Faktantarkistus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Faktantarkistus on journalistinen lähestymistapa, jossa analysoidaan yhden tai useamman henkilön lausuntoja perustuen todistettavissa oleviin, rationaalisiin ja objektiivisiin tosiasioihin. Ohessa voidaan tutkia myös sanallisia tai kirjallisia lausuntoja tosiasioihin rinnastamalla. Faktantarkistukseen voidaan ottaa mukaan myös poliittisten prosessien tieteellisiä analyysejä.[1][2]

Termiä käytetään tutkimalla paitsi journalismia, myös esimerkiksi viranomaisia[3]tai yhteiskunnallisia ryhmiä tai puolueita[4] medioissa, vaikka niiden todistettavuus ei ole välttämättä taattu.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Politiikan faktantarkistus on alun perin lähtöisin Yhdysvalloista. Ensimmäinen faktantarkistukseen erikoistunut verkkosivusto FactCheck.org aloitti toimintansa vuonna 2003.[5]

Euroopassa ensimmäinen säännöllinen poliittisen faktantarkistuksen lähde on Britanniassa vuonna 2005 käynnistynyt The FactCheck blog, jonka tarkistus kattoi parlamenttivaaleja. Vastaavia syntyi vuonna 2008 Ranskassa ja Hollannissa. Vuonna 2016 arvioitiin, että eri puolilla Eurooppaa oli syntynyt yhteensä yli 50 faktantarkistukseen erikoistunutta toimijaa, vaikka noin kolmannes niistä on joko sulkenut ovensa tai toimii satunnaisesti.

Yhdysvalloissa ensimmäiset poliittisten väitteiden totuudellisuutta arvioivat organisaatiot syntyivät 2000-luvun alussa. Ne alkoivat tukea myöhemmin poliittiseen raportointiin liitettyä toimintaa lähes kaikilla Yhdysvaltain uutiskanavilla. Viimeisten kymmenen vuoden aikana on riippumattomia faktantarkistajia syntynyt yli 50 maassa, ja niiden toiminta ulottuu jokaiselle mantereelle. Näistä ryhmistä on aktiivisia 113 (2016). Niistä yli 90 prosenttia on perustettu vuoden 2010 jälkeen, ja viimeisen kahden vuoden aikana käynnistyi noin 50.[6]

Menetelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Faktantarkistus voidaan tehdä joko ennen (ante hoc) kuin teksti on julkaistu tai levitetty tai sen jälkeen (post hoc).[7]

Ennen levittämistä (ante-hoc-tarkastukset) tapahtuva faktantarkistus pyrkii poistamaan virheitä ja mahdollistamaan tekstin levittämisen jatkamista (tai hylkäämistä, jos se epäonnistuu, vahvistamista tai muita kriteerejä).[8]

Post hoc -tarkistuksen ohessa julkaistaan usein kirjallinen raportti epätarkkuuksista, tai joskus tarkistavan organisaation visuaalinen mittari (esimerkiksi Washington Postin faktantarkistaja Pinocchio tai truth-o-meter-arvosanat PolitiFactissa). Ennen julkaisemista tapahtuvan faktantarkistuksen tarkoituksena on usein erillinen ulkoinen julkaisu, kuten journalistisia pyrkimyksiäselvennä.[8] Useat järjestöt keskittyvät post hoc -faktantarkistukseen, esimerkiksi FactCheck, PolitiFact, ja NewsTrustin Truth Squad.

Ennen julkaisemista tapahtuva tarkistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Journalismissa ensimmäinen faktantarkistaja on kirjoittaja itse. Kirjassaan Varmistusjournalismin työkäytännöt Heikki Kuutti toteaa, että itsestäänselvästä tarkistusvaatimuksestaan huolimatta toimitukset eivät ole kiinnittäneet riittävästi huomiota kertomiensa tietojen paikkansapitävyyteen. Jos tietojen tarkkuus ja varmistaminen ylipäätään olisivat saaneet ansaitsemansa aseman, toimittajat suhtautuisivat nykyistä kriittisemmin käyttämiinsä lähteisiin, myös muualla julkaistuja tietoja tarkistettaisiin pelkän siteeraamisen sijasta ja oikaistavia virheitä julkaistaisiin nykyistä vähemmän.[9]

Journalistien tulisi kiinnittää faktapohjalta esitettyjen väitteiden tarkistamisessa huomiota seuraaviin seikkoihin:

  • Lähteen tunnistaminen. Kuka on tuottanut esitetyn informaation. Onko lähteellä laajempaa hyväksyntää, auktoriteettiasemaa ja asiantuntemusta. Kuinka lähdettä on hyödynnetty aiemmin journalistisessa toiminnassa ja millaisia kokemuksia tästä on kertynyt.
  • Lobbarirooli. Voiko tietoa tuottaneella lähteellä olla salattuja tavoitteita tai motiiveja esittämänsä informaation kertomiselle. Vaikka tiedot voivat olla sinällään paikkansapitäviä, niistä koostuvat väitteet voivat olla yksipuolista ja tuloksiltaan harhaanjohtavia. Journalistien olisi verrattava tietoja tästä syystä muista lähteistä hankittaviin tietoihin.
  • Paikkansapitävyyttä koskeva näyttö. Millaisilla menetelmillä lähde on hankkinut ja tuottanut kertomansa informaation. Missä määrin näin tuotettuihin tietoihin sisältyy epävarmuutta niiden todenmukaisuudesta. Miten selville saatuja tuloksia on tulkittu.
  • Hyödynnetty tieto. Kuinka ajankohtaista on informaation taustalla oleva tietoaines. Miten aineiston otanta on toteutettu, onko tulosten arvioinnissa ollut käytettävissä vertailuryhmää, voidaanko tulokset uusia ja sisältyykö niihin keskinäisiä ristiriitaisuuksia. Millaisia ennakko-oletuksia informaation kokoajilla on saattanut olla keräämistään tiedoista.[9]

Suurissa sanomalehdissä on faktantarkistusosastot. Esimerkiksi (vuonna 2010) The New Yorkerilla oli 16 faktantarkistajaa, kun taas The New York Timesin Magazinella oli edellistä vähemmän faktantarkistajia henkilökunnassaan, mutta se toimi yhteistyössä useiden freelancereiden kanssa. Der Spiegel aloitti faktantarkistuksen 1940-luvun lopulla. Lehden faktantarkistus vakiintui 1950-luvulla, kun lehden johto huomasi, että on tärkeää välttää virheitä ja että pitää olla mahdollista julkaista asioita, jotka tarkistetaan kahdesti, ja että tarkistaja ei ole vain kirjoittaja. Lehden julkaisemia faktoja tarkistaa 70 henkilöä, mutta joitakin henkilöitä toimii lehden tietokannan hallinnassa ja indeksoinnissa, joten faktantarkistajia on yhteensä noin 100, joista 80 on päätoimisia.[10]

Faktantarkistus julkaisemisen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Faktantarkistusororganisaatiot eivät ehkä pääse yhteisymmärrykseen tietojen oikeellisuudesta. Tutkimus tukee käsitystä siitä, että on tarpeellista kuulla enemmän kuin yhtä faktantarkastuksen lähdettä, jos halutaan saada aikaan yksimielisyys tarkistettavista lausunnoista.[11]

Suomalaisen Faktabaarin menetelmä on seuraava. Saatuaan vinkin tarkistettavasta faktasta vihjelomakkeesta tai sosiaalisen median kautta Faktabaarin toimitus ottaa yhteyttä dokumentointiammattilaiseen, jolta se saa linkit asiaa koskeviin lakeihin, säädöksiin tai muihin vastaaviin. Tavoitteena on saada kaksi toisistaan riippumatonta lähdettä. Tämän jälkeen toimitus ottaa yhteyttä yhteen tai useampaan asiantuntijaan verkostossaan ja pyytää tutkimaan väitteen paikkansapitävyyttä. Saatu vastaus muokataan helposti luettavaan muotoon ja muokattu teksti lähetetään asiantuntijalle uudelleen arvioitavaksi. Kun muokattu teksti on hyväksytty, lisätään vielä saadut linkit ja tarkistettu fakta julkaistaan Faktabaarin sivustolla. Faktabaari on sitoutunut kansainvälisen verkostonsa kanssa hyvään faktantarkistustapaan.[12]

Vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimukset jälkeenpäin tehtävästä faktantarkistuksesta ovat selvittäneet, että niiden tekeminen johtaa usein sekä puhujien (se saa aikaan varovaisempia julistuksia), että kuulijoiden tai lukijoiden (se saa heidät vaativammaksi sisällön tietojen oikeellisuudesta) käyttäytymisen muutoksiin. Havaintojen mukaan yleisöllä on taipumus olla täysin horjumaton sellaisia virheiden korjauksia kohtaan, jotka koskevat kaikkein eniten erimielisyyttä aiheuttavia aiheita, tai vakuuttua huomattavasti enemmän kielteisestä tiedottamisesta (esimerkiksi vaalimainoksista, joissa on henkilökohtaisia hyökkäyksiä). Mielen muutoksia havaitaan myös silloin, kun hairahtunut henkilö oli alun perinkin joku melko samanhenkinen.[8]

Vuonna 2014 kokeellisessa tutkimuksessa todettiin, että faktantarkistus saattaa auttaa parantamaan poliittista keskustelua lisäämällä maineeseen liittyviä kustannuksia tai riskejä levittää väärää tietoa poliittisille eliiteille. Tutkijat lähettivät ”sarjan kirjeitä vaaleihin liittyvistä maineenhallinnan turvallisuudesta ja riskeistä, jos ehdokkaat jäisivät kiinni kyseenalaisista lausunnoista. Lainsäätäjät, joille kirjeet lähetettiin, olivat huomattavasti vähemmän alttiita saamaan kielteisiä arvioita faktantarkistuksesta tai saamaan tarkkuuttaan julkisesti kyseenalaisiksi. Tämä viittaa siihen, että faktantarkistus voi vähentää epätarkkuutta, jos se aiheuttaa merkittävää uhkaa.”[13]

Vuonna 2016 tehdyssä tutkimuksessa saatiin selville hyvin vähän todisteita ”takaiskuvaikutuksesta” (väärän informaation korjaaminen saattaa aiheuttaa puolueellisten henkilöiden takertumista yhä vahvemmin näkemyksiinsä): ”Yleisesti ottaen kansalaiset ottavat onkeen faktuaalisesta informaatiosta, jopa silloin kun sellainen informaatio haastaa heidän puolueellisia ja ideologisia sitoumuksiaan)”.[14]

Vuoden 2016 Yhdysvaltain presidentinvaalin aikaan tehty tutkimus Trumpin kannattajista vahvisti myös takaiskuvaikutuksen vähyyttä. ”Kun vastaajat lukivat uutisartikkelin Trumpin puheesta, jossa mainittiin FBI:n tilastot, joissa osoitettiin rikollisuuden vähentyneen jyrkästi ja jatkuvasti, heidän harhakäsityksensä rikollisuudesta vähenivät verrattuna niihin, jotka näkivät artikkelin, josta korjatut tiedot puuttuivat (vaikka väärinkäsitykset säilyivät melko suurella vähemmistöllä).”[15]

Eräs kokeellinen tutkimus osoitti, että vaalikeskustelujen aikaan tehty faktantarkistus vaikutti katsojien arvioon ehdokkaiden keskustelukyvyn tehokkuudesta ja ”lisäsi halukkuutta äänestää ehdokasta, jos faktantarkistus osoittaa, että ehdokas on rehellinen”.[16]

Faktantarkistusorganisaatioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Afrikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Africa Check on yleishyödyllinen ja riippumaton organisaatio, joka perustettiin vuonna 2012. Tavoitteena on parantaa ja tarkistaa Afrikassa tapahtuvaa faktantakistusta ja uutisoimista. Sen verkkosivu on yhteydessä Witwatersrandin yliopiston journalismikoulutukseen Johannesburgissa Etelä-Afrikassa.[17]

Yhdysvalloissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • FactCheck.org on yleishyödyllinen verkkosivusto, joka kuvaa itseään riippumattomaksi ”äänestäjien kuluttaja-asiamieheksi, joka pyrkii vähentämään Yhdysvaltain politiikassa tapahtuvaa petosta ja sekaannusta”. Hanke liittyy Annenberg Public Policy Centeriin, joka on University of Pennsylvanian viestintäkoulutuksen osa. Sitä tukee taloudellisesti Annenberg Foundation. FactCheck.orgille on myönnetty neljä Webby Awards -palkintoa vuosina 2008, 2010, 2011 ja 2012.[18]
  • Hoax-Slayer.com on Brett Christensenin vuonna 2003 perustama verkkosivusto, joka oikoo urbaneja legendoja analysoimalla niitä kriittisesti. Se tunnetaan pahtaiten valheellisten juttujen kumoamisesta, mutta sillä on myös verkkosivu, jossa luetellaan outoja, mutta tosia kaupunkitarinoita. Sen kumoamia tarinoita ovat olleet muun muassa valheelliset videot, joita väitettiin kuvaavan Malaysia Airlinesin lentoa 370, tarinoita siitä, että vuonna 2013 superkuu olisi suurempi kuin se todellisuudessa oli.[19]
  • PolitiFact.com on riippumattoman Tampa Bay Timesin sanomalehden hanke, jossa lehden ja muiden siihen liittyvien medioiden reportterit ja toimittajat tekevät Yhdysvaltain kongressin jäsenten, Valkoisen talon, lobbareiden ja eturyhmien faktantarkistusta. Asiantuntijoiden arvioita julkaistaan myös PunditFact-sivustossa. PolitiFact sivustolla julkaistaan alkuperäisiä lausuntoja, ja jokainen arvioidaan ”Truth-O-Meter”-mittarilla. Mittaukset vaihtelevat ”tosista” täysin tarkkoihin lausuntoihin tai arvioihin, ”Pants on Fire” (housut tulessa) valheellisiin tai naurettaviin väitteisiin. Vuonna 2009 PolitiFactille myönnettiin Pulitzer-palkinto.[20]
  • Snopes.com joka tunnetaan myös nimellä Urban Legends Reference Pages, kartoittaa urbaaneja legendoja, internetin huhuja, sähköpostien uudelleenohjauksia ja muita tarinoita, jotka ovat peräisin tuntemattomista tai kyseenalaisista tietolähteistä. Snopes on tunnettu hyväksymistään tai kumoamistaan tarinoista Yhdysvaltain populaarikulttuurissa.[21]
  • The Straight Dope verkossa oleva reaaliaikainen kysymysten ja vastausten sanomalehtikolumni, jota julkaistaan Chicago Readerissa ja siihen liittyvissä kahdeksassa sanomalehdessä Yhdysvalloissa.[22]
  • TruthOrFiction.com (myös TruthOrFiction.org) ”myyttejä murtava” verkkosivusto urbaaneista tarinoista, internethuhuista, sähköpostien uudelleenohjauksista ja muista kyseenalaisista kuvista tai tarinoista.[23]

Euroopassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Latinalaisessa Amerikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa toimiva faktantarkistuspalvelu Faktabaari syntyi talvella 2014. Sen esikuvia ovat amerikkalaiset Factcheck.org ja Politifact.com. Perustajat olivat sitä mieltä, että Suomeen piti saada vastaavanlainen palvelu vahtimaan poliitikkojen ja muiden poliittisten toimijoiden puheiden totuudenmukaisuutta sekä puuttumaan mediassa esitettyihin puolitotuuksiin, myytteihin ja urbaanilegendoihin.[45] Faktabaari on poliittisesti sitoutumaton ja kaikille avoin kansalaispalvelu, joka ei toimi minkään poliittisen puolueen puolesta tai puoluetta vastaan.

Faktabaarin toteutuksen taustalla on Avoin yhteiskunta ry. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää avoimuutta keskeisenä yhteiskunnallisena perusarvona, tuoda yhteiskunnallinen päätöksenteko lähelle kansalaista sekä antaa kansalaisille entistä parempia mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon.[46]

Faktabaari sitoutuu julkistamaan kaikki rahoituslähteensä avoimesti verkkosivuillaan. Faktabaari ei voi hyväksyä sen toimituksellisia valintoja tai avoimuusperiaatteita rajoittavaa rahoitusta. Se on saanut taloudellista tukea muun muassa ulkoministeriön alaiselta Eurooppatiedotukselta, Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnalta, HS-säätiöltä, Tieteen tiedotus ry:ltä ja Tiina ja Antti Herlinin säätiöltä sekä liikenne- ja viestintäministeriöltä.[47]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lerch, David Christoph. "Faktencheck: Länderspezifische Befunde in acht Wahlkämpfen." Wahlkampf in den Bundesländern. Springer Fachmedien Wiesbaden, 2014. 229-278.
  2. Unnerstall, Thomas. Faktencheck Energiewende: Konzept, Umsetzung, Kosten–Antworten auf die 10 wichtigsten Fragen. Springer-Verlag, 2016.
  3. Münchner Polizei macht auf Twitter den Faktencheck. Stuttgarter Nachrichten, 24. Oktober 2016
  4. Faktencheck Innere Sicherheit. CDU/CSU-Fraktion, abgerufen am 22. November 2016
  5. Fact-check American Resource Center. Viitattu 20.5.2017.
  6. Graves, Lucas & Cherubini, Federica: The rise of Fatct-checking Sites in Europe Reuters Institute. 2016. Reuters Institute for the Study of Journalism. Viitattu 27.2.2017. (englanniksi)
  7. Ante hoc Oxford Reference. Oxford University Press. Viitattu 26.2.2017. (englanniksi)
  8. a b c Amazeen, Michelle: Sometimes political fact-checking works. Sometimes it doesn’t. Here’s what can make the difference. The Washington Post. 3.6.2015. Viitattu 27.2.2017. (englanniksi)
  9. a b Kuutti, Heikki: Varmistusjournalismin työkäytännöt, s. 4, 13. Jyväskylän yliopisto, Viestintätieteiden laitos, 2015. ISBN 978-951-39-6195-4.
  10. Silverman, Graig: Inside the World’s Largest Fact Checking Operation Columbia Journalism Review. 9.4.2010. Viitattu 14.4.2017. (englanniksi)
  11. Davis, Katy: Study: Fact-Checkers Disagree on Who Lies Most The Center for Media and Public Affairs at George Mason University. 22.10.2012. CMPA. Viitattu 27.2.2017. (englanniksi)
  12. Toimitusprosessi Faktabaari. Viitattu 27.2.2017.
  13. Brendan Nyhan, Brendan & Reifler, Jason: The Effect of Fact-Checking on Elites: A Field Experiment on U.S. State Legislators AJPS. 27.10.2014. Viitattu 26.2.2017. (englanniksi)
  14. Wood, Thomas & Porther, Ethan: The Elusive Backfire Effect: Mass Attitudes’ Steadfast Factual Adherence SSRN. 6.8.2016. Elsevier Inc.. Viitattu 26.2.2017. (englanniksi)
  15. Nyhan, Brendan: Fact-Checking Can Change Views? We Rate That as Mostly True The New York Times. 6.11.2016. The New York Times Company. Viitattu 4.3.2017. (englanniksi)
  16. Wintersieck, Amanda L.: Debating the Truth, The Impact of Fact-Checking During Electoral Debates American Politics Research. 5.1.2017. Sage Pubkications. Viitattu 26.2.2017. (englanniksi)
  17. About us Africa Check. Viitattu 26.2.2017. (englanniksi) (ranskaksi)
  18. Our Mission FactCheck.org. FactCheck.org. Viitattu 26.2.2017. (englanniksi)
  19. Press - Information for Journalists Hoax-Slayer. Christensen, Brett M.. Viitattu 26.2.2017. (englanniksi)
  20. Adair, Bill & Drobnic Holan, Angie: The Principles of PolitiFact, PunditFact and the Truth-O-Meter PolitiFact. 1.11.2013. Tampa Bay Times. Viitattu 26.2.2017. (englanniksi)
  21. About Snopes Snopes. snopes.com. Viitattu 26.2.2017. (englanniksi)
  22. Who is Cecil Adams? The Straight Dope. Sun-Times Media, LLC. Viitattu 26.2.2017. (englanniksi)
  23. etusivu TruthOrFiction.com. TruthOrFiction.com. Viitattu 26.2.2017. (englanniksi)
  24. etusivu demadog.sk. Viitattu 27.2.2017.
  25. etusivu demagog.cz. Viitattu 27.2.2017.
  26. etusivu idemagog.hu. Viitattu 27.2.2017.
  27. etusivu demagog.org.pl. Viitattu 27.2.2017.
  28. about FactcheckEU. Viitattu 27.2.2017. (englanniksi)
  29. About Full Fact. Viitattu 27.2.2017. (englanniksi)
  30. Fact Check Channel 4. Viitattu 27.2.2017. (englanniksi)
  31. Bamat, Joseph: Fact-checking blogs turn up heat on French candidates France24. 6.3.2012. Viitattu 27.2.2017. (englanniksi)
  32. J. H.: Pinocchio's heirs The Economist. 22.2.2013. Viitattu 27.2.2017.
  33. Ries, Brian: StopFake.org Is Like a ’Snopes’ for Ukraine 5.3.2014. mashable.com. Viitattu 28.2.2017. (englanniksi)
  34. a b Vapaaehtoiset korjaavat ja tarkistavat uutisten tietoja Krimillä 26.3.2014. mtv.fi. Viitattu 28.2.2017.
  35. Sommerbauer, Jutta: Ukraine: Fakten-Check im Propagandakrieg 8.12.2014. diepresse.com. Viitattu 28.2.2017. (saksaksi)
  36. Lyushnevskaya, Yana: Social media shape Ukraine political debate 21.11.2014. BBC. Viitattu 28.2.2017. (englanniksi)
  37. a b News About Us StopFake. Viitattu 28.2.2017. (englanniksi)
  38. First Draft Partner Network First Draft, firstdraftnews.com. Viitattu 28.2.2017. (englanniksi)
  39. StopFake joins the global First Draft Partner Network 1.11.2016. StopFake. Viitattu 28.2.2017. (englanniksi)
  40. StopFake Launches Donbas Newspaper 31.12.2016. StopFake. Viitattu 28.2.2017. (englanniksi)
  41. Basavilbaso, Teodelina: Chequeado.com: Fiel defensor de los hechos La Nacion. 7.2.2012. Viitattu 27.2.2017.
  42. Del dicho al hecho Viitattu 1 Sep 2015.
  43. etusivu UYcheck.com. Viitattu 27.2.2017.
  44. Ruitz, Gerardo R.: El Financiero lanzó aplicación para retar a los candidatos presidenciales EF. 18.11.2013. Grupo Nación S.A.. Viitattu 4.3.2017. (espanjaksi)
  45. Miten Faktabaari syntyi? FaktaBaari. Viitattu 26.2.2017.
  46. Kenen puolella Faktabaari on? Faktabaari. Viitattu 14.4.2017.
  47. Mistä Faktabaari saa rahaa palvelun pyörittämiseen? Faktabaari. Viitattu 14.4.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Muraja, Tuomas: Faktat tiskiin, Suomalaisen faktantarkistuksen käsikirja. Tammi, 2017. ISBN 9789513192594.
  • Heinonen, Ari: Tieto tarkistukseen (kirjoittajien blogi) Suomen Lehdistö. 8.11.2016. Viitattu 26.2.2017.
  • Arkisto: faktantarkistus (aineistoa aiheesta) Mediakasvatus.fi. 2016-2017. Mediakasvatusseura ry. Viitattu 26.2.2017.