Leonard Nimoy
| Leonard Nimoy | |
|---|---|
 Leonard Nimoy |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Leonard Simon Nimoy |
| Syntynyt | 26. maaliskuuta 1931 Boston, Massachusetts |
| Kuollut | 27. helmikuuta 2015 (83 vuotta) Los Angeles, California |
| Näyttelijä | |
| Taiteilijanimet |
Frank Force Leonard Nemoy |
| Aktiivisena | 1951–2015 |
| Merkittävät roolit |
Mr. Spock (Star Trek) |
| Palkinnot | |
|
|
| Aiheesta muualla | |
| www.LeonardNimoyPhotography.com | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Leonard Simon Nimoy (26. maaliskuuta 1931 Boston, Massachusetts – 27. helmikuuta 2015 Los Angeles, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen näyttelijä, ohjaaja, runoilija ja valokuvaaja, joka tunnettiin parhaiten roolistaan Star Trekin Mr. Spockina, jota hän näytteli melkein viidenkymmenen vuoden ajan, aluksi alkuperäisessä Star Trek -sarjassa ja sittemmin muun muassa useissa elokuvissa. Nimoy ohjasi myös osan Star Trek -elokuvista, ja lisäksi hänen ohjaustöihinsä kuuluu menestyskomedia Kolme miestä ja baby. Nimoy ei ollut pelkästään näyttelijä ja ohjaaja, sillä hän julkaisi runokokoelmia, valokuvateoksia ja musiikkialbumeita.
Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Leonard Nimoy syntyi Bostonissa 1931. Hänen vanhempansa Max ja Dora Nimoy olivat Ukrainasta tulleita ortodoksijuutalaisia maahanmuuttajia. Hänen isänsä työskenteli parturina.[1]
Nimoy aloitti näyttelemisen jo kahdeksanvuotiaana paikallisteatterissa, jossa hän jatkoi high school -vuosiensakin ajan.[1]
Ura näyttelijänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäiset roolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimoy kävi vuonna 1949 kesäkursseilla Boston Collegessa ja muutti sen jälkeen Kaliforniaan. Ensimmäiset pienet roolinsa hän sai vuonna 1951 elokuvista Queen for a Day ja Katinkultaa.[1] Niiden lisäksi Nimoy näytteli myös teatterissa ja televisiossa. Ensimmäisessä pääroolissaan hän oli nuorena nyrkkeilijänä elokuvassa Kid Monk Baroni (1952).[2]
Nimoy palveli vuodet 1953–1955 Yhdysvaltain armeijassa. Hän palveli ajastaan 18 kuukautta Fort McPhersonissa, missä hän muun muassa tuotti armeijan viihdetapahtumia.[1][2] Tuona aikana hän esiintyi myös atlantalaisessa teatterissa Viettelyksen vaunun pääosassa. Nimoy kotiutettiin kersanttina marraskuussa 1955.[1]
Armeija-aikansa jälkeen Nimoy palasi Kaliforniaan, missä hän työskenteli muun muassa baaripoikana, elokuvateatterin paikannäyttäjänä ja taksikuskina sekä opiskeli näyttelemistä Pasadena Playhousessa.[1] Nimoy esiintyi 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa muun muassa televisiosarjoissa Wagon Train, Lännen tie, Perry Mason yllättää, Bonanza ja Hämärän rajamailla.[1][2]
Star Trekin Mr. Spockin avulla uran huipulle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimoy nousi uransa huipulle alkuperäisestä Star Trek -televisiosarjasta, jota näytettiin 1966–1969. Siinä hän näytteli puoliksi vulkanuslaista Mr. Spockia.[1] Star Trekin luonut Gene Roddenberry oli nähnyt Nimoyn toisessa koe-esiintymisessä ja ajatteli Spockin roolin tälle.[2] Vaikka NBC lakkautti sarjan huonojen katsojalukujen takia, siitä tuli kulttiklassikko.[1] Nimoy sai sarjasta kolme Emmy-ehdokkuutta.
Star Trekin jälkeen Nimoy jatkoi vakituisena televisiosarjassa Vaarallinen tehtävä.[2] Tämän jälkeen hän palasi yliopistoon ja opiskeli 1970-luvulla valokuvausta Kalifornian yliopistossa ja espanjaa Antiochin yliopistossa, mistä hän valmistui 1978.[1][2]
Nimoy palasi 1970-luvulla muun muassa Star Trekin pariin, kun hän esitti Spockia ääninäyttelijänä Star Trek (Star Trek: The Animated Series, 1973–74) -televisioanimaatiosarjassa, kahdessa Star Trek – uusi sukupolvi (Star Trek: The Next Generation, ST: TNG, TNG, 1987–94) -televisiosarjan jaksossa ja seitsemässä Star Trek -elokuvassa.
1970-luvun lopulla Nimoy juonsi televisiosarjaa In Search of..., joka esitteli paranormaaleja tai selittämättömiä tapahtumia. Uutta Star Trek -televisiosarjaa alkuperäisin näyttelijöin suunniteltiin 1970-luvun lopulla, mutta Nimoy kieltäytyi kunniasta. Hän suostui kuitenkin vuoden 1979 elokuvaan Star Trek: Avaruusmatka (Star Trek: The Motion Picture).lähde? Nimoyn rooleihin kuului myös Nainen nimeltä Golda (A Woman Called Golda, 1982), jossa hän esitti Israelin pääministerin Golda Meirin puolisoa. Siitä hän sai uransa neljännen Emmy-ehdokkuuden.[1]
1980-luvulla ohjaajaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ohjattuaan muutamia televisiosarjojen jaksoja Nimoy ohjasi televisioelokuvan Vincent, joka kertoi taidemaalari Vincent van Goghin elämästä. Nimoy ohjasi myös Star Trek -elokuvat Star Trek III: Spockin paluu (The Search for Spock, 1984) ja seuraavan Star Trek IV: kotiinpaluu (Star Trek IV: The Voyage Home, 1986). Nimoyn ohjauksiin kuuluvat myös kansainvälinen menestyskomedia Kolme miestä ja baby (1987), Intohimon hinta (1988) sekä epäonnistuneet komediat Pilapiirtäjän elämästä (1990) ja Tosivaimo (1994).[2]
Nimoy palasi Mr. Spockin rooliin Star Trek -sarjan uudelleen käynnistäneessä elokuvassa Star Trek (2009). Hän näytteli myös sitä seuranneessa elokuvassa Star Trek Into Darkness (2013), joka jäi hänen viimeiseksi Star Trek -esiintymisekseen.[3] Nimoy oli ainoa alkuperäisen sarjan näyttelijöistä, jotka esiintyivät niissä.[2] Viimeinen Nimoyn televisiorooli oli sarjassa Fringe – rajamailla vuosina 2009–2012.
Ääninäyttelijänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimoy esiintyi silloin tällöin ääninäyttelijänä animaatioissa, kuten Galvatronina The Transformers: The Movie -elokuvassa (1986), Futurama- ja Simpsonit-televisiosarjoissa sekä Disneyn piirroselokuvassa Atlantis – Kadonnut kaupunki (2001), josta hänet huomioitiin Annie-ehdokkuudella parhaasta ääninäyttelemisestä elokuvassa vuonna 2001. Nimoy lainasi myös ääntään vuoden 2005 tietokonepeliin Civilization IV ja oli vuoden 2011 Transformers: Kuun pimeä puoli -elokuvassa Sentinel Primen äänenä.
Vuonna 1996 Nimoy ja Star Trek – uusi sukupolvi (Star Trek: The Next Generation, ST: TNG, TNG, 1987–94) -televisiosarjassa Q:ta esittänyt John de Lancie perustivat Alien Voices -multimediatuotantoyhtiön. Yhtiö on julkaissut kuunnelmasovituksia useista tieteiskirjallisuuden klassikoista, kuten H. G. Wellsin teoksista Näkymätön mies ja Ensimmäiset ihmiset kuussa. Yhtiö on julkaissut myös kaksi Star Trek -universumiin sijoittuvaa humoristis-filosofista väittelyä Spock vs. Q ja Spock vs. Q: The Sequel.[4]
Kirjailijana, muusikkona ja valokuvaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvauransa lisäksi Nimoy oli muutenkin aktiivinen taiteellisesti ja julkaisi kirjoja, runoja ja musiikkia sekä harrasti valokuvausta. Hän kirjoitti kaksi omaelämäkertaa, I Am Not Spock (”En ole Spock”) ja I Am Spock (”Olen Spock”).[1] Hän julkaisi myös runokirjoja, joista viimeinen oli A Lifetime of Love: Poems on the Passages of Life (2002).
Nimoy julkaisi myös useita levytyksiä, mukaan lukien Star Trek -aiheisia ja covereita. Hänen musiikkiansa ei pidetä kovinkaan arvostettuna, mutta hänen faninsa pitävät varsinkin cover-kappaleiden camp-huumorista.[1]
Nimoy oli kuvittanut useita runokirjojansa valokuvillaan, mutta vuonna 2002 hän julkaisi juutalaisaiheisen valokuvakirjan Shekhina. Se herätti keskustelua ortodoksijuutalaisten keskuudessa alastomilla ja puolialastomilla kuvilla.[1]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimoy oli kahdesti naimisissa. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli näyttelijä Sandi Zober, jonka kanssa hän sai kaksi lasta, Adamin ja Julien. Hänen toinen vaimonsa oli Susan Bay.[1]
Helmikuussa 2014 Nimoylla diagnosoitiin keuhkoahtaumatauti huolimatta siitä, että hän oli lopettanut tupakoimisen jo 30 vuotta aikaisemmin.[5] Hän kuoli 27. helmikuuta 2015 83-vuotiaana taudin komplikaatioihin kotonaan Bel Airissa, Los Angelesissa.[6]
Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Vuosi | Elokuva | Rooli | Huomioita |
|---|---|---|---|
| 1951 | Queen for a Day | päällikkö | |
| Rhubarb | nuori pesäpalloilija | kreditoimaton rooli | |
| 1952 | Kid Monk Baroni | Paul "Monk" Baroni | |
| Zombies of the Stratosphere | Narab | ||
| Francis Goes to West Point | jalkapallokadetti #52 | kreditoimaton rooli | |
| 1953 | Old Overland Trail | päällikkö Black Hawk | |
| 1954 | Yön pedot | ilmavoimien kersantti | |
| 1958 | The Brain Eaters | professori Cole | |
| 1963 | The Balcony | Roger | |
| 1966 | Deathwatch | Jules LaFranc | myös tuottajana |
| 1967 | Valley of Mystery | Spence Atherton | |
| 1971 | Catlow | Miller | elokuvasovitus |
| Assault on the Wayne | komentaja Phil Kettenring | ||
| 1973 | Baffled! | Tom Kovack | |
| The Alpha Caper | Mitch | ||
| 1974 | Rex Harrison Presents Stories of Love | Mick | |
| 1975 | The Missing Are Deadly | tohtori Durov | |
| 1978 | Ihmispaholaiset | tohtori David Kibner | |
| 1979 | Star Trek: Avaruusmatka | Mr. Spock | |
| 1980 | Seizure: The Story Of Kathy Morris | tohtori Richard Connought | |
| 1982 | Star Trek II: Khanin viha | Mr. Spock | |
| A Woman Called Golda | Morris Meyerson | ||
| 1984 | Star Trek III: Spockin paluu | Mr. Spock | |
| The Sun Also Rises | kreivi Mippipopolous | ||
| 1986 | Star Trek IV: kotiinpaluu | Mr. Spock | myös käsikirjoitus |
| The Transformers: The Movie | Galvatron | äänirooli | |
| 1989 | Star Trek V: The Final Frontier | Mr. Spock | |
| 1991 | Star Trek VI: The Undiscovered Country | myös vastaavana tuottajana ja käsikirjoittajana | |
| Never Forget | Mel Mermelstein | ||
| 1993 | The Halloween Tree | herra Moundshroud | äänirooli |
| 1994 | Riku kirjamaassa | tohtori Henry Jekyll, herra Hyde | |
| 1995 | Bonanza: Under Attack | Frank James | televisioelokuva |
| 1997 | A Life Apart: Hasidism in America | oma itsensä | dokumenttielokuva |
| 1998 | Brave New World | Mustapha Mond | |
| 1999 | Rashi: A Light After Dark Ages | Rashi | äänirooli |
| 2000 | Sinbad: Beyond the Veil of Mists | kuningas Chandra, Akron, Baraka | |
| 2001 | Atlantis: Kadonnut maailma | Atlantiksen kuningas | |
| Mind Meld: Secrets Behind the Voyage of a Lifetime | oma itsensä | dokumenttielokuva | |
| 2009 | Land of the Lost | Zarn | äänirooli |
| Star Trek | Mr. Spock | ||
| 2011 | Transformers: Kuun pimeä puoli | Sentinel Prime | äänirooli |
| 2012 | Zambezia - Lintukodon siipiveikot | Sekhuru | |
| 2013 | Star Trek Into Darkness | Mr. Spock |
Televisiosarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Vuosi | Televisiosarja | Rooli | Huomioita |
|---|---|---|---|
| 1953 | Aitiopaikka | Bullotin kätyri | 1 jakso |
| 1954, 1959 | Dragnet | Karlo Rozwadowski, Julius Carver | 2 jaksoa |
| 1955 | Luke and the Tenderfoot | Ted Sherrill | 1 jakso |
| 1956 | Navy Log | Steve Henderson | |
| 1956, 1957 | West Point | kadetti Tom Kennedy | 2 jaksoa |
| 1957, 1958 | Highway Patrol | Ray, Harry Wells | |
| The Silent Service | Sonarman, merimies, Rudy Gervais | 3 jaksoa | |
| Broken Arrow | Apassi, Nahilzay, Winnoa | ||
| 1958 | Harbor Command | Fred Garrison | 1 jakso |
| Cimarron City | Gyja | ||
| 1958-1960 | Sea Hunt | Indio Ramirez, Hoya, nesteräjähdevaras, vallankumouksellinen oppilas, Jerry Wiley, Johnny Brand, Tyler, Vince | 8 jaksoa |
| 1959 | Steve Canyon | ohjaustornin kersantti | 1 jakso |
| 26 miestä | Blake Larson, Toke Shaw | 2 jaksoa | |
| Mackenzie's Raiders | Keltainen Susi, Kansas | ||
| The Rough Riders | Jeff Baker | 1 jakso | |
| Colt .45 | Luke Reid | ||
| Tombstone Territory | Pikkuhaukka | ||
| 1959, 1960 | M Squad | Robert Nash, Ben Blacker | 2 jaksoa |
| 1959-1962 | Wagon Train | Emeterio Vasquez, Joaquin Delgado, Cherokee Ned, Bernabe Zamora | 4 jaksoa |
| 1960 | Lock Up | Nino Baselicce | 1 jakso |
| Tate | The Comanche | ||
| Outlaws | Logan | ||
| The Rebel | Jim Colburn | ||
| Bonanza | Freddy | ||
| 1960, 1961 | Lainvalvoja | apulaissheriffi Johnny Swift | 2 jaksoa |
| 1961 | Tales of Wells Fargo | Coleman | 1 jakso |
| Lännen tie | Anko | ||
| 87. piiri | Barrow | ||
| Hämärän rajamailla | Hansen | ||
| 1961-1966 | Gunsmoke | John Walking Fox, Holt, Arnie, Elias Grice | 4 jaksoa |
| 1962 | Cain's Hundred | Ralph Tomek | 1 jakso |
| Laramie | Rix Catlin | ||
| Lahjomattomat | Packy | ||
| Stoney Burke | Art Paxton | ||
| Sam Benedict | tarkastaja Joe Shatley | ||
| 1963 | Perry Mason yllättää | Pete Chennery | |
| The Fisher Family | Werner | ||
| General Hospital | Bernie | ||
| Tohtori Kildare | Harry | ||
| 1963, 1964 | Yhdestoista hetki | Bert Pelco, etsivä Cardell | 2 jaksoa |
| 1963, 1965 | Combat! | alokas Baum, Neumann | |
| 1963-1965 | Virginialainen | Keith Bentley, Benjamin Frome, Wismer | 3 jaksoa |
| 1964 | The Lieutenant | Gregg Sanders | 1 jakso |
| The Outer Limits | Judson Ellis, Konig | 2 jaksoa | |
| Napoleon Solo | Vladeck | 1 jakso | |
| Profiles in Courage | Burr Jones | ||
| 1964, 1965 | Kraft Suspense Theatre | Cowell, Lawrence Brody | 2 jaksoa |
| 1965 | Death Valley Days | Keltainen Karhu | 1 jakso |
| 1966 | A Man Called Shenandoah | Del Hillman | |
| Daniel Boone | Oontah | ||
| Salainen agentti 86 | Stryker | ||
| 1966-1969 | Star Trek | Mr. Spock | |
| 1969-1971 | Vaarallinen tehtävä | Paris, Emil Vautrain, Gemini | |
| 1972 | Pimeä museo | Henry Auden | 1 jakso |
| 1973 | Columbo | tohtori Barry Mayfield | |
| 1973-1974 | Star Trek: The Animated Series | Mr. Spock | äänirooli |
| 1983 | Marco Polo | Achmet | 3 jaksoa |
| T.J. Hooker | komisario Paul McGuire | 1 jakso | |
| 1986 | Faerie Tale Theatre | paha marokkolainen taikuri | |
| 1991 | Star Trek: The Next Generation | Mr. Spock | 2 jaksoa |
| 1993, 1997 | Simpsonit | oma itsensä | äänirooli, 2 jaksoa |
| 1995 | Äärirajoilla | Thurman Cutler | 1 jakso |
| 1997 | Raamattu: Daavid | Samuel | minisarja, tuntemattomat jaksot |
| Duckman: Private Dick/Family Man | oma itsensä | äänirooli, 1 jakso | |
| 1998 | Invasion America | kenraali Konrad | äänirooli, 4 jaksoa |
| 1999, 2002 | Futurama | oma itsensä | äänirooli, 2 jaksoa |
| 2001 | Tohtori Becker | professori Emmett Fowler | 1 jakso |
| 2009-2012 | Fringe | tohtori William Bell | 11 jaksoa |
| 2012 | Rillit huurussa | Mr. Spock | kreditoimaton äänirooli, 1 jakso |
Ääninäyttely videopeleissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Vuosi | Videopeli | Rooli |
|---|---|---|
| 1992 | Star Trek: 25th Anniversary Enhanced | Mr. Spock |
| 1993 | Star Trek: Judgment Rites | |
| 1999 | Seaman | kertoja |
| 2001 | Atlantis: The Lost Empire | Atlantiksen kuningas Kashekin Nedakh |
| 2005 | Civilization IV | kertoja |
| 2010 | Kingdom Hearts: Birth by Sleep | mestari Xehanort |
| Star Trek Online | Mr. Spock | |
| 2012 | Kingdom Hearts 3D: Dream Drop Distance | mestari Xehanort |
| 2014 | Family Guy: The Quest for Stuff | Mr. Spock |
Levytykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Leonard Nimoy Presents Mr. Spock's Music from Outer Space (Dot Records 1967)
- The Two Sides of Leonard Nimoy (Dot Records 1968)
- The Way I Feel (Dot Records 1968)
- The Touch of Leonard Nimoy (Dot Records 1969)
- The New World of Leonard Nimoy (Dot Records 1970)
Ohjaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Star Trek III: Spockin paluu (Star Trek III: The Search for Spock, 1984)
- Star Trek IV: kotiinpaluu ('Star Trek IV: The Voyage Home, 1986)
- Kolme miestä ja baby (Three Men and a Baby, 1987)
- Intohimon hinta (The Good Mother, 1988)
- Pilapiirtäjän elämästä (Funny About Love, 1990)
- Tosivaimo (Holy Matrimony, 1994)
- jaksoja TV-sarjoihin T.J. Hooker, The Powers of Matthew Star, Deadly Games ja The Simpsons
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Heffernan, Virginia: Leonard Nimoy, Spock of ‘Star Trek,’ Dies at 83 NYTimes.com. 27.2.2015. The New York Times Company. Viitattu 12.1.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Gilbey, Ryan: Leonard Nimoy obituary The Guardian. 27.2.2015. Guardian News and Media Limited. Viitattu 12.1.2016. (englanniksi)
- ↑ Nimoy's Final Trek As Spock 26.3.2015. Startrek.com. Viitattu 25.8.2016. (englanniksi)
- ↑ Alien Voices at the Lodestone Catalog Weber Digital Media, Inc.. Arkistoitu 30.5.2008. Viitattu 1.3.2010. (englanniksi)
- ↑ http://www.bbc.co.uk/news/entertainment-arts-26064849
- ↑ http://www.nytimes.com/2015/02/27/arts/television/leonard-nimoy-spock-of-star-trek-dies-at-83.html
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- memory-alpha.org
- Leonard Nimoyn muistokirjoitus Helsingin Sanomissa (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||||||||||||||||||
