake news 24.1.2017. The Washington Post. (englanniksi)
  37. Stanford study examines fake news and the 2016 presidential election Stanford University. Viitattu 4.2.2017. (englanniksi)
  38. Shabad, Rebecca: Angela Merkel replaces Hillary Clinton as prime target of fake news, analysis finds CBS News. 16.1.2017. CBS Interactive Inc.. Viitattu 2.3.2017. (englanniksi)
  39. With ’Fake News,’ Trump Moves From Alternative Facts To Alternative Language Viitattu 19.2.2017. (englanniksi)
  40. Grand Junction Daily Sentinel standing up to state lawmaker’s charges of “fake news” – The Denver Post Viitattu 19.2.2017. (englanniksi)
  41. When A Politician Says 'Fake News' And A Newspaper Threatens To Sue Back Viitattu 19.2.2017. (englanniksi)
  42. Connolly, Kate & Angelique Chrisafis, Angelique & McPherson, Poppy & Kirchgaessner, Stephanie & Haas, Benjamin & Phillips, Dominic & Hunt, Elle & Safi, Michael: Fake news: an insidious trend that’s fast becoming a global problem The Guardian. 2.12.2016. Guardian News and Media Limited. Viitattu 2.3.2017. (englanniksi)
  43. Chen, Adrian: The Agency The New York Times Magazine. 2.6.2015. The New York Times Company. Viitattu 2.3.2017. (englanniksi)
  44. LaCapria, Kim: Snopes’ Field Guide to Fake News Sites and Hoax Purveyors Snopes. 25.1.2017. snopes.com. Viitattu 25.2.2017. (englanniksi)
  45. Gilbert, Ben: Fed up with fake news, Facebook users are solving the problem with a simple list Business Insider Nordic. 15.11.2016. Business Insider Inc / Bonnier Business Media Sweden AB.. Viitattu 25.2.2017. (englanniksi)
  46. Tomlinson, Kerry: Fake news can poison your computer as well as your mind Archer. 27.1.2017. Archer Energy Solutions, LLC. Viitattu 2.3.2017. (englanniksi)
  47. Morozov, Evgeny: Moral panic over fake news hides the real enemy – the digital giants The Guardian. 7.1.2017. Guardian News and Media Limited. Viitattu 2.3.2017. (englanniksi)
  48. Shafer, Jack: The Cure for Fake News Is Worse Than the Disease Politico Magazine. 22.11.2016. Politico LLC. Viitattu 2.3.2017. (englanniksi)
  49. Gobry, Pascal-Emmanuel: The crushing anxiety behind the media's fake news hysteria The Week. 12.12.2016. Viitattu 2.3.2017. (englanniksi)
  50. Bottum, Joseph: There’s Nothing New About Fake News The Washington Free Beacon. Viitattu 19.2.2017. (englanniksi)
  51. Majors, Bruce: 'Fake News' Hysteria is about profit The Daily Caller. 17.1.2017. Viitattu 12.4.2017. (englanniksi)
  52. Greenwald, Glenn: Russia Hysteria Infects WashPost Again: False Story About Hacking U.S. Electric Grid The Intercept_. 31.12.2016. First Look Media. Viitattu 12.4.2017. (englanniksi)
  53. a b Isaac, Mike: Facebook, in Cross Hairs After Election, Is Said to Question Its Influence The New York Times. 12.12.2016. The New York Times Company. Viitattu 2.3.2017. (englanniksi)
  54. a b Garrahan, Matthew & Bradshaw, Tim: Harsh truths about fake news for Facebook, Google and Twitter Financial Times. 21.11.2016. Viitattu 2.3.2017. (englanniksi)
  55. News Use Across Social Media Platforms 2016 26.5.2016. Viitattu 16.1.2017.
  56. Martindale, Jon: Forget Facebook and Google, burst your own filter bubble Digital Trends. 6.12.2016. Viitattu 2.3.2017. (englanniksi)
  57. Solon, Olivia: Facebook’s failure: did fake news and polarized politics get Trump elected? The Guardian. 10.11.2016. Guardian News and Media Limited. Viitattu 2.3.2017. (englanniksi)
  58. Silverman, Craig: This Analysis Shows How Viral Fake Election News Stories Outperformed Real News On Facebook BuzzFeed News. 17.11.2016. BuzzFeed, Inc. Viitattu 2.3.2017. (englanniksi)
  59. Hachman, Mark: Just how partisan is Facebook’s fake news? We tested it PCWorld. 21.11.2016. IDG Communications, Inc.. Viitattu 2.3.2017. (englanniksi)
  60. a b How to spot fake news and how to stop it from spreading Abc. 23.11.2016. ABC Inc., WPVI-TV. Viitattu 2.3.2017. (englanniksi)
  61. Many Americans Believe Fake News Is Sowing Confusion 15.11.2016. Viitattu 27.1.2017. (englanniksi)
  62. Kolehmainen, Tommi: Sosiaalisen median jätit ja perinteinen media alkavat yhdessä seuloa valeuutisia Helsingin Sanomat. 24.9.2016. Sanoma Oy. Viitattu 17.4.2017.
  63. Essential resources for reporting and sharing information that emerges online First Draft News. Viitattu 17.4.2017. (englanniksi)
  64. a b Stelter, Brian: Facebook to begin warning users of fake news before German election CNN Media. 15.1.2017. Viitattu 17.1.2017.
  65. a b Hazard Owen, Laura: Clamping down on viral fake news, Facebook partners with sites like Snopes and adds new user reporting NiemanLab. 15.12.2016. President and Fellows of Harvard College. Viitattu 2.3.2017. (englanniksi)
  66. a b Kuchler, Hannah: Facebook rolls out fake-news filtering service to Germany Financial Times. 15.1.2017. Viitattu 2.3.2017. (englanniksi)
  67. Cadell, Catherine: China says terrorism, fake news impel greater global internet curbs Reuters. 19.11.2016. Viitattu 2.3.2017. (englanniksi)
  68. Uosukainen, Riikka: Suomalaistutkijat: Valeuutisointi on verkkoon räätälöityä harhaanjohtamista Yle Uutiset. 5.3.2017. Yleisradio Oy. Viitattu 5.3.2017.
  69. Sullivan, Margaret: It’s time to retire the tainted term ‘fake news’ The Washington Post. 8.1.2017. Viitattu 7.3.2017. (englanniksi)
  70. Niessner, Matthias: Face2Face: Real-time Face Capture and Reenactment of RGB Videos (projektin demonstraatio) You Tube. 17.3.2016. CVPR 2016 Paper Video (Oral)/You Tube. Viitattu 25.2.2017. (englanniksi)
  71. a b Vehkoo, Johanna: Valheenpaljastaja: Tulevaisuuden valeuutiset väärentävät ääntä ja liikkuvaa kuvaa Yle, Oppiminen, Media- ja lukutaidot. 9.2.2017. Yleisradio Oy. Viitattu 25.2.2017.
  72. Steward, Graig: Adobe prototypes ’Photoshop for audio’ CB Creative Bloq. 3.11.2016. Future Publishing Limited. Viitattu 25.2.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]