Olkinukke

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Oljista tehty linnunpelätin.

Olkinukke tai olkiukko (engl. straw man) on yleinen argumentointivirhe, jossa vastapuolen argumentti sivuutetaan hyökkäämällä siitä tehtyä heikompaa karikatyyria vastaan. Tällöin tavallaan pannaan sanoja toisen suuhun pyrkimättä ymmärtämään sitä, mitä toinen todella tarkoittaa, jotta tämä joutuisi huonoon valoon, tai esitetään toisen ajatus niin kärjistetyssä muodossa, että sillä mitätöidään toinen tai toisen ajatus.[1][2][3]

Termi on suora käännös vastaavasta englanninkielisestä ilmauksesta, joka viittaa taistelutekniikoita harjoiteltaessa harjoitusvastustajana käytettävään oljilla täytettyyn nukkeen. Kuvainnollisesti olkinukkeargumentin käyttäjä siis hyökkää tällaista tekelettä vastaan sen sijaan, että kohdistaisi hyökkäyksensä todelliseen kohteeseen, mutta antaa ymmärtää, että olkinukke olisi todellinen kohde. Ilmauksen voidaan myös ymmärtää viittaavan linnunpelättimeen, joka pelotustarkoituksestaan huolimatta on todellisuudessa täysin vaaraton.

Pyrkimys rakentaa vastustajasta olkinukke on vastakkaista armeliaisuusperiaatteelle, jonka mukaan vastapuolen argumentti tulee pyrkiä ymmärtämään ja on otettava arvostelun kohteeksi mahdollisimman vahvassa muodossa.[4]

Armeliaisuusperiaate[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olkinukkeargumentaatio rikkoo armeliaisuusperiaatetta, johon on englanninkielisissä keskusteluissa viimeaikoina viitattu myös termillä “steelman” (suom. teräsukko), joka tarkoittaa karkeasti olkinuken eräänlaista vastakohtaa, mahdollisimman armeliasta tai hyväntahtoista tulkintaa vastapuolen näkemyksistä. Vastapuolen ajatus pyritään esittämään mahdollisimman vahvassa muodossa tarkoituksena päästä kiinni vastapuolen 'parhaaseen' argumenttiin ja hyökätä tätä vastaan. [5][6]

John Stuart Mill argumentoi teoksessaan Vapaudesta (On Liberty, 1859) armeliaisuusperiaatteen puolesta seuraavasti (vapaasti käännettynä)

»Hän, joka tuntee asiasta vain oman puolensa, tietää asiasta vain vähän. Hänen puoltavat argumenttinsa voivat olla hyviä, eikä kukaan ole ehkä kyennyt kumoamaan näitä. Mutta jos hän ei kykene kumoamaan vastakkaisen puolen argumentteja, tietämättä mitä ne ovat, hänellä ei ole syytä suosia kumpaakaan puolta argumentissa... Myöskään ei riitä, että hän kuulee vastustajien argumentit opettajiltaan, esitelty sellaisina kuin he väittävät, ja heidän vasta-argumenttinsa. Hänen täytyy pystyä kuulemaan argumentit henkilöiltä, jotka todella uskovat niihin... hänen täytyy kuulla argumentit uskottavimmassa ja vakuuttavimmassa muodossaan." »

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hurley, Patrick J.: A Concise Introduction to Logic. 12. painos. Cengage Learning, 2015. ISBN 978-1-285-19654-1. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Argumentoinnin virheet, kirjoittaja Vesa Tenhunen 1998–99, skepsis.fi
  2. "Straw man" or "Straw Dog" fallacy, kirjoittaja Susan Dobra(englanniksi)
  3. Hurley s. 134
  4. The Principle of Charity: Assume the Best Interpretation of People’s Arguments Effectiviology. Viitattu 5.4.2020. (englanniksi)
  5. Friedersdorf, Conor: The Highest Form of Disagreement. The Atlantic, 26 June 2017. Artikkelin verkkoversio Viitattu 8.11.2021. Eng
  6. Messinger: Knocking Down a Steel Man: How to Argue Better themerelyreal.wordpress.com. Viitattu 8.11.2021.
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.