Namibia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Namibian tasavalta
Republic of Namibia
Namibian lippu Coat of Arms of Namibia.svg
lippu vaakuna

LocationNamibia.svg

Valtiomuoto tasavalta

Presidentti
Pääministeri
Hifikepunye Pohamba
Hage Geingob[1]

Pääkaupunki Windhoek

Muita kaupunkeja Walvis Bay, Swakopmund

Pinta-ala
– yhteensä 824 292[1] km² (sijalla 34)
– josta sisävesiä ei merkittävästi

Väkiluku (2010) 2 147 585[1] (sijalla 144)
– väestötiheys 2,5 / km²
– väestönkasvu 0,95[1] % (2009)

Viralliset kielet englannin kieli

Valuutta Namibian dollari (NAD)

BKT (2009) sijalla 136
– yhteensä 13,87 miljardia USD
– per asukas 6 600 USD[1]

HDI (2012) 0.608[2] (sijalla 128)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 9,6 %
– teollisuus 22,4[1] %
– palvelut 61,3 %

Aikavyöhyke +1
– kesäaika UTC+2

Itsenäisyys
 – Etelä-Afrikasta

21. maaliskuuta 1990

Lyhenne NA

– ajoneuvot: NAM

Kansainvälinen
suuntanumero
+264

Motto Unity, Liberty, Justice (Yhtenäisyys, vapaus, oikeus)

Kansallislaulu Namibia, Land of the Brave

Namibian tasavalta eli Namibia on noin kahden miljoonan asukkaan valtio Lounais-Afrikassa, Atlantin rannalla. Namibian naapurimaita ovat Angola ja Sambia pohjoisessa, Botswana idässä ja etelässä Etelä-Afrikan tasavalta, jonka alaisuudesta Namibia itsenäistyi vuonna 1990.[1] Namibian on sanottu olleen viimeinen siirtomaa joka itsenäistyi.[3] Etelä-Afrikan vallan aikaisesta sissijärjestö SWAPOsta on kehittynyt maan nykyinen hallitseva puolue. Kuivassa ja kuumassa Namibiassa on useita luonnonpuistoja, jotka houkuttavat matkailijoita. Maan vientituloista puolet saadaan kaivostoiminnasta: timantteja, kultaa, sinkkiä, lyijyä ja uraania.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Okavangojoki aivan Angolan rajan tuntumassa.
Maisema Dead Vleistä.
Tammikuinen Namibia satelliittikuvassa

Namibian naapurimaita ovat Angola ja Sambia pohjoisessa, Botswana idässä ja etelässä Etelä-Afrikan tasavalta. Maan pinta-ala on 824 292 km2[1]

Namibian pinnanmuodostumista keskeinen on pohjois-eteläsuuntainen, 1 000–2 000 metriä korkea keskusylänkö, jonka rannikonpuoleisella kaistaleella avautuu maailman vanhimpiin kuuluva Namibin autiomaa, itäpuolella Kalaharin autiomaa. Namibialle kuuluva pitkän ja kapean kielekkeen muotoinen Caprivin alue on perua siirtomaa-ajalta, jolloin saksalaiset uskoivat Sambesin olevan purjehduskelpoinen mereltä sisämaahan asti. Namibian korkein vuori Brandberg kohoaa 2 606 metrin korkeuteen.[1]

Namibian ilmasto vaihtelee aavikkoilmastosta subtrooppiseen ja on suurimmaksi osaksi hyvin kuivaa ja kuumaa. Keskusylängöllä sadetta saadaan vähän ja epäsäännöllisesti, joten siellä kasvillisuus koostuu pääasiassa hyvin kuivuutta kestävistä, pensassavannille tyypillisistä kasvilajeista. Pohjoisessa Ambomaalla sadetta saadaan enemmän, joten siellä tavataan myös makalani-palmumetsikköjä.[4]

Rannikon ilmastoa viilentää sen tuntumassa virtaava Benguelan merivirta.[5]

Namibian pohjoisosassa sijaitseva Etoshan kansallispuisto on eteläisen Afrikan suurimpia luonnonsuojelualueita ja tärkeä luontomatkailukohde.[6] Kaikkiaan Namibiassa on seitsemäntoista kansallispuistoa ja riistansuojelualuetta.[7] Niistä suosituimpiin matkakohteisiin kuuluvat:

  • Etosha, jota hallitsee valtava kuiva suolajärvi. Etosha oli aikanaan kooltaan noin 100 000 km², mutta on kutistunut noin neljännekseen alkuperäisestä koostaan. Täyttyessään vedellä luonnonpuiston suolakuoppa houkuttelee paikalle paljon lintuja sekä muiden muassa uhanalaisia mustia sarvikuonoja.[8]
  • Namib-Naukluftin kansallispuisto, joka sijaitsee Namib-aavikolla. Namibin uskotaan olevan maailman vanhin aavikko. Namib-Naukluft on Afrikan suurin villieläinpuisto,[9]
  • Waterbergin kansallispuisto – historiallisen merkittävyytensä lisäksi Waterbergistä on tullut myös merkittävä eläinten suojelun alue. Koska alue on erittäin vaikeapääsyinen, Waterbergiin on sijoitettu harvinaisia eläimiä, jotta niiden kuoleminen sukupuuttoon estyisi. Alueella elää jopa 200 lintulajia. Waterberg sijaitsee Keski-Namibiassa Waterbergin tasangolla.[10]
  • Fish River Canyon on Afrikan ja mahdollisesti koko maailman toiseksi suurin rotko: 160 kilometriä pitkä ja paikoin jopa 550 metriä syvä.[11]

Twyfelfonteinin kalliopiirrosalue on Unescon maailmanperintöluettelossa.[12]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Namibian alkuperäisasukkaat kuuluvat keräilyllä ja metsästyksellä elävään, myös busmannien nimellä tunnettuun san-kansaan, joka yhdessä Khoi-paimentolaisten kanssa muodostaa etnisen Khoisan-kieliryhmän maan keski- ja eteläosassa. Maan nykyinen pääväestö koostuu lähinnä pohjoisesta tulleista, bantukieliä puhuvista hereroista, ovamboista ja kavangoista.[13]

Arvellaan, että nykyisen Namibian alueella on ollut asutusta jo noin 20 000 vuotta sitten[14]. Sanien lisäksi alkuperäisasukkaina pidetään namoja. Namat saapuivat etelästä paetakseen sortoa Hyväntoivonniemellä. Namojen perinteistä asuinaluetta on nykyisen Winhoekin pohjoispuoli. Keskiafrikkalaiset damarat asettuivat myös nykyisen Namibian alueelle. Kansanvaellus toi bantut Namibiaan noin 400 vuotta sitten.[15] Maan keskiosa on perinteistä hereroiden aluetta,[16] Namibian pohjoisosissa sijaitsevat owambojen asuttama Ambomaa (englanniksi ja saksaksi Ovamboland) ja Kavangon alue.[17]

Eurooppalaisten aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähetyskoulu Namibiassa 1898

Eurooppalaiset kiinnostuivat laajemmin Namibian alueesta vasta vuosisatoja sen jälkeen, kun ensimmäiset eurooppalaiset olivat saapuneet alueelle. Ensimmäinen eurooppalainen Namibian alueella oli portugalilainen Diogo Cão, joka saapui Namibian rannikolle, nykyiseen Cape Crossiin vuonna 1486. Samoihin aikoihin Bartolomeu Dias pystytti ristin nykyiseen Lüderitziin. Rannikon kuiva autiomaa ei houkutellut eurooppalaisia. Vasta 1700-luvulla Kapmaasta tehtiin vähitellen tutkimusmatkoja Namibiaan. Tämän jälkeen lähetyssaarnaajia ja kauppiaita alkoi saapua alueelle. Lüderitzista, joka silloin oli Angra Pequena, tuli suosittu satama kun laivat matkasivat Hyväntoivonniemeltä Eurooppaan.[18]

Berliinissä vuonna 1884 pidetyssä Euroopan mahtimaiden konferenssissa nykyisen Namibian alue annettiin Saksan hallintaan, jonka seurauksena saksalaiset ottivat vähitellen koko maan haltuunsa, lukuun ottamatta Britannialle kuuluvaa Walvis Bayn aluetta rannikolla. Alueen rajat määriteltiin lopullisesti vuonna 1890. Namibiasta tuli virallisesti Saksan siirtomaa. Siirtomaa sai näin nimekseen Saksan Lounais-Afrikka (saks. Deutsch-Südwestafrika).[19] Hererot ja namat kapinoivat saksalaisten valtauksia vastaan 1904–1907. Tämä johti siihen, että noin 80 prosenttia hereroista ja puolet namoista sai surmansa.[20]

Lüderitzin timanttilöydösten (1908) seurauksena Saksa vahvisti otettaan Namibiasta. Vuoteen 1913 mennessä Namibiaan oli valittu täysin "valkoinen" ("whites-only") parlamentti. Saksan tiukka ote ei pitänyt kauan, sillä vuonna 1915 Etelä-Afrikka (Englannin puolesta) hyökkäsi maahan, mikä päätti Saksan siirtomaavallan. Ensimmäisen maailmansodan aikana Etelä-Afrikka piti Namibiaa hallussaan Kansainliiton mandaatilla. Versailles’n rauhassa vuonna 1919 Saksa luopui kaikista siirtomaaoikeuksistaan.[21]

Englanti hallitsi Namibiaa toiseen maailmansotaan saakka, jolloin Etelä-Afrikka otti maan täysin hallintaansa Englannin vaatimuksesta. Namibiasta tuli näin käytännössä Etelä-Afrikan unionin viides maakunta. Kun Kansainliitto lakkautettiin toisen maailmansodan jälkeen, mandaattialueet siirrettiin YK:n huoltohallintoalueiksi 1966. Etelä-Afrikan tasavalta kuitenkin torjui tämän ja jatkoi läsnäoloaan alueella.[22]

Itsenäistyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastarintaa alkoi kehittyä 1940-luvulta lähtien. South African Labour Association välitti YK:lle tietoa maan sisäisistä erimielisyyksistä. Vuonna 1952 perustettu Owamboland's People's Organization, myöhemmin "Lounais-Afrikan kansanjärjestö" (SWAPO) -nimellä kulkeva marxilainen sissiryhmä käynnisti alueella itsenäisyyssodan 1966. Tämän seurauksena EAT lisäsi miehitysjoukkoja ja sääti tiukat terrorismin vastaiset lait tuomiten niillä SWAPOlaisia ankarasti. Jopa 40 000 namibialaista pakeni tuolloin naapurimaihin. Maan nimi muutettiin virallisesti Namibiaksi vuonna 1968. YK julisti EAT:n edelleen jatkuneen läsnäolon Namibiassa laittomaksi vuonna 1971 ja vuonna 1972 YK:n yleiskokous tunnusti SWAPOn ainoaksi autenttiseksi edustajaksi Namibian kansalle.[20]

Etelä-Afrikka suostui lopettamaan hallintonsa alueella YK:n alueellisen rauhansuunnitelman mukaisesti. Maassa järjestettiin perustuslakia säätävän kokouksen vaalit vuonna 1989. Itsenäistymistä ajavan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 435 toteuttamista valvoivat Martti Ahtisaari YK:n pääsihteerin erityisedustajana sekä YK:n rauhanturvaajat. Itsenäisyyden Namibia sai 21. maaliskuuta 1990, ja Walvis Bayn alue luovutettiin Namibialle vuonna 1994.[20]

SWAPO sai ensimmäisissä vaaleissa vuonna 1989 eniten paikkoja. SWAPOn johtajasta Sam Nujomasta tuli Namibian ensimmäinen presidentti ja SWAPOn johtama hallitus vannoi virkavalansa itsenäistymispäivänä. Nujoma vetäytyi kolmen kauden jälkeen. Vuonna 2004 valittiin hänen kannattamansa ehdokas Hifikepunye Pohamba ja vuonna 2009 Pohama valittiin toiselle kaudelle.[20]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Namibian parlamentin ja hallituksen rakennus.

Namibia on monipuoluedemokratia. Puolueeksi järjestäytynyt SWAPO on saanut vaaleissa hallitsevan aseman. Presidentti ja parlamentin 72-jäseninen kansalliskokous valitaan viiden vuoden välein suoralla kansanvaalilla. Sama presidentti voidaan valita toiselle kaudelle. Parlamentin toisella kamarilla, alueita edustavalla kansallisneuvostolla on lähinnä neuvoa-antava rooli.[1]

Vuoden 2009 parlamenttivaaleissa SWAPO sai yli 74 % äänistä ja 54 paikkaa kansalliskokoukseen.[23] Tärkeimmät oppositiopuolueet ovat vuonna 2007 perustettu Rally for Democracy and Progress RDP, joka sai vuonna 2009 11,3 % äänistä ja 8 paikkaa, konservatiivinen Demokraattinen Turnhall-allianssi (DTA), vuonna 2004 9,5 % ja 7 paikkaa, mutta vuonna 2009 vain kaksi paikkaa sekä sosiaalidemokraattinen Demokraattien kongressi (CoD), joka sai vuonna 2004 9,9 % ja 7 paikkaa, vuonna 2009 vain yhden paikan.[24]

Alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Namibian aluejako.

Namibia jakautuu 13 alueeseen:

Namibian hallintoalueet
Hallintoalue Pääkaupunki Pinta-ala (km2) Väkiluku (27.8.2001)[25]
Caprivi eli Lambezi Katima Mulilo 19 532 79 826
Erongo Swakopmund 63 720 107 663
Hardap Mariental 109 888 68 249
Karas Keetmanshoop 161 324 69 329
Kavango eli Okavango Rundu 43 417 202 694
Khomas Windhoek 36 805 250 262
Kunene Opuwo 144 255 68 735
Ohangwena Oshikango 10 582 228 384
Omaheke Gobabis 84 732 68 039
Omusati Outapi 13 638 228 842
Oshana Oshakati 5 290 161 916
Oshikoto Tsumeb 26 607 161 007
Otjozondjupa Grootfontein 105 328 135 384

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaivostoiminta on tärkeässä roolissa Namibian taloudessa. Maa tuottaa muun muassa timantteja, kultaa, sinkkiä, lyijyä ja uraania. Kaivosteollisuus tuottaa 8 % bruttokansantuotteesta mutta lähes puolet vientituloista.[1] Vuonna 2010 Namibia oli maailman neljänneksi suurin uraanin tuottaja, ja sen arvioitiin voivan kasvaa lähivuosina suurimmaksi ja tuottamaan kolmanneksen maailman uraanista.[26] Rössingin uraanikaivos on lajissaan maailman kolmanneksi suurin.[27]

Noin puolet namibialaisista työskentelee maataloudessa, mutta sen osuus bruttokansantuotteesta on suhteellisen pieni, alle kymmenen prosenttia. Kotitarveviljely elättää 35-40 % namibialaisista.[1] Myös kalastus on tärkeä elinkeino, ja ulkomaanvaluutan tuojana se on toisella sijalla kaivostoiminnan jälkeen. Viljelylaitoksissa kasvatetaan tilapioita, Clarias-suvun monneja, krokotiileja, ostereita, simpukoita ja merilevää.[28]

Merkittävimmät luonnonvarat ovat timantit, kupari, uraani, kulta, maakaasu, lyijy, tina, sinkki, suola, vanadiini ja kala. Merkittävimmät vientituotteet ovat timantit, kupari ja uraanioksidi.[1]

Matkailu on yksi Namibian merkittävimmistä elinkeinoista. Se houkuttelee vuosittain liki miljoona matkailijaa.[29] Ulkomaalaisista noin kolmannes saapuu Etelä-Afrikasta. Myös saksalaisia vierailee maassa runsaasti. Isosta-Britanniasta, Italiasta ja Ranskasta tehdään myös turistimatkoja Namibiaan. Luontomatkailu on Namibiassa erittäin suosittua maan värikkään luonnon ja eläimistön ansiosta.[30]

Namibian talous on kehittynyt vauhdilla ja köyhyys on vähentynyt huomattavasti. Vuonna 2008 köyhiä perheitä on 28 % ja erittäin köyhiä 4 %.[31] Tästä huolimatta tuloerot ovat valtavia, maailman suurimpien joukossa. Vuonna 2004 puolet tuloista meni rikkaimmalle kymmenelle prosentille kotitalouksista, köyhimmille kymmenelle prosentille jäi vain prosentti tuloista. Suurin osa köyhistä asuu maaseudulla, jossa 38 prosenttia kotitalouksista on köyhiä. Kaupungeissa köyhien osuus on 12 prosenttia.[32]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Namibiassa on 129 lentopaikkaa, joista kolmella on yli kolme kilometriä pitkä kiitotie. Rautatietä on 2626 km ja päällystettyä maantietä 5477 km. Satamia ovat Luderitz ja Walvis Bay.[1] Junayhteydet ovat kattavia, mutta junat liikkuvat hitaasti, rahti ja matkustajat kulkevat samoissa junissa jotka pysähtyvät joka asemalla. Maanteillä kulkee linja-autoja ja minibusseja.[33]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa 2011 Namibiassa oli 2 147 585 asukasta.[1] Väestöstä 87,5 % on mustia afrikkalaisia, 6 % valkoisia ja 6,5 % värillisiä. Mustista suurin osa kuuluu ovamboihin, joita on noin 50 % Namibian koko väestöstä.[1] Muita merkittäviä etnisiä ryhmiä ovat kavangot (9 %), hererot (7 %), damarat (7 %) namat (5 %), caprivilaiset 4 % sekä alkuperäiskansat sanit (busmannit) 3 % ja khoit 0,1 %.[1]

Valkoisista noin 60 % on afrikaansinkielisiä, 32 % saksankielisiä, 7 % englanninkielisiä ja muita kieliä puhuu noin 1 % väestöstä.[1]

Uskonnollisesti 80–90 % väestöstä on kristittyjä, loput perinteisten afrikkalaisten uskontojen seuraajia. Kristityistä ryhmistä suurin ovat luterilaiset, joita on noin puolet väestöstä.[1] Muita kristillisiä ryhmiä ovat muun muassa katoliset, anglikaanit ja metodistit.[34]

Vaikka köyhyys on saatu vähenemään, lapsikuolleisuus sekä HIV:n ja AIDSin leviäminen pysyvät korkeina. Vuonna 2007 arvioitiin että 15,3 % aikuisista oli HIV-positiivisia.[1] Tuhannesta vastasyntyneestä 46 kuolee, ja alle viisivuotiaista kuolee 69 tuhannesta. Lapsikuolemien tärkeimpinä syinä pidetään HIV/AIDSia ja aliravitsemusta.[31] Vuonna 2008 maassa arveltiin elävän 50 000 - 86 000 AIDSin takia orvoksi jäänyttä alle 17-vuotiasta.[35] HIV:n leviämisen seurauksena eliniänodote laski nopeasti viime vuosituhannen lopulla: kun vuonna 1990 se oli 60 vuotta, vuonna 2001 se oli enää 43 vuotta.[36] Vuonna 2010 vastasyntyneen elinajanodote oli CIA:n mukaan 51,24 vuotta.[1]

YK:n vuosituhattavoitteista Namibia etenee viiden osalta hyvin, kolmen huonommin. Ponnisteluja tarvitaan, jotta maa saavuttaisi ne ennen vuotta 2015. Köyhyyden ja tasa-arvon tavoitteet on suurelta osin saavutettu, koulutustavoite saavutettaneen pian, HIV ja monet ympäristötavoitteet etenevät aikataulussaan. Epätodennäköisinä pidetään lapsi- ja äitiyskuolleisuuteen, peruskoulun saavuttavuuteen ja viemäröintiin liittyviä tavoitteita.[31]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Namibian koulutusjärjestelmää uusittiin maan itsenäistyttyä. Tavoitteena oli saada lukutaito mahdollisimman monelle. Siksi panostettiin myös aikuisopetukseen ja vapaamuotoiseen opetukseen peruskoulutusjärjestelmän rinnalla. Rotuerottelu oli periaatteessa kielletty, mutta lähinnä valkoisille tarkoitetut yksityiskoulut saivat jatkaa toimintaansa. Koululaitoksessa käytetään kolmeatoista kieltä, joista kymmenen on afrikkalaista, kolme (englanti, saksa ja afrikaans) eurooppalaista alkuperää. Tavoitteena on opettaa ala-asteen kolmella alimmalla luokalla paikallisella kielellä, ja siirtyä opetuksessa asteittain englantiin siten että seitsemännestä luokasta eteenpäin opetus annetaan pääsääntöisesti englanniksi. Kouluja rohkaistaan tarjoamaan ainakin kahden kielen opetusta.[37]

Maan korkeinta koulutusta tarjoaa Namibian yliopisto, joka on perustettu vuonna 1992. Sillä on noin 10 000 opiskelijaa. Tiedekuntia on seitsemän: maatalous ja luonnonvarat, taloustiede, kasvatustiede, humanistiset ja sosiaaliset tieteet, oikeustiede, lääke- ja terveystiede sekä luonnontieteet.[38]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Namibian rajat ovat eurooppalaisten vetämät, eivätkä perustu luontaisiin kulttuurirajoihin. Kansallisuuksien väliset erot ja ennakkoluulot ovat olleet pitkään voimakkaita. Namibialainen kansallistunne on kuitenkin kehittymässä etenkin sellaisten nuorten ihmisten keskuudessa, jotka ovat liikkuneet maan eri puolilla.[39]

Viljelijäväestön perusravintoa ovat hirssi ja durra. Karjankasvattajat käyttävät maitotuotteita. Pohjoisessa syödään hirssin kanssa papuja ja lehtivihanneksia, muuten kasvisten käyttö on vähäistä. Useimmat ihmiset syövät lihaa niin paljon kuin mihin on varaa, joskus päivittäin, joskus harvemmin. Kalan käyttäminen on hitaasti yleistymässä valtion kampanjoiden tuloksena.[39]

Media[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Namibiaa pidetään yhtenä Afrikan lehdistöystävällisimmistä maista. Perustuslaki takaa lehdistölle vapauksia ja hallitus noudattaa sitä. Maassa toimii kansallinen televisioyhtiö, ja lisäksi pääkaupungissa yksityinen paikallistelevisio. Yksityisiä radioasemia on noin 20. Namibialaisia sanomalehtiä ovat The Namibian, New Era, Republiken, Allgemeine Zeitung, Windhoek Observer, The Growth sekä The Strifes.[40]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Namibian ainoa olympiamitalisti, Frankie Fredericks.

Suosituin urheilulaji Namibiassa on jalkapallo, jota harrastaa noin 100 000 maan asukasta[41]. Maan miesten edustusjoukkue on osallistunut Afrikan-mestaruuskilpailuihin kahdesti, vuosina 1998 ja 2008. Se jäi kuitenkin alkulohkoon molemmilla kerroilla. Joukkue on ollut FIFA-rankingissa parhaimmillaan 68. sijalla.[42]

Namibia on osallistunut olympialaisiin yhteensä viisi kertaa vuoden 1992 kisoista lähtien.[43] Maan ehkä tunnetuin urheilija on sen ainoa olympiamitalisti[43] Frankie Fredericks, joka on voittanut neljä olympiamitalia pikajuoksusta[43].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u The World Factbook: Namibia CIA. (englanniksi)
  2. 2013 Human Development Report (arabiaksi, kiinaksi, englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, venäjäksi, portugaliksi, saksaksi)
  3. Kiljunen, Kimmo ja Marja-Liisa: Namibia - viimeinen siirtomaa. Tammi, 1980. ISBN 951-30-4936-1.
  4. Between Mahangu Fields and Makalani Palms: Namibia’s far North Namibia Tourist Board
  5. BBc Weather
  6. Etosha National Park - Namibia Namibia's premier Game Park Cardbox travel
  7. Country Parks Namibia Tourism
  8. Etosha National Park Game reserve
  9. Namib Desert - Namibia Cardboar Box Travel
  10. Waterberg Plateau cardboard box travel shop - namibia
  11. Fish River Canyon Namibia Namibia Travel
  12. Twyfelfountein Tour Brief
  13. Background Note: Namibia US Department of State (englanniksi)
  14. Rita M. Byrnes, ed.: The Earliest South Africans South Africa: A Country Study. 1996. GPO for the Library of Congress. Viitattu 30.8.2010. (englanniksi)
  15. Bantu colonisation namibia Travel Guide. Viitattu 30.8.2010. (englanniksi)
  16. Herero People The Cardboard Box Travel Shop
  17. The Northern Region Sa Travel. Viitattu 31.8.2010. (englanniksi)
  18. Lüderitz: Between wind and water Orusovo Namibia Guidebook (englanniksi)
  19. Die Kolonie Deutsch-Südwestafrika Deutsches Historisches Museum (saksaksi)
  20. a b c d Namibia Timeline BBC News. Viitattu 29.8.2010. (englanniksi)
  21. The Treaty of Versailles - 28th June 1919 GCSE History 2
  22. Namibia: Apartheid, resistance and repression (1945-1966) EISA. Viitattu 29.8.2010. (englanniksi)
  23. Valtapuolue ja istuva presidentti Namibian vaalien voittajat Suomen ulkoministeriö
  24. Final results for Namibia November 2009 National Assembly Elections African Elections Project. Viitattu 13.12.2009
  25. Namibia Regions Citypopulation
  26. Namibia: Country Could Become Largest Uranium Produce 20.8.2010. All Africa. Viitattu 29.8.2010. (englanniksi)
  27. Rössing’s business at a glance – 2009 Rössing Mine
  28. Namibian Fishing Industry
  29. Tourism sector in Namibia hits 1m visits this year 2008. Afrik News. Viitattu 29.8.2010. (englanniksi)
  30. Namibia Attractions Namibia Tourist Info
  31. a b c Namibia Millennium Goals report 2008 UNDP
  32. A Review of Poverty and Inequality in Namibia 2008. UNDP / Namibia Central Bureau of Statistics.
  33. Getting around Lonely Planet
  34. Namibia Dictionary of African Christian Biography
  35. HIV and AIDS estimates, Namibia UN AIDS. Viitattu 30.8.2010. (englanniksi)
  36. The Politics of HIV/AIDS Policies in Namibia UNRISD
  37. Namibia - Educational System—overview Eduaction Encyclopedia
  38. About UNAM University of Namibia
  39. a b Namibia Every Culture
  40. Country Profile: Namibia BBC News
  41. FIFA.com - Namibia: country information FIFA. Viitattu 3. syyskuuta 2010. (englanniksi)
  42. FIFA.com - Namibia: FIFA/Coca-Cola World Ranking FIFA. Viitattu 3. syyskuuta 2010. (englanniksi)
  43. a b c Namibia - Olympics at Sports-Reference.com Viitattu 3. syyskuuta 2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]