Kansanvihollinen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kansanvihollinen (kirjoitettu myös erikseen kansan vihollinen) oli Neuvostoliitossa erityisesti Josif Stalinin valtakaudella käytetty termi, jolla haluttiin osoittaa henkilön tai ryhmän yleinen vihamielisyys Neuvostoliiton sisällä valtiota ja sen politiikkaa vastaan. Kansanvihollisuutta käytettiin kuolemantuomioiden, karkotusten sekä pakkotyötuomioiden aatteellisena ja juridisena perusteluna Neuvostoliitossa. Termi poistettiin Neuvostoliiton rikoslaista vuonna 1958. [1]

Termi esiintyi myös Terijoen hallituksen julistuksessa talvisodan sytyttyä 1. joulukuuta 1939, jolloin Suomen kansanarmeijan kärkijoukon tehtävänä ilmoitettiin olevan Suomen kansantasavallan lipun kohottaminen Presidentinlinnan salkoon ”työtätekevien riemuksi ja kansanvihollisten kauhuksi”.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1960, s. 24. Helsinki: Otava, 1959.
  2. Max Jakobson: Diplomaattien talvisota, s. 290. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1955.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.