Transformers: Kuun pimeä puoli

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Transformers: Kuun pimeä puoli
Transformers: Dark of the Moon
Transformers3kuunpimeapuoli.jpg
Ohjaaja Michael Bay
Käsikirjoittaja Ehren Kruger
Perustuu Hasbron lelusarjaan Transformers
Tuottaja Don Murphy
Tom DeSanto
Lorenzo di Bonaventura
Ian Bryce
Säveltäjä Steve Jablonsky
Kuvaaja Amir Mokri
Leikkaaja Roger Barton
William Goldenberg
Joel Negron
Pääosat Shia LaBeouf
Josh Duhamel
John Turturro
Tyrese Gibson
Rosie Huntington-Whiteley
Patrick Dempsey
Kevin Dunn
Julie White
John Malkovich
Frances McDormand
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Paramount Pictures
Di Bonaventura Pictures
Hasbro
Ensi-ilta 29. kesäkuuta 2011
Kesto 154 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti n. 195 milj. $[1]
Tuotto 1 123 746 996 $[1]
Edeltäjä Transformers: Kaatuneiden kosto
Seuraaja Transformers – Tuhon aikakausi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Transformers: Kuun pimeä puoli (engl. Transformers: Dark of the Moon) on vuonna 2011 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen Michael Bayn ohjaama tieteiselokuva, joka perustuu Hasbron Transformers-leluihin. Se on jatko-osa vuoden 2009 elokuvalle Transformers: Kaatuneiden kosto sekä Transformers-elokuvasarjan kolmas osa. Elokuva sijoittuu kolme vuotta Kaatuneiden koston jälkeen, ja seuraa Autobottien ja Decepticonien välistä taistelua Kuuhun jäänestä voimakkaasta cybertronilaisesta teknologiasta.

Elokuvan pääosissa näyttelevät muun muassa Shia LaBeouf, Josh Duhamel, John Turturro, Tyrese Gibson, Rosie Huntington-Whiteley, Patrick Dempsey, Kevin Dunn, Julie White, John Malkovich ja Frances McDormand. Elokuvan käsikirjoitti Kaatuneiden koston käsikirjoittamiseenkin osallistunut Ehren Kruger. Kuvaamiseen käytettiin sekä kinofilmikameroita että 3-D -kameroita. Kuvauspaikkoina olivat muun muassa Chicago, Florida, Indiana, Milwaukee ja Washington. Elokuva sai ensiesityksensä Moskovassa 23. kesäkuuta 2011, kun taas Yhdysvalloissa ja Suomessa se sai ensi-iltansa 29. kesäkuuta 2011.

Elokuva sai sekalaisen vastaanoton, mutta sitä kehuttiin Kaatuneiden kostoa paremmaksi. Ylistystä saivat Steve Jablonskyn sävellykset sekä elokuvan visuaaliset efektit, mutta elokuvan pituus, käsikirjoitus ja näytteleminen saivat moitteita. Elokuvan jatko-osa, Transformers – Tuhon aikakausi, sai ensi-iltansa 27. kesäkuuta 2014. Viides elokuva, Transformers: Viimeinen ritari tulee saamaan ensi-iltansa vuonna 2017.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Vuonna 1961 Sentinel Primen komentama cybertronilainen alus, Arkki, teki pakkolaskun Kuuhun. NASA havaitsi sen ja aloitti Apollo-avaruusohjelman tutkiakseen sitä. Sitä tutkittiin vuodesta 1969 vuoteen 1972 asti, mutta ainut asia mitä ei koskaan huomattu oli törmäysholvi, jonka sisällä Sentinel lepäsi käsissään viisi 'pilareiksi' kutsuttua laitetta.

Nykypäivänä Sam Witwicky (Shia LaBeouf) asuu Washingtonissa uuden tyttöystävänsä, Carly Spencerin (Rosie Huntington-Whiteley), sekä Wheelien ja tämän uuden ystävän, Brainsin, kanssa. Samilla on vaikeuksia työn löytämisessä ja lisäksi hän kadehtii Carlyn läheistä suhdetta tämän esimieheen, Dylan Gouldiin (Patrick Dempsey). Sam onnistuu lopulta saamaan työpaikan Bruce Brazosin (John Malkovich) johtamasta tietoliikenneyhtiöstä nimeltä Accuretta Systems.

Samaan aikaan NEST ja Autobotit ovat laajentaneet toimintaansa kaikenlaisten uhkien torjumiseen. Bumblebee, Sideswipe, Dino ja Que ovat Iranissa pysäyttämässä laitonta ydinvoimalaa. Sillä välin Optimus Prime, Ratchet ja everstiluutnantti Lennox (Josh Duhamel) tutkivat Tšernobylin ydinvoimalaitosta ja löytävät sieltä Arkin polttoainesäiliön. Decepticon Shockwave hyökkää lemmikkinsä, Drillerin, kanssa ja yrittää varastaa säiliön. Mutta Optimus estää sen ja alkaa vaatia tapahtuneeseen selitystä Yhdysvaltojen kansainvälisen tiedustelun johtajalta, Charlotte Mearingiltä (Frances McDormand), joka kertoo totuuden Apollo-avaruusohjelmasta. Optimus ja Ratchet lähtevät Kuuhun, avaavat törmäysholvin ja tuovat pilarit sekä tajuttoman Sentinelin mukanaan Maahan.

Namibiassa piileskelevä Megatron kuulee asiasta ja lähettää Laserbeakin murhaamaan Decepticoniensa salaiset ihmisliittolaiset. Sam tapaa Accurettassa yhden heistä, Jerry "Deep" Wangin (Ken Jeong), joka ennen kuolemaansa luovuttaa osan tiedoistaan Samille. Sam ja Carly vievät tiedot NESTin päämajaan, jossa Optimus herättää Johtajuuden Matrixilla Sentinelin. Sentinel kertoo NESTille pilarien olevan hänen itse kehittämiään avaruussiltalaitteita, joilla oli tarkoitus kuljettaa luonnonvaroja toiselta planeetalta Cybertroniin. Mearing pelkäsi, että niitä voisi käyttää sota-aseena, joten hän määräsi ne pidettäväksi lukkojen takana.

Sam pyrkii vastoin Mearingin neuvoja ottamaan tarkemmin selvää Decepticonien aikeista ja pyytää avukseen Seymour Simmonsin (John Turturro) ja tämän assistentin, Dutchin (Alan Tudyk). He näkevät Atlantic Cityssä piileskelevien entisten kosmonauttien hallussa olevista kuvista, että pilareita oli alun perin sadoittain. Decepticonit olivat vieneet ne ja jättäneet Sentinelin alukseen, koska vain hän kykeni käyttämään pilareita ja vain Autobotit kykenivät herättämään hänet. Sam varoitti NESTiä ja Autobotteja, jotka suojelivat Sentineliä Dreadeiltä (Crankcase, Hatchet ja Crowbar). Mutta kun Dreadit oli pysäytetty, Sentinel paljastaa liittoutuneensa Decepticonien kanssa. Hän tappaa Ironhiden, tuhoaa NESTin tukikohdan ja vie pilarit mukanaan.

Sentinel tuo pilareilla satoja Kuussa piileskelleitä Decepticoneja Maahan ja Dylan, joka paljastuu Decepticonien liittolaiseksi, sieppaa Carlyn. Sentinelin vaatimuksesta, Autobotit määrätään karkotettaviksi. Mutta Autobottien lähdettyä Maasta aluksellaan, Xantiumilla, Starscream tuhoaa aluksen ja Autobottien oletetaan kuolleen. Decepticonit valloittavat Chicagon, tappavat suurimman osan sen väestöstä ja pystyttävät pilarit sinne. Dylan paljastaa, että pilareiden todellinen käyttötarkoitus on siirtää Cybertron Maan kiertoradalle. Lisäksi hän oli välttänyt tapetuksi joutumisen suostuttelemalla Decepticonit orjuuttamaan muut ihmiset korjaamaan Cybertron entiselleen.

Sam lähtee NESTistä eläkkeelle jääneen Eppsin (Tyrese Gibson) avulla Chicagoon pelastamaan Carlya. He joutuvat melkein Decepticonien tappamiksi, kunnes Autobotit tulevat apuun. He olivat piiloutuneet Xantiumin kantoraketteihin ja laskeutuneet niillä takaisin Maahan. Yhteisvoimin he pelastavat Carlyn ja aloittavat taistelun, jossa Laserbeak, Driller, Starscream, Que, Soundwave, Shockwave ja suurin osa Decepticonsotilaista saavat surmansa. Optimus saa ohjauspilarin väliaikaisesti sammutettua Shockwaven tykillä ja aloittaa kaksintaistelun Sentineliä vastaan. Dylan uudelleenaktivoi ohjauspilarin, mutta Sam lyö hänet päin sitä ja Dylan kuolee pilarista saamaansa sähköiskuun. Sentinel katkaisee Optimuksen toisen käsivarren ja on lähellä tappaa hänet, mutta Megatron kääntyy Sentineliä vastaan ja estää sen, ymmärtäen ettei itse hallitsisi lainkaan Sentinelin eläessä. Bumblebeen ja Ratchetin tuhottua ohjauspilarin jää Cybertron avaruussillan väliin ja tuhoutuu. Megatron yrittää ehdottaa aselepoa Optimukselle, mutta tämä kieltäytyy ja tappaa Megatronin. Sentinel yrittää pyytää Optimukselta anteeksi ja sanoi pettäneensä Optimuksen vain transformerien selviytymisen vuoksi. Optimus kuitenkin sanoo, ettei Sentinel pettänyt häntä, vaan itsensä ja tappaa hänet Megatronin kanuunalla. Suurin osa Decepticoneista on tuhottu, Sam ja Carly ovat taas yhdessä ja Autobotit hyväksyvät Cybertronin tuhon päättäen jäädä Maahan.

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Shia LaBeouf  … Sam Witwicky  
 Josh Duhamel  … everstiluutnantti William Lennox  
 John Turturro  … Seymour Simmons  
 Tyrese Gibson  … Robert Epps  
 Rosie Huntington-Whiteley  … Carly Spencer  
 Patrick Dempsey  … Dylan Gould  
 Kevin Dunn  … Ronald Witwicky  
 Julie White  … Judy Witwicky  
 John Malkovich  … Bruce Brazos  
 Frances McDormand  … Charlotte Mearing  
 Alan Tudyk  … Dutch  
 Ken Jeong  … Jerry Wang  
 Lester Speight  … Eddie  
 Glenn Morshower  … kenraali Morshower  
 Bill O’Reilly  … oma itsensä  
 Buzz Aldrin  … oma itsensä  
 Don Jeanes  … Neil Armstrong (1969)  
 Cory Tucker  … Buzz Aldrin (1969)  

Äänirooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Peter Cullen  … Optimus Prime  
 Leonard Nimoy  … Sentinel Prime  
 Robert Foxworth  … Ratchet  
 Jess Harnell  … Ironhide  
 James Remar  … Sideswipe  
 Francesco Quinn  … Dino  
 George Coe  … Que  
 John DiMaggio  … Leadfoot  
 Ron Bottitta  … Roadbuster  
 Tom Kenny  … Wheelie  
 Reno Wilson  … Brains  
 Hugo Weaving  … Megatron  
 Charlie Adler  … Starscream  
 Frank Welker  … Soundwave, Shockwave, Barricade  
 Keith Szarabajka  … Laserbeak  
 Greg Berg  … Igor  
 Jimmie Wood  … Crowbar (arkistosta otettu)  

Tämä elokuva jäi Francesco Quinnin viimeiseksi rooliksi hänen kuoltua noin kuukausi ensi-illan jälkeen sydänkohtaukseen.[2]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roolitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edellisistä elokuvista tutut Shia LaBeouf, Josh Duhamel, Tyrese Gibson, John Turturro, Kevin Dunn ja Julie White palasivat samoihin rooleihin. Mutta Megan Fox ei palannut Mikaela Banesin rooliin ja sitä myötä Mikaelan hahmokin poistettiin elokuvasta. Elokuvaan haettiin uutta näyttelijää naispääosaan ja lopulta rooliin valittiin Victoria's Secret -malli Rosie Huntington-Whiteley ja hänen näyttelemänsä hahmo on G1-jatkumosta tuttu Carly (Spike Witwickyn tyttöystävä ja myöhemmin vaimo). Näyttelijäkaartiin liittyivät myös Greyn anatomiasta tuttu Patrick Dempsey, Kauheasta kankkusesta tuttu Ken Jeong, entisenä jalkopalloilijana tunnettu Lester Speight, sekä muun muassa Frances McDormand, John Malkovich ja Alan Tudyk. Lisäksi toimittaja-jountaja Bill O'Reilly ja entinen astronautti Buzz Aldrin tekevät cameo-esiintymiset elokuvassa.

Kuvaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa alkoivat esikuvaukset. Varsinaiset kuvaukset alkoivat toukokuun lopussa ja päättyivät virallisesti 9. marraskuuta. Elokuvaa kuvattiin mm. Los Angelesissa, Chicagossa, Milwaukeessa, Indianassa, Detroitissa, Cape Canaveralissa, Washingtonissa, Houstonin Johnson Space Centerissä ja New Yorkissa. Toinen kuvausryhmä oli kuvannut sitä muutamassa kansainvälisessä paikassa kuten Afrikassa, Moskovassa ja Kiinassa. Mutta niiden kuvaukset on päätetty tehdä salassa.[3]

Soundtrack[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämän elokuvan tunnuskappale on Linkin Parkin Iridescent. Sävellykset elokuvaan on tehnyt edellisten osien tapaan Steve Jablonsky.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvostelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]