Totuudenjälkeinen politiikka
Totuudenjälkeinen politiikka tarkoittaa poliittista kulttuuria jossa päätöksiin vaikuttaa lähinnä tunteisiin vetoaminen, joka ei ole yhteydessä politiikkaan, sekä sellaisten asioiden toistelu, joiden totuudellisuudesta ei välitetä.
Totuudenjälkeisyys (engl. post-truth) tarkoittaa Oxfordin englannin kielen sanakirjan mukaan "olosuhteita, joissa objektiiviset faktat vaikuttavat yleiseen mielipiteeseen vähemmän kuin tunteisiin ja henkilökohtaisiin vakaumuksiin vetoaminen". Oxfordin sanakirjan mukaan käsitettä totuudenjälkeinen käytti nykymerkityksessään serbialais-amerikkalainen näytelmäkirjailija Steve Tesich The Nation -lehdessä kirjoituksessaan vuonna 1992, jossa hän käsitteli Persianlahden sodan ja Iran-Contra-skandaalin vaikutuksia.[1] Käsitteen totuudenjälkeinen politiikka ensimmäisenä käyttäjänä on pidetty blogikirjoittaja David Robertsia, joka käytti termiä Grist-lehdelle kirjoittamassaan kolumnissa, jonka hän oli päivännyt aprillipäivälle 2010.[2][3][4]
Politiikan kommentaattorit ovat huomanneet totuudenjälkeisen politiikan lisääntyneen esimerkiksi Yhdysvaltojen, Australian, Britannian ja Intian politiikassa, samoin myös muussa keskustelussa, joita käydään ympärivuorokautisen uutistulvan, uutisraportoinnin epätasapainoisuuden ja sosiaalisen median voimin.[5][6][7][8][9]
Termin totuudenjälkeinen politiikka käyttö laajeni erityisesti vuonna 2016 Yhdysvalloissa vuoden 2016 presidentinvaalien aikaan ja Britannissa Brexit-äänestyksen aikaan.[10][11]
Oxfordin sanakirja valitsikin englanninkielisen sanan ”totuudenjälkeinen” vuoden 2016 sanaksi.[1]
Käsitteestä, sen merkityksestä ja soveltuvuudesta suomalaiseen politiikkaan on käyty aktiivista keskustelua vuodesta 2016 alkaen. Valtiotieteilijä, yliopistonlehtori Paul-Erik Korvelan mukaan termi ilmentää historiallista likinäköisyyttä.[12] Politiikan tutkija Johanna Vuorelma on todennut puheen totuudenjälkeisyydestä ilmentävän tyypillistä länsimaista rappiotarinaa.[13] Toiset tutkijat puolestaan ovat kritisoineet Korvelaa olkinukkea vastaan hyökkäämisestä.[14]
On esitetty, että ajatusta totuudenjälkeisestä politiikasta voidaan pitää lähtökohtana tarkemmalle empiiriselle ja käsitteelliselle tutkimukselle. Antto Vihma, Jarno Hartikainen, Hannu-Pekka Ikäheimo ja Olli Seuri käyvät läpi teoksessaan Totuuden jälkeen totuudenjälkeisen ajan ilmiöitä ja sen historiallisia ajureita.[15] Yhteiskuntatieteilijä Ari-Elmeri Hyvönen on pyrkinyt määrittelemään totuudenjälkeisyyden tilaksi, jossa poliittisen puheen ei tarvitse edes vaikuttaa totuudenmukaiselta. Poliittisen puheen tyylinä totuudenjälkeisyyttä tuottaa demokraattisen keskustelun perusehdoista piittaamaton puhe, jonka tavoitteena ei ole vakuuttaa vaan shokeerata ja aiheuttaa hämmennystä.[16][17]
Sisällysluettelo
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Demagogia
- Faktantarkistus
- Informaatiokupla
- Moraalipaniikki
- Populismi
- Propaganda
- Relativismi
- Trolli (internet)
- Vastamedia
- Valeuutinen
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Oxfordin sanakirjojen toimitus: ”Totuudenjälkeinen” on vuoden sana Ylen uutiset. 16.11.2016. Yleisradio. Viitattu 16.11.2016.
- ↑ David Roberts: Post-truth politics 1.4.2010. grist.org. Viitattu 16.11.2016. (englanniksi)
- ↑ Tom Jeffery: Britain Needs More Democracy After the EU Referendum, Not Less (blogi) Huffington Post. 27.6.2016. Viitattu 16.11.2016. (englanniksi)
- ↑ The post-truth world: Yes, I’d lie to you The Economist. 10.9.2016. Viitattu 16.11.2016. (englanniksi)
- ↑ Gay Alcorn: Facts are futile in an era of post-truth politics The Age. 28.2.2014. Viitattu 16.11.2016. (englanniksi)
- ↑ John Connor: Tony Abbott's carbon tax outrage signals nadir of post-truth politics The Age. 17.7.2014. Viitattu 16.11.2016. (englanniksi)
- ↑ Ian Dunt: Post-truth politics is driving us mad 29.6.2016. politics.co.uk. Viitattu 16.11.2016. (englanniksi)
- ↑ Life in post-truth times: What we share with the Brexit campaign and Trump Times of India. 30.6.2016. Viitattu 16.11.2016. (englanniksi)
- ↑ Free speech has met social media, with revolutionary results New Scientist. 1.6.2016. Viitattu 16.11.2016. (englanniksi)
- ↑ Jonathan Freedland: Post-truth politicians such as Donald Trump and Boris Johnson are no joke The Guardian. 13.5.2016. Viitattu 16.11.2016. (englanniksi)
- ↑ Daniel W. Drezner: Why the post-truth political era might be around for a while Washington Post. 16.6.2016. Viitattu 16.11.2016. (englanniksi)
- ↑ Pau-Erik Korvela: Olemme aina eläneet faktojen jälkeistä aikaa Politiikasta.fi. 10.11.2016. Valtiotieteellinen yhdistys. Viitattu 11.9.2019.
- ↑ Johanna Vuorelma ja Paul-Erik Korvela: Puhun niin totta kuin osaan. Docendo, 2017.
- ↑ Ari-Elmeri Hyvönen: Politiikan faktoista on syytäkin olla huolissaan Politiikasta.fi. 16.11.2016. Valtiotieteellinen yhdistys. Viitattu 11.9.2019.
- ↑ Antto Vihma, Jarno Hartikainen, Hannu-Pekka Ikäheimo ja Olli Seuri: Totuuden jälkeen, s. http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/2018-syksy/totuuden-j%C3%A4lkeen.html. Teos, 2018.
- ↑ Ari-Elmeri Hyvönen: Totuuden jälkeisessä ajassa ei ole kyse tunteiden ylivallasta eikä paskapuheesta Kuka. 23.10.2018. Kuka Helsinki. Viitattu 11.9.2019.
- ↑ Ari-Elmeri Hyvönen: Defining Post-truth: Structures, Agents, and Styles e-International Relations. 22.10.2018. Viitattu 11.9.2019.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- post-truth adjective (englanniksi) (oxforddictionaries.com)
- Kirjailija Emmi Itäranta: On vaarallista puhua totuudenjälkeisestä ajasta, sillä se palvelee valheista ja propagandasta hyötyviä. Helsingin Sanomat 30.12.2016.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Levitin, Daniel: Valheiden käsikirja : miten ajatella kriittisesti totuudenjälkeisenä aikana. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki : Terra Cognita, 2017. ISBN 978-952-5697-83-4.
- Ojanen, Markku: Vaihtoehtoisia faktoja? : miksi valehtelemme. Helsinki : Minerva, 2017. ISBN 978-952-312-529-2.
