Totuudenjälkeinen politiikka

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Totuudenjälkeinen politiikka tarkoittaa poliittista kulttuuria jossa päätöksiin vaikuttaa lähinnä tunteisiin vetoaminen, joka ei ole yhteydessä politiikkaan, sekä sellaisten asioiden toistelu, joiden totuudellisuudesta ei välitetä.

Totuudenjälkeisyys (engl. post-truth) tarkoittaa Oxfordin englannin kielen sanakirjan mukaan "olosuhteita, joissa objektiiviset faktat vaikuttavat yleiseen mielipiteeseen vähemmän kuin tunteisiin ja henkilökohtaisiin vakaumuksiin vetoaminen". Oxfordin sanakirjan mukaan käsitettä tutuudenjälkeinen käytti nykymerkityksessään serbialais-amerikkalainen näytelmäkirjailija Steve Tesich The Nation -lehdessä kirjoituksessaan vuonna 1992, jossa hän käsitteli Persianlahden sodan ja Iran-Contra-skandaalin vaikutuksia.[1] Käsitteen totuudenjälkeinen politiikka ensimmäisenä käyttäjänä on pidetty blogikirjoittaja David Robertsia, joka käytti termiä Grist-lehdelle kirjoittamassaan kolumnissa, jonka hän oli päivännyt aprillipäivälle 2010.[2][3][4]

Politiikan kommentaattorit ovat huomanneet totuudenjälkeisen politiikan lisääntyneen esimerkiksi Yhdysvaltojen, Australian, Britannian ja Intian politiikassa, samoin myös muussa keskustelussa, joita käydään ympärivuorokautisen uutistulvan, uutisraportoinnin epätasapainoisuuden ja sosiaalisen median voimin.[5][6][7][8][9]

Termin totuudenjälkeinen politiikka käyttö laajeni erityisesti vuonna 2016 Yhdysvalloissa vuoden 2016 presidentinvaalien aikaan ja Britannissa Brexit-äänestyksen aikaan.[10][11]

Oxfordin sanakirja valitsikin englanninkielisen sanan ”totuudenjälkeinen” vuoden 2016 sanaksi.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Oxfordin sanakirjojen toimitus: ”Totuudenjälkeinen” on vuoden sana Ylen uutiset. 16.11.2016. Yleisradio. Viitattu 16.11.2016.
  2. David Roberts: Post-truth politics 1.4.2010. grist.org. Viitattu 16.11.2016. (englanniksi)
  3. Tom Jeffery: Britain Needs More Democracy After the EU Referendum, Not Less (blogi) Huffington Post. 27.6.2016. Viitattu 16.11.2016. (englanniksi)
  4. The post-truth world: Yes, I’d lie to you The Economist. 10.9.2016. Viitattu 16.11.2016. (englanniksi)
  5. Gay Alcorn: Facts are futile in an era of post-truth politics The Age. 28.2.2014. Viitattu 16.11.2016. (englanniksi)
  6. John Connor: Tony Abbott's carbon tax outrage signals nadir of post-truth politics The Age. 17.7.2014. Viitattu 16.11.2016. (englanniksi)
  7. Ian Dunt: Post-truth politics is driving us mad 29.6.2016. politics.co.uk. Viitattu 16.11.2016. (englanniksi)
  8. Life in post-truth times: What we share with the Brexit campaign and Trump Times of India. 30.6.2016. Viitattu 16.11.2016. (englanniksi)
  9. Free speech has met social media, with revolutionary results New Scientist. 1.6.2016. Viitattu 16.11.2016. (englanniksi)
  10. Jonathan Freedland: Post-truth politicians such as Donald Trump and Boris Johnson are no joke The Guardian. 13.5.2016. Viitattu 16.11.2016. (englanniksi)
  11. Daniel W. Drezner: Why the post-truth political era might be around for a while Washington Post. 16.6.2016. Viitattu 16.11.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Post-truth politics