Informaatiokupla

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Informaatiokupla eli tietokupla (engl. Filter bubble) on verkkoympäristöön syntyvä henkilökohtainen rajattu näkymä, joka muodostuu perustuen henkilön verkkokäyttäytymiseen ja määrittelee sen, mitä käyttäjä näkee sivustoilla. Se on seurausta verkkosivujen käyttämästä personoidusta hausta.[1][2]

Ensimmäisen kerran termiä on käyttänyt Eli Pariser kirjassaan “The Filter Bubble: What The Internet Is Hiding From You” (2011). Pariser on amerikkalainen kirjailija ja internetaktivisti.

Määritelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useat verkkosivut käyttävät personoitua hakua, eli ne räätälöivät kullekin käyttäjälle yksilöllisen verkkoympäristön perustuen käyttäjän toimintaan sivustoilla. Verkkosivujen algoritmit ottavat huomioon esimerkiksi käyttäjän hakuhistorian, sijainnin ja klikkaukset ja päättelevät näiden pohjalta, mistä käyttäjä on kiinnostunut. Kun näytettävä sisältö perustuu aiempaan verkkokäyttäytymiseen, muodostuu informaatiokupla. Käyttäjä näkee vain algoritmien suodattaman sisällön.[1][2]

Jokaisen käyttäjän verkkonäkymä on erilainen; kaksi ihmistä voi hakea esimerkiksi Googlesta samaa asiaa ja saada täysin erilaiset tulokset. Myös esimerkiksi Facebook suodattaa käyttäjän kavereiden julkaisuja pohjautuen aiempiin tykkäyksiin ja jakoihin.[1][3]

Valikointia tapahtuu myös muunlaisen median kulutuksessa. Jokainen voi esimerkiksi lehtiä lukiessaan tai televisiota katsoessaan tietoisesti päättää, mitä kanavia tai lähteitä haluaa käyttää. Informaatiokuplassa tapahtuva valikointi ei kuitenkaan ole samanlaista kuin tavallisen median kulutuksessa. Eli Pariserin mukaan on kolme pääpiirrettä, jotka erottavat informaatiokuplan tällaisesta valikoinnista:

  1. Jokainen on yksin omassa informaatiokuplassaan, mikä erottaa meidät muista käyttäjistä.
  2. Kupla on näkymätön, eikä käyttäjä itse välttämättä tiedä olevansa kuplassa. Käyttäjä ei ole itse valinnut kriteereitä, joilla sivusto suodattaa hänelle informaatiota
  3. Käyttäjä ei itse valitse olla kuplassa. Toisin kuin perinteisen median kulutuksessa, jossa käyttäjä itse hakeutuu tiedonlähteille, informaatiokuplassa lähteitä ja uutiskanavia tarjotaan käyttäjälle.[1]

Vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Informaatiokupla voi estää mahdollisen uuden tiedon löytämistä, sillä hakukone harvemmin järjestää tuloksia objektiivisesti. Se nostaa päällimmäisiksi ne tulokset, jotka vastaavat hakijan oletettuja kiinnostuksenkohteita.[1][4][2]

Esimerkkinä informaatiokuplan ongelmista on amerikkalaisen WIRED-lehden toimittajan Mat Honanin vuonna 2014 tekemä kokeilu, jossa hän kahden päivän ajan tykkäsi kaikista Facebook-uutissyötteessään näkyvistä julkaisuista. Honanin uutisvirta alkoi täyttyä vain tietynlaisista julkaisuista, jotka lisääntyivät sitä mukaa kun hän jatkoi tykkäämistä. Lisäksi hän pani merkille, että kavereiden tilapäivitykset katosivat uutisvirrasta, ja se täyttyi ainoastaan uutisilla ja mainoksilla. Tämä kokeilu johti myös siihen, että Honanin kavereiden uutissyöte alkoi koostua lähinnä Honanin tykkäämistä julkaisuista.[5]

Suomalainen neurologi ja tutkimusprofessori Kiti Müller totesi Aalto University Magazinessa seuraavasti; “Elämme koneiden ja omien ennakkokäsitystemme muodostamissa informaatiokuplissa. Pahimmillaan se voi johtaa maailmankuvan kapenemiseen.”[4] Tämä maailmankuvan kapeneminen johtuu Pariserin mukaan siitä, että olemme informaatiokuplan vuoksi verkossa tekemisissä ihmisten kanssa, jotka ovat samankaltaisia itsemme kanssa. Siitä seuraa, että kuplan ulkopuolelle jäävät sellaiset näkökulmat, jotka ovat omiemme kanssa ristiriidassa. Pariser menee niinkin pitkälle, että väittää informaatiokuplan kontrolloivan näkemämme sisällön lisäksi pikku hiljaa koko elämäämme esimerkiksi erilaisten deitti- ja ravintolasovellusten kautta. Sovellukset arvailevat aiemman käyttäytymisemme pohjalta, mitä haluamme ja mistä olemme kiinnostuneita ja antaa ehdotuksia sen mukaan. Nämä ehdotukset saattavat vaikuttaa päätöksentekoon.[1][4][2]

HCI-tutkija Q. Vera Liao ja Computer Science University of Illinoisin apulaisprofessori Wai-Tat Fu totesivat tutkimuksessaan, että informaatiokupla voi personalisoitujen algoritmien lisäksi muodostua monista henkilökohtaisista ja sosiaalisista tekijöistä. Tällaisia ovat esimerkiksi hyperlinkkien seuraaminen alkuperäisestä artikkelista tai keskusteleminen kaikukammiossa, jossa samanmieliset ihmiset toimivat keskenään ja vahvistavat toistensa käsityksiä. Liaon ja Fun mielestä onkin tärkeää, että teknologia tarjoaa informaatiota eri näkökulmista, koska heidän tutkimuksessaan kävi ilmi, että ihmiset usein suosivat informaatiota, joka ei ole ristiriidassa heidän ennakkokäsitystensä kanssa. Tätä tapahtui, vaikka heille tarjottiin informaatiota myös vastakkaisesta näkökulmasta.[6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Pariser, Eli: The filter bubble: What the Internet is hiding from you. Penguin, 2011. ISBN 978-0241954522. (englanniksi)
  2. a b c d TED summaries: ELI PARISER: BEWARE ONLINE “FILTER BUBBLES” (video) FEBRUARY 1, 2014. Viitattu 02.12.2015. (englanniksi)
  3. Hakala Jussi, Rytkönen Eelis, Snellman Kirsi: Seitsemän vinkkiä – näin puhkaiset netin tietokuplan 01/2015. Suomen kuvalehti. Viitattu 02.12.2015. (suomeksi)
  4. a b c Kalska, Tea: Datamerestä olennaiseen maaliskuu/2014. Aalto-yliopisto Magazine. Viitattu 02.12.2015. (suomeksi)
  5. Honan, Mat: I liked everything I saw on Facebook for two days. Here’s what it did to me 08.11.2014. WIRED. Viitattu 02.12.2015. (englanniksi)
  6. Liao Q. Vera, Fu Wai-Tat: Beyond the filter fubble: Interactive effects of perceived threat and topic involvement on selective exposure to information (.pdf) 2013. CHI konferenssi. Viitattu 10.12.2015. (englanniksi)