Saksan Lounais-Afrikka

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Deutsch-Südwestafrika
Saksan Lounais-Afrikka
1885–1915
Flaggenentwurf 7 Südwestafrika 1914.svg Proposed Coat of Arms Southwest Africa 1914.png
lippu vaakuna

Deutsch-Sudwestafrika.png

Saksan Lounais-Afrikan sijainti

Valtiomuoto Saksan siirtomaa

Valtionpäämies Saksan keisari
Vilhelm I (1871–1888)
Fredrik III(1888-1888)
Vilhelm II (1888–1918)

Pääkaupunki Otjimbingwe (1885–1891)
Windhoek (1891–1915)
Grootfontein (1915)

Pinta-ala
– yhteensä 835 100 km² 

Historia
– perustettu 7. elokuuta 1884
– Britannian miehitys 25. marraskuuta
– Versailles’n rauha 28. kesäkuuta 1919

Viralliset kielet saksan kieli

Valuutta Saksan Lounais-Afrikan markka

Seuraaja(t) Flag of South Africa (1928-1994).svg Lounais-Afrikka

Saksan Lounais-Afrikka (saks. Deutsch-Südwestafrika) oli Saksan keisarikunnan siirtomaa nykyisen Namibian valtion alueella. Eurooppalaiset suurvallat jakoivat Afrikan keskenään siirtomaiksi Berliinin konferenssissa vuonna 1884, mutta Saksa valtasi Lounais-Afrikan vasta muiden jälkeen ja piti sitä hallussaan vuoteen 1915. Se oli ainoa Saksan siirtomaa, johon muutti merkittävä määrä saksalaisia siirtolaisia. Etelä-Afrikan unionin joukot valloittivat alueen ensimmäisessä maailmansodassa vuonna 1915. Sodan jälkeen alue päätyi Ison-Britannian hallintaan, ja vuonna 1919 siitä tehtiin Kansainliiton hyväksymä Etelä-Afrikan mandaatti.

Saksan keisarikunnan vaakuna tullitoimipaikassa Swakopmundissa.

Saksan Lounais-Afrikan hallintokaupunkina toimi vuosina 1885–1891 Otjimbingwe, vuosina 1891–1915 Windhoek ja vuonna 1915 Grootfontein. Siirtomaa oli 835 100 neliökilometrin suuruinen. Vuonna 1902 sen asukasluku oli noin 200 000, josta noin 2 500 oli saksalaisia. Vuoteen 1914 mennessä siirtomaahan oli saapunut yli 9 000 saksalaista.

Kansanmurha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pilapiirros saksalaislehdessä 1906: "Vaikka tuotto ei ollut suuri eikä parempaa laatua ole, voimme kuitenkin käyttää näitä luujauhetehtaassa."

Saksan imperialistinen politiikka Lounais-Afrikassa oli raakaa. Sitä on sanottu 1900-luvun ensimmäiseksi kansanmurhaksi. Saksalaiset tuhosivat alkuperäisväestöä herero- ja nama-kansaa järjestelmällisesti. Puukeihäin aseistettuja kapinoivia hereroja vastassa oli konekiväärein varustautuneet saksalaiset. Perustetuilla keskitysleireillä kuoli ihmisiä nälkään, ja vainajien pääkalloja lähetettiin rotuhygienisiin tutkimuksiin Saksaan. Hereroja ja muuta alkuperäisväestöä surmattiin arviolta 65 000−100 000. Heitä raiskattiin, surmattiin ampumalla, myrkyttämällä ja näännyttämällä neljä vuotta.[1]. Kansanmurhan jälkeen heitä oli jäljellä 29 000. Suuri osa jäljelle jääneistä hajaantui muualle, ja tässä yhteydessä moni siirtyi nykyiseen Botswanaan,lähde? joka oli tuolloin Britannian siirtomaa.

Saksalaiset asuttivat alkuperäisasukkaiden maat, ja maita on edelleen heidän jälkeläistensä hallussa. Saksankielisiä on Namibiassa noin 20 000. Hereroja on nykyisin noin 20 000 ja nama-kansaa 16 000.[1]

Saksa on vältellyt tapahtumien tunnustamista kansanmurhaksi, kunnes heinäkuussa 2016 ulkoministeri Frank-Walter Steinmeier käytti sanaa "kansanmurha" asiasta puhuessaan. Viralliset neuvottelut korvauksista aloitettiin tammikuussa 2017. Saksa haluaisi antaa korvaukset kehitysapuhankkeina, sen sijaan Namibiassa vaaditaan rahallista korvausta. Tuhottujen kansojen jälkeläisten edustajia ei ole otettu neuvotteluihin.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Sami Sillanpää: Saksa aikoo tunnustaa viime vuosisadan ensimmäisen kansanmurhan Helsingin Sanomat. 28.1.2017. Viitattu 29.1.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä Afrikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.