Le Monde

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Le Monde
Lehtityyppi päivälehti
Kustantaja Louis Dreyfus
Julkaisija La Vie-Le Monde
ISSN ISSN 0395-2037
Levikki 458 611
Perustettu 1944
Päätoimittaja Erik Izraelewicz
Sitoutuneisuus keskusta-vasemmistolainen
Kotikunta Pariisi
Kotimaa Ranska
Sivukoko berliner
Kieli ranska
Aiheesta muualla
OCLC
www.lemonde.fr

Le Monde on ranskalainen, päivittäin ilmestyvä maltillinen vasemmistolainen[1] sanomalehti, jota painetaan Pariisissa. Lehteä pidetään Ranskan vaikutusvaltaisimpana sanomalehtenä, ja se on yleisesti arvostettu myös ulkomailla.

Vuonna 2021 lehden levikki oli 458 611, mikä teki siitä Ranskan luetuimman lehden.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen numero ilmestyi 19. joulukuuta 1944. Lehden perusti Hubert Beuve-Méry kenraali Charles de Gaullen pyynnöstä saksalaisten vetäydyttyä Pariisista.[3] Aloittaakseen lehden tekemisen Beuve-Méry esitti ehdoksi täydellisen toimituksellisen itsenäisyyden. Lehti korvasi sanomalehti Le Tempsin jonka tyyliasun ja formaatin se omaksui. Vuodesta 1985 lehden etusivua on koristanut karikatyyri, jonka on useimmiten piirtänyt pilapiirtäjä Plantu, kunnes tämä jäi eläkkeelle vuonna 2021.[4]

Vuonna 2003 kirja Le Monden piilotetut kasvot (La face cachée du Monde) väitti, että päätoimittaja Jean-Marie Colombani ja muut lehden johtohenkilöt olisivat muun muassa osoittaneet poliittista puolueellisuutta ja sotkeutuneet taloudellisiin kähmintöihin, jotka vaaransivat lehden itsenäisyyden. Nämä syytökset ovat yhä ristiriitaisia ja näyttämättä toteen.lähde?

Omistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Le Monden on perustamisesta lähtien omistanut Groupe Le Monde, josta lehden työntekijät omistavat 53 %. Lopun omistavat Danone, BNP Paribas -pankki ja miljardööri François Pinault. Enemmistöomistus siirtyi kesällä 2010 ranskalaiselle sijoittajaryhmälle, johon kuuluvat pankkiiri ja Les Inrockuptibles lehden kustantaja Matthieu Pigasse, internetoperaattori Freen perustaja Xavier Niel ja Yves Saint-Laurent -muotitalon toinen perustaja Pierre Bérgé. Pigasse on lähellä sosialistipuoluetta ja on toiminut kansainvälisen valuuttarahaston johtajan Dominique Strauss-Kahnin neuvoantajana. Toimittajille jää veto-oikeus päätoimittajanvalinnassa, ja osaomistuksen kautta toimittajilla on valtaa myös merkittävissä talousasioissa. Oikeistolainen presidentti Nicolas Sarkozy yritti puuttua kauppaan uhkaamalla lopettaa lainatakuun, jos kauppa tehdään Pigassen ryhmän kanssa.[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The French press - daily and weekly news media about-france.com. Viitattu 13.4.2022.
  2. Presse Quotidienne Nationale acpm.fr. 2022. Viitattu 1.11.2022. (ranskaksi)
  3. Le Monde | French newspaper Encyclopædia Britannica. 2022. Viitattu 13.4.2022. (englanniksi)
  4. French cartoonist Plantu retires after 49 years at Le Monde The Connexion. 31.3.2021. Viitattu 1.11.2022. (englanniksi)
  5. Heli Suominen, Le Monde- lehti päätymässä muotitalon perustajan ja internetyrittäjän käsiin. Helsingin Sanomat 29.6.2010 sivu A 17

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Le Monde.