Totuudenjälkeinen politiikka
Totuudenjälkeinen politiikka tarkoittaa poliittista kulttuuria jossa päätöksiin vaikuttaa lähinnä tunteisiin vetoaminen, joka ei ole yhteydessä politiikkaan, sekä sellaisten asioiden toistelu, joiden totuudellisuudesta ei välitetä.
Totuudenjälkeisyys (engl. post-truth) tarkoittaa Oxfordin englannin kielen sanakirjan mukaan "olosuhteita, joissa objektiiviset faktat vaikuttavat yleiseen mielipiteeseen vähemmän kuin tunteisiin ja henkilökohtaisiin vakaumuksiin vetoaminen". Oxfordin sanakirjan mukaan käsitettä totuudenjälkeinen käytti nykymerkityksessään serbialais-amerikkalainen näytelmäkirjailija Steve Tesich The Nation -lehdessä kirjoituksessaan vuonna 1992, jossa hän käsitteli Persianlahden sodan ja Iran-Contra-skandaalin vaikutuksia.[1] Käsitteen totuudenjälkeinen politiikka ensimmäisenä käyttäjänä on pidetty blogikirjoittaja David Robertsia, joka käytti termiä Grist-lehdelle kirjoittamassaan kolumnissa, jonka hän oli päivännyt aprillipäivälle 2010.[2][3][4]
Politiikan kommentaattorit ovat huomanneet totuudenjälkeisen politiikan lisääntyneen esimerkiksi Yhdysvaltojen, Australian, Britannian ja Intian politiikassa, samoin myös muussa keskustelussa, joita käydään ympärivuorokautisen uutistulvan, uutisraportoinnin epätasapainoisuuden ja sosiaalisen median voimin.[5][6][7][8][9]
Termin totuudenjälkeinen politiikka käyttö laajeni erityisesti vuonna 2016 Yhdysvalloissa vuoden 2016 presidentinvaalien aikaan ja Britannissa Brexit-äänestyksen aikaan.[10][11]
Oxfordin sanakirja valitsikin englanninkielisen sanan ”totuudenjälkeinen” vuoden 2016 sanaksi.[1]
Sisällysluettelo
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Demagogia
- Faktantarkistus
- Informaatiokupla
- Moraalipaniikki
- Populismi
- Propaganda
- Relativismi
- Trolli (internet)
- Vastamedia
- Valeuutinen
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Oxfordin sanakirjojen toimitus: ”Totuudenjälkeinen” on vuoden sana Ylen uutiset. 16.11.2016. Yleisradio. Viitattu 16.11.2016.
- ↑ David Roberts: Post-truth politics 1.4.2010. grist.org. Viitattu 16.11.2016. (englanniksi)
- ↑ Tom Jeffery: Britain Needs More Democracy After the EU Referendum, Not Less (blogi) Huffington Post. 27.6.2016. Viitattu 16.11.2016. (englanniksi)
- ↑ The post-truth world: Yes, I’d lie to you The Economist. 10.9.2016. Viitattu 16.11.2016. (englanniksi)
- ↑ Gay Alcorn: Facts are futile in an era of post-truth politics The Age. 28.2.2014. Viitattu 16.11.2016. (englanniksi)
- ↑ John Connor: Tony Abbott's carbon tax outrage signals nadir of post-truth politics The Age. 17.7.2014. Viitattu 16.11.2016. (englanniksi)
- ↑ Ian Dunt: Post-truth politics is driving us mad 29.6.2016. politics.co.uk. Viitattu 16.11.2016. (englanniksi)
- ↑ Life in post-truth times: What we share with the Brexit campaign and Trump Times of India. 30.6.2016. Viitattu 16.11.2016. (englanniksi)
- ↑ Free speech has met social media, with revolutionary results New Scientist. 1.6.2016. Viitattu 16.11.2016. (englanniksi)
- ↑ Jonathan Freedland: Post-truth politicians such as Donald Trump and Boris Johnson are no joke The Guardian. 13.5.2016. Viitattu 16.11.2016. (englanniksi)
- ↑ Daniel W. Drezner: Why the post-truth political era might be around for a while Washington Post. 16.6.2016. Viitattu 16.11.2016. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- post-truth adjective (englanniksi) (oxforddictionaries.com)
- Kirjailija Emmi Itäranta: On vaarallista puhua totuudenjälkeisestä ajasta, sillä se palvelee valheista ja propagandasta hyötyviä. Helsingin Sanomat 30.12.2016.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Levitin, Daniel: Valheiden käsikirja : miten ajatella kriittisesti totuudenjälkeisenä aikana. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki : Terra Cognita, 2017. ISBN 978-952-5697-83-4.
- Ojanen, Markku: Vaihtoehtoisia faktoja? : miksi valehtelemme. Helsinki : Minerva, 2017. ISBN 978-952-312-529-2.
