Maailmojen sota (vuoden 1938 radiokuunnelma)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Maailmojen sota
The War of the Worlds
Kestoaika 60 minuuttia
Pääosissa Orson Welles (kertoja)
Alkuperämaa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Verkko CBS (esitetty 30. lokakuuta 1938)
"Marsilaisten laskeutumispaikalle" pystytetty muistomerkki paljastettiin 1988 Van Nest Parkissa, New Jerseyn Grover's Millissä.

Maailmojen sota (engl. The War of the Worlds) on marsilaisten ja maapallon ihmisten välisestä kuvitteellisesta yhteenotosta kertova radiokuunnelma,[1] joka esitettiin alun perin yhdysvaltalaisessa Mercury Theatre on the Air -kuunnelmasarjassa. Se oli sarjan halloween-jakso ja lähetettiin 30. lokakuuta 1938 CBS:n radioverkon kautta. Kuunnelma perustui H. G. Wellsin romaaniin Maailmojen sota (1898), ja sen ohjaajana ja kertojana oli Orson Welles.

Lähetyksen ensimmäiset kaksi kolmannesta koostuivat kuvitteellisista uutistiedotteista, mikä sai monet kuulijat uskomaan, että marsilaiset olivat todella hyökänneet Maahan. Väärinkäsityksen mahdollisuuksia lisäsi myös se, ettei kuunnelmassa ollut mainoksia, sillä Mercury Theatre on the Airilla ei ollut sponsoria. Vaikka lehdistö julkaisikin myöhemmin sensaatiohakuisia kertomuksia, arviot lähetyksen aiheuttaman pakokauhun mittakaavasta ja laadusta vaihtelevat. Lähetys jakoi mielipiteet ja aiheutti närkästystä, jonka toivat esille sekä sanomalehdet että julkisuuden henkilöt. Orson Wellesistä kuunnelma teki kuitenkin kuuluisan.

Maailmojen sota oli ensimmäisiä Rockefeller-säätiön rahoittaman Radio Projectin tutkimuskohteita.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuunnelman kirjoitti Howard Koch, joka myöhemmin sai Oscar-palkinnon Casablanca-elokuvan käsikirjoituksesta[2]. Wellsin romaanissa marsilaisten hyökkäys tapahtuu 1800-luvun lopulla Wokingissa, Englannissa,[3] mutta Koch siirsi tapahtumat nykyaikaan ja Grover's Millin kylään New Jerseyyn.[4] Koch valitsi paikan sulkemalla silmänsä ja pistämällä kynällä umpimähkään New Jerseyn karttaa, jonka oli ostanut huoltoasemalta.[5] Kuunnelmassa pyrittiin luomaan vaikutelma uutislähetyksestä ja parhaillaan käynnissä olevasta tapahtumasta,[4] mihin ääninäyttelijät valmistautuivat kuuntelemalla Herbert Morrisonin uutistallennetta ilmalaiva Hindenburgin onnettomuudesta.[5]

Fiktiota oli esitetty jo aiemmin uutismuodossa. Vuonna 1926 katolinen pappi Ronald Knox oli keskeyttänyt BBC:lle tekemänsä kirjallisuusohjelman ja alkanut kertoa vallankumouksesta, jonka aikana Big Ben oli tuhottu kranaatinheittimin, hotelli Savoy poltettu ja ministeri surmattu. Monet kuulijat olivat ottaneet lähetyksen tosissaan, sillä Venäjän vallankumouksesta ei ollut kulunut vielä kymmentäkään vuotta ja Britanniassa suunniteltiin yleislakkoa.[6]

Myös Columbia Workshopissa esitetyssä, Archibald MacLeishin kirjoittamassa Air Raidissa kertojana oli tapahtumaa seuraava silminnäkijä.[7] Tutkija Erik Barnouw on löytänyt yhtäläisyyksiä myös MacLeishin radiokuunnelmaan The Fall of the City, jonka esityksessä Welles toimi kertojana.[8][9]

Tekijäryhmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska Maailmojen sodan alku- tai loppukuulutuksissa ei lueteltu näyttelijöitä, ei kaikkien roolien esittäjistä ole täyttä varmuutta. John F. Flynnin kirjassa War of the Worlds: From Wells to Spielberg on kerrottu seuraavat näyttelijät ja heidän roolihahmonsa:[10]

 Dan Seymour  … kuuluttaja  
 Orson Welles  … tähtitieteilijä Richard Pierson  
 Frank Readick  … reportteri Carl Phillips, radio-operaattori 2X2L  
 Ray Collins  … Wilmuth, Harry MacDonald  
 Paul Stewart  … säätiedotuksen lukija New Yorkissa, studiokuuluttaja 3  
 Carl Frank  … kuuluttaja 2, tuntematon mies  
 Kenny Delmar  … kapteeni Lansing, sisäministeri, radio-operaattori Bayonnessa, poliisi  
 Richard Wilson  … kenraali Montgomery Smith, Langham Fieldin radio-operaattori, ääni Newarkista  
 William Alland  … juontaja tanssisalissa, ampuja  
 Stefan Schnabel  … tähystäjä  
 William Herz  … radio-operaattori 8X3R  
 Howard Smith     

Kuunnelman ohjasi ja tuotti Orson Welles ja apulaistuottajana oli Paul Stewart. Musiikista vastasi Bernard Herrmann ja äänitehosteista Ora Nichols, Ray Kramer ja Jim Rogan. CBS:n puolelta lähetystä valvoi Davidson Taylor.[10]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Kuunnelman alussa on sama johdanto kuin romaanissa, minkä jälkeen kerrotaan että tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1939. Lähetys jatkuu säätiedotuksella, jota seuraa tanssimusiikkia "Ramon Raquellon ja hänen orkesterinsa" esittämänä. Todellisuudessa esittäjänä on Bernard Herrmannin johtama CBS:n orkesteri. Musiikin keskeyttää uutislähetys, jossa kerrotaan Marsin pinnalla tapahtuneista oudoista räjähdyksistä. Welles esiintyy ensimmäisen kerran kuunnelmassa tähtitieteilijä, Princetonin yliopiston professori Richard Piersonin roolissa.

Uutiskatsauksia alkaa tulla tiheämpään tahtiin, kun sylinterinmuotoinen meteoriitti on pudonnut Grover's Milliin. Ihmisiä kerääntyy paikalle, ja Frank Readickin esittämä reportteri Carl Phillips kertoo tapahtumista kuuntelijoille. Meteoriitti avautuu ja paljastuu avaruusalukseksi. Paikalla olijat ehtivät nähdä vilauksen marsilaisesta, ennen kuin tämä tuhoaa heidät säteillään. Phillips kertoo huutaen kohti tulevista liekeistä, mutta lause katkeaa kesken.

Studiosta lähetetään tiedotuksia uhrien määristä ja tulipalojen leviämisestä, ja järkyttynyt professori Pierson esittää arvioitaan marsilaisten tekniikasta. New Jerseyn kansalliskaarti julistaa sotatilan ja aloittaa hyökkäyksen, mutta marsilaiset tuhoavat kansalliskaartin joukot kolmijalkaisten taistelukoneidensa avulla. Hätätiedotteissa annetaan evakuointiohjeita. Kolme marsilaisten taistelukonetta tuhoaa voimalaitoksia ja siltoja, ja niiden joukkoon liittyy kolme taistelukonetta lisää toisesta sylinteristä. Sisäministeri antaa ohjeita kansalaisille.

Studiosta otetaan yhteys kenttätykistöpatteriin, jonka miehistö on vaurioittanut yhtä taistelukonetta. Miehistö kertoo ilmassa olevasta myrkkykaasusta, ennen kuin yhteys katkeaa yskimisen ääniin. Hyökkäystä selostetaan myös pommikonelentueen johtokoneesta, kunnes marsilaisten säteet tuhoavat koneen moottorit ja se syöksyy maahan. Lentokoneet tuhoavat yhden marsilaisten taistelukoneen, mutta lisää sylintereitä putoaa ympäri maata.

Seuraavaksi Ray Collinsin esittämä uutisreportteri kuvailee CBS:n studiorakennuksen katolta, miten marsilaiset hyökkäävät New Yorkiin. Tämän jälkeen kuuluttaja Dan Seymour muistuttaa, että lähetys on kuvitteellinen. Kuunnelman viimeisessä kolmanneksessa puhuu pääasiassa professori Pierson, joka kuvailee hyökkäyksen seurauksia. Kuunnelma päättyy kirjan tavoin siihen, että marsilaiset tuhoutuvat bakteeritartuntojen vuoksi. Lähetyksen päätteeksi Welles muistuttaa kuulijoita halloweenista ja kertoo, että kyseessä oli vain Mercury Theatren vastine sille, että "pukeudutaan lakanaan ja hypätään pensaasta huutaen böö".

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Yleisön reaktiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syksyllä 1938 radionkuuntelijat olivat tottuneet siihen, että ohjelmat keskeytyivät uutislähetysten takia, mikä johtui sodanuhasta Euroopassa ja Münchenin sopimusneuvotteluista. Jotkut, jotka olivat kuulleet vain osia lähetyksestä, luulivatkin hyökkääjien olevan marsilaisten sijaan saksalaisia.[11]

Princetonin yliopiston professori Hadley Cantril arvioi alun perin vuonna 1940 julkaistussa tutkimuksessaan The invasion from Mars: a study in the psychology of panic, että Maailmojen sodalla oli ainakin kuusi miljoonaa kuuntelijaa.[12] Se oli vähän verrattuna kilpailevalla NBC-kanavalla samaan aikaan esitettyyn Chase and Sanborn Hour -ohjelmaan, jolla oli yli 30 miljoonaa kuulijaa. Monet Chase and Sanborn Hourin kuuntelijat vaihtoivat kuitenkin kanavaa, kun ohjelman alusta oli kulunut noin 12 minuuttia, koska silloin päättyi Edgar Bergenin komediaesitys ja alkoi Nelson Eddyn laulama "Neapolitan Love Song". Samalla hetkellä Maailmojen sodassa esitettiin selostusta sylinterin laskeutumispaikalta Grover's Millissä, ja monet kanavalle siirtyneet kuulijat uskoivat, että kyseessä oli todellinen uutislähetys.[13]

Dokumenttielokuvan The Battle Over Citizen Kane mukaan Welles tiesi Chase and Sanborn Hourin aikataulun ja uutislähetyksen ajankohta oli valittu sen perusteella.[14] Kesken lähetyksen kanavaa vaihtaneet eivät myöskään kuulleet, kun lähetyksen kerrottiin olevan radiokuunnelma. Asiasta kuulutettiin lähetyksen alussa, sitten noin 40 minuutin kohdalla ja vielä lähetyksen päätteeksi.[8]

Lehdistö kirjoitti lähetyksen synnyttämästä paniikista laajasti: kuukauden kuluttua aiheesta oli ilmestynyt noin 12 500 lehtiartikkelia.[15] Lehtiuutisten mukaan säikähtäneet kuuntelijat tukkivat tiet, piiloutuivat kellareihin ja aseistautuivat.The New York Times kertoi etusivullaan 20 perheen paenneen kadulle märät pyyhkeet kasvoillaan, marsilaisten taistelukaasuilta suojautuakseen. Sanomalehtien epäillään kuitenkin liioitelleen uutisoinnissaan. Lehdistössä pidettiin nimittäin radiota kilpailijana, varsinkin kun Münchenin sopimuksen uutisoinnissa radio oli päässyt etusijalle. Lehdet saattoivat käyttää Maailmojen sodan aiheuttamaa paniikkia hyväkseen osoittaakseen, että radiossa toimittiin vastuuttomasti. Tutkija Elizabeth McLeodin mukaan lehdistö liioitteli kostaakseen sen, että se oli jäänyt taka-alalle edellisinä kuukausina.[11] Lehdistössä kerrottiin myös sydänkohtauksista ja itsemurhista, joiden todenmukaisuutta ei myöhemmin ole voitu osoittaa.[16]

Washingtonin osavaltiossa kuunnelman lähettivät seattlelaiset KIRO- ja KVI-asemat. Concreten kylässä sattui lähetyksen aikana sähkökatkos.[17] Osa asukkaista pakeni hevoskärryillä läheisille vuorille, mistä he seuraavana päivänä palasivat kuultuaan totuuden tapahtumista.[18] Seattle Post-Intelligencer kirjoitti tapahtuneen olevan osoitus "radiossa yleisesti vallitsevasta vastuuttomuudesta ja radion olennaisista puutteista".[17]

Hadley Cantrilin vuonna 1940 julkaisema The Invasion From Mars: A Study in the Psychology of Panic oli ensimmäisiä aihetta käsitteleviä tutkimuksia.[19] Cantrilin mukaan kuudesta miljoonasta kuulijasta ainakin miljoona oli peloissaan tai huolissaan.[12] Hän mainitsee tutkimuksessaan henkilöitä, jotka "marsilaisten hyökkäyksen" aikana tunsivat myrkkykaasun hajua ja saivat tukehtumisoireita. Cantrilin tutkimusta on arvosteltu siitä, että siinä haastateltiin vain 135:tä henkilöä ja tuotiin esille lähinnä vain dramaattisimpia kertomuksia. Tutkimuksessa kerrotaan myös, että tiedotusvälineet ja poliisi saivat joissain osissa New Jerseytä puhelinsoittoja 40 % enemmän kuin yleensä, mutta puhelujen tarkoitusta ei ollut tutkittu. Vaikka joissain puheluissa tiedusteltiinkin esimerkiksi verenluovutuspaikkoja tai luetteloa kuolonuhreista, niin CBS sai myös puheluja, joissa onniteltiin Mercury Theateria onnistuneesta halloweenlähetyksestä tai oltiin vihaisia liiallisesta realismista. Monet tutkijat ovatkin nykyään sitä mieltä, että Cantrilin kuvaus paniikista on liioiteltu.[16]

Muissa, myöhemmissä tutkimuksissa kerrotaan myös ihmisistä, jotka kertoivat nähneensä liekkejä tai marsilaisten taistelukoneita tai kuulleensa konekiväärin tulitusta. On olemassa kuitenkin vain hyvin vähän näyttöä siitä, että ihmiset olisivat tehneet mitään konkreettista, kuten paenneet tai aseistautuneet. Sosiologi Robert E. Bartholomew'n mukaan on joka tapauksessa selvää, että monet kuulijat uskoivat kuunnelman olevan totta ja media vaikutti ihmisten käsityksiin. Tähän ei vaikuta se, oliko paniikkiin joutuneita kuulijoita joitain kymmeniä tuhansia vai jopa yli miljoona.[16]

Vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähetystä seuraavana päivänä Orson Welles piti lehdistötilaisuuden ja sanoi, että piti itseään syyttömänä syntyneeseen paniikkiin.[7] Myös CBS antoi virallisen tiedotteen, jossa yhtiö kertoi, ettei kuulijoita tarkoituksella johdettu harhaan, ja pahoitteli tapahtunutta. Seuraavana päivänä CBS ilmoitti, ettei se käytä enää simuloituja uutislähetyksiä.[20] Federal Communications Commission tutki lähetyksen mutta ei ryhtynyt toimiin CBS:ää vastaan.[7] Oikeudenkäyntien välttämiseksi yhtiö maksoi joitain tuhansia dollareita korvauksina.

CBS, NBC ja Mutual sopivat keskenään, että jatkossa termejä "flash" ja "bulletin" käytettäisiin harkiten ja ainoastaan silloin, kun se on asian tärkeyden takia perusteltua. Kuuluttajia ohjeistettiin välttämään dramaattisuutta uutisaiheiden yhteydessä.[20] Suorat ja tallenteelta esitetyt lähetykset tuli selkeästi erottaa toisistaan ohjelmakuulutuksissa, ja myös äänitehosteina käytettävät aseiden ja räjähdysten äänet pyrittiin saamaan epäaidoilta kuulostaviksi.[21] Koska Maailmojen sodan aiheuttama paniikki johtui osaksi siitä, että kuulijat olivat vaihtaneet kanavaa kesken lähetyksen, radiossa alettiin antaa enemmän välikuulutuksia "kuuntelijoille, jotka ovat myöhemmin liittyneet seuraamme".[22] CBS myös muutti March of Time -uutisohjelmaansa siten, että aikaisemmat uutistapahtumien dramatisoinnit jäivät pois ja niiden tilalla alettiin lähettää toimittajien paikan päällä tekemiä raportteja.[20]

Alkuperäisen romaanin kirjoittaja H. G. Wells sanoi lehtihaastattelussa, että kuunnelman teossa oli otettu liikaa vapauksia ja tarina oli käytännössä kirjoitettu uudelleen. Kun Wells ja Welles tapasivat toisensa haastattelussa KTSA-radioasemalla San Antoniossa kaksi vuotta myöhemmin, suhtautui kirjailija tapahtuneeseen jo myönteisemmin. Tim Crookin mukaan tämä saattoi johtua siitä, että Wellsin vähemmän tunnettujen kirjojen myynti oli kasvanut kohun seurauksena.[23]

Adolf Hitler sanoi pitämässään puheessa, että paniikki oli osoitus demokraattisissa maissa vallitsevasta korruptiosta ja dekadenssista.[24]

Kuunnelman seurauksena Welles sai julkisuutta, ja vain viikko lähetyksen jälkeen Mercury Theatre sai ensimmäiseksi sponsorikseen Campbell Soup -elintarvikeyrityksen. Samalla Mercury Theater on the Air sai uudeksi nimekseen The Campbell Playhouse.[25][26] Heinäkuussa 1939 Welles solmi sopimuksen RKO:n kanssa, ja myöhemmin hän teki yhtiölle ensimmäisen elokuvansa, vuonna 1941 ensi-iltansa saaneen Citizen Kanen.[7]

Vastaavia tapauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastaavia tapauksia, joissa fiktiivinen radio- tai televisio-ohjelma on aiheuttanut vakavia väärinkäsityksiä, tunnetaan muitakin. Esimerkiksi Yleisradion vuonna 1985 esittämä kuunnelma Seuraava sota aiheutti puhelutulvan Yleisradion ohjelmapäivystykseen ja hätänumeroihin.[27] Kuunnelman aiheena oli ydinsota, jonka aiheutti uusi Kuuban kriisi.[27][28]

Vuonna 1991 bulgarialaisessa Kuku-satiiriohjelmassa esitettiin uutisraportteja Kozloduin ydinvoimalassa muka tapahtuneesta onnettomuudesta. Lähetys aiheutti paniikkia kuulijoiden keskuudessa.[29]

Vuonna 2006 belgialainen RTBF-televisioasema lähetti pilauutisen, jonka mukaan hollanninkielinen Flanderi oli julistautunut itsenäiseksi ja Belgian kuningaspari oli paennut maasta lentokoneella. Monet belgialaiset uskoivat uutiseen, ja ulkomaiden edustustoista otettiin yhteyttä maan viranomaisiin.[30]

Uusintoja, uusia versioita ja aiheesta tehtyjä elokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäinen Mercury Theatren kuunnelmaa on lähetetty monta kertaa uusintana ja siitä on tehty myös erilaisia uusintaversioita ja muunnelmia.

Radio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet erityisesti vanhoihin radio-ohjelmiin erikoistuneet asemat tapaavat lähettää alkuperäisen kuunnelman uusintana osana halloween-perinnettä.

Leonardo Páez ja Eduardo Alcaraz tuottivat 12. helmikuuta 1949 kuunnelmasta espanjankielisen version ecuadorilaiselle Radio Quitolle. Lähetys aiheutti Quitossa kaaoksen. Monet luulivat maan joutuneen marsilaisten sijasta Perun hyökkäyksen kohteeksi, ja kun totuus paljastui, syntyi mellakka. Sadat ihmiset hyökkäsivät Radio Quiton ja sen omistajan sanomalehti El Comercion toimitiloihin, jotka sijaitsivat samassa rakennuksessa. Mellakassa kuoli ainakin kuusi ihmistä. Páez muutti tapahtuman jälkeen Venezuelaan, jossa hän kuoli vuonna 1991. Kuunnelman synnyttämästä kaaoksesta huolimatta hänelle ojennettiin Quiton kaupungin avaimet vuonna 1985.[31]

Buffalolainen WKBW-asema esitti oman uutisosastonsa tuottaman modernisoidun version vuonna 1968. Siinä marsilaiset hyökkäsivät Niagara Fallsin alueelle. Vaikka lähetyksen aikana useaan kertaan muistutettiin kyseessä olevan draamaesitys, myös tämä kuunnelma synnytti paniikkia ja radioasemalle tulvi puhelinsoittoja pelästyneiltä kuulijoilta. Aseman ohjelmajohtaja Jeff Kaye pääsi lopulta itse puhumaan kuulijoille jouduttuaan sitä ennen uhkaamaan lähetyksen keskeyttämisellä. Puhelinsoitot asemalle kuitenkin jatkuivat, ja huolestuneet lähialueiden asukkaat soittelivat myös toisilleen varmistaakseen kaikkien olevan kunnossa. FCC antoi asemalle huomautuksen ja muutti määräyksiään estääkseen vastaavat tapahtumat jatkossa. Asema esitti kuitenkin kuunnelmasta henkilövaihdosten takia päivitetyt versiot vuosina 1971 ja 1975. Vuonna 1998 myös buffalolaiset WGRF- ja WEDG-asemat esittivät uudet versiot kuunnelmasta.[32]

Otherworld Media teki alkuperäisen Maailmojen sota -kuunnelman 50-vuotispäiväksi siitä version, jonka National Public Radio esitti vuonna 1988. Se perustui alkuperäiseen Howard Kochin käsikirjoitukseen, jonka David Ossman oli päivittänyt vastaamaan nykyisenkaltaista radiolähetystä.[33] Kuunnelmassa esiintyivät muun muassa Jason Robards, Steve Allen, Douglas Edwards, Scott Simon, Héctor Elizondo ja Terry Gross.[33] Esitys oli ehdolla Grammy-palkinnon saajaksi.[34]

Vuonna 1994 L.A. Theater Works teki kuunnelmasta uuden version alkuperäiskäsikirjoitusta käyttäen.[33] Kuunnelma tallennettiin yleisön edessä, ja siinä esiintyi televisiosarja Star Trekin näyttelijöitä.[33] Professori Piersonia esittäneen Leonard Nimoyn lisäksi esiintyjiin kuuluivat Brent Spiner, Gates McFadden, Wil Wheaton, Meagan Fay, Jerry Hardin, Dwight Schultz, Armin Shimerman, Tom Virtue ja John de Lancie. Kuunnelman ohjasi John de Lancie.[35]

Seeing Ear Theatre esitti 30. lokakuuta 1998 kuunnelman Orson the Alien, jonka pääosassa esiintyi Walter Koenig. Kuunnelma tehtiin kahden avaruusolennon näkökulmasta, kun he sattumalta kuulevat alkuperäisen Maailmojen sota -lähetyksen ja pyrkivät auttamaan maapallon asukkaita.[36][37]

Premiere Radio Networks ja Glenn Beck tuottivat 31. lokakuuta 2002 kuunnelmasta version, joka esitettiin suorana lähetyksenä yli 100 radioaseman kautta.[38]

WTBQ-radioasema New Yorkin osavaltiossa lähetti 30. lokakuuta 2006 oman versionsa, jossa käytettiin alkuperäiskäsikirjoitusta. Esiintyjinä toimivat paikalliset näyttelijät, ja yleisö vastasi kuunnelman äänitehosteista.[39]

Televisio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CBS:n Studio One -televisiosarjassa esitettiin 9. syyskuuta 1957 Nelson S. Bondin kirjoittama jakso The Night America Trembled, joka oli dramatisointi Maailmojen sodan aiheuttamasta sekasorrosta. Lähetys kesti 50 minuuttia, ja sen kertojana oli Edward R. Murrow. Näyttelijöinä olivat muun muassa Ed Asner, James Coburn, Warren Oates ja Warren Beatty.[40] Wellesiä pyydettiin kertojaksi, mutta hän kieltäytyi, koska hän olisi halunnut näytellä. Welles haastoi CBS:n ja käsikirjoittajan oikeuteen.[41]

ABC esitti vuonna 1975 Howard Kochin ja Nicholas Meyerin käsikirjoittaman televisioelokuvan The Night That Panicked America, jossa seurattiin tapahtumia lähetyksen aikana sekä studiossa että kuuntelijoiden näkökulmasta. Elokuvassa näyttelivät muun muassa Vic Morrow, Meredith Baxter, Michael Constantine, John Ritter, Will Geer ja Tom Bosley.[42]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Brown, Robert J.: Manipulating the Ether: The Power of Broadcast Radio in Thirties America. McFarland & Co Inc, 2004. ISBN 0786420669. Google kirjat (viitattu 24.9.2009). (englanniksi)
  • Crook, Tim: Radio drama: theory and practice. Routledge, 1999. ISBN 978-0415216036. Google kirjat (viitattu 25.9.2009). (englanniksi)
  • Flynn, John L.: War of the Worlds: From Wells to Spielberg. Galactic Books, 2005. ISBN 978-0976940005. Google kirjat (viitattu 31.11.2009). (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jukka Lindfors: Marsilaiset hyökkäävät 25.10.2008. YLE: Elävä arkisto. Viitattu 9.11.2009.
  2. The Screenplays of Howard Koch Warner Sisters. Viitattu 18.9.2009. (englanniksi)
  3. Local Sights (The Martian) Woking Borough Council. Viitattu 18.9.2009. (englanniksi)
  4. a b John Gosling: War Of The Worlds radio broadcast (1938) part 1 War of the Worlds invasion: The complete War of the Worlds website. Viitattu 16.9.2009. (englanniksi)
  5. a b David Wallechinsky & Irving Wallace: War of the Worlds Radio Broadcast Part 1 trivia-library.com. Viitattu 18.9.2009. (englanniksi)
  6. A Riot That Never Was 16.6.2005. BBC. Viitattu 18.9.2009. (englanniksi)
  7. a b c d War of the Worlds 1938 23.6.2005. history.sandiego.edu. Viitattu 19.9.2009. (englanniksi)
  8. a b Amy Henderson: Orson Welles and the 70th Anniversary of War of the Worlds National Portrait Gallery - Face to Face blog. Viitattu 19.9.2009. (englanniksi)
  9. Theatre: Fall of the City 19.4.1937. Time. Viitattu 19.9.2009. (englanniksi)
  10. a b Flynn, s. 46
  11. a b Stefan Lovgen: "War of the Worlds": Behind the 1938 Radio Show Panic (sivu 2) 17.6.2005. National Geographic News. Viitattu 22.9.2009. (englanniksi)
  12. a b Hadley Cantril: ”2.”, The invasion from Mars: a study in the psychology of panic, s. 47. The Nature and the Extent of the Panic. Princeton University Press, 2009. ISBN 978-1-4128-0470-7. Google kirjat (viitattu 23.9.2009). (englanniksi)
  13. John Trushell: Mirages in the desert: the War of the Worlds and fin du globe findarticles.com - alun perin julkaistu Extrapolation-lehdessä. Viitattu 21.9.2009. (englanniksi)
  14. The Battle Over "Citizen Kane" - Transcript PBS. Viitattu 22.9.2009. (englanniksi)
  15. Richard Lord: Mass media gullibility . . . 15.7.2009. The Media Online. Viitattu 22.9.2009. (englanniksi)
  16. a b c Robert E. Bartholomew: The Martian Panic Sixty Years Later: What Have We Learned? 1998. The Committee for Skeptical Inquiry. Viitattu 22.9.2009. (englanniksi)
  17. a b Bill Virgin: Radio Beat: Oct. 30, 1938 -- The broadcast that scared a nation 23.19.2003. Seattle Post-Intelligencer. Viitattu 22.9.2009. (englanniksi)
  18. George Beres: Orson Welles's Hoax of the Century: The Halloween Broadcast of 1938 28.10.2002. George Mason University's History News Network. Viitattu 24.9.2009. (englanniksi)
  19. John Gosling: Invasion From Mars by Hadley Cantril (1940) War of the Worlds invasion: The complete War of the Worlds website. Viitattu 22.9.2009. (englanniksi)
  20. a b c Brown, s. 244
  21. Brown, s. 245
  22. Brown, s. 244-245
  23. Crook, s. 112
  24. Martin Grams, Jr.: The War of the Worlds Revisited: Another Perspective Audio Classics Archive. Viitattu 25.9.2009. (englanniksi)
  25. John Dunning: On the Air, s. 133. The Campbell Playhouse. Oxford University Press US, 1998. ISBN 0195076788. Google kirjat (viitattu 24.9.2009). (englanniksi)
  26. Brown, s. 248
  27. a b Kuunnelma on yksi radion alkuperäisiä ohjelmamuotoja Yle Radio 1. Viitattu 18.9.2009.
  28. World Notes (Finland - More Radio Active Fallout) TIME. 13.1.1986 / 21.6.2005. time.com. Viitattu 18.9.2009. (englanniksi)
  29. Matthew Brunwasser: Closing of nuclear reactors raises strong emotions in Bulgaria 15.12.2006. The New York Times. Viitattu 17.9.2009. (englanniksi)
  30. Raf Casert: Belgium splits up? TV hoax is decried 15.12.2006. The Boston Globe. Viitattu 17.9.2009. (englanniksi)
  31. John Gosling: Feature on The War Of The Worlds Quito Ecuador radio broadcast of 1949 War of the Worlds invasion: The complete War of the Worlds website. Viitattu 16.9.2009. (englanniksi)
  32. Bob Kosinski: WKBW and the "War of the Worlds" The Buffalo Broadcasters. Viitattu 16.9.2009. (englanniksi)
  33. a b c d Jerry Stearns: Wars of the Worlds Great Northern Audio Theatre. Viitattu 16.9.2009. (englanniksi)
  34. The War of the Worlds 50th Anniversary Production Otherworld Media. Viitattu 16.9.2009. (englanniksi)
  35. War of the Worlds: Invasion from Mars L. A. Theater Works. Viitattu 17.9.2009. (englanniksi)
  36. Paul Raeburn: TELEVISION/RADIO; Just Like the Old Days, Except for the .com 25.10.1998. The New York Times. Viitattu 17.9.2009. (englanniksi)
  37. Sci-Fi Channel’s Seeing Ear Theater Paul Singleton kotisivut. Viitattu 17.9.2009. (englanniksi)
  38. XM to Host Live "War of the Worlds" Re-Enactment with Glenn Beck on Oct. 30 (pdf) 28.10.2002. XMRS News. Viitattu 17.9.2009. (englanniksi)
  39. Mike Dawson: WTBQ to broadcast 'War of the Worlds' 28.10.2006. Times Herald-Record. Viitattu 17.9.2009. (englanniksi)
  40. John Gosling: The Night That America Trembled War of the Worlds invasion: The complete War of the Worlds website. Viitattu 16.9.2009. (englanniksi)
  41. Steve Holland: Nelson S Bond 21.11.2006. guardian.co.uk. Viitattu 29.9.2009. (englanniksi)
  42. John Gosling: Review of The Night That Panicked America (1975) War of the Worlds invasion: The complete War of the Worlds website. Viitattu 16.9.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]