Saksan siirtomaat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kartta Saksan siirtomaista

Saksan siirtomaat olivat Euroopan ulkopuolella olevia alueita, jotka olivat Saksan hallinnassa 1800-luvun lopulta vuoteen 1918 asti.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksa menetti Versailles’n rauhansopimuksessa kaikki siirtomaansa, jotka joutuivat Kansainliiton mandaattialueina Ison-Britannian, Ranskan, Japanin, Belgian, Australian, Etelä-Afrikan ja Uuden-Seelannin hallintaan. Näistä Kamerun jaettiin brittien ja ranskalaisten kesken, nykyään Tansaniaan kuuluva Tanganjikan alue luovutettiin Isolle-Britannialle, kun taas Ruanda-Urundin seutu luovutettiin Belgialle, Namibiasta tuli Etelä-Afrikan mandaattialue, Saksan Uusi-Guinea luovutettiin Australian hallintaan, samoin Nauru. Marshallinsaaret, Mikronesia, Palau ja Pohjois-Mariaanit luovutettiin Japanin hallintaan, Samoan hallinta luovuttettiin Uudelle-Seelannille kun taas Togosta tuli Ranskan mandaattialue. Yhdysvalloille ei tullut sen sijaan yhtäkään mandaattialuetta, koska maa kieltäytyi liittymästä Kansainliittoon.

Siirtomaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alue Aikakausi Pinta-ala Nykyiset valtiot
Saksan Itä-Afrikan lippu Saksan Itä-Afrikka 1891–1918 995 000 km²  Burundi
 Kenia
 Mosambik
 Ruanda
 Tansania
 Uganda
Saksan Lounais-Afrikan lippu Saksan Lounais-Afrikka 1884–1918 835 100 km²  Namibia
Saksan Länsi-Afrikka 1896–1918 582 200 km²  Ghana
 Guinea
 Kamerun
 Keski-Afrikan tasavalta
 Nigeria
 Togo
 Tšad
Saksan Uuden-Guinean lippu Saksan Uusi-Guinea 1884–1918 247 281 km²  Marshallinsaaret
 Mikronesia
 Nauru
 Palau
 Papua-Uusi-Guinea
 Pohjois-Mariaanit
 Salomonsaaret
 Samoa
Yhteensä 2 659 581 km²

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.